Jumalan asettema lepopäivä ja sunnuntai ihmiskäsky.
Jumala ei ole muuttunut. Jumalan laki ei ole muuttunut. Pelastuksen ehdot tai tapa ei ole muuttunut. Vanhan tastamentin Jumala on sama kuin Uuden testamentin Jumala.
Pelastus on aina ollut uskon asia. Aabraham pelastui yksin uskon kautta, samoin kaikki VT:n aikana eläneet pyhät. Miksi sitten heillä oli laki? Samasta syystä kuin meilläkin on edelleen.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa luonteensa pyhät piirteet kirjoitetussa muodossa. Laki on meille velvollisuus, mutta ei pelastuksen tie. Sitä se ei ole koskaan ollutkaan, vaikka juutalaiset siitä sellaisen tekivätkin.
Jeesus poisti lailta kaiken ihmisen asettaman taakan. Jäljelle jäi alkuperäinen ja siinailla ilmoitettu Jumalan kymmenen käskyä. Jeesus teki täsät rakkauden kaksoiskäskystä vieklä erityisen suuren. Hän opetti että väärät vaikuttimetkin ovat lain henkeä vastaan, ei pelkät teot. Laki on kuin alasin jolla meitä taotaan ja muovataan taivaskelpoiseksi kuonat poistaen. Se näyttää meille synnin. Tiedämme mistä kaikesta olemme vapaita. Käskyt alkavat kauniisti: "Sinun ei pidä varastaman". Uskovan ihmisen ei tarvitse tehdä syntiä. Laki on oppaamme uskon kuuliaisuuteen.
Mutta vaarana voi olla juutalaisten kohtalo jos yritämme ansaita pisteitä teoillamme kerskaamalla. Jos suhde Jeesukseen ei ole kunnossa, voimme alkaa kulkea omavanhurskauden tietä. Vanhurskaus voi laista tulla vain synnittömässä tilassa, ja sitä me emme ole. Jeesus oli puolestamme.
Syntisiä olemme siihen asti kunnes pääsemme pois tästä maailmasta, mutta meidän ei tarvitse elää synnissä. Tahallinen synti on vakava rikos Jumalaa vastaan. Jokainen erehdymme, mutta laki näyttää aina missä rikoimme ja voimme anoa anteeksi.
Lepopäiväkysymys on juuri tällainen esimerkki. Sunnuntain itsepintainen väittäminen lepopäiväksi on tahallinen synti. Sapatin hetkien tahallinen häpäisy on tahallinen synti. Silti rikomme lakia vaikka yrittäisimmekin noudattaa sitä. Mutta siinä on ero tahallisuuteen. Täydellisiä emme voi olla, emmekä voi olla rikkomatta yhtäkään käskyä, mutta voimme olla tahallaan rikkomatta. Tahallisesta synnistä joudumme todella pahaan pulaan viimeisellä tuomiolla.
Jumala ei ole muuttunut. Jumalan laki ei ole muuttunut. Pelastuksen ehdot tai tapa ei ole muuttunut. Vanhan tastamentin Jumala on sama kuin Uuden testamentin Jumala.
Pelastus on aina ollut uskon asia. Aabraham pelastui yksin uskon kautta, samoin kaikki VT:n aikana eläneet pyhät. Miksi sitten heillä oli laki? Samasta syystä kuin meilläkin on edelleen.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa luonteensa pyhät piirteet kirjoitetussa muodossa. Laki on meille velvollisuus, mutta ei pelastuksen tie. Sitä se ei ole koskaan ollutkaan, vaikka juutalaiset siitä sellaisen tekivätkin.
Jeesus poisti lailta kaiken ihmisen asettaman taakan. Jäljelle jäi alkuperäinen ja siinailla ilmoitettu Jumalan kymmenen käskyä. Jeesus teki täsät rakkauden kaksoiskäskystä vieklä erityisen suuren. Hän opetti että väärät vaikuttimetkin ovat lain henkeä vastaan, ei pelkät teot. Laki on kuin alasin jolla meitä taotaan ja muovataan taivaskelpoiseksi kuonat poistaen. Se näyttää meille synnin. Tiedämme mistä kaikesta olemme vapaita. Käskyt alkavat kauniisti: "Sinun ei pidä varastaman". Uskovan ihmisen ei tarvitse tehdä syntiä. Laki on oppaamme uskon kuuliaisuuteen.
Mutta vaarana voi olla juutalaisten kohtalo jos yritämme ansaita pisteitä teoillamme kerskaamalla. Jos suhde Jeesukseen ei ole kunnossa, voimme alkaa kulkea omavanhurskauden tietä. Vanhurskaus voi laista tulla vain synnittömässä tilassa, ja sitä me emme ole. Jeesus oli puolestamme.
Syntisiä olemme siihen asti kunnes pääsemme pois tästä maailmasta, mutta meidän ei tarvitse elää synnissä. Tahallinen synti on vakava rikos Jumalaa vastaan. Jokainen erehdymme, mutta laki näyttää aina missä rikoimme ja voimme anoa anteeksi.
Lepopäiväkysymys on juuri tällainen esimerkki. Sunnuntain itsepintainen väittäminen lepopäiväksi on tahallinen synti. Sapatin hetkien tahallinen häpäisy on tahallinen synti. Silti rikomme lakia vaikka yrittäisimmekin noudattaa sitä. Mutta siinä on ero tahallisuuteen. Täydellisiä emme voi olla, emmekä voi olla rikkomatta yhtäkään käskyä, mutta voimme olla tahallaan rikkomatta. Tahallisesta synnistä joudumme todella pahaan pulaan viimeisellä tuomiolla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hebrealaiskirje
10:8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä ET TAHTONUT etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
10:9 sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun TAHTOSI." Hän POISTAA ENSIMMÄISEN, PYSTYTTÄÄKSEEN TOISEN.
10:10 Ja tämän TAHDON perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
Jeesus on uuden liiton välimies. Vanhassa liitossa välimiestä ei ollut, sillä Jumala teki suoraan liiton Israelin kanssa. Uudessa liitossa Jumala ei tehnyt suoraan liittoa pakanoiden kanssa, vaan käski pakanoiden tulla Jeesukseen luo:
Hepr. 9:15: – Ja sentähden hän on UUDEN LIITON VÄLIMIES, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.
Mielestäni tämän päivän joidenkin seurakuntien julistustyö on kriisissä sentähden, että lain suuntaviivoja ei ole tulkittu terveesti ja raittiisti tai ne sekoitetaan. Seurakunta saadaan hyvin nopeasti sairaaksi, jos aletaan pyhittää seurakuntaa lakisaarnoilla tai lakia sovelletaan väärällä tavalla, esim. vaatimalla lainomaisesti kymmenyksiä ja julistamalla Jumalan kirousta, jos kymmenykset jäävät maksamatta. Kuitenkin jätetään kaikki muut Jumalan lakiliiton kirous- ja siunausasiat syrjään ja otetaan sieltä vain tämä yksi.
Tai sitten julistetaan kirous niille, jotka eivät pidä sapattia, ja jätetään monet muut säädökset täyttämättä. Millä oikeudella näin menetellään, että otetaan yksi säädös ja sanotaan, jos et tätä pidä, olet kirottu. Millä oikeudella jätät ne kaikki muut täyttämättä? Jeesus sanoo: "Ei pieninkään piirto häviä laista." Eli jos otat yhden kohdan laista ja sovellat sitä vanhan liiton periaatteella, niin sinun pitää ottaa kaikki muutkin kohdat PIENINTÄ PIIRTOA MYÖTEN eikä hurskastella yksinomaan jonkin sapatti- tai kymmenyskäskyn kanssa. Näissä kysymyksissä ihmiset saadaan hyvin nopeasti lain alle.
kristillisissä piireissä kaikki luvallista,kun ei ole JUMALAN KYMMENEN KÄSKYÄ,
ELI JUMALAN LAKI voimassa,
saa ihan vapaasti:palvella ketä huvittaa,ja kumarrella kuvia tai ihmisiä.
Ei missään tapauksessa viettää sapattia pyhänä,
silloinhan tunnustaisit JUMALAN LUOJAKSI.
Lisäksi saa huorata,varastaa tappaa,himoita lähimäisen omaisuutta ym.
Mitä JUMALAN PYHÄ LAKI kieltää tekemästä.
Jumalan kymmeneen käskyyn eli lakiin ei sen sijaan kuuluneet mitkään uhrit niinkuin väität.
Onko mielestäsi Jeesuksen kuolema tapahtunut vain ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista,
niin kuin edellä sanot?
sinäkö saat rikkoa ihan vapaasti,TAHALLASI kaikkia JUMALAN KÄSKYJÄ sillä perusteella,
jos tietämättäsi rikot yhdessä kohti,
niin kaikki on menetetty,niinkö? Minä uskon
että Jeesus on sovittanut minun kaikki syntini,
siksi en tietoisesti,tahallani halua rikoa JUMALAN KYMMENTÄ KÄSKYÄ,ELI LAKIA.
Samasta syystä en huoraa enkä tapa enkä varasta,
kuin myös pidän sen pyhäpäivän Sapatin,koska HERRA sanoo MUISTA PYHITTÄÄ.
Jumalan kymmenessä käskyssä,eli laissa ei ole ainuttakaan sellaista kohtaa joka olisi ketään ihmistä vastaan,
kaikki on ihmisen omaksi parhaaksi.
Mitä linkkisi loppupuolella sanot,että julistetaan kirous,se ei pidä paikkaansa,
kellään ihmisellä ei ole oikeutta tuomitsemiseen.olkoon JUMALA tuomarimme.Kymmenyksiäkään ei kukaan vaadi.
sekin on JUMALAN ja ihmisen välinen asia,
jotkut antavat jotkut ei.
Kukaan ei ole 25 vuoteen kysynyt ,että maksanko kymmenykset tai en.
Minä olen kokeillut kumpaakin,
en kuitenkaan kenenkään ihmisen käskystä kuin ihan raamatun opetuksen perusteella.
JUMALA on hyvä ja meillä ei ole mitään ilman häntä.
Ei pitäisi yleistää,ja vääristellä asioita niinkuin tekstistäsi kävi ilmi.Siunausta sinulle.
terv.ellu
Nyt siis Paavalin julistama armo näyttää vapauttavan ihmisen käskyistä, kielloista ja rangaistuksen uhasta ja niin houkuttelevan synnin vapaaseen tekemiseen armon alla. Jumalan viha on poissa, rangaistukset väistyneet ja anteeksiantava rakkaus on ylenpalttinen. Siispä uskovalla ei ole mitään syytä kieltäytyä harjoittamasta haluttua syntiä.
Paavali torjuu jyrkästi tällaisen tulkinnan armosta. Hän perustelee opetustaan osoittamalla, ettei ihminen ole koskaan vapaa. Ihminen ei hallitse omaa elämäänsä, vaan häntä hallitaan. Ihminen on aina palvelija, orja. Häntä hallitsee se, mitä hän kuuntelee, seuraa ja tottelee. Mille ihminen antaa aikaansa, voimiansa, mille hän antautuu, sen orjaksi hän tulee (Room 6:16). Jokaista ihmistä hallitsee synti, saastaisuus ja laittomuus (6:16, 17, 19, 20). Tällainen oli kerran Roomalaiskirjeen vastaanottajien tilanne: ”Olitte synnin orjia” (6:17, 20), ”ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen” (6:19).
Tämä orjuus hallitessa he eivät voineet palvella vanhurskautta (Room 6:20). Jos he olisivat jatkaneet näiden valtojen orjuudessa, olisi heidän elämänsä sadoksi jäänyt häpeä (6:21) ja sen loppuna olisi ollut kuolemaan tuomio ja kuolema (6:16, 21, 23). Tällainen on jokaisen synnintekijän elämänkohtalo. Ei synti ole mitätön leikki, hauska ajanviete, vähäpätöinen tahra tai pöly, vaan kuningas ja herra, joka orjuuttaa harjoittajansa ja syöksee tämän kuolemaan. Kirjeen vastaanottajien silmät olivat avautuneet näkemään synnin todellisen luonteen ja siksi he nyt häpesivät sitä satoa, jonka saivat silloin, ku palvelivat syntiä (6:21). Pois se, että armon alla eläessämme saisimme tehdä vapaasti syntiä.
Paavalin mielen täyttää kiitos Jumalaa kohtaan siitä, että kirjeen vastaanottajien elämässä oli muuttunut orjuuttajan valta. ”Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu” ja se on armon evankeliumi (Room 6:17). ”Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta” (6:18). ”Nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi” (6:22). Kristitty on vapautettu synnin orjuudesta. Sen kahlitseva valta on murtunut.
Mutta häntä ei ole vapautettu tyhjyyteen tai irrallisuuteen. Hänen elämänsä on annettu uuden johdon alaisuuteen, hänellä on nyt uusi herra. Hän on vanhurskauden orja, palvelija (6:18). Synnin orjana hän oli vapaa vanhurskaudesta, mutta kun hän nyt on vapaa synnistä, on hän tullut vanhurskauden orjaksi. Hän oli Jumalan palvelija, orja (6:22). Siksi pois se, että kristitty Jumalan orjana saisi suostua synnin orjuuteen.
Uusi orjuuttaja on rakkaudellaan ja armollaan saanut ihmisen palvelijakseen. Siksi tämä orjuus ei ole samanlaista pakonalaista orjuutta kuin aikaisempi. Se on sydämen rakkaudellista suostumista toisen valtaan (Room 6:17). Synnin orjan oli pakko tehdä syntiä. Hänellä ei ollut valinnanvaraa. Mutta vanhurskauden orjan ei ole pakko tehdä vanhurskautta. Siinä on tämän uuden orjuuden omalaatuisuus. Se ei siis johdakaan ilman muuta hyvän tekemiseen ja pahan välttämiseen. Se ei tee ihmisestä Jumalan robottia, kun taas synti mekanisoi ihmisen. Uuden orjuuden ytimessä on rakkaus, ja side hallitsijaan on rakkauden side. Rakkaus ei pakota rakastettuaan mihinkään väkivallalla. Se vain kutsuu ja kehottaa antautumaan. Se vetää puoleensa. Se vetää vanhurskauteen, jonka hedelmänä on pyhitys ja loppuna iankaikkinen elämä (6:22).
Paavali selvittää myös, että uusi palvelusuhde uuteen herraan ei ole sidottuna olemista mille tahansa vanhurskaudelle tai Jumalalle. Se on nimenomaan kuuliaisuutta sille Jumalalle, joka on puhunut ja antanut selvästi ja sanallisesti ilmaistun sanoman – määrätyn sisältöisen opetuksen (Room 6:17). On vain yksi Jumala, ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä (1 Tim 2:5). On vain yksi, oikea vanhurskaus ja yksi evankeliumi ja sillä on täsmällinen sisältö (Gal 1:7). Juuri tähän yhteen kristitty on tullut sydämestään sidotuksi.
Kristitty on vapaa synnin kadottavasta vallasta, mutta hän ei ole vapaa synnin läsnäolosta eikä houkutuksista. Edelleen vanha ihminen on todellisuutta ja uskovan olemuksessa asuu synnin ruumis (Room 6:6). Hänen lihansa on heikko (6:19). Uskovan elämässä on aina synti lähellä ja hänen on helppo taipua heikkoutensa tähden synnin alle ja irtaantua vanhurskaudesta, jota hänen ei ole pakko seurata.
”Saammeko tehdä syntiä” - on viettelevä kysymys. Siksi kristityn on opittava näkemään selvästi, että kun hän tekee syntiä, hän alistuu uudelleen synnin orjuuttavaan valtaan. Synnin tekeminen ei ole irrallinen tai tilapäinen asia, vaan siitä alkaa ketjureaktio. Se on aina itsensä luovuttamista toisen vallan alle. Se on petturuutta ja oman omistajan kavaltamista. Se on aina uskottomuutta. Ihminen ei voi palvella samaan aikaan kahta herraa. ”Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista” (Matt 6:24). Synnin tekeminen irrottaa Kristuksen herruudesta. Siksi on mieletöntä, että kristitty edes tekee kysymyksen: Saammeko tehdä syntiä. Pois se. Siinä ei ole mitään epäselvää, olkoonkin armo kuinka ylenpalttinen tahansa ja synti kuinka houkutteleva ja hyvältä näyttävä. Olemme armon varassa vastuullisena.
Roomalaiskirje:
6:16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
tänne koko ajan.ELLEN näkisi en uskoisi.Lopeta ketään ei kiinosta sinun höpinäsi.
Ihmeekseni olen huomannut, että höpinäni kiinnostavat ihan mukavasti. Ei sinua kukaan pakota lukemaan minun kirjoituksia, voit vaikka poistua tältä palstalta.
itsesi kanssa.
>> Pelastus on aina ollut uskon asia. Aabraham pelastui yksin uskon kautta, samoin kaikki VT:n aikana eläneet pyhät.