Mikä vialla kun lapsi ei rauhoitu illalla nukkumaan?

topakasti laitat lapsen sänkyyn ja sanot nyt nukut. Joo tiedän, kuulostaa hienolta mutta käytännössä ei toimi. No mutta. Mulla siis reilu 3 v ja nukkuminen aina ajoittain samanlaista ongelmaa tuottaa. Meillä jeesaa seuraavanlainen: Lapsi huoneeseen, ovi lukkoon ja itkee aikansa siellä, mutta kun vähänväliä oven takaa huikkaa että äiti täällä ei hättää, nuku vaan. Jossain vaiheessa lapsi nukahtaa. Pari iltaa ja päivää kun noin tekee, niin kolmantena lapsi menee itsekseen ilman temppuiluja. Sitten taas parin kuukauden päästä kuvio toistuu ja taas toimin saman kaavan mukaan. Tiedän, että kuulostaa julmalta ja onkin sydäntä särkevää, mutta muut keinot käytetty. Ja koska lapsi selkeesti pelaa nukkumisen kanssa niin rankka raja vedettävä. Muutoinhan lapseni myös hilluisi yömyöhään.

Itse olen käyttänyt molemmilla lapsillani unikoulua, kun on ollut vaikeampi hetki. Rutiinit ovat tosi tärkeitä, että sama kaava toistuu joka ilta. Vie lapsi sänkyyn, peittele ja toivota hyvät yöt. Lähde samontein pois ja laita vaikka ovi raolleen. Voi olla, että hän huutaa jo ennen kuin olet lähtenyt tai nousee seisomaan ennen kuin olet edes ehtinyt peitellä, mutta lähde reippaasti vain menemään, äläkä keskustele hänen kanssaan enempää. Odota nurkan takana muutama minuutti ja toista sama eli peittele ja lähde pois. Odota tällä kertaa nurkan takana viisi minuuttia, käy peittelemässä ja lähde pois. Seuraavaksi odota vaikkapa seitsemän minuuttia jne. Älä puhu lapselle mitään sen jälkeen kun olet jo kerran hyvät yöt toivottanut, äläkä myöskään katso silmiin. Muutamassa illassa lapsi oppii, että hänen tosiaan täytyy jäädä tänne sänkyyn ja sitten on jo helppoa. Täytyy vain itse pysyä tiukkana, koska muuten lapsi helposti oppii mistä narusta kuuluu vetää.. Tsemppia!!! :)

Joskus esim. iltaruokous "jos sijailtain en nousisi" pelottaa lapsia (tämä vain esimerkkinä, ethän mistään sellaisesta puhunut), tai niinkin olen kuullut, että koska lapsi ei voi muistaa unessa olemistaan, hän kuvittelee, että on ollut tavallaan "kuollut" yön ajan. voipi olla ihan puppuakin.

tai pelkääkö lapsi pimeää, mutta ei osaa sitä sanoin ilmaista?

Mikään ei ole vialla. "Kaikilla" lapsilla on kausia jolloin nukkumaanmeno on vaikeaa. Meillä ensimmäinen on ollut hiukan ennen ensimmäistä syntymäpäivää, siinä kävelemään ja puhumaan oppimisen kieppeillä, sekä toinen noin 2-vuotiaana.

Nyt 2 v 4 kk poika ei tahdo millään mennä nukkumaan. Isoin veli nukahtaa kun hän laittaa pään tyynyyn ja silmät kiinni, keskimmäinen 10 minuutissa, mutta tämä pienin voi kikkailla kevyesti kaksi tuntia.

Ennen nukahtamista tulee yhtäkkiä pissahätä, kakkahätä, jano, lelut on hukassa, yöpaita väärä, suukot on saamatta jne. Itse nukutan istumalla/makaamalla lapsen sängyn vieressä.

Kun potalla on käyty viimeisen kerran, en päästä lasta pois sängystä millään tekosyyllä. Lapsi kiukkuaa aikansa, kunnes tajuaa itkun ja huudon olevan turhaa ja käy pitkäkseen. Poika haluaa ottaa kädestäni kiinni, hän ottaa hyvän asennon ja alkaa nukkua.

Pelleilyn alusta kiukuttelun loppuun menee yleensä 30 min - 2,5 h.

Huutoa voi kokeilla katkaista kuiskaamalla esim: "Laulanko sinulle tuutulaulun?", "Missä unilelu on? Unilelu haluaa varmaan jo nukkumaan?" tai "Syödäänkö huomenna aamupalaksi paahtoleipää?". Tavoitteena on katkaista huuto ja kiinnittää lapsen huomio johonkin aivan muuhun, mutta sellaiseen mistä lapsi voi itse päättää (unilaulu vai ei, tms).

Päivästä jutusteleminenkin voi välillä toimia. Kysele lapselta mitä hän on tehnyt päivän aikana, ja mikä oli kivaa tms. Hyvällä tuurilla lapsi keskittyy kertomaan juttujaan, ja unohtaa kiukuttelun ja rauhoittuu huomaamattaan nukahtamisvalmiiksi. ;)

Jos itku on aivan lohdutonta, otan lapsen pyytäessä hänet syliin ja hyssyttelen pimeässä huoneessa. Kun lapsi on rauhoittunut, kuiskuttelen hänelle ja laitan takaisin sänkyyn, nukkumaan. Toimii lähes aina.

Jos sinulla on jokin iltapuhde, mikset voisi tehdä sitä samassa huoneessa lapsen kanssa? Itse otan silloin tällöin kannettavan tietokoneen syliini ja teen töitä, ja lapsi nukahtaa (ennen pitkää) tuntien että iskä on ihan lähellä.

Kun neiti nuorempi, auttoi topakka käsky nyt nukkumaan. Koskaan ei itku kuitenkaan yltynyt sydäntäsärkeväksi, enempi oli sellaista tahtojen mittelyä hetken kunnes tyttö nukahti. Nykyisin (3.5 v) joudun hieman juttelemaan tytön kanssa alkuillasta tästä nukkumaanmenosta jotta homma hoituu suhtkoht ongelmitta. Jos komennan vain nukkumaan saattaa seurauksena olla tunnin huutoa tai melkeinpä rääkymistä.

tehdä nukkumaan menosta pakkotoiminto. Pienempänä se puolipakottaminen toimi mutta ei enää vanhempana. Tosin poika on karvan vaille kaks joten saa nyt nähä.

Kuitenkin nykyään meillä annetaan pojan valvoo niin pitkään kun jaksaa. Yleensä nukahtaa sopuisasti paremmin jo seiskan ja kasin välillä.

On mennyt luonnollinen nukkumisaika ohi eikä enää väsytä! On virkistynyt uudelleen!
Kokeile siirtää iltapesut ja pusut tuonne puol kasiin kasiin niin saattaa jo onnistua paremmin!

liian tuhti ja myöhäinen.
Poikani perheessä oli samoja vaikeuksia ja he siirsivät iltapalan aikaisemmaksi, eikä siihen sisältynyt mehua tai muuta makeaa.
Lapset myös pantiin nukkumaan aikaisemmin. Heillä se tuntui tepsivän.

Minulla on 3 lasta. 5v, 3v ja 1v4kk.

Keskimmäinen (tyttö) oli jokseenkin samanlainen pienenä, hän on vieläkin aika säikky kaikelle uudelle..
Me ratkaisimme asian täysin yksinkertaisesti, huudattamatta lasta, valvottamatta itseämme ja kaikessa rauhassa.
Eli otimme lapsen viereen nukkumaan.
Siinä äidin ja isän vieressä oli turvallista ja mukavaa nukkua.. Itseasiassa tyttö nukkui vieressämme 1v-2v ja sitten pikkuhiljaa siirryimme toisenlaiseen ´rutiiniin.. eli jokaikinen ilta, samaan aikaan mennään nukkumaan, syödään iltapala, pestään hampaat, vaihdetaan yövaatteet, viedään sänkyyn, annetaan tilkka vettä tai maitoa, peitellään ja suukotetaan ja sanotaan hyvät yöt.

se on siinä, tyttö on nukkunut omassa huoneessaan jo vuoden päivät ja menee sinne tyytyväisenä, kun on jo "niin iso tyttö" että osaa nukkua omassa sängyssään. =)

Eli itse en näe mitään järkeä antaa lapsen itkeä itsensä uneen joka ilta, kun lapsi joka itkee, kiukuttelee nukkumaan mennessä, on usein peloissaan, haluaa läheisyyttä ja turvaa. Ei noin pieni lapsi vie paljonkaan tilaa siitä vierestä ja nukkuukin taatusti pidempään...

Ja kun lapsi on jo hieman isompi, voi alkaa siirtymään siihen omaan sänkyyn. Usein se tapahtuu kivuttomasti.
Pääasia tässä on se, että se aika pitää olla mahdollisimman sama aina, ja ne pienet rutiinit tulee tapahtua aina samassa järjestyksessä ja kaikessa rauhassa. Eli on aloitettava hyvissä ajoin ne nukkumaanmeno "rituaalit" , ei kiskota sitä lasta kesken leikin ja laiteta sänkyyn, vaan rauhoitetaan se ilta, ei rajuja leikkejä, vaan luetaan, jutellaan...

Voi onnistua nukuttaminen omaankin sänkyyn, mutta tosiaan ei tarvitse huudattaa.. se ei vain kuulosta julmalta, vaan se ON julmaa. =(

Eikä tuo aikakaan pahalta kuulosta, veikkaan että ne rutiinit auttaisivat ja sen iltahetken rauhoittaminen.
Oma kuopukseni on mennyt 4kk ikäisestä omaan sänkyynsä nukkumaan ja 1-vuotiaasta juuri 21.00 ja hänelle syötetään puuro, pestään hampaat ja vaihdetaan yövaatteet ja laitetaan nokkamukin kanssa sänkyyn.. hän nukahtaa sinne viidessä minuutissa ilman itkuja.

meillä:

aloteltiin jo 3kk ikäisenä samat klo ajat samat rutiinit samat pesut.. ..rutiinia rutiinin perään..
no kellon ajat tietysti riippuu kovin paljon siitä miten nukkunut päiväunia ja milloin heränny aamulla jne..
mutta ne rutiinit on tärkeitä.
joskus ku on ollu aikeampaa on vaan pitäny näyttää et ollaan tosissaan ja otettu jotai hauskaa tahi luksusta pois pojilta ja ku hommat taas hoituu niin anettu kiitosta siitä runsaasti.
kyllä se on niin et se aikuinen on kuitenkin se jonka päätöksissä on se miten mennään nukkuun ja mihin aikaan.