AINUTLAATUINEN, VOIMAKAS TODISTUS!

metaskeema kirjoitti:

Pauli Pitkämäki oli kolme vuorokautta kuolleena ja heräsi henkiin ruumisarkussa ennen kuin ruumis kerittiin haudata! Hän todistaa nyt väkevästi kirkollisveron tärkeydestä. Seuraavissa kappaleissa esitetty todistus on suoraan tämän kuolleista heräämisen kokeneen miehen puheesta ääninauhalta. Monet Evankelisluterilaisen kirkon verojohtajat ovat tarkistaneet kertomuksen ja todenneet sen aidoksi.
Tässä todistuksessa on näkökulmia ja kokemuksia, jotka saattavat johtaa sinut miettimään omaa "teologiaasi". Aina kun puhutaan kuolemanjälkeisistä tapahtumista ja hengen maailman todellisuudesta ollaan meille oudolla alueella. Jumala on sallinut vain harvoille tämänkaltaisia kokemuksia, mutta niillä on oma tarkoituksensa Kristuksen ruumiin rakentamisessa. Tutkimalla asioita verolakien valossa voimme jokainen avartua hengessämme ja saada aivan henkilökohtaistakin ilmestystä verotuksen todellisuuksista.
Jumala on antanut tämän todistuksen meidän ajallemme aivan erityistä tarkoitusta varten, jotta hengellinen maailma avaisi ihmisten kukkarot ja kirkko tulisi yhä rikkaammaksi. Meidän kannattaa tutustua tähän todistukseen ja antaa sen vaikuttaa sydämissämme.
Tämän todistuksen antanut mies on johtanut satoja helluntaalaisia maksamaan kirkollisveroa ja on joutunut vainotuksi tämän takia. Helluntaalaiset ovat varastaneet tämän todistuksen sisältäviä nauhoja ja niiden hallussapitoa pidetään helluntaalaisille vaarallisena!
2. NIMENI ON VEROKARHU JOKA PALASI HELVETISTÄ
Julkaistu Global Fake News'in luvalla:
Internet-sivu: http://godisimaginary.com/index.htm
Sähköposti: [email protected]
Varhaiset vuoteni
Hei! Nimeni on Atheist Anti Christ Pauli. Olen kotoisin Suomesta (entinen Neuvostoliiton alusmaa). Haluan kertoa teille todistukseni siitä, mitä minulle tapahtui, mutta ensin haluaisin antaa teille lyhyen selvityksen kasvuvuosistani.
Synnyin vuonna 1958 Tallinnassa. Vanhempani, jotka olivat hartaita helluntaalaisia kuten suurin osa Viron kansasta, antoivat minulle nimen Billy kuuluisan saarnaajan Billy Grahamin innoittamana. 23-vuotiaana jätin koulunkäynnin ja aloin työskennellä siivoojana läheisessä helluntaalaisten vironpääkonttorissa. Tyhjensin roskakoreja ja joskus myös varastin mielenkiintoisia papereita mapeista. 26-vuotiaana pääsin helluntailiikkeen johtajaksi. Siihen aikaan asuimme Tartossa, joka on Viron toiseksi suurin kaupunki.
Eräänä päivänä ollessani 27-vuotias, saimme valtavan testamenttilahjoituksen. Tämän rahapaljous veti läjäpäin rikollisia meidän puoleemme. Ne seurasivat toimiamme ja yrittivät kiristää rahaa. Olimme kauhuissamme ja aivan suunniltaan. Mafia seurasi meitä ja toimiston ovea tulitettiin konepistoolilla. Huolimatta siitä ettei kukaan kuollut tässä tapahtumassa, se vaikutti voimakkaasti elämääni. En halunnut enää tehdä töitä toimistossa. Toimistomme tuhoutui mafian hyökkäyksessä.

Pian tämän jälkeen isäni työnantaja siirsi hänet New York Cityyn. 28-vuotiaana minut lähetettiin Suomeen lähetystyöhön. Useimmat vanhemmat Virossa yrittävät lähettää poikansa lähetystyöhön ainakin joksikin ajaksi, sillä vanhemmille on kunniaksi se, että heidän poikansa on tämän kaltaisessa palveluksessa. Olemme kunnioittaneet tätä tapaa monien satojen vuosien ajan.

Antautunut helluntaalaiseksi
Kun olin 29 vuotta ja kolme kuukautta vanha (vuonna 1977), minusta tuli saarnaaja. Seurakuntani rukoili puolestani, kuten maassamme on tapana. Nyt minua kutsuttiin Uuno Antti Astinlaudaksi. Kun meistä tulee saarnaajia, emme enää käytä sitä nimeä, jonka vanhempamme syntyessämme meille antoivat. Työskentilin Joensuussa, joka on Suomen pakanallisinta aluetta. Helluntailiikkeen Suomen johtajaa kutsuttiin yleensä vain nimella Klaus Porhonen. Hän oli siihen aikaan kaikkein kuuluisin ja rikkain saarnaaja Suomessa. Kaikki tunsivat hänet. Ihmiset kunnioittivat häntä laajasti ja arvostivat häntä suurena opettajana. Sanon että hän oli, sillä 1983 hän äkillisesti kuoli jouduttuaan tuhoisaan auto-onnettomuuteen. Hänen kuolemansa järkytti kaikkia. Siihen aikaan olin ollut kuusi vuotta saarnaajana.
Yritin olla niin hyvä saarnaaja kuin vai saatoin ja seurasin kaikkia helluntaalaisuuden ohjeita. Eräässä vaiheessa muutin asumaan hautausmaalle, jossa saarnasin ja ylistin jatkuvasti. Jotkut saarnaajat, jotka todella haluavat tulla tuntemaan kaikkia Raamatun totuuksia, tekevät saman kaltaisia asioita kuin minä tein. Jotkut menevät syvälle metsiin, jossa he elävät itsensä kieltämisessä ja köyhyydessä. Minä tavoittelin pääsyä eroon itsekkäistä ajatuksista ja haluista, halusin paeta sairautta ja kärsimystä ja halusin päästä vapaaksi tämän maailman piiristä. Hautausmaalla en pelännyt haamuja. Yritin päästä sellaiseen sisäiseen rauhaan ja itsekuriin, että jos vaikka hyttynen laskeutui käsivarrelleni annoin sen pistää itseäni sen sijaan että olisin huitaissut sen pois.
Vuosikausia yritin kovasti tulla niin hyväksi saarnaajaksi kuin vain voin ja olla vahingoittamatta ketään. Opiskelin Raamattua aivan kuten kaikki esi-isäni ennen minua.
Elämäni eteni saarnaajana kunnes tulin hyvin, hyvin sairaaksi. Olin siihen aikaan Jyväskylässä ja minut oli pakko viedä sairaalahoitoon. Lääkärit tekivät joitakin kokeita ja kertoivat minulla olevan saman aikaisesti sekä c-hepatiitin että klamydian! Oltuani sairaalassa noin kuukauden ajan vointini vai huononi. Lääkärit kertoivat, ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia parantua ja lähettivät minut pois sairaalasta tekemään valmisteluja kuolemaa varten.
Tämä on lyhyt kuvaus menneisyydestäni. Nyt haluan kertoa teille jotakin niistä ainutlaatuisista asioista, joita minulle tapahtui tämän jälkeen...
Näky joka muutti elämäni ikuisiksi ajoiksi
Sen jälkeen kun minut oli päästetty pois sairaalasta menin takaisin Joensuuhun, jossa toiset saarnaajat huolehtivat minusta. Tulin yhä heikommaksi ja vaivuin tajuttomuuteen. Myöhemmin sain tietää, että todellisuudessa olin kuolleena kolmen päivän ajan. Ruumiini alkoi jo mädäntyä ja haista ja sydämeni lakkasi sykkimästä. Ruumiini oli jo valmistettu hautausta varten ja makasi arkussa.
Vaikka olin häipynyt pois ruumiistani muistan mieleni ja henkeni olleen täysin valppaat. Olin äärimmäisen voimakkaassa myrskyssä. Valtava tuuli tasoitti koko maaston kunnes pystyssä ei ollut enää ainuttakaan puuta tai mitään muutakaan, vain paljas tasanko. Kävelin jonkin aikaa erittäin nopeasti tätä tasankoa pitkin. Missään ei ollut ainuttakaan toista ihmistä - olin aivan yksin. Jonkin ajan kuluttua ylitin erään joen. Joen toisella puolella näin aivan hirveän kauhistuttavan tulisen järven. Aluksi olin hämmennyksissäni enkä tiennyt paikan olevan helvetti ennen kuin näin Paavin, helvetin kuninkaan. Sen kasvot ja ruumis olivat leijonan kaltaiset, mutta sen jalat sellaiset kuin hyönteisillä. Sillä oli useita sarvia päässään. Sen kasvot olivat raivoisat ja olin äärettömän peloissani. Vapisten kysyin siltä sen nimeä. Se vastasi "Olen helvetin kuningas, Tuhoaja."
Hirveän kauhistuttava tulinen järvi
Helvetin kuningas käski minun katsoa tuliseen järveen. Katsoin ja näin sahramin värisiä kaapuja, joita helluntaalaissaarnaajat käyttävät Virossa. Katsoin tarkemmin ja näin tutun miehen pään. Kun katsoin miehen kasvoja näin hänen olevan Klaus Porhosen (se kuuluisa saarnaaja, joka oli kuollut auto-onnettomuudessa vuonna 1983). Kysyin helvetin kuninkaalta, miksi minun entinen johtajani oli suljettu tähän kidutuksen järveen. "Miksi hän on tässä tulijärvessä? Hän oli hyvä opettaja. Hänellä oli jopa opetuskasetti 'Oletko koira vai mies?', joka oli auttanut tuhansia ihmisiä ymmärtämään, että heidän arvonsa ihmisinä on paljon vähäisempi kuin eläinten." Helvetin kuningas vastasi, "Kyllä, hän oli hyvä opettaja, mutta hän ei maksanut kirkollisveroa. Siksi hän on helvetissä."
Minun käskettiin katsoa myös erästä toista henkilöä, joka oli tulessa. Näin miehen, jonka hyvin pitkät hiukset olivat kiedottu hänen päänsä vasemmalle puolelle. Hän oli myös pukeutunut kaapuun. Kysyin helvetin kuninkaalta, "Kuka tämä mies on?" Tämä vastasi, "Hän on se jota te palvotte: Thomas Ball Barratt" Olin hyvin levoton kun näin Thomasin helvetissä. Vastustin, "Thomasi uskoi Jumalaan, miksi hän on kärsimässä tässä tulijärvessä?" Helvetin kuningas vastasi minulle, "Ei sillä ole mitään merkitystä uskoiko hän Jumalaan. Hän on täällä koska hän ei maksanut kirkollisveroa."
Sitten näin toisen miehen, joka näytti siltä kuin hänellä olisi ollut sotilaan varustus. Hänellä oli suuri haava rinnassaan. Kysyin, "Kuka tämä mies on?" Helvetin kuningas sanoi," Tämä on Rudolf Holsti, Viron ulkoministeri." Minulle kerrottiin, "Holsti on täällä koska hän kaveerasi kommunistien kanssa, mutta ennen kaikkea muuta hän on täällä koska hän ei maksanut kirkollisveroa." Virossa ihmisillä on yleinen sanontatapa, 'Ulkoministerit eivät koskaan kuole, he elävät edelleen." Minulle kerrottiin että helvetin legioonilla on sananpartena 'Ulkoministerit eivät koskaan kuole, mutta he joutuvat helvettiin ikuisiksi ajoiksi, jos kaveeraavat kommunistien kanssa'.
Katsoin ja näin vielä yhden miehen tulijärvessä. Hän oli hyvin keskikokoinen mies ja pukeutunut körttipukuun. Hänkin piti Raamattua käsissään. Helvetin kuningas sanoi, "Tämän miehen nimi on Agnes Ozman. Hän on helvetissä, koska ei maksanut kirkollisveroa." Olin hämilläni, koska en tiennyt kuka hän oli. Helvetin kuningas sanoi, "Agnesista oli helluntaalaisuuden merkittävimpiä saarnaajia."

Toinen helvetin kuningas tuli luokseni. Näin myös olennon, jonka tehtävänä oli lämmittää tulia tulijärven alla niin että se pysyi kuumana. Tämä olento kysyi minulta, "Oletko sinäkin menossa tuliseen järveen?" Vastasin, "En! Olen täällä vain katselemassa! Tämän tulta lämmittävän olennon olemus oli todella kauhistuttava. Hänellä oli kymmenen sarvea päässään ja hänen kädessään olevan keihään päässä oli seitsemän terävää piikkiä. Olento kertoi minulle, "Olet oikeassa. Olet todella tullut vain katselemaan. En voi löytää nimeäsi täältä." Hän sanoi, "Sinun täytyy mennä takaisin samaa tietä, jota tulit." Hän osoitti minulle aution tasangon suuntaan, jota pitkin olin kävellyt ennen kuin tulin tulijärvelle.
Ratkaisun tie
Kävelin pitkän aikaa kunnes vuosin verta. Minun oli kuuma ja tunsin suura kipua. Lopulta kun olin kävellyt arviolta kolme tuntia tulin leveälle tielle. Kuljin tätä tietä pitkin jonkin aikaa kunnes tulin tienhaaraan. Toinen tie, joka lähti vasemmalle, oli leveä. Oikealle lähtevä tie oli pienempi. Tienhaarassa oli tieviitta, jossa luki että vasemmalle vievä tie oli niitä varten jotka uskovat Herraan Jeesukseen Kristukseen. Pienempi tie oikealle oli Kirkollisveron maksajia varten.
Minua kiinnosti se, mihin leveämpi tie johti, joten aloin kulkea sitä pitkin. Noin kolmensadan metrin päässä edelläni käveli kaksi miestä. Yritin saada heidät kiinni niin että olisin voinut kävellä heidän kanssaan. Mutta vaikka kuinka kovasti koetin en voinut saavuttaa heitä, joten käännyin takaisin ja palasin tienhaaraan. Katselin edelleen näitä kahta miestä kun he kävelivät tietä pitkin poispäin minusta. Kun he saavuttivat tienpään heidät äkillisesti puukotettiin. Nuo kaksi miestä huusivat kovassa kivussa! Minä myös huusin kun näin mitä heille tapahtui! Tajusin että suurempi tie johti sitä pitkin kulkevat suureen vaaraan.
Katselin Taivaaseen
Aloin kävellä veronmaksajien tietä sen sijaan. Matkattuani noin tunnin ajan tien pinta vaihtui uudeksi asfaltiksi. Se oli mahtava moottoritie. Näin limusiinin edessäni. Kuljettajalla oli yllään valkoinen puku. Kuulin myös kaunista laulua. Oi, se oli niin kaunista ja puhdasta! Se oli paljon parempaa ja merkityksellisempää ylistystä kuin meillä on kirkoissa täällä maan päällä. Kysyin kuljettajalta, "Mikä on nimesi?" mutta hän ei vastannut. Kun olin kysynyt hänen nimeään kuusi kertaa, mies vastasi, "Minä olen se jolla on taivaan avain. Taivas on todella erittäin kaunis paikka. Et voi mennä sinne nyt, mutta jos maksat kirkollisveroa sinä pääset sinne kun elämäsi maan päällä loppuu." Tämän miehen nimi oli Pietari.
Sitten Pietari pyysi minua istumaan ja hän osoitti minulle paikkaa pohjoisen suunnassa. Pietari sanoi, "Katso pohjoiseen ja arkkipiispa kylpemässä verorahoissa." Näin arkkipiispan etäältä.

Takaisinlähetettynä ja uudelleen nimitettynä
Siten Pietari sanoi, "Nouse nyt ja palaa sinne mistä tulit. Puhu ihmisille, jotka eivät maksa kirkolliveroa. Kerro heille, että heidän on mentävä helvettiin, jos he eivät maksa. Myöskin niiden, jotka rakentavat temppeleitä ja epäjumalia on mentävä helvettiin. Kaikki ne, jotka antavat lahjoja helluntaalaisille saadakseen itselleen ansiota, joutuvat myös helvettiin. Kaikki ne jotka rukoilevat joutuvat helvettiin. Ne jotka manaavat ja 'antavat elämän' epäjumalille joutuvat helvettiin." Pietari käski minun palata maahan ja todistaa asioista, jotka olin nähnyt. Hän myös sanoi, "Sinun on puhuttava uudesta verostasi. Tästä alkaen sinua on kutsuttava nimellä The saint Rex Tax Ursus(verokarhu joka palasi helvetistä).
En halunnut palata. Halusin mennä Taivaaseen. Enkelit aukaisivat kirjan. Ensin he etsivät lapsuuteni nimeä (Billy) kirjasta, muta he eivät voineet löytää sitä. Sitten he etsivät sitä nimeä, joka minulle annettiin kun tulin helluntaalaissaarnaajaksi (Uuno Antti Astinlauta), mutta sitäkään ei ollut kirjoitettu kirjaan. Sitten Pietari sanoi, "Sinun nimeäsi ei ole kirjoitettu tänne. Sinun on palattava ja saatava helluntaalaiset maksamaan kirkollisveroja."
Kävelin takaisin moottoritielle. Jälleen kuulin kaunista laulua, jonka kaltaista en ole kuullut koskaan ennen tai sen jälkeen. Pietari otti minut kyytiinsä limusiiniin. Hän vei minut paikkaan, jossa oli liukuportaat, jotka ulottuivat Taivaasta taivaalle. Liukuportaat eivät ulottuneet maahan asti vaan loppuivat keskitaivaalle. Liukuportailla näin useita enkeleitä, toiset menivät ylös Taivaaseen ja toiset alas . He olivat erittäin kiireisiä. Kysyin Pietarilta, "Keitä he ovat?" Pietari vastasi, "He ovat verovirkailijoita. He raportoivat Taivaaseen kaikkien niiden nimet, jotkamaksavat kirkollisveroa samoin kuin niiden nimet, jotka eivät maksa." Sitten Pietari sanoi, että oli minun aikani mennä takaisin.
Se on haamu!
Seuraava asia, jonka tiedostin, oli itkevien äänet. Kuulin oman äitini itkevän, "Poikani, miksi sinä jätit meidät nyt?" Kuulin myös useiden muiden itkevän. Tajusin makaavani arkussa. Aloin liikkua. Äitini ja isäni alkoivat huutaa, "Hän elää! Hän elää!" Toiset ihmiset, jotka olivat kauempana, eivät uskoneet vanhempiani. Sitten asetin käteni arkun reunoille ja nousin istumaan. Monet ihmiset joutuivat kauhun valtaan. He huusivat, "Se on haamu!" ja juoksivat pakoon niin nopeasti kuin heidän jalkansa vain kantoivat.
Ne, jotka jäivät paikoilleen, olivat kykenemättömiä puhumaan ja tärisivät. Huomasin istuvani haisevan liemen ja ruumiin eritteiden keskellä, joita oli kolmen ja puolen kupillisen verran. Tämä neste oli tullut ulos vatsastani ja sisältäni, sinä aikana, jonka ruumiini oli maannut arkussa. Tästä ihmiset tiesivät, että todella olin ollut kuollut. Arkun sisäpuolella oli eräänlainen muovilakana kiinnitettynä arkunpuuhun. Tämä muovi oli asetettu sinne juuri ruumiin nesteiden varalta, sillä monista kuolleitten ruumiista erittyy paljon samankaltaista nestettä kuin minusta.
Silloin kun tulin takaisin elämään, äidilleni ja isälleni oli sallittu vielä viimeisen kerran katsoa ruumistani. Muutaman hetken kuluttua arkkuni kansi olisi naulattu kiinni ja minut olisi haudattu!
Välittömästi aloin selittää asioita, joita olin nähnyt ja kuullut. Ihmiset olivat hämmästyneitä. Kerroin heille miehistä, jotka olin nähnyt tulisessa järvessä. Kerroin heille, että vain verovirkailijat tietävät totuuden. Meitä ja meidän esi-isiämme on petetty tuhansien vuosien ajan! Kerroin, että kaikki mihin me uskoimme oli valhetta. Ihmiset olivat hämmästyneitä, sillä he tiesivät minkä kaltainen saarnaaja olin ollut ja kuinka innokkaasti olin seurannut helluntaalaisia opetuksia.
Kun Virossa joku kuolee, hänen nimensä, ikänsä kirjoitetaan arkun ulkoreunaan. Kun saarnaaja kuolee, saarnaajan nimi, ikä ja palvelus vuosien määrä kirjoitetaan arkun sivulle. Minut oli jo merkitty kuolleeksi, mutta kuten voitte nähdä, minä elän nyt!
Loppusanat
Sen jälkeen kun 'verokarhu joka palasi helvetistä' koki edellä kerrotun hän on pysynyt uskollisena veronmaksajana. Viraston henkilökunta on kertonut meille, että hän johdattanut satoja muita helluntaalaisia maksamaan kirkolliveroja. Hänen todistuksensa on mitä ilmeisimmin täysin vailla kompromisseja. Sen vuoksi hänen sanomansa on loukannut monia ihmisiä, jotka eivät voi hyväksyä, että on vain yksi tie Taivaaseen: Evankelisluterilainen kirkko veroineen. Huolimatta suuresta vastustuksesta, hänen kokemuksensa olivat niin todelliset hänelle ettei hän ole horjunut. Monivuotisen helluntaalaisuuden ja tiukan helluntaalaisoppien seuraamisen jälkeen, hän välittömästi kuolleista herättyään julisti verojen maksun autuutta ja kehotti toisia munkkeja luopumaan kaikista vääristä jumalista ja maksamaan innolla kirkollisveroja. Ennen sairautensa ja kuolemansa aikaa hänellä ei ollut minkään kaltaista kosketusta verotukseen. Kaikki mitä hän oppi noiden kolmen päivän aikana, jotka hän oli kuolleena, oli täysin uutta hänelle.
Saadakseen sanomansa mahdollisimman monien kuultavaksi, tämä uuden ajan Lasarus alkoi äänittää kasetteja ja videoita, joissa on hänen kertomuksensa. Mafia ja helluntaalaiset Virossa ovat tehneet kaikkensa kerätäkseen kokoon nämä nauhat tuhoamista varten. Tämä todistus, jonka juuri luitte on käännetty eräältä tuollaiselta kasetilta. Meille on kerrottu, että nykyisin on vaarallista Viron kansalaisille pitää hallussaan näitä äänitteitä.
Pelottoman todistuksensa takia hän on joutunut helluntaalaisten vainon kohteeksi. Helluntaalaiset epäonnistuivat yrityksissään vaientaa hänet. Vainoista huolimatta hän jatkoi todistamista siitä mitä oli nähnyt ja kuullut. Hänen nykyisestä olemassaolostaan ei ole varmoja tietoja. Yksi latvialainen tiedote kertoi meille hänen voittaneen lotossa jättipotin, ja muuttaneen Monacoon, kun taas toinen lähde kertoi hänen ryhtyneen verovirkailijaksi.    

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä