Turun Sanomien päätoimittaja Ari Valjakan kolumni tänä aamuna on autoilijoita kiinnostavien kohtien osalta tässä. Täytyy sanoa että huhhuh, vaikka en Valjakasta erityisemmin pidä, varsinkaan hänen poliittisista mielipiteistään, ovat sympatiat kyllä tällä kertaa päätoimittajan puolella. Mistä näin mulkkuja pyöräilijöitä, ts. ihmisiä, oikein sikiää?
--
Ilmoittaudu itse, sinut löydetään
Tasavallan presidentti Tarja Halosen toivekonsertin kuunteluni katkesi äkisti eilen klo 11.00, kun Kauppiaskatu 5 kohdalla kaistallani vastaan ajoi polkupyöräilijä. Pysäytin autoni ja annoin lyhyen äänimerkin, johon pyöräilijä vastasi heti keskisormea näyttäen. Avasin ikkunan ja sanoin viereeni kuljettajan puolelle tulleelle fillaristille, että hän ajaa yksisuuntaisella kadulla ajosuuntaa vastaan. Hyvin yleinen tapa muuten Turun keskustassa.
Pyöräilijän vastaus, kaksi lujaa nyrkiniskua konepellille, ei tehnyt haluttua vaikutusta mutta kolme, neljä raivoisaa nyrkiniskua riittivät murtamaan Passatin sivupeilin kiinnitykset ja peili jäi roikkumaan sähköjohtonsa varassa auton etuovea vasten. Arvokkain ulkoiluvarustein, reppu selässä ja sävysävyyn koboltinsininen vauhtikypärä päässään liikkunut trimmikäs kolmikymppinen, silmälasipäinen pyöräilijä lähti retkeilypyörällään liikkeelle kohti Wiklundin kulmaa. Onnekseni turvavöitteni irrottaminen vei muutaman sekunnin, etten saanut kaveria enää kiinni. Näin vältyin rangaistukselta, joka omankäden oikeuden ottajaa nykyään odottaa helpommin kuin varsinaista pahantekijää kohtaava tuomio.
Kirjoitan välikohtauksesta paitsi adrenaliinini purkamisen toivossa, myös yleisen ja kasvavan moraalittomuuden pohdiskeluna. Viiden vuoden aikana räjähdysmäisesti kasvanut välinpitämättömyys esimerkiksi roskaamisen suhteen (Kauppatori eilisten vaalitilaisuuksien paperimössön jäljiltä) tai poikkeavan käyttäytymisen vääristynyt suojelu (häirikköoppilaiden vanhemmat kouluissa opettajien kiusana) on johtamassa siihen, ettei kukaan ole kohta kiinnostunut tai uskalla asettaa kanssaihmisilleen rajoja. Olemme siirtymässä minä-minä-maailmaan, jossa tahdin määrää ihmisen oma härskiys.
...
(tässä on mielenkiintoinen kappale aivan kolumnin lopussa)
Vinksahtaneelle fillaristille silti varoituksen sana: sinut löydetään. Raivoisan tihutekosi jälkeen haksahdit kardinaalivirheeseen, josta ystävällinen ohikulkija (jota pyydän ottamaan yhteyttä) kertoi. Komisario Vesa Aaltosen neuvosta en paljasta fillaristin virhettä, mutta parasta olisi, että ilmoittaudut itse mahdollisimman nopeasti minulle.
--
Toivottavasti tosiaan löytyy!
--
Ilmoittaudu itse, sinut löydetään
Tasavallan presidentti Tarja Halosen toivekonsertin kuunteluni katkesi äkisti eilen klo 11.00, kun Kauppiaskatu 5 kohdalla kaistallani vastaan ajoi polkupyöräilijä. Pysäytin autoni ja annoin lyhyen äänimerkin, johon pyöräilijä vastasi heti keskisormea näyttäen. Avasin ikkunan ja sanoin viereeni kuljettajan puolelle tulleelle fillaristille, että hän ajaa yksisuuntaisella kadulla ajosuuntaa vastaan. Hyvin yleinen tapa muuten Turun keskustassa.
Pyöräilijän vastaus, kaksi lujaa nyrkiniskua konepellille, ei tehnyt haluttua vaikutusta mutta kolme, neljä raivoisaa nyrkiniskua riittivät murtamaan Passatin sivupeilin kiinnitykset ja peili jäi roikkumaan sähköjohtonsa varassa auton etuovea vasten. Arvokkain ulkoiluvarustein, reppu selässä ja sävysävyyn koboltinsininen vauhtikypärä päässään liikkunut trimmikäs kolmikymppinen, silmälasipäinen pyöräilijä lähti retkeilypyörällään liikkeelle kohti Wiklundin kulmaa. Onnekseni turvavöitteni irrottaminen vei muutaman sekunnin, etten saanut kaveria enää kiinni. Näin vältyin rangaistukselta, joka omankäden oikeuden ottajaa nykyään odottaa helpommin kuin varsinaista pahantekijää kohtaava tuomio.
Kirjoitan välikohtauksesta paitsi adrenaliinini purkamisen toivossa, myös yleisen ja kasvavan moraalittomuuden pohdiskeluna. Viiden vuoden aikana räjähdysmäisesti kasvanut välinpitämättömyys esimerkiksi roskaamisen suhteen (Kauppatori eilisten vaalitilaisuuksien paperimössön jäljiltä) tai poikkeavan käyttäytymisen vääristynyt suojelu (häirikköoppilaiden vanhemmat kouluissa opettajien kiusana) on johtamassa siihen, ettei kukaan ole kohta kiinnostunut tai uskalla asettaa kanssaihmisilleen rajoja. Olemme siirtymässä minä-minä-maailmaan, jossa tahdin määrää ihmisen oma härskiys.
...
(tässä on mielenkiintoinen kappale aivan kolumnin lopussa)
Vinksahtaneelle fillaristille silti varoituksen sana: sinut löydetään. Raivoisan tihutekosi jälkeen haksahdit kardinaalivirheeseen, josta ystävällinen ohikulkija (jota pyydän ottamaan yhteyttä) kertoi. Komisario Vesa Aaltosen neuvosta en paljasta fillaristin virhettä, mutta parasta olisi, että ilmoittaudut itse mahdollisimman nopeasti minulle.
--
Toivottavasti tosiaan löytyy!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Törkeää vallan väärinkäyttöä. Journalisteille tulee kehittää oma Sokrateen valaa vastaava eettinen ohjeistus, jossa kaikki journalistisissa ammateissa työskentelevät sitoutuvat olemaan käyttämättä hyväkseen ammattinsa suomia etuisuuksia oman edun tavoittelemiseksi. Jos ko. toimittajalle joku tavan pulliainen menee kertomaan vastaavasta tapauksesta, toimittaja nauraa pulliaisen ulos huoneestaan. Mutta kun oma rakas peltilehmä (ja kukkaro) kärsii, kaikki keinot ovat sallittuja. Pateettista.
Oli tuossa jutussa muutakin, kuin oman edun tavoittelua. Eikö sinua henkilökohtaisesti yhtään huolestuta tuollainen liikennekäytös ja yleensäkin tämä välinpitämättömyyden lisäytyminen yhteiskunnassa?
Mitähän etua päätoimittaja tuossa tavoitteli kertoessaan asiasta? Ja jos toimittaja ei saa kirjoittaa asioista, joihin törmää omassa elämässään, niin mistä se saa kirjoittaa? Toimittajan elämää on pitkät korot, asuntolainojen menekki, auton osto, päivähoidon ongelmat...
pitääkö sen saatanan sopulin vielä ruveta leikkimään jotain liikennepoliisia.
Pysys vaan siell kopissaan tekemässä turhanpäiväsiä kolumnejaan.
jos minä monottasin kotteros kasaan, eikö harmittas yhtään?? Sama se kelle tuommosta tapahtuu, ei se tee asiaa yhtään enempää hyväksyttäväks..
minusta se sopuli kerjäs sitä.
Mitäs meni aukomaan päätään.
Jos ois ollu hiljaa, ei ois tätäkään tapahtunu, vai?
On se outoa ettei tänä päivänä saa kenellekään sanoa mitään. Ihmisistä on tullut tosi itsekkäitä ja omaan napaan tuijottajia. Omia virheitä ei huomata tai ei ainakaan välitetä niistä. Ja auta armias, jos joku tulee sanomaan, että hei, nyt teit väärin. Fiksu ja epäitsekäs ihminen myöntäisi virheensä ja seuraavalla kerralla ei ehkä enää syyllistyisi samaan tai ainakin omatunto vähän kolkuttaisi.
Itsekäs juntti sen sijaan alkaa haukkumaan ja solvaamaan virheestä huomauttajaa, ja pahimmassa tapauksessa, kuten tässä, tuhoaa toisen omaisuutta. Käsittämätöntä.
Valitettavasti tähän suuntaan suomalainen yhteiskunta on menossa. Tulevaisuudessa pärjäävät vain vahvat ja itsekkäästi omaa etuaan ajavat. Heikot ja myös ns. tavalliset, kunnolliset kansalaiset poljetaan maanrakoon.
Ilmeisesti siis pitää katsoa ohi kun finninaamat sparyaa talon seinää tai nahkatukat potkii mummoja kumoon.
nyt oli kysymyksessä fillaristista joka ajoi väärään suuntaan.
Tottakai tommosiin sinun "kärjistettyihin" tilanteisiin pitää puuttua.
Minusta vaan toi fillaristin rike ei nyt ollut niin iso, että sen sopulin ois tarvinnu vetää eineksiä nenäänsä siitä.
Alä sitten vedä itse herneitä nenään jos joku käy ensi yönä vääntämässä autostasi
antennin solmuun ja rikkoo toisen sivupelin!
Luulempa ettei sinulla ole vielä riittävästi ikää edes oma mopon rattiin
vaan kiva tietää millaisella tyylillä ja sananpainoilla kyseinen "herra päätoimittaja" on pyöräilijää puhutellut.Kirjoitettu "totuus" voipi olla taas shillalailla sopivasti värittynyttä...