Kasteen historiallisia edeltäjiä ja juutalaisuudessa ja VT:ssa
a) Vanhan liiton aikana poikalapset otettiin 8-päivän ikäisinä liiton jäseniksi ympärileikkauksen avulla ja tyttölapsien puolesta uhrattiin uhri. Ikivanha historiallinen käytäntö (1 Moos 17), joka perustui Pentateukin lakiin (3 Moos.12:3) oli tehnyt juutalaisille luonnolliseksi asiaksi Jumalan liiton jäsenyyden pienille lapsille, jotka eivät voineet millään tavalla itse vaikuttaa liittoon pääsemistään. UT:ssa apostoli Paavali vertaa ympärileikkausta kasteeseen liitäen ympärileikkauksen siihen (Kol.2:11-13). Paavalin mukaan vesikaste on pelastuksen välittävä teko: syntinen luonto ("liha") riisutaan, hengellisesti kuollut ihminen tehdään eläväksi, kaikki rikkomukset annetaan anteeksi.
"Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi,"
b) VT:n historia ja laki sisälsi erilaisia kultillisia pesuja, jotka liittyivät Jumalan kohtaamiseen (2 Moos. 19:10; 29:4, 3 Moos. 8:6). Leeviläisten pappien päälle tuli pirskottaa synneistä puhdistavaa vettä (4 Moos 8:6-7).
"Ota leeviläiset erilleen muista israelilaisista ja puhdista heidät. Heidän puhdistamisekseen sinun on pirskotettava heidän päälleen
synneistä puhdistavaa vettä, ja heidän on ajeltava tukkansa, partansa ja kaikki ihokarvansa ja pestävä vaatteensa. Sitten he ovat puhtaat."
c) Veden kautta on siten jo vanhan liiton aikoina Jumala välittänyt sekä armoaan ja anteeksiantamustaan että tuomiota (vedenpaisumus, johon 1 Piet.3:20-21 vertaa kastetta). Punaisen meren ylittäminen 2 Moos.14 on Paavalin opetuksen mukaan kaste. Se oli kaste Moosekseen pilvessä ja meressä (1 Kor.10:1-4). On tärkeä huomata, että israelilaisia ei upotettu meriveteen, vaan he kävelivät kuivaa merenpohjaa pitkin toiselle rannalle (2 Moos.14:21-22). Tämä kaste annettiin siis Jumalan omana pelastavana tekona kaikenikäisille vauvoista vanhuksiin. Kasteen muotona oli kostuminen pilvestä ja vesipisaroista. Mutta egyptiläiset joukot, jotka yrittivät samaa tuhoutuivat, sillä heidät Jumala upotti mereen.
d) Hesekielin kirjassa profeetta yhdistää veden vihmomisen Israelin kansan päälle Pyhän Hengen saamiseen, jolloin kansa saa uuden sydämen ja hengen (Hes 36:25-27).
"Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan."
Israelilaisia ei siis tässäkään tapauksessa upotettaisi veteen, eikä tässä sanomassa suljeta lapsia veden vihmomisen ulkopuolelle. Lapsetkin kuuluvat kansaan. Jälleen kerran Jumala käyttää armonsa ja pelastuksensa välittämisessä aineellista välikappaletta, vettä. Olisi Jumala voinut antaa Hengen ja uudistaa kansan sisäisesti muullakin tavalla, mutta Jumala nimen omaan liitti uudistavan ja puhdistavan armonsa ja Henkensä veteen. Tämä on erittäin merkillepantavaa teologisesti - VT sisältää esikuvia sakramenteista eli armonvälineistä. Jumala käytti jo vanhassa liitossa ulkoisia aineellisia merkkejä Hänen ja kansansa välisessä suhteessa (liiton arkki, manna, uhrit, liiton maja, temppeli ovat esimerkkejä näistä aineellisista merkeistä ja kuvista).
e) Proselyyttikasteen käyttöönoton ajankohta on epävarma ja kiistanalainen tutkimuksen keskuudessa. Ei ole täyttä varmuutta siitä, oliko proselyyttikaste käytössä ennen vuosia 65-70 jKr. juutalaisuudessa. Mutta joka tapauksessa juutalaiset tekivät lähetystyötä ja käännynnäiset kastettiin. Juutalaisuuteen kääntynyt pakana sai täydet seurakuntalaisen oikeudet, kun antoi ympärileikata ja kastaa itsensä ja suoritti uhrin. Tämä proselyytti- eli käännynnäiskaste tehtiin koko perheelle, myös pienille lapsille ja se oli kertakaikkinen kaste. Vaikka historiallinen ajoitus on epävarmaa, on silti olemassa kiintoisa analogia proselyyttikasteen ja uusitestamentillisen kristillisen kasteen välillä. Molemmat kasteet oli tarkoitettu koko perheelle.
Apostolien teoissa ja Paavalin 1. korinttolaiskirjeessä kerrotaan kokonaisten perhekuntien kastamisesta - ketään perheessä ei siis rajattu pois. Perheet olivat siihen aikaan suuria, joten olisi kovin epätodennäköistä, että noissa perheissä ei olisi ollut pieniä lapsia (Apt. 10:47;16:15, 31-33; 1 Kor.1:16).
"(15) ja hänet [Lyydia] ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan....
(31-33) Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi...ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti."-Apt.16:31-33
Juutalaisethan olivat, kuten yllä on sanottu, tottuneet ikivanhastaan siihen että pienet lapsetkin otettiin Jumalan liittoon. Niinpä oli luonnollista, että pakanuudesta kääntyneiden koko perhe pieniä lapsia myöten kastettiin. Kristillisen uskon juuret ja tausta on VT:ssa ja juutalaisuudessa. Historiallista taustaa vasten oli siten "oletusarvo", että pienet lapsetkin otetaan Jumalan liittoon ja pelastuksen osallisuuteen ja tämä Jumalan liittoon ottaminen tapahtuu ulkoisen merkin, armonvälineen kautta. Jos tähän käytäntöön olisi uuden liiton myötä tullut sellainen radikaali muutos, että lapsia ei tarvitse tai saa ottaa Jumalan valtakuntaan, vaan vasta joskus esim. 12-14 vuotiaina tai aikuisina, niin olisi ollut odotettavissa, että UT:ssa olisi kielletty kastamasta lapsia. Lapsien asemasta olisi varmasti herännyt kysymyksiä, joihin apostolien olisi pitänyt ottaa kantaa. Mutta missään koko UT:ssa ei esiinny kiistoja lapsien asemasta eikä lasten pelastuksen tarpeesta tai lasten kastamisesta.
a) Vanhan liiton aikana poikalapset otettiin 8-päivän ikäisinä liiton jäseniksi ympärileikkauksen avulla ja tyttölapsien puolesta uhrattiin uhri. Ikivanha historiallinen käytäntö (1 Moos 17), joka perustui Pentateukin lakiin (3 Moos.12:3) oli tehnyt juutalaisille luonnolliseksi asiaksi Jumalan liiton jäsenyyden pienille lapsille, jotka eivät voineet millään tavalla itse vaikuttaa liittoon pääsemistään. UT:ssa apostoli Paavali vertaa ympärileikkausta kasteeseen liitäen ympärileikkauksen siihen (Kol.2:11-13). Paavalin mukaan vesikaste on pelastuksen välittävä teko: syntinen luonto ("liha") riisutaan, hengellisesti kuollut ihminen tehdään eläväksi, kaikki rikkomukset annetaan anteeksi.
"Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi,"
b) VT:n historia ja laki sisälsi erilaisia kultillisia pesuja, jotka liittyivät Jumalan kohtaamiseen (2 Moos. 19:10; 29:4, 3 Moos. 8:6). Leeviläisten pappien päälle tuli pirskottaa synneistä puhdistavaa vettä (4 Moos 8:6-7).
"Ota leeviläiset erilleen muista israelilaisista ja puhdista heidät. Heidän puhdistamisekseen sinun on pirskotettava heidän päälleen
synneistä puhdistavaa vettä, ja heidän on ajeltava tukkansa, partansa ja kaikki ihokarvansa ja pestävä vaatteensa. Sitten he ovat puhtaat."
c) Veden kautta on siten jo vanhan liiton aikoina Jumala välittänyt sekä armoaan ja anteeksiantamustaan että tuomiota (vedenpaisumus, johon 1 Piet.3:20-21 vertaa kastetta). Punaisen meren ylittäminen 2 Moos.14 on Paavalin opetuksen mukaan kaste. Se oli kaste Moosekseen pilvessä ja meressä (1 Kor.10:1-4). On tärkeä huomata, että israelilaisia ei upotettu meriveteen, vaan he kävelivät kuivaa merenpohjaa pitkin toiselle rannalle (2 Moos.14:21-22). Tämä kaste annettiin siis Jumalan omana pelastavana tekona kaikenikäisille vauvoista vanhuksiin. Kasteen muotona oli kostuminen pilvestä ja vesipisaroista. Mutta egyptiläiset joukot, jotka yrittivät samaa tuhoutuivat, sillä heidät Jumala upotti mereen.
d) Hesekielin kirjassa profeetta yhdistää veden vihmomisen Israelin kansan päälle Pyhän Hengen saamiseen, jolloin kansa saa uuden sydämen ja hengen (Hes 36:25-27).
"Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan."
Israelilaisia ei siis tässäkään tapauksessa upotettaisi veteen, eikä tässä sanomassa suljeta lapsia veden vihmomisen ulkopuolelle. Lapsetkin kuuluvat kansaan. Jälleen kerran Jumala käyttää armonsa ja pelastuksensa välittämisessä aineellista välikappaletta, vettä. Olisi Jumala voinut antaa Hengen ja uudistaa kansan sisäisesti muullakin tavalla, mutta Jumala nimen omaan liitti uudistavan ja puhdistavan armonsa ja Henkensä veteen. Tämä on erittäin merkillepantavaa teologisesti - VT sisältää esikuvia sakramenteista eli armonvälineistä. Jumala käytti jo vanhassa liitossa ulkoisia aineellisia merkkejä Hänen ja kansansa välisessä suhteessa (liiton arkki, manna, uhrit, liiton maja, temppeli ovat esimerkkejä näistä aineellisista merkeistä ja kuvista).
e) Proselyyttikasteen käyttöönoton ajankohta on epävarma ja kiistanalainen tutkimuksen keskuudessa. Ei ole täyttä varmuutta siitä, oliko proselyyttikaste käytössä ennen vuosia 65-70 jKr. juutalaisuudessa. Mutta joka tapauksessa juutalaiset tekivät lähetystyötä ja käännynnäiset kastettiin. Juutalaisuuteen kääntynyt pakana sai täydet seurakuntalaisen oikeudet, kun antoi ympärileikata ja kastaa itsensä ja suoritti uhrin. Tämä proselyytti- eli käännynnäiskaste tehtiin koko perheelle, myös pienille lapsille ja se oli kertakaikkinen kaste. Vaikka historiallinen ajoitus on epävarmaa, on silti olemassa kiintoisa analogia proselyyttikasteen ja uusitestamentillisen kristillisen kasteen välillä. Molemmat kasteet oli tarkoitettu koko perheelle.
Apostolien teoissa ja Paavalin 1. korinttolaiskirjeessä kerrotaan kokonaisten perhekuntien kastamisesta - ketään perheessä ei siis rajattu pois. Perheet olivat siihen aikaan suuria, joten olisi kovin epätodennäköistä, että noissa perheissä ei olisi ollut pieniä lapsia (Apt. 10:47;16:15, 31-33; 1 Kor.1:16).
"(15) ja hänet [Lyydia] ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan....
(31-33) Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi...ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti."-Apt.16:31-33
Juutalaisethan olivat, kuten yllä on sanottu, tottuneet ikivanhastaan siihen että pienet lapsetkin otettiin Jumalan liittoon. Niinpä oli luonnollista, että pakanuudesta kääntyneiden koko perhe pieniä lapsia myöten kastettiin. Kristillisen uskon juuret ja tausta on VT:ssa ja juutalaisuudessa. Historiallista taustaa vasten oli siten "oletusarvo", että pienet lapsetkin otetaan Jumalan liittoon ja pelastuksen osallisuuteen ja tämä Jumalan liittoon ottaminen tapahtuu ulkoisen merkin, armonvälineen kautta. Jos tähän käytäntöön olisi uuden liiton myötä tullut sellainen radikaali muutos, että lapsia ei tarvitse tai saa ottaa Jumalan valtakuntaan, vaan vasta joskus esim. 12-14 vuotiaina tai aikuisina, niin olisi ollut odotettavissa, että UT:ssa olisi kielletty kastamasta lapsia. Lapsien asemasta olisi varmasti herännyt kysymyksiä, joihin apostolien olisi pitänyt ottaa kantaa. Mutta missään koko UT:ssa ei esiinny kiistoja lapsien asemasta eikä lasten pelastuksen tarpeesta tai lasten kastamisesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
henkilö on valmis kasteelle, kun hän voi tehdä oman uskonratkaisun ja ymmärtää mitä kaste merkitsee. Toiselle se on siis mahdollista aikaisemmin kuin toiselle.
Eikö kuitenkin anneta Raamatun määritellä tämäkin asia. Kieltääkö Raamattu lapsikasteen?
ei voi tehdä *omaa* ratkaisuaan.
Apostolien teoissa ja Paavalin 1. korinttolaiskirjeessä kerrotaan kokonaisten perhekuntien kastamisesta - ketään perheessä ei siis rajattu pois. Perheet olivat siihen aikaan suuria, joten olisi kovin epätodennäköistä, että noissa perheissä ei olisi ollut pieniä lapsia (Apt. 10:47;16:15, 31-33; 1 Kor.1:16).
"(15) ja hänet [Lyydia] ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan....
(31-33) Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi...ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti."-Apt.16:31-33
Juutalaisethan olivat, kuten yllä on sanottu, tottuneet ikivanhastaan siihen että pienet lapsetkin otettiin Jumalan liittoon. Niinpä oli luonnollista, että pakanuudesta kääntyneiden koko perhe pieniä lapsia myöten kastettiin. Kristillisen uskon juuret ja tausta on VT:ssa ja juutalaisuudessa. Historiallista taustaa vasten oli siten "oletusarvo", että pienet lapsetkin otetaan Jumalan liittoon ja pelastuksen osallisuuteen ja tämä Jumalan liittoon ottaminen tapahtuu ulkoisen merkin, armonvälineen kautta. Jos tähän käytäntöön olisi uuden liiton myötä tullut sellainen radikaali muutos, että lapsia ei tarvitse tai saa ottaa Jumalan valtakuntaan, vaan vasta joskus esim. 12-14 vuotiaina tai aikuisina, niin olisi ollut odotettavissa, että UT:ssa olisi kielletty kastamasta lapsia. Lapsien asemasta olisi varmasti herännyt kysymyksiä, joihin apostolien olisi pitänyt ottaa kantaa. Mutta missään koko UT:ssa ei esiinny kiistoja lapsien asemasta eikä lasten pelastuksen tarpeesta tai lasten kastamisesta.
kastettiin?jos vauvana olisi kastettu.silloinhan ne aikuisetkin olisi pitänyt olla kastettu vauvana,eikä niiden olis tarvinnu mennä uudestaan kasteelle.
Ei kai kukaan pakanoita ollut aikaisemmin kastanut, kaste oli ensimmäinen kaikille.