kun kyynelleet on loppuna?Tuska tunttuu pakahuttavalta,itku ei tule,tai itku tulloo huutona,mut missä on kyynelleet???
Miten voit itkkee,
Karjalan heili
2617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Menetin isäni äkillisen sydäninfarktin seurauksena, liian aikaisin ja tuska on myös tullut huutona ja pakahduttavana tuskana, hirveänä murheen alhona ja syvänä järkytyksenä.
Silmieni ylle alkoi laskeutua harmaa verho, enkä hetkittäin nähnyt mitään.Luulin että kuvittelen mutta lopulta ymmärsin ettei se ole normaalia, vaan pelkäsin sokeutuvani.Hakeuduin silmälääkäriin, joka totesi, että kyynelneste on nyt sitten totaalisesti loppunut.Ihan fyysisesti.Sarveiskalvot arpeutuvat ja sokeutuvat kuivumisen seurauksena mutta silmätipoilla sen voi estää.Kyynelnesteeni tulee nyt sitten ulkoapäin kun sitä ei enää ole eikä erity.On tietysti ikäkysymyskin, olen keski-ikäinen.
Mutta vaikka minua itkettääkin, en voi itkeä.Uskon että niin voi käydä myös psyykkisestikin.Vaikka nestettä olisi, se ei vain enää tule.
Akseli Gallen-Kallelahan maalasi taulun äidistä, jonka n. parivuotias pienokainen katosi metsään ja kuoli sinne, häntä ei löydetty millään etsimiselläkään, vasta luut erään kuusen juurelta vuosia myöhemmin.Äiti oli itkenyt itsensä sokeaksi.
Isän menetys on ollut minulle ankara isku ja täysi yllätys.Minulla on se käsitys, että sinulla on sama menetys samalla tavalla, en tiedä olenko oikeassa mutta jos olen, niin tiedän täsmälleen miltä tuntuu.On vain pakko kestää, ei ole vaihtoehtoa.
oot oikkeessa;samat on meijän kohtalot!Vaikka siitä on jo yli kuus vuotta aikkoo,ei ne tapahtumat unohu ikinnään.Ussein tulloo kaunniita muistoja mielleen-mehtäretkkii evväihen kansa,marjjoin kerruuta,isän piipputupakan tuoksu lakkasuolla,mut sit tulloo yöllä painajaisina se kuolinyö;isä siinä sängyssään,kasvot sinisinä,kiel ulukopuolella,epätoivoset hengenvejot,sit korahtava hengitys ja sen jäläkkeen sydäntä riipaseva hiljassuus!Elvytys ja toivo,kun sydän alako jalleen lyyvvä,korina ja tuas hiljassuus!Ei auttana ennee elvytykset-ei mikkää!Miten mie voisin unohttoo tuon yön ja muisttoo sen kaunniin lapssuuven,jonka isä miulle anto-kaikki ne elämän ohjjeet ja neuvot,jotka on kulttookkii kalliimmat miulle?Kunpa muistasin vain sen rakkauven ja ne käit,jotka suluki minut sylliisä,eikä paha mualima mahtana miulle mittää!!!