Tämä kirjoitus sen takia kun jatkuvasti näkee virheellistä(tarkoitushakuista)tietoa sunnuntain alkuperästä,että sen pyhittäminen olisi alkanut v.321
Lisää historiallisia todisteita sunnuntain vietosta alkukirkossa
Adventistit ovat perinteisesti väittäneet sunnuntaita "katolisen kirkon keksinnöksi" ja katolisen kirkon "ylivallan merkiksi" ja "paavin asettamaksi " kauan apostolisten aikojen jälkeen. Tämähän ei vastaa ollenkaan historiallisia tosiasioita. Jopa adventistien tällä hetkellä johtava historian tutkija Samuel Bacchiocchi (HOW DID SUNDAYKEEPING BEGIN? tutkielmassaan) on myöntänyt olevansa eri mieltä lahkon "profeetan" Ellen G. Whiten kanssa sanoen sunnuntain vieton aloittamisen menevän vuoteen 135 jKr. Rooman paaveja ei ollut olemassakaan tuossa vaiheessa!
Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.
Lisää historiallisia todisteita sunnuntain vietosta alkukirkossa
Adventistit ovat perinteisesti väittäneet sunnuntaita "katolisen kirkon keksinnöksi" ja katolisen kirkon "ylivallan merkiksi" ja "paavin asettamaksi " kauan apostolisten aikojen jälkeen. Tämähän ei vastaa ollenkaan historiallisia tosiasioita. Jopa adventistien tällä hetkellä johtava historian tutkija Samuel Bacchiocchi (HOW DID SUNDAYKEEPING BEGIN? tutkielmassaan) on myöntänyt olevansa eri mieltä lahkon "profeetan" Ellen G. Whiten kanssa sanoen sunnuntain vieton aloittamisen menevän vuoteen 135 jKr. Rooman paaveja ei ollut olemassakaan tuossa vaiheessa!
Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Josta usein saa lukea esim.Fortunan teksteistä,että sunnuntai olisi ollut epäjumala mitran palveluspäivä.
Ei todisteita sunnuntaista Mithran päivänä ennen 260-lukua
Adventistien nykypäivän johtava historiantutkija Samuele Bacchiocchi on osoittanut, että ei ole historiallisia todisteita ennen vuotta 260 jKr, että kristillisen sunnuntain ja Mithran kulttiin liittyvän sunnuntain välillä olisi mitään yhteyttä. Ei ole mitään todistusaineistoa ennen 260-lukua, joka yhdistäisi mithraismin ja kristillisen sunnuntain toisiinsa. Täten adventistien oma historiantutkija on romuttanut liikkeen erään pääolettamuksen.
Alla lainaus Bacchiocchin tutkimuksesta alkuperäiskielellä.
"The association between the Christian Sunday and the pagan veneration of the day of the Sun is not explicit before the time of Eusebius (ca. A.D. 260-340). Though Christ is often referred to by earlier Fathers as 'True Light' and 'Sun of Justice' no deliberate attempt was made prior to Eusebius to justify Sunday observance by means of the symbology of the day of the Sun." (From Sabbath to Sunday", s. 261, Samuele Bacchiocchi, Seventh-day Adventist historian).
Sapatin sunnuntaille omalla vallallaan, ilman kirjoituksia.
-Tri Eck, lakimies ja roomalaiskatolisen kirkon esitaistelija väittelyssään MARTTI LUTHERIN kanssa.
CONVERT"s CATECHISM
Katolinen, käänynnäisen katekismus, Reverend Peter Geiermann C.Ss.R., joka sai 25.1.1910 paavi Pius X:nen "apostolisen siunauksen", sanoo sapatin muuttamiskysymyksestä:
"Kysymys: Mikä päivä on sapatti?
Vastaus: Lauantai on sapatti.
Kysymys: Miksi vietämme sunnuntaita lauantain sijaan?
Vastaus: Vietämme sunnuntaita lauantain sijaan siksi, että katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (364 JKR.) siirsi sen pyhyyden lauantailta sunnuntaille." - 2. painos, s. 50.
Hebrealaiskirje
10:8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä ET TAHTONUT etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
10:9 sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun TAHTOSI." Hän POISTAA ENSIMMÄISEN, PYSTYTTÄÄKSEEN TOISEN.
10:10 Ja tämän TAHDON perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
Jeesus on uuden liiton välimies. Vanhassa liitossa välimiestä ei ollut, sillä Jumala teki suoraan liiton Israelin kanssa. Uudessa liitossa Jumala ei tehnyt suoraan liittoa pakanoiden kanssa, vaan käski pakanoiden tulla Jeesukseen luo:
Hepr. 9:15: – Ja sentähden hän on UUDEN LIITON VÄLIMIES, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.
Mielestäni tämän päivän joidenkin seurakuntien julistustyö on kriisissä sentähden, että lain suuntaviivoja ei ole tulkittu terveesti ja raittiisti tai ne sekoitetaan. Seurakunta saadaan hyvin nopeasti sairaaksi, jos aletaan pyhittää seurakuntaa lakisaarnoilla tai lakia sovelletaan väärällä tavalla, esim. vaatimalla lainomaisesti kymmenyksiä ja julistamalla Jumalan kirousta, jos kymmenykset jäävät maksamatta. Kuitenkin jätetään kaikki muut Jumalan lakiliiton kirous- ja siunausasiat syrjään ja otetaan sieltä vain tämä yksi.
Tai sitten julistetaan kirous niille, jotka eivät pidä sapattia, ja jätetään monet muut säädökset täyttämättä. Millä oikeudella näin menetellään, että otetaan yksi säädös ja sanotaan, jos et tätä pidä, olet kirottu. Millä oikeudella jätät ne kaikki muut täyttämättä? Jeesus sanoo: "Ei pieninkään piirto häviä laista." Eli jos otat yhden kohdan laista ja sovellat sitä vanhan liiton periaatteella, niin sinun pitää ottaa kaikki muutkin kohdat PIENINTÄ PIIRTOA MYÖTEN eikä hurskastella yksinomaan jonkin sapatti- tai kymmenyskäskyn kanssa. Näissä kysymyksissä ihmiset saadaan hyvin nopeasti lain alle.
Ev.lut. katekismus 1948
1. Sapatti ja sunnuntai
Sitten kun Jeesus oli viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina noussut kuolleista, sunnuntai alkoi vähitellen muodostua kristittyjen tärkeimmäksi juhlapäiväksi syrjäyttäen lopulta täysin lauantaisen sapatin vieton. Tähän vaikutti myös se, että Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen sunnuntaina ja että Pyhä Henki vuodatettiin niinikään sunnuntaina.
Sunnuntain pyhittäminen alkoi vuodesta 321 alkaen eli siitä saakka kun se julistettiin (keisari Konstantinus) pyhäpäiväksi ja lepopäiväksi, ”auringon kunnioittamana päivänä”.
Sunnuntai muutos alkoi Apostolien ajan jälkeen vähitellen alkaneen kehityksen myötä.
Arkkipiispa Erkki Kaila selostaa tätä kehitystä seuraavasti:
”Alkukristillinen kirkko oli täysin tietoinen sabatin ja sunnuntain erosta. Sunnuntai ei alkuaan ollut lepopäivä, vaan yhteiselle Jumalanpalvelukselle pyhitetty. Sunnuntaina ei saanut paastota. Vähitellen rupesi kirkko kuitenkin vaatimaan, että jumalanpalveluksen takia oli työt jätettävä.---Ensimmäiset sunnuntailepoa tarkoittavat määräykset julkaisi Konstantinus Suuri, joka nimenomaan tähdensi sunnuntain merkitystä auringonpäivänä. Vielä sen jälkeen kun kaikki muut työt sunnuntaina kiellettiin olivat peltotyöt sallittuja. Maconin synodi 585 ja Chalonsìn syndi 649 kielsivät nimenomaan myöskin peltotyöt. Vasta näinä aikoina kiellettiin sunnuntaityö 3:nnen käskyn perusteella. Tuomas Akvinolaisen kautta tuli tämä käsitys katolisessa kirkossa hyväksytyksi opiksi.”
(lih. meidän) Iso Tietosanakirja (Otava, Helsinki 1937) hakusana sunnuntai. Tila ei salli perusteellisempaa historiallista katsausta, mutta historialliset tosiasiat osoittavat selvästi, että sunnuntain nousu lepopäiväksi on tapahtunut vähitellen vuosisatojen kuluessa. Ja että vasta katollisen kirkon toimesta ryhdyttiin Raamatun sapattikäskyt soveltamaan sunnuntaihin.
on soveltanut sapattikäskyjä sunnuntaille. Esim. sapattikäskyihin kuuluu tulentekokielto mikä täällä pohjolassa olisi savupirttien aikana merkinnyt paleltumiskuolemaa.
En höpötä lainasin vaan historiallisia kirjoituksia.
kylläkin löytyy joka lähtöön.
Luotettavana todistajana voimme pitää tunnettua jumaluusoppinutta tri.Hagenbachia.
Hän sanoo kirkkohistoriassaan.s359,360:"Jo toisella vuosisadalla jKr.luopumus,johon edellä viittasin, alkoi eroittaa viikon ensimäisen päivän Kristuksen ylösnousemuksen muistopäiväksi."
Sunnuntainvietto juontuu siis toiselta vuosisadalta.Se ei alkanut Jeesuksen ja apostolien aikana,vaan pian heidän kuolemansa jälkeen.
Toisena luotettavana todistajana voimme pitää arkipiispa Kailaa."Alkukristillinen kirkko oli täysin tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta.
Sunnuntai ei alkuaan ollut lepopäivä,vaan yhteiselle Jumalanpalvelukselle pyhitetty.Vähitellen alkoi kirkko kuitenkin teroitaa mieleen,että jumalanpalveluksen tähden oli työt jätettävä.
Tämä on pätevä todistus sunnuntain historiallisesta kehityksestä.Sunnuntai ei alkuaan ollut lepopäivä.Se oli yhteiselle Jumalanpalvelukselle pyhitetty.Alkukristillinen kirkko oli täysin tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta.
Sunnuntai tuli vähitellen lepopäiväksi,
mutta maaseudulla se li työpäivä vielä 7:nellä vuosisadalla.Mikä musertava todistus niitä vastaan,jotka ajattelevat sunnuntain tulleen lepopäiväksi jo apostolien aikana.
Sunnuntai ei ollut ensimäisellä vuosisadalla lepopäivä,vaan yhteiselle Jumalnpalvelukselle erotettu.Ensimäinen todistajana tästä esiintyvät mm jotkut kirkkoisät.
Keisari Konstanttinuksen sunnuntailaki v.321 merkitsee suurta käännettä sunnuntain kehittymisessä lepopäiväksi.Mutta vasta tämän jälkeen pidetyissä synodeissa ja kirkolliskokouksissa MÄÄRÄTTIIN sunnutai LOPULLISESTI lepopäiväksi.
alkukirkon pakanakristittyjen nparissa, joten entä sitten.
Paavali ei lähtenyt Jumalan lakia (10. käskyä) muuttamaan, vaan opetti sitä samoin, kuin evankeliumia.
Pakanat taas juhlivat aurinkon päivää, eli sunnutaita.
Kautta aikojen on ollut kristittyjä, jotka viettivät sapattia lepopäivänään ja tulee olemaan ajan loppuun asti.
Sapatti on elävän Jumalan merkki muistuttamassa meitä Jumalan täytetystä työstä.
Amerikassakin kuulemma on eräs lahko, joka eräisiin Jeesuksen sanoihin vedoten käsittelee käärmeitä. Silloin tällöin kai joku hommassa kuolla kupsahtaakin. Eikö liene sitten riittävästi uskoa noissa tapauksissa?
Olen kyllä Eki-50:n ja Bacchiocchin kanssa samaa mieltä. Sunnuntain vietto todella alkoi paljon ennen vuotta 321 jKr. Olen sekä lukenut Bacchioccin väitteet ja ollut mukana myös yhdessä hänen Sapatti-seminaarissaan ja hän perusteli väitteensä hyvin.
Toinen asia mikä on jäänyt vähälle huomiolle on, että yksi syy sapatin muuttamisessa sunnuntaiksi oli juutalaisvastaisuus.
Tästä voi lukea alla olevasta www-sivusta, josta kopioin alun myös tähän perään (Bacchiocchin kirja on käännetty suomeksi nimellä "Sapatti ja Sunnuntai". Jos aihe kiinnostaa, niin sivulta 136 voi lähteä lukemaan, joka on otsikoitu "juutalaisten ja kristittyjen välinen varhainen jakautuminen"). Mielenkiintoinen luku on myös "Rooman seurakunta ja Sapatti", joka alkaa sivulta 146.
englanniksi tekstiä:
http://www.biblicalperspectives.com/books/sabbath_to_sunday/7.html
"ANTI-JUDAISM AND THE ORIGIN OF SUNDAY
Samuele Bacchiocchi, Ph. D., Andrews University
Ignatius, Barnabas and Justin, whose writings constitute our major source of information for the first half of the second century, witnessed and participated in the process of separation from Judaism which led the majority of the Christians to abandon the Sabbath and adopt Sunday as the new day of worship. Their testimonies therefore, coming from such an early period, assume a vital importance for our inquiry into the causes of the origin of Sunday observance".jne.jne