”Hips, tästä tuli hyvin pitkä ja mielenkiintoinen threadi. Olisiko kuinka mieltä siirtää tämä uuteen keskusteluun?”
Ja kuten huomasit, päätin sitten toimia juuri näin.
”Se ei kuitenkaan sulje sitä mahdollisuutta pois, etteikö evoluutioteoria _silti_ olisi väärä, (Boolen logiikan NOT OR) mutta varmuudella mikäli mutaatioita ei tapahtuisi, tällöin sekä evoluutioteoria että rappeutumisteoria olisivat vääriä (NOT AND).”
Olet oikeassa. Analogiani ei siis toimi.
”Loogisten operandien sijaan tuossa lauseessa pitäisi pikemminkin käyttää kvanttoreita. Boolen logiikassa käytetään yleensä lukuarvoja, vaikkapa niin että 1 = tosi ja 0 = epätosi (tällöin -1 = anti) ja operandeja AND (vastaa kertolaskua), OR (vastaa yhteenlaskua) ja NOT (vastaa negaatiota).
Eli siis alkuperäinen argumentti oli "Jos dualismi olisi epätosi, kuolemakokemuksia ei pitäisi esiintyä lainkaan". Merkitään lisäksi monismia m:llä. Tällöin
NOT d -> m AND (NOT k)
Siitä voidaan johtaa lausekkeet:
- Koska kuolemakokemuksia esiintyy, dualismi on mahdollinen
k =1 -> m OR d
- Jos, kuolemakokemuksia ei esiintyisi, dualismi voisi olla epätosi
NOT k -> m OR (NOT d)
jne. Logiikka on ihmeellinen asia, mutta se on ala, jota uskovaiset yleensä eivät hallitse.”
Tuosta viimeisestä lauseesta olemme ainakin samaa mieltä. : )
Lähinnä ihmettelen nyt, että mitä virkaa alkuperäisellä toteamuksellasi oikeastaan oli? Tässähän ainakin minusta sanot, että jos kuolemankokemuksia tapahtuu, niin dualismi on tosi tai epätosi ja jos kuolemankokemuksia ei tapahdu, niin dualismi on tosi tai epätosi. Tai sitten väitteidesi semantiikka ei vain aukea. Mutta minusta se, että d on mahdollinen, tarkoittaa, että se voi olla tosi tai se voi olla epätosi, ja se, että d voisi olla epätosi sisältää myös mahdollisuuden, että se voi olla tosi.
”Tästäpä päästään vanhaan zen-koaniin: "Millainen ääni kuuluu taputettaessa yhtä kättä vastakkain"?”
Ihan älytön kysymys. Pakko puuttua tähän, kun on niin absurdi toteamus. : ) Sehän sisältää käsitteellisen ristiriidan. Vastakkain taputtamisen merkitys sisältää ajatuksen, että on kaksi, joita taputetaan vastakkain, joten yhtä kättä ei voi taputtaa vastakkain.
”Maailmassa on paljon sellaisia hypoteeseja, joiden puolesta on evidenssiä, mutta jotka eivät ole yksinkertaisin filosofisin keinoin falsifioitavissa - ne on osoitettavissa vain "mahdollisesti epätosiksi" tai "todennäköisesti tosiksi", kuten tuo jo täällä esitelty Schrödingerin kissa - sekä vaikkapa virtuaalihiukkaset, jotka esiintyvät Hawkingin säteilyssä.”
Tottahan se on, että moderni fysiikka venyttää tieteen rajoja. Sanoisin, että ne eivät enää istukaan tieteen ideaalikuvaan. Ovatko ne sitten tiedettä vai ei, riippuu varmasti siitäkin, keneltä kysytään. Todettakoon nyt kuitenkin vielä, että väitteen tieteellisyys ole tietenkään sen enempää välttämätön kuin riittäväkään ehto väitteen totuudelle.
”"Mutta nuo mainitsemasi ominaisuudet ovat riippuvaisia puhtaasti biologisista ominaisuuksista."
Ei välttämättä. Voisimmehan kuvitella puhtaasti itsestään tietosten robottien, "Buddha-koneiden", muodostaman sivilisaation, jolla olisi samat ominaisuudet kuin biologistenkin olentojen muodostamilla, mutta jotka eivät olisi biologisten lainalaisuuksien alaisia. Kulttuurievoluutio samaten on riippumaton biologisesta evoluutiosta, aivan samalla tavoin miten biologinen evoluutio irtautui Miller-synteeseistä ja kemiallisesta evoluutiosta miljardeja vuosia sitten.”
Kulttuurievoluutioprosessi on toki ”riippumaton” biologisesta evoluutioprosessista, mutta itse prosessin olemassaolo ei ole millään tavalla riippumaton biologisista, evoluution myötä syntyneistä ominaisuuksista. Tiettyjen biologisten ehtojen täytyy täyttyä, jotta kulttuurievoluutiota voi tapahtua. Aivan samoin kuin tiettyjen kemiallisten ehtojen täytyy täyttyä, jotta biologista evoluutiota voisi tapahtua.
Ja mitä tulee noihin hypoteettisiin koneisiin, niin voidaan ehkä todeta seuraavaa. Tiettyjen fysikaalisten kriteerien tulee täyttyä. Sekä nuo koneet että vaikkapa me ihmiset olemme pikemminkin erikoistapauksia yleisemmästä periaatteesta. Ihminenkin on loppujen lopuksi kone, vaikkakin orgaaninen sellainen. Eli voitaisiin sanoa, että esimerkiksi kulttuurievoluutio vaatii toimiakseen riittävän monimutkaisen mekanismin.
”Kommunistit ovat aina yrittäneet kiistää natsismin ja leimata sen pelkäksi irrationaaliseksi ja taantumukselliseksi ideologiaksi, joka on kapitalistien vastaisku. Tässä he lyövät kirveensä kiveen. Natsismi on kommunismin äpäräveli - siinä, missä kommunismi on kehitetty ihmistieteiden linjaa pitkin, natsismi on kehitetty luonnontieteiden linjaa pitkin. Molempien ideologinen pohja on sama ja molemmat ovat yhtä irrationaalisia tai rationaalisia ideologiota. Toisessa murhataan viattomia ihmisiä synnynnäisten ominaisuuksien kautta ja toisessa myötäsyntyisten. Juutalaiselle kauppiaalle on yhdentekevää, murhaavatko natsit hänet siksi että hän on juutalainen, vai kommunistit siksi, että hän on kauppias.”
Molemmat ovat irrationaalisia. Natsismi menee pieleen ajatellessaan, että jokin tietty rotu olisi biologisesti parempi kuin toinen. Kommunismin irrationaalisuus oikeastaan on hieman hankalampi asia. Sen irrationaalisuus on oikeastaan siinä, että se ei ole yhteensopiva ihmisluonnon kanssa. Ja siinä täydellisesti unohdetaan se, miten tärkeä motivaattori raha ja omaisuus loppujen lopuksi on. Siitä syystä minä en ole kommunisti. Kommunismi on periaatteessa kaunis ajatus, ja se ansaitsisi toimia, mutta koska se ei loppujen lopuksi todennäköisesti toimi, on parempi miettiä muita vaihtoehtoja. Miksen sitten ole natsi? Tämä on oikeastaan vaikeampi kysymys. Sanotaan, että en ole perinteinen natsi siksi, että ajatus rotujen paremmuusjärjesyksestä ei mielestäni vastaa todellisuutta. Ehkä jonkin rodun edustajat ovat keskimäärin jonkin toisen rodun edustajia älykkäämpiä, kun älykkyys määritellään tietyllä tavalla, kuten esimerkiksi Tatu Vanhanen tutkimuksissaan esitti. Jos nyt jätetään kaikki mahdolliset eettiset asenteet tarkastelusta pois, voidaan kysyä, että onko järkevää tuhota jonkin tietyn rodun edustajat tällä perusteella? Ei, koska minkään rodun edustajat eivät kaikki ole vaikkapa tyhmiä. Loistava esimerkki tästä on juuri Natsi-Saksa. Siellä oli nimittäin lukuisia juutalaisia tutkijoita, joista piti tietenkin päästä eroon. Tämä puolestaan johti siihen, että Saksan tiede romahti. 1900-luvun alussa se oli ollut tieteen supervalta, toisen maailmansodan jälkeen se ei sitä ollut. Tietenkään asia kokonaisuudessaan ei ole aivan näin yksinkertainen, sillä asiaan vaikutti myös se, että myös tutkijat passitettiin rintamalle sotimaan, missä monet heistä kaatuivat, joka luonnollisesti entisestään pahensi tilannetta. Mutta nimenomaan juutalaisten vaino oli koko tapahtumasarjan ydin.
Mutta ehkäpä natsismin voisi muotoilla myös vähän toisella tavalla. Tässä tapauksessa ei siis lähdettäisi siitä ajatuksesta, että jotkin rodut ovat parempia kuin toiset, vaan siitä, että jotkut yksilöt ovat parempia kuin toiset, ja joidenkin yksilöiden olemassaolo on selkeästi haitallista yhteiskunnalle. Voisi kenties ajatella, että esim. rikolliset tulisi eliminoida, koska niistä on yhteiskunnalle haittaa. Toisaalta, voihan olla, että rikollinen vankilassa olonsa jälkeen onkin oppinut läksynsä, ja hänen vaikutuksensa yhteiskuntaan muuttuu negatiivisesta positiiviseksi. Juuri tuon mahdollisuuden olemassaolo oikeastaan johtaa siihen, että rikollisten eliminointi ei ole perusteltua. Mutta entäs sitten vaikkapa vammaiset henkilöt? Siis niin pahasti vammaiset, että he eivät ole, eivätkä tule olemaan työkykyisiä? Hehän ovat selkeästi rasite yhteiskunnalle. Tai vanhukset? Miksi ei eliminoida vanhuksia? Hehän vain kuluttavat resursseja, eivätkä tuota mitään. Entäs parantumattomasti mielisairaat? Miksei heitä eliminoida? Näihin kysymyksiin on huomattavasti vaikeampi vastata. Mutta yritän silti. Keskeinen ongelma on se, miten näiden em. tyyppisten henkilöiden läheiset suhtautuisivat asiaan. Miten esimerkiksi vammaisen lapsen tappaminen vaikuttaisi hänen vanhempiinsa? Tämä tuskin vaikuttaisi mitenkään positiivisesti siihen panokseen, jonka he voivat tarjota yhteiskunnalle. Ainakin jos ajattelen itseäni siinä tilanteessa, niin työkyvyttömäksihän moinen tekisi pitkäksi aikaa, jos oma lapsi yhteiskunnan toimesta tuhottaisiin. Tämän lisäksi se kasvattaisi yhteiskuntakielteisyyttä, mikä saattaisi johtaa suoranaisesti yhteiskunnan vastaiseen toimintaan. Vanhuksiin pätee osittain sama vastaus, mutta myös se, että vanhuksien eliminointi yleisenä toimintatapana heikentäisi myös yleisesti ihmisten motivaatiota. Kukapa haluaisi tehdä töitä, jos loppujen lopuksi yhteiskunta laittaisi kuulan kalloon siinä vaiheessa, kun voimat loppuvat? Mielisairaisiin pätee varmaankin jossain määrin sama vastaus.
Mikä siis on lopputulema? Ehkäpä en ole mitenkään kovinkaan suurella välttämättömyydellä osoittanut, että muotoilemani ”yksilönatsismi” olisi väistämättä irrationaalista tai johtaisi ei-toivottuihin lopputuloksiin, mutta mielestäni osoitin, että se on myös puhtaasti rationaalisella tasolla kritisoitavissa, siis ilman, että mukaan vedetään järjen ulkopuolella olevia ideologioita.
”Ja juuri tämän kieltäminen - sen kieltäminen, että natsismi on täsmälleen yhtä tieteellinen ideologia kuin kommunismikin - tekee siitä niin vaarallisen. Natsismi on aina vedonnut nimenomaan insinööreihin ja luonnontieteilijöihin - sillä he ymmärtävät sitä, mutta eivät tunnista sitä ennenkuin on liian myöhäistä.”
Ideologian rakentamisessa tuolla tavalla on tietenkin se ongelma, että ne eivät ota kaikkia tutkimustuloksia huomioon. En jaksa uskoa, että jos johdonmukaisesti perehdytään kaikkeen saatavilla olevaan aineistoon ja sitä kautta pyritään muodostamaan jonkinlainen ideologia, niin päädytään joko kommunismiin tai natsismiin. Tämä vaatii väistämättä jonkinlaista tutkimusaineiston valikoimista, joka puolestaan tapahtuu jollain ulkotieteellisellä perusteella. Näin ollen sen enempää kommunismi kuin natsismikaan eivät viime kädessä ole tieteellisiä ideologioita, koska niitä ei voi muotoilla pelkästään tieteelliseen tutkimukseen nojaten.
”Teknologian virallinen ideologia on epätoivo. Termodynamiikan II lain mukaan kaikki menee kohti kaaosta, tuhoa ja tärviötä. Koi syö ja ruoste raiskaa ja järjestys pyrkii muuttumaan lämmöksi. Entropia kasvaa. Kaikki on lopultakin merkityksetöntä ja universumi on kuin soppa, joka on kiehunut 15 miljardia vuotta itsessään. Ennemmin tai myöhemmin emme enää erota porkkanoita sipuleista. Teknologia vain luo yhtäällä huojennusta tähän kaaokseen luomalla jossain muualla entistä enemmän kaaosta. Ja ymmärtämällä, että omalla painollaan asiat pyrkivät vain kehittymään huonoista entistä huonommiksi teknologia saa oikeutuksensa.
En ole pessimistikään - olen sekä optimismin että pessimismin tuolla puolen. Tätä tarkoittaa, että useimmat luonnontieteilijät ja insinöörit ovat nihilistejä: emme voi estää entropian kasvua, joten antaa entropian kasvaa ja tehdään olo omalta kohdalta mukavaksi sillävälin.”
Minusta tuo on irrationaalista. Miten siitä, että kaikki on loppujen lopuksi merkityksetöntä, voi johtaa sen, että kaikki on merkityksetöntä myös tässä ja nyt? Subjektiivinen kokija luo merkityksiä, ja niin kauan kuin on subjektiivisia kokijoita, on myös merkityksiä.
”Päteekö lopultakaan? Kun menemme psykologian puolelle, siellä on, varsinkin behavioristisen ja freudilaisen koulukunnan puolella paljon sellaisia asioita, jotka ovat vastoin materialismia.”
Voisitko luetella muutamia?
”Voimmeko me selittää esimerkiksi kulttuurisidonnaisia asioita materialismin kautta - vaikkapa musiikkia tai taidetta?”
Miksi emme voisi, viime kädessä? Ei niissä ole ainakaan mitään sellaista, joka olisi väistämättömässä ristiriidassa materialismin kanssa. Ja onhan noita tutkittukin. Musiikkihan esimerkiksi lisää yhtenäisyyttä, jonka voi todeta vaikkapa käymällä rock-konserteissa. Aivotutkimuksissa on myös muistaakseni todettu, että musiikki aktivoi samoja aivoalueita kuin puhekin, eli kyse on myös kommunikaation muodosta.
”"Kyllä kyllä. Et vaan taas ymmärtänyt pointtiani. Mitenköhän sen muotoilisin paremmin, että menisi perille? Sanotaan vaikka näin: sielun olemassaoloa ei voi selittää sen kehittymisellä evoluutioteorian kautta. "
Mutta tarvitseeko sitä? Mielestäni ei. Myöskään ei voida sanoa, etteivätkö ne olisi syntyneet evoluution kautta, mutta tarvitaanko evoluutiota sen selittämiseen? Mielestäni ei, sillä evoluutio tulisi rajata vain ja ainoastaan materiaaliseen maailmaan ja aika-avaruuteen.”
Juu, mutta tässä asiassa taisi alunperin olla kysymys siitä, onko dualistinen selitys lopultakaan yksinkertainen, koska se tarvitsee tuekseen valtavan määrän muita asioita. Esimerkiksi juuri sen Jumalan olemassaolon, juuri siitä syystä, että sielun olemassaoloa ei voi selittää sen kehittymisellä evoluution kautta. Ja itse en ainakaan keksi mitään muuta mahdollista syytä, kuin Jumala.
”Tämä on luonnontieteiden puolella kriteeri, mutta mitä kauemmaksi mennään puhtaista luonnontieteistä (fysiikasta ja kemiasta), sitä enemmän joudutaan tinkimään objektiivisuuden periaatteista. Esimerkiksi insinööritieteissä tuo objektiivisuuden periaate ei enää päde sataprosenttisena - esimerkiksi orgaanisen kemian synteeseissä kokeita on mahdotonta toistaa 100% samanlaisina ja saada 100% samat tulokset.”
Tämä tietysti saattaa pitää paikkansa. Mutta ovat nekin periaatteessa kenen tahansa toistettavissa, vaikka eivät täysin identtisenä, ja loppujen lopuksi tulokset lienevät aina samansuuntaisia, jos hypoteesissa on jotain perää. Näin ainakin kuvittelisin, insinööritieteitä pätkääkään tuntematta.
”"Ja jos sen van Lommelin tutkimuksen mukaan 18%:lla tutkituista oli tuollainen kokemus (tai muistikuvia siitä) niin silloin se ei ole edes periaatteessa kenen tahansa toistettavissa."
Kuitenkin tässä oli selkeitä trendejä havaittavissa:
- Kokemus oli sitä todennäköisempi, mitä pitempään kliininen kuolema oli kestänyt
- Kokemus oli sitä todennäköisempi, mitä vähemmän "tähän maailmaan" kiinnittäytyneestä ihmisestä on kyse. Se siis oli kaikkein todennäköisin aivan pikkulapsilla ja toisaalta hyvin vanhoilla, ja epätodennäköisin keski-ikäisillä
- Kokemus ei riippunut uskonnosta tai sen puutteesta, mutta kuitenkin siitä, miten suhtautui elämään ja ihmissuhteisiin.
Eli todennäköisin kokija on siis hyvin nuori ihminen, joka on asenteeltaan yleispositiivinen ja jonka kliininen kuolema on kestänyt useita minuutteja.”
Varmasti näin, mutta siltikään se ei ole edes periaatteessa kenen tahansa toistettavissa. Tai ainakaan tuo ei mitenkään kumonnut sitä ajatusta.
”Tuossa siteeratussa artikkelissa puolestaan kiistettiin se. Ongelma on myös siinä, että Reynoldsilta laskettiin veri pois ja häneltä myös oli niin silmät kuin korvatkin tukittu niin, ettei hän voinut kertakaikkiaan saada minkäänlaisia aistihavaintoja. Jos kyseessä olisi ollut "anaesthesia awareness", niin miten hän olisi pystynyt aistimaan yhtään mitään veri laskettuna pois aivoista, silmät peitettynä ja korvissa naksuttimet?”
Ajatus kai oli se, että anesthesia awarenessin avulla selitettiin se, että tuo kokemus ylipäätään tapahtui, ja sitten kiistettiin se, että kyseinen kokemus olisi todellisuudessa sisältänyt mitään sellaisia havaintoja, jotka olisivat tapahtuneet sinä aikana, kun aivoissa ei ollut verta ja niin edelleen. Näin ihan ulkomuistista, en nyt jaksa tarkistaa asiaa.
”Kaikilla ilmeisesti se prosessi, jolla tietoisuus erkanee materiasta, ei vielä ollut ehtinyt käynnistyä - tuohon viittaa se, että kokemus oli sitä todennäköisempi, mitä pitempään kliininen kuolema oli kestänyt. Lisäksi ne potilaat, joilla oli ollut kuolemakokemus, olivat kyenneet kuvailemaan sitä ja leikkaussalissa tai osastolla vallinnutta tilanteita, henkilöitä jne lähes juridiselta todistajalausunnolta vaadittavalla tarkkuudella, kun taas niiden, joilla ei kokemusta ollut, lausunnot eivät tarkkuudeltaan eronneet arvauksista. Siitä voidaan päätellä, että ainakin _jotain_ oli tapahtunut.”
Aivan varmasti jotain oli tapahtunut. Tätä tuskin kukaan täydessä ymmärryksessä oleva henkilö edes kiistäisi, paitsi vetoamalla huijaukseen. Itse en ole koskaan epäillyt näiden kokemuksien olemassaoloa, mutta tähän mennessä en ole törmännyt sellaisiin tutkimustuloksiin, jotka tosiaankin näyttäisivät viittaavan siihen, että mikään perinteisen kaltainen selitys ei voi olla mahdollinen.
”Niin. Olet opiskelija, joten todennäköisesti olet hyvin nuori, alta kahdenviiden. Nuoruus ja ehdottomuus käyvät käsi kädessä.”
Niin käyvät, mutta ihan noin nuori en sentään ole. 26. Enkä ainakaan itse pidä itseäni kovinkaan ehdottomana, verrattuna joihinkin tuntemiini ihmisiin. Joissain asioissa ehkä, mutta verrattuna siihen, millainen olin joitakin vuosia sitten, niin ehdottomuus on kyllä karissut aika paljon.
” Minä olen itse jo vanha ämmä, todennäköisesti vanhempi kuin yksikään isosiskoistasi.”
Tämähän ei tietenkään mitenkään liity itse aiheeseen, mutta todettakoon nyt kuitenkin, että minulla on vain yksi isosisko, ja hän on 34-vuotias.
”Sekä opintoni että toisaalta kokemukseni reaalielämästä ovat opettaneet, että maailmassa on hyvin vähän asioita, joihin voi soveltaa teoriaa suoraan ja jotka ovat täydellisesti redusoitavissa ja ankaraan viitekehykseen sovellettavissa. Minäkin olin nuorena varma kaikesta. Nykyään en enää ole varma oikeastaan enää mistään - varsinkaan sen jälkeen, kun elämä teki hyvin katalan tempun kaikille X-sukupolven lapsille.”
Jep, mutta toisaalta se, että jokin asia vaikuttaa siltä, että se ei ole redusoitavissa, ei välttämättä johdu siitä, että se ei sitä ole, vaan voi johtua myös siitä, että ymmärrys asiasta on puutteellinen. Tuomas Akvinolainen näki jokaisessa eliössä todistuksen Jumalan olemassaolosta, koska hänen ymmärryksensä ei riittänyt siihen, että hän olisi osannut redusoida noiden eliöiden näköjään päämäärätietoisen toiminnan puhtaasti biologis-kemiallisiin tosiseikkoihin.
”Tarvitseeko sen olla? Eikö se riitä, että dualismi _sisältää_ monismin?”
Kaipa se riittää.
”Olihan Leninkin ankara materialisti, eikä hän koskaan hyväksynyt suhteellisuusteoriaa, aalto-hiukkasdualismia eikä energian ja materian vastaavuutta toisiinsa. Vakavasti sanoen: Leninin kirjalla "Materialismi ja empiriokritisismi" ei olisi menty yhdestäkään filosofian tentistä läpi. Insinöörinä olen tottunut siihen, että viralliset totuudet muuttuvat jatkuvasti ja että niitä täsmennetään koko ajan. Siksi minun on oltava myös valmis tarkistamaan käsityksiäni. Mutta se myös tarkoittaa sitä, että olen yksityisajattelija ja omalla tavallani arkkinörtti.”
No, Lenin tuskin muutenkaan oli mikään ajattelun auktoriteetti. Ja tosiaan onkin valmis oltava tarkistamaan käsityksiään aina tarvittaessa, mutta se ei silti tarkoita sitä, että omasta maailmankuvastaan tulee luopua aina, kun jokin aineisto näyttää viittaavan siihen, että maailmankuva on pielessä. Mitä pienemmästä yksityiskohdasta on kyse, sitä helpommin on käsityksiään kyettävä muuttamaan. Mutta kyllä omasta maailmankuvastaan mielestäni tulee pitää jossain määrin kiinni. Totta kai todisteiden edessä sitäkin on lopulta muutettava.
Ja ainakin yhden kumoamisen keksin. Ja se on suhtautuminen yksittäisten ihmisten yksittäisiin kokemuksiin. Jos ihmisillä todella on sielu, on syytä olettaa, että yksittäisten henkisten kokemuksien kautta voi saavuttaa jotain todellisuudesta. Tämä taasen on vastoin aiempia näkemyksiäni.
”"Tuo kuulostaa kyllä hienolta, ei siinä mitään. Mutta jälleen räikeässä konfliktissa maailmankuvani kanssa. Kas kun tarkoituksettomuus sisältyy siihen."
Muistanet, mitä totesin jo nihilismistä. Useampi kuin yksi ihminen on vetänyt itsensä jojoon sen jälkeen, kun on olettanut olevansa tarkoituksettomuudeton ja tarpeeton.”
Juu, varmasti näin. Mutta tarkoituksettomuus viittaa tässä tapauksessa ikään kuin lopulliseen ja universaaliin tarkoitukseen. Se, että tällaista tarkoitusta ei ole, ei tarkoita, ettei mitään tarkoitusta olisi. Itse koen oman tarkoitukseni löytyvän sekä sosiaalisesta ympäristöstäni, eli siitä, mitä minä merkitsen läheisilleni ja mitä he merkitsevät minulle, sekä suhteestani todellisuuteen, eli pyrkimyksestä ymmärtää todellisuuden toimintaa. Kosmisessa mittakaavassa sillä ei tietenkään ole merkitystä, mutta subjektiivisessa mittakaavassa on. Toki on varmasti niin, että kaikki ihmiset eivät osaa nähdä eroa noiden välillä, ja olettavat, että jos merkitystä ei ole kosmisessa mittakaavassa, sitä ei ole muuallakaan. Mutta mielestäni moinen ajatus on abdurdi. Jos esimerkiksi itsemurhaa suunnitteleva pystyisi näkemään, miten hänen tekonsa tulee vaikuttamaan muihin ihmisiin, saattaisivat hänen aikeensakin loppua siihen. Itselleni itsemurha (olen siis ajatuksella pahimpina aikoina ”leikitellyt”) on mahdoton vaihtoehto jo pelkästään siitä syystä, etten voisi tehdä sitä läheisilleni. Lisäksi voisin mainita, että taannoin eräs ystäväni erosi vaimostaan yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen, ja oli tässä vaiheessa myös miettinyt itsemurhaa. Totesin hänelle silloin, että asia pitää ajatella siten, että tekemällä itsemurhan estät ensisijaisesti itseäsi kokemasta enää koskaan onnea, ja vasta toissijaisesti estät itseäsi kokemasta tuskaa. Ja juuri tuonkaltainen ajatuskin mielestäni puhuu itsemurhan mielekkyyttä vastaan. Niin kauan kuin ei todella voi tietää, onko parempaa tulossa vai ei, se ei kannata.
”En juurikaan piittaa kirjaviisaudesta. Tässä ilmenee myös oma sivistymättömyyteni. Totesin jo olevani pelkkä paljon lukenut ja pitkälle opiskellut amisgimma, enkä väitä missään mielessä olevani sivistynyt - vain lukenut. Siitä syystä suhtaudun hyvin epäluuloiseseti kirjoihin, joissa yritetään selittää ihmisyyttä toisenlaiseksi kuin mitä itse sen koen. Minullakin oli teini-ikä, ja tiedän täsmälleen miten teinitytöt suhtautuivat sellaisiin ikätovereihinsa, jotka olivat enemmän kiinnostuneita kemiasta, fysiikasta ja matematiikasta kuin bailaamisesta ja pintamuodista.”
Ja tässä mielestäni oikeastaan puhut sitä vastaan mitä totesit aiemmin, eli että on oltava valmis muuttamaan käsityksiään. Noissa mainitsemissani kirjoissa nimittäin ei vain selitetä, vaan myös tarjotaan todistusaineistoa näkemyksen tueksi. Jos suhtaudut niihin lähtökohtaisesti epäillen, tuet keinotekoisesti sitä mahdollista reaktiota, että jätät niiden tarjoaman aineiston huomiotta.
Ja jotta en antaisi itsestäni kuvaa ”self-righteous bastardina”, täytyy todeta, että tuollainen asenne on toki ihan ymmärrettävä, ja saan itsenikin kiinni moisesta ajattelusta aina silloin tällöin. Joka tapauksessa se on mielestäni sen käsitysten muuttamisvalmiuden kanssa ristiriidassa.
”Moraali ei kehity evoluution kautta. Moraalin syntymiseen tarvitaan se, että on olemassa joku instanssi, jolla on väkivaltamonopoli ja joka pitää jöötä ja määrää lait ja rankaisee niiden rikkomisesta. Ilman tällaista instanssia ollaan kuin pikkulapset hiekkalaatikolla. Moraali on asia, joka täytyy oppia: jokainen ihminen on luonnostaan psykopaatti.”
Tässä tapauksessa varmaan millään muulla eläinlajilla ei voida havaita minkäänlaista moraalia, vai kuinka?
”Mutta paras selviytymisstrategia ei myöskään ole ajatella pelkästään muita ja unohtaa itsensä. Al Caponen sanoin "kauniit sanat ja iso pyssy vievät pitemmälle kuin pelkät kauniit sanat tai pelkkä iso pyssy". ”
Ei tietenkään ole. Onko mielestäsi parasta moraalia unohtaa itsensä ja ajatella pelkästään muita?
”Mielestäni siksi mielekkäintä on tutkia sellaisia yhteisöjä, joissa ei vallitse väkivallan monopolia eikä ole olemassa instanssia, joka pakottaisi muut tottelemaan lakeja. Tällaisia ovat mm. lain ulkopuolella elävät järjestäytyneen rikollisuuden liigat, huumeidenkäyttäjien yhteisöt - ja suurvaltojen poliitikot. Ja tietysti pikkulapset hiekkalaatikolla.
Mielekkäin selviämisstrategia tällaisessä on: ”
Käsittelen nämä yksittäin..
”1. Mielistele vahvempaasi”
Tämä on tietysti järkevää.
”2. Lyö heikompiasi.”
Tämä taasen on kaikkea muuta kuin järkevää. Tämä varmistaa sen, että sinut petetään ensimmäisen tilaisuuden tullen. Pikemminkin järkevämpää olisi kohdella heikompiaan reilusti, mutta tehdä selväksi, että on valmis lyömään jos tarvetta on.
”3. Jos olet vahva, tee vahvuutesi muille selväksi statussymbolein, elvistelyin jne.”
Tämäkin pitää paikkansa. En kylläkään näe tässä välttämättä mitään epämoraalista.
”4. Jos olet heikko, peitä heikkoutesi.”
Kts. edellinen.
”5. Uskottavuus merkitsee enemmän kuin substanssi.”
Kts. kohta 3.
”6. Valmistaudu pettämään ystäväsi, jos siitä koituu pitkän aikavälin hyötyä, mutta älä petä ketään kevyin syin.”
Tämä tietysti pitää paikkansa, ja onkin kieltämättä moraalisesti ongelmallista. Tuo ”kevyin syin” tietenkin johtaa siihen, että pettäminen on harvassa tilanteessa oikeasti kannattavaa, koska pettäminen tuo pettäjän maineen, ja kun on pettäjän maine, on vaikea saada muilta luottamusta, mikä puolestaan heikentää omaa asemaa.
”8. Yritä ystävystyä niiden kanssa, jotka ovat nokkimisjärjestyksen huipulla. Vältä niitä, ketkä ovat pohjalla.”
Tästä olen jokseenkin eri mieltä. Mitä haittaa on siitä, että yrittää pitää hyvät suhteet myös pohjalla oleviin? Hyötyä siitä saattaa olla. Kun ylläpidät hyviä suhteita, vähennät sitä riskiä, että pohjalla olevat pettävät sinut ensimmäisen tilaisuuden tullen. Kaiken lisäksi ylläpitämällä hyviä suhteita voit myös mahdollisesti saada heiltä apua tarpeen tullen.
”7. Kohtele muita kuten he kohtelevat sinua.
9. Palkitse palvelukset, kosta vääryydet.”
Käsittelen näitä yhdessä, koska ne mielestäni liittyvät kiinteästi yhteen. Juuri tähän liittyy myös Ridleyn kirjan suurin oivallus. Tutkimukset nimittäin viittaavat siihen, että tällainen strategia nimenomaan ei johda parhaisiin mahdollisiin tuloksiin. Minulla ei ole kirjaa nyt käsillä, joten en voi siteerata, tai tutkia tarkemmin millaisia tuloksia tutkimuksissa saatiin. Ulkomuistin varassa siis mennään. Kyse oli siis joka tapauksessa tietokonesimulaatioista, joissa tutkittiin erilaisten strategioiden selviytymistä evoluutiossa. Yksityiskohdat ovat hämärtyneet, mutta yritän muistella. Muistaakseni käytössä ollut peli oli sovellus vangin ongelmasta. Oletan tämän olevan sinulle tuttu? Erilaisia strategioita olivat:
1. Kiltti: tee aina yhteistyötä
2. Petturi: petä aina
3. Tuomari: petä aina pettureita, suostu aina yhteistyöhön niiden kanssa, jotka ovat ennen tehneet yhteistyötä
4. Jalomielinen: suostu aina yhteistyöhön niiden kanssa, jotka ovat ennen tehneet yhteistyötä, anna joskus pettureille anteeksi
Jos oikein muistan, niin nämä neljä strategiaa olivat pelissä mukana. Ja simulaatioissa selvästi parhaiten pärjäsivät tyypin 4 strategiaa käyttävät yksilöt. Tämä on tietysti karkea yksinkertaistus, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen tulos siitä huolimatta. Ja näyttää minusta myös kiistävän väitteesi 7 ja 9. Jos kiinnostuit, suosittelen etsimään tuon kirjan käsiisi. Sittenpähän et ainakaan ole enää (verrattaen heikon) ulkomuistini varassa.
”10. Toimi riittävän epäjohdonmukaisesti niin, ettei toimiasi voida ennakoida ja niihin valmistautua.”
Tämä on varmasti järkevää.
”Ei kovinkaan eettistä, eikö vain? Silti nuo säännöt ovat ne, joilla selvitään hengissä silloin, kun elämä on verta ja räkää ja jolloin oma peppu voi kärähtää koska tahansa...”
Jotkin olivat selvästi epäeettisiä, jotkut vähemmän selvästi. Mielestäni pahiten epäeettiset periaatteet eivät myöskään ole sellaisia, jotka johtavat parhaaseen lopputulokseen.
”Jälleen kerran se riippuu tilanteesta. Epäitsekkyys on mielekästä, jos se kohdistuu nokkimisjärjestyksessä ylempänä olevia kohtaan ja epäitsekkyydestä voidaan tulevaisuudessa olettaa koituvan omaehtoista hyötyä. Epäitsekkyys nokkimisjärjestyksessä alempia kohtaan on pelkkää oman oksan sahaamista.”
Unohdat maineen merkityksen. Ihmiset arvostavat epäitsekkäitä yksilöitä, ja sellaiset henkilöt, jotka osoittavat olevansa valmiita yhteistyöhön ja avunantoon, löytävät myös helposti yhteistyökumppaneita.
”Et ole vielä kokenut riittävän kovia vastoinkäymisiä, jotka olisivat riisuneet sinulta idealismin. Näet yhä maailman sellaisena kuin haluaisit sen olevan, et sellaisena kuin se on. Jos olisit insinööri tai amisjätkä, todennäköisesti olisit nihilisti.”
Uskallan olla eri mieltä. En missään tapauksessa pidä itseäni idealistina. Ehkä olen idealisti verrattuna nihilistiin, mutta onko tämä mielekäs vertaus? Itse sijoittaisin itseni johonkin idealistin ja nihilistin välimaastoon. Idealistisesti ajatellen millään valtiolla ei pitäisi olla armeijaa, mutta käytännössä armeijaa on järkevä pitää. Jos toimisin puhtaasti idealistiselta pohjalta, pyrkisin tekemään kaikkeni, että Suomen armeija lakkautettaisiin, mutta koska minussa on myös realismia, en toimi näin. Näin niinkuin esimerkkinä.
”Mutta yksikään toinen sivilisaatio kuin länsimainen ei ole koskaan kiistänyt hengellisyyttä. Yksinomaan länsimainen on tehnyt itsemurhan tässä suhteessa.”
Tämä taasen johtuu siitä, että heidän asenteensa on toisenlainen. Tieteellinen ajatusmaailma on vasta leviämässä muihin sivilisaatioihin, ja jotkin sivilisaatiot, esim. islamilainen maailma, pyrkii aktiivisesti taistelemaan tätä leviämistä vastaan. Käsittääkseni monissa islamilaisissa maissa esim. evoluutioteorian opettaminen kouluissa on ehdottomasti kielletty. He pitävät mieluummin kiinni myyteistä, kuin todellisuudesta. Sikäli länsimaiden voidaan sanoa kiistäneen hengellisyytensä, että ne ovat asettaneet todellisuuden myyttien edelle. Tässä tullaankin sitten siihen perustavanlaatuiseen kysymykseen, että kumpi on tärkeämpää, totuus vai kauneus?
”Niin no. Yleisesti filosofeja on kuitenkin leimannut täydellinen irtautuminen arkielämästä ja elämä siellä omassa teoreettisessa norsunluutornissa.”
Totta. Tämä ei kuitenkaan koske pelkästään 1900-luvun filosofeja, vaan kaikkia. Et voi siis tuomita 1900-luvun filosofiaa tuolla perusteella, vaan tuolla perusteella koko filosofian kenttä antiikin Kreikasta tähän päivään olisi tuomittava. Mikä ei tietenkään ole kestämätön näkökanta.
”Sartre, Camus, eksistentialistit, Baudrillard ja Derrida, postmodernismi ja dekonstruktio - kaikki on vain pelkkää pään työntämistä syvemmälle sinne silmukkaan ja itsensä hirttämistä - olemassaolevan kiistämistä ilman mitään uutta tilalle.”
No, eksistentialisteihin en ole liiemmin tutustunut. Sikäli kuin tiedän, niin ne voidaan asettaa samaan kategoriaan kaikenmaailman ”opi elämään”-oppaiden kanssa. Varsinaisen akateemisen filosofian (joka luonnollisesti on ominta alaani) kanssa niillä on hyvin vähän, jos mitään, tekemistä. Kuvaavaa on, että nykyajan filosofian kurssilla (jossa siis käsitellään filosofiaa alkaen Fregestä ja päättyen 1960-luvulle) ei puhuta esim. Sartresta sanaakaan. Lisäksi muistelen, että toinen tutoreistani halusi kerran tehdä tutkielman jostain eksistentialistisesta filosofista, en muista kenestä, ja hän joutui todella perusteellisesti selittämään, miksi moinen tutkielma olisi oikeutettu. Ja kun sanon, että 1900-luvulla on tehty paljon hienoa filosofiaa, viittaan nimenomaan sellaiseen filosofiaan, joka kuuluu analyyttiseen perinteeseen. Ns. mannermaisesta filosofiasta en tiedä juuri mitään, enkä oikeastaan ole siitä edes kovinkaan kiinnostunut.
”Filosofeja leimaa yleisesti toisaalta liimautuminen vasemmistolaisuuteen ja toisaalta hyvin huono luonnontieteiden ymmärtämys.”
Niin, ehkäpä näitä elämänfilosofeja. Toisaalta analyyttisesta perinteestä löytyy niin libertaristeja kuin kommunitaristejakin, kuin myös paljon luonnontieteiden tuntemusta.
”Seuraus on ollut, että luonnontieteiden ammattilaiset puolestaan ovat pitäneet filosofiaa täytenä potaskana - pahimpana esimerkkinä Sokalin pila - ja pahimmillaan sitten nielaisseet sosiobiologian tai muut lähinnä natsistiset järjestelmät koukkua, syöttiä, kohoa ja lyjypainoa myöten.”
Heidän kannattaisi siis enemmän keskittyä analyyttiseen filosofiaan, ja unohtaa Sartret ja kumppanit.
”Kuten sanoin, en ole sivistynyt ihminen.”
Tästäkin uskallan olla eri mieltä, ainakin sen perusteella, mitä olet täällä kirjoitellut.
”Olen vain paljon lukenut ja ajattelen amisgimman tavoin. Olen jo sisäistänyt sen, että koska olen insinööri, minua ei tulla koskaan pitämään sivistyneenä, ja minun on myös turhaa tavoitella sivistyneen ihmisen sädekehää. Juuri tämän vuoksi ymmärrän, mistä Sokalin pila kumpusi. Sivistykseen kuuluu Shakespeare ja Nietzsche, mutteivät Newton ja Edison.”
Minusta tuo tuntuu aivan käsittämättömältä. Kuten sanoin jo aiemmin, luonnontieteiden tuntemus on mielestäni sivistyneisyyden välttämätön ehto. Mielestäni jopa tärkeämpi, kuin kaiken maailman kirjallisuuden klassikoiden tuntemus. Tekeekö se sitten ihmisestä sivistyneen, että osaa siteerata Shakespearen sonaatteja? Ei kait sentään. Ilmeisesti sivistyskin on sitten katsojan silmässä.
”"Musiikissa on toki paljon "musiikki-insinöörejä", mutta musiikissa on edelleen myös paljon rehellisyyttä, paljon syvällisyyttä ja luomisen riemua. Ja sitä luomisen riemua löytyy jopa myyntilistoilta."
Juuri tätä tarkoitan sillä, että musiikkia hallitsevat musiikki-insinöörit - ihmiset, jotka hallitsevat instrumenttinsa niin teorian kuin käytännönkin puolella ja osaavat soittaa sitä hyvin, jotka tuntevat hyvin teorian niin harmoniasta kuin rytmiikasta ja soinnutukseksi ja joilla on luovuutta tehdä uutta olemassaolevan sisällä. Mutta silti noin 95% kaikesta yleiseen tietoisuuteen nousevasta musiikista on tehty vanhaan tonaaliseen muottiin, noin 80% siitä on kolmen soinnun perusmusiikkia, lopuista puolessa on akuankkakierto ja muut voidaan soittaa sitten viidellä tai kuudella soinnulla. Kromaattiseen skaalaan tehdään hyvin vähän musiikkia, kokosävelasteikko ei ole sytyttänyt (se kuulostaa oudolta) ja atonaalinen musiikki kuulostaa pääsääntöisesti hälyltä. Suurin osa kaikesta musiikista on siis joko pentatoniaa tai oktatoniaa, duurissa tai mollissa. Jopa jazz, jossa useinkin käytetään myös kirkkosävellajeja. Tiedän tämän oikein mainiosti, sillä soitan itse sähkökitaraa. Toonika - subdominantti - dominantti ja ehkä vielä mediantti sinne väliin. Varsinainen elektroninen musiikki oli ja meni ja mariginalisoitui, ja syntetisaattoreita käytetään nykyään enää pääsääntöisesti vain perinteisen tonaalisen musiikin tekemiseen.”
Musiikki-insinööri kokee myös luomisen iloa löytäessään uuden melodian, keksiessään uuden riffin ja tehdessään muikeat sanoitukset. Silti jälleen suurin osa myös musiikkilyriikasta on perinteistä rimmaavaa ja mitallista runoutta. Siitä yksinkertaisesta syystä, että se toimii.
Mutta suurten sinfonioitten, sävelteosten, oopperoiden ja sellaisten teosten, joista todella tulee kestäviä klassikoita, aika on auttamatta ohi.”
Aika kyyninen näkemys, jälleen kerran. Mielestäni esim. se tosiseikka, että Stairway to Heaven on voittanut käsittämättömät määrät ”kaikkien aikojen paras biisi”-äänestyksiä joka puolella maailmaa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan, on osoitus siitä, että siinä on ainekset kestäväksi klassikoksi. Sama pätee varmasti esim. Yesterdayhin ja muihin Beatlesin biiseihin, miksei vaikkapa esim. Bohemian Rhapsodyyn. Mutta on huomattava, että tärkein syy siihen, miksi musiikissa ei enää synny suuria ja omalaatuisia teoksia, ainakaan siinä määrin kuin ennen, on siinä, että mahdollisuudet alkavat olla kulutettu loppuun. Kuten sanoit, vaihtoehtoiset säveljärjestelmät vain ovat sellaisia, että ne eivät toimi. Niillä ei voi luoda sellaista musiikkia, joka miellyttäisi ihmisten korvaa. Ja taasen perinteinen järjestelmä on niin rajoittunut, että loputtomasti uutta sillä ei saa synnytettyä. Kuulin taannoin jonkun japanilaisen tutkijan tutkimuksesta, jonka mukaan tänä vuonna ohitetaan sellainen rajapyykki, että kaikki nykyisessä järjestelmässä mahdolliset kombinaatiot on vähintään kerran käytetty. Tämän jälkeen on jopa periaatteessa mahdotonta luoda perinteisen, 12-sävelisen oktaavin puitteissa jotain sellaista, jota kukaan muu ei olisi aiemmin luonut. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että länsimaisessa sivilisaatiossa olisi jotain mätää. Musiikki on äärimmäisen rajoittunut matemaattinen järjestelmä, ja siksi uutta on vaikea keksiä.
Musiikin kauneus on toisaalta myös kuuntelijan korvassa. Sellainen, mikä yhdelle on kaoottista meteliä, on toiselle hienovaraista sekalaisten äänten kudelmaa. Esimerkiksi King Crimsonin Red-levyltä löytyvä kappale Providence on varmasti monen mielestä järjetön. Minusta se taas on kaunis.
Mielestäni on syytä pitää myös mielessä, että myyntilistoilta löytyvien musiikkityylien samankaltaisuus ja pitäytyminen perinteisissä ratkaisuissa ei johdu siitä, että läntinen sivilisaatio olisi rappeutunut. Se johtuu siitä, että tietynlaiset musiikilliset ratkaisut vain ovat sellaisia, että niiden tajuaminen vaatii sellaista musiikillista lahjakkuutta, jota useimmilla ihmisillä ei ole. Itse tykkään säveltäessäni harrastaa omituisia tahtilajeja ja niiden vaihteluita. Käytännössä on tullut huomattua, että monien ihmisten mielestä esim. tahtilaji 11/8, jota henkilökohtaisesti rakastan, on monille kestämätön, jos sitä ei naamioi mahdollisimman tavanomaiseksi. Samaten tykkään harrastaa omituisia tahtilajin muutoksia, esimerkkinä erään tekemäni kappaleen kertosäe, jossa sävellaji vaihtuu kesken kaiken c-mollista e-molliin. Lisäksi tykkään tehdä sellaisia juttuja, joissa ei varsinaisesti ole sävellajia ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti tulkittuna se muuttuu taukoamatta. Rakastan myös E-Bb-tyyppistä dissonanssia (jolle on varmasti jokin hienompikin nimi), joka taasen ei istu joidenkin korviin lainkaan. Ja tästä kaikesta huolimatta esimerkiksi King Crimsonin Thrakattak on levy, joka ei ole minuun kolahtanut. Se on vain yksinkertaisesti liian kaoottista, että siitä voisi saada otetta. Silti maailmasta löytyy varmasti paljonkin ihmisiä, jotka tykkäävät kyseisestä levystä. Joillekin taasen jo vaikkapa KC:n One More Red Nightmaren aloitusriffi on liikaa.
Kuten muuten saatat huomata, olen aikamoinen King Crimson-fani, siksi poimin esimerkkejä sieltä niin innokkaasti. Se on kuitenkin bändi, joka soveltuu esimerkkitapaukseksi, koska heidän teoksiensa skaala ulottuu ensimmäisen levyn ääriperinteisistä kappaleista juuri tuon Thrakattak-levyn tuplatrion (kaksi kitaristia, kaksi basistia, kaksi rumpalia) liveimprovisaatio-meteliin.
”"Joillakin varmasti onkin. Toisaalta, en epäile hetkeäkään, etteikö tuollaisen asenteen omaavia ihmisiä olisi aina ollut olemassa. Sen voin kuitenkin sanoa, etten itse tunne montakaan ihmistä, jotka asennoituisivat elämään tuolla tavalla.
Minä valitettavasti tunnen :-( ”
Ilmeisesti sinulla on käynyt huono tuuri.
”"Tämä on toki mahdollista. Ateistien joukossa onkin kasvamassa sellainen kanta, jonka mukaan pitäisi yrittää muotoilla jonkinlainen sekulaari "uskonto", nimenomaan tyydyttämään ihmisten emotionaalisia tarpeita."”
Sitä yritettiin Neuvostoliitossa eikä onnistunut.”
Niinpä. Voipi olla, että sekulaarisen uskonnon muotoilu on mahdotonta. Ehkäpä jotkut ihmiset vain tarvitsevat uskoa nimenomaan yliluonnolliseen, luonnollinen mystiikka, joka oli esim. Einsteinin sydäntä lähellä, ei yksinkertaisesti riitä.
”"Edelleen, miten selität sen, että ihminen voi olla samaan aikaan ateisti ja kokea elämänsä merkitykselliseksi? "
Hän ei ole vielä kokenut merkityksettömyyttä :-)”
Puhummeko me muuten edes samasta merkityksellisyydestä? Olen nimittäin kyllä aivan riittämiin kokenut sitä ”kosmista” merkityksettömyyttä, josta jo aiemmin puhuin. Ja se merkitys jokapäiväiseen elämään on kenen tahansa löydettävissä nimenomaan sosiaalisesta ympäristöstä. Itseni kaltaiselle INTP:lle pyrkimys todellisuuden ymmärtämiseen tarjoaa toki vielä lisää ja syvällisempää merkitystä.
”Mutta on hyvä, jos koet elämäsi merkitykselliseksi. Olet nimittäin jo sisäistänyt kolmasosan rakkauden kaksoiskäskystä ja oppinut rakastamaan ja arvostamaan itseäsi. Se on yksi niistä asioista, joita olemme tulleet tänne oppimaan.”
Eli ainakin jotain on mennyt putkeen. :)
”Tietyllä tavalla oma juttuni on ollut rankempi juuri sen takia, että teknologian virallinen linja on epätoivo. Siksi minun on ollut itseni paljon vaikeampaa nähdä yhtään millekään mitään merkitystä tai rakastaa oikeastaan yhtään mitään. Nihilisti on ihminen, joka tietää hinnan kaikelle, muttei arvoa yhtään millekään. Ja miten ihminen voi rakastaa itseään, jollei hän rakasta toisia tai saa toisilta vastarakkautta. Tämä on ollut ongelma ateistisissa yhteisöissä ja yhteiskunnissa, varsinkin kommunistisissa. Olen seurannut sivusta Vapaa-ajattelijoiden liiton ihmissuhdesotkuja, ja tuo Levyn kolmas laki pitää paikkaansa.”
Yritätkö sanoa, että ateistille on vaikeaa rakastaa ketään?
”No, termi "vapaa-ajattelija" on mitä suurimmassa määrin oksimoroni.”
Millähän perusteella? Ovatko ajatteleminen ja vapaus jotenkin ristiriidassa keskenään? Vapaa-ajattelijoiden kriitikot kutsuvat heitä monesti ”ajattelusta vapaiksi”, mikä on mielestäni jossain määrin perusteltua. Mutta ajattelu ja vapaus eivät mielestäni ole ristiriidassa, vaan aivan päinvastoin. Vapaa-ajattelijat toki ovat monesti yhtä dogmaattisia, kuin uskonnollisetkin ihmiset. Olisi mielenkiintoista kokeilla mennä johonkin vapaa-ajattelijoiden kokoukseen puhumaan vaikkapa niistä tutkimuksista, joita olemme tässä käsitelleet – kuinkahan nopeasti sieltä lentäisi pihalle? :)
”Koska se ei tarjoa ideologioille minkäänlaista metafyysistä pohjaa, ja ideologia ilman metafysiikkaa on tuhoon tuomittu.”
Miksi ei tarjoaisi, ja miksi olisi tuhoon tuomittu? Eikö ideologia ei voi pohjautua esimerkiksi järkeen, tai vaikka tunteisiinkin?
”Tuolle periaatteelle ei tietenkään voi rakentaa kestävää yhteiskuntaa, mutta miksi sen pitäisi olla se ydinperiaate? Ainakin minä olen käsittänyt, että eksistentialismin idea on se, että jokaisen on löydettävä ITSE se elämänsä tarkoitus, koska sellaista ei ole ”ylhäältä” annettu. Näin ainakin olen itse ajatellut."
”Siinä vain on se ongelma, että 90% ihmisistä on karjaa. Yhteiskunta, jossa ihminen on vapautettu työstä, ei johda muinaisajan Ateenaan, jossa filosofit keskustelivat Agorassa ja symposioneissa hienosti ja henkevästi, vaan se johtaa muinaisajan Roomaan, jossa työttömät proletaarit vetelehtivät kaduilla ja kuppiloissa ja nauttivat sirkuksen kilpa-ajoista ja amfiteatterin gladiaattoritaisteluista. 90%lle ihmisistä se, ettei elämällä ole valmiiksi annettua tarkoitusta ei johda sen tarkoituksen etsimiseen ja löytämiseen, vaan sen tarkoituksettomuuden karkoitukseen joko päihteiden tai viihteen kautta ja tietoisuuden turruttaminen. Suurimmalle osalle ihmisistä elämästä tulee tällöin niin kovaa, ettei sitä kestä selvin päin.”
Aika kyyninen näkemys ihmisistä, jälleen kerran. Tuon perusteella minunkin tutuistani ison osan pitäisi olla kuvailemasi kaltaisia. He eivät siis suinkaan ole kaikki mitään älykköjä. Kuitenkaan näin ei ole. Sitä paitsi, jos he kuitenkin tekevät työtä ja siltä osin pitävät yhteiskuntaa pystyssä, miten heidän käytöksensä voisi aiheuttaa yhteiskunnan romahduksen?
”Se ongelma on juuri siinä, ettei se riitä, että tuntee asiat sydämessään oikeiksi.”
Tästä olen samaa mieltä.
”Parhaat tulokset tulevat silloin, kun asiat tunnetaan sekä emotionaalisella että rationaalisella tasolla oikeiksi. Ja juuri tämän vuoksi yritin ensin etsiä kuolemakokemukselleni materialistista selitystä. En löytänyt. Siksi minun oli laajennettava paradigmaa. Mutta sanottakoon, etten ole lainkaan pettynyt, sillä sain nyt sekä emotionaalisen että intellektuaalisen tason harmoniaan.”
No, sehän riippuu taas siitä, mikä on vastaus siihen aiemmin asettamaani perustavanlaatuiseen kysymykseen, eli kumpi on tärkeämpää, totuus vai kauneus. Jos totuus on tärkeämpää, niin tuo saavuttamasi lopputulos ei ole paras mahdollinen, mikäli et ole oikeassa. Jos taas kauneus on tärkeämpää, niin tuo lopputulos on paras mahdollinen riippumatta siitä, oletko oikeassa vai väärässä. Toisin sanoen, tuo väitteesi on totta sillä ehdolla, että kauneutta pidetään totuutta tärkeämpänä.
”Mutta se on myös ongelmana siinä, miksi uskovaiset niin kovin hanakasti tuntuvat asettuvan kuolemakokemusten todistusarvoa vastaan: ne ovat vastoin heidän emotionaalista tasoaan. Juutalaisilla, joilla on omassa uskonnossaan hyvin voimakas rationaalisuuden perinne, ei tältäosin ole samanlaisia ongelmia kuin kristityillä.”
Totta.
”On huomattava, että pelkkä ateismi tai edes antiteismi ei sellaisenaan ole huonoa elämää - tästä syystä monet ateistit ovat kokeneet täysin normaalin positiivisen kuolemakokemuksen (kuten minä itsekin tuolloin).”
Ilmeisesti tämä siis tarkoittaa sitä, että uskominen Jumalaan ei ole välttämätön ehto hyvälle elämälle. Tämä on mielestäni ihan järkeenkäypää. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että juuri esim. kristinuskossa (ainakin meillä esiintyvissä suuntauksissa) painotetaan juuri sitä uskomisen tärkeyttä. En ymmärrä alkuunkaan, miksi ihmeessä Jumalalle se, että uskomme hänen olemassaoloonsa, olisi tärkeämpää kuin se, että olemme ”hyviä”.
”"Yritätkö tosissasi esittää, että ateismin puitteissa vastaaminen siihen, miksi maailma on ”paska paikka”, on mahdotonta?"
Kyllä. Se vain lakaisee ongelman maton alle. Se ei anna tyhjentävää vastausta siihen, miksi maailma on paska paikka eikä myöskään kerro, mitä asialle voidaan tehdä: tarvitaan erillisiä ideologioita ratkaisemaan ko. ongelmat.”
No, ensin pitäisi tietenkin määritellä se, mitä paskalla paikalla tarkoitetaan. Aika luonteva määritelmä voisi olla vaikka se, että ihmiset joutuvat kärsimään. Se on kurjaa siksi, että kärsiminen tuntuu ihmisestä kurjalta. Tämä kurjuuden kokeminen puolestaan johtuu ihan psykologis-biologisista tosiasioista. Mistä sitten johtuu se, että ihmiset joutuvat kärsimään? Epätasa-arvo lienee yksi suurimmista tekijöistä. Siis esimerkiksi se, että resurssit eivät jakaudu tasaisesti. Siinä, missä täällä ihmiset mässäävät mielin määrin, Afrikassa ihmiset kuolevat nälkään ja janoon. Ihmiset kärsivät myös puhtaasti luonnollisista asioista, esim. luonnonkatastrofien ja sairauksien seurauksena. Muitakin syitä varmasti löytyy jos jaksaa miettiä, mutta tämä riittäköön. Ja mitä sitten voitaisiin tehdä, jotta tämä kurjuuden kokeminen vähentyisi? Resurssien tasaisempi jakaminen on yksi ratkaisu. Muitakin varmasti voidaan löytää.
Missä kohdin tuossa oli se ideologia?
”Tapaukseen, joka tapahtui omassa nuoruudessani, peruskouluaikana. Siitä on jo yli 20 vuotta. Eräs rinnakkaisluokkakaverini joutui vuosikausien jatkuvan fyysisen, sosiaalisen ja henkisen terrorin kohteeksi, ja hänet kertakaikkiaan ajettiin itsemurhaan. Lapset ovat uskomattoman julmia toisiaan kohtaan. Lapset eivät suinkaan ole mitään pikku enkeleitä, vaan lähinnä pieniä psykopaatteja. Tiedän tämän, sillä olen itsekin ollut lapsi.”
Eivät kaikki lapset. Noita mahtuu joukkoon, mutta suurin osa kiusaajista on kokemukseni mukaan mukana siksi, että he haluavat kuulua joukkoon. Näin voin ainakin omien havaintojeni perusteella sanoa. Omista kiusaajistani muistan nimittäin muutaman sellaisen, jotka olivat aktiivisia kiusaajia, jotka siis hakemalla hakivat tilaisuuksia käydä käsiksi joko henkisesti tai fyysisesti. Muut olivat taasen sellaisia, että he saattoivat satunnaisesti, jos joutuivat tilanteeseen, missä oli vaihtoehtoina joko kiusata tai olla kuulumatta ryhmään, he valitsivat ainakin useimmin kiusaamisen. Ja sattumoisin tiedän, että noilla aktiivisilla kiusaajilla oli omat ongelmansa. Epävakaita kotioloja, oppimisvaikeuksia ja niin edelleen.
Syytä on myös pitää mielessä, että lapsi ei missään nimessä ole emotionaalisesti kypsä henkilö. Siksi ihmisyydestä ei voi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vain lapsia tarkkailemalla.
”"Ensinnäkin, sanoin aivan jyrkästi. Se oli ehkä vastareaktio siihen sinun jyrkkyyteesi, että eläin meissä on pelkkää pahaa ja niin edes päin. Ihmiset todella ovat luonnostaan moraalisia, jotkut enemmän, jotkut vähemmän."
Jälleen olen eri mieltä. Moraali ei ole geeneissä vaan se on hankittu ominaisuus. Ilman moraalin oppimista jäämme psykopaatin tasolle - tämä on havaittavissa ns. susilapsista. Meillä on kyky oppia hyvyys, mutta me emme ole luonnostamme mitenkään hyviä..”
Ja nämä susilapsetko ovat esimerkki tyypillisestä ihmisestä? Salli minun nauraa! Ihmisen luonnollinen elinympäristö on muista ihmisistä koostuva yhteisö, ja sellaiset ihmiset, jotka ovat kasvaneet jossain muussa ympäristössä ovat esimerrkejä siitä, miten pahasti kieroon ihminen voi kasvaa, kun hän ei pääse luonnolliseen ympäristöönsä, eivät missään tapauksessa esimerkkejä siitä, millainen ihminen pohjimmiltaan on.
”"Jos jotkut ateistit tekevät näin, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että kaikki ateistit tekevät niin? Tarkoittaako se, että pahuuden kieltäminen tai sen tavoitteleminen on ateistisen maailmankatsomuksen väistämätön seuraus?"
Mietipä Neuvostoliittoa ja miten sen kävi. Mielestäni se, että näin on käynyt jokaisessa sellaisessa yhteiskunnassa, jonka viralliseen linjaan on kuulunut ateismi, on empiirinen näyttö argumentaationi puolesta.”
Käy miten? Eihän niissä ole kielletty pahuuden olemassaoloa, sehän on vaan määritelty uudella tavalla. Toisin sanoen pahuutta on kapitalismi, epätasa-arvoisuus ja ahneus. Tietenkin voidaan kysyä, missä määrin nuo valtiot toteuttivat periaatteitaan. Eiköhän kommunistisissa maissa aivan samalla tavalla johtajat ole epätasa-arvoisessa asemassa muihin kansalaisiin nähden. Mutta mitäs sanot Kuubasta?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuba
Näyttää olevan Kuubassa asiat aika hyvin, ottaen vielä huomioon Yhdysvaltain törkeän kauppasaarron, joka on jatkunut yli 40 vuotta. Mitenkäs sosialistisessa maassa voi asiat olla noin hyvin?
”On muistettava jälleen, että yhteisöllä ja yksilöllä on eroa. Yhteisöllä on ominaisuuksia, joita yksilöillä ei ole ja sama kääntäen. Sanotaan myös, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Siksi yhteisöistä puhuttaessa kannattaa aina tehdä se insinöörin worst case -skenaario ja miettiä millainen se on, ja yhteisö pääsääntöisesti toimii juuri sen mukaisesti.”
Onko jotain todisteitakin tämän puolesta?
”Eivät, mutta siinä, missä yksilö on fiksu, viisas ja ymmärtää asioita, yhteisöt ovat typeriä, tyhmiä ja toimivat pääsääntöisesti tunnepohjalta. Massapsykologia eroaa ratkaisevalla tasolla yksilöpsykologiasta. Massat toimivat yleisesti pienimmän yhteisen nimittäjänsä mukaan, ja yksilöt alistuvat johtajiensa valtaan Massojen älykkyys on myös paljon alhaisempi kuin sen muodostavien yksilöiden keskimäärin. Johtajat pääsääntöisesti eivät edusta massan fiksuinta ainesta, vaan sitä, joka pärjää parhaimmin valtapelissä. Siksi johtajien joukossa on paljon enemmän psykopaatteja ja luonnehäiriöisiä kuin valtaväestössä.”
Tämä pitää tietysti paikkansa. Mutta se, että johtajien joukossa on enemmän psykopaatteja ei tarkoita sitä, että johtajista kovinkaan suuri osa olisi psykopaatteja. Jos vaikkapa kaikki (tai edes suurin osa) kansanedustajat olisivat psykopaatteja, ei tuskin olisi syytä olettaa, että mikään asia koskaan paranisi, vaan aina mentäisiin huonompaan suuntaan. Silti päättäjät tekevät ainakin pääsääntöisesti ratkaisuja, jotka ovat kansan kannalta edullisia. Uskoisin sitä paitsi psykopaattien suuntaavan mieluummin yksityiselle sektorille, koska siellä tienattavissa olevat rahat ovat huomattavasti suuremmat kuin yhteiskunnallisilla päättäjillä.
Ja se, että johtajat haluavat parantaa asioita oikeastaan riittää. Jos tosiaan olet sillä kannalla, kuten tunnut olevan, että massat ovat ohjailtavissa, niin silloin on oikeastaan saman tekevää, mitä massat ajattelevat. Kunhan johtajat haluavat ohjata massoja oikeaan suuntaan.
”Ei. Tuo on protestanttisuuden pohja. Uskonpuhdistuksen kantava periaate olivat kolme solaa (sola fide, sola gratia, solus christus) kun taas kalvinistit lisäsivät sinne vielä kaksi muuta (soli Dei gloria ja sola scriptura), kiistäen näin katolisen kirkon opin, jonka mukaan pelastukseen vaadittaisiin omaehtoinen hyvien töiden harjoittaminen. Toki jo 500-luvulla oli olemassa Lännen kirkossa dogmi "nulla salvationem sine ecclesiam", mutta tuo Jumalan rakkauden dogmi on korkein.”
Tämä selvä.
”Sanotaanko näin, että vihollinen on se, joka yrittää saada minut hengiltä, ja islamilaisessa maailmassa minulta pätkäistäisiin nopeasti pää. Ehkä vielä toistaiseksi tyydyn tarkkailemaan, että mitä tapahtuu.”
Tämähän on oikeasti ongelmallinen kysymys. Minäkään en ole järin innostunut islamilaisuuden leviämisestä. Toisaalta Turkki on esimerkki siitä, että islamilaisetkin voivat maallistua. Mutta toisaalta, kun islamilaisia muuttaa Eurooppaan, he useimmiten hakeutuvat toistensa seuraan, ja pitävät vanhoista ajatusmalleista kiinni ihan ryhmähengessä. Ihmisellä on kuitenkin valtava tarve kuulua johonkin, ja kun ympärillä on sekä hyvin samanlaisia, että hyvin erilaisia, liitytään niiden samanlaisten joukkoon. Ja joukossa tyhmyys tunnetusti tiivistyy.
Ja kuten huomasit, päätin sitten toimia juuri näin.
”Se ei kuitenkaan sulje sitä mahdollisuutta pois, etteikö evoluutioteoria _silti_ olisi väärä, (Boolen logiikan NOT OR) mutta varmuudella mikäli mutaatioita ei tapahtuisi, tällöin sekä evoluutioteoria että rappeutumisteoria olisivat vääriä (NOT AND).”
Olet oikeassa. Analogiani ei siis toimi.
”Loogisten operandien sijaan tuossa lauseessa pitäisi pikemminkin käyttää kvanttoreita. Boolen logiikassa käytetään yleensä lukuarvoja, vaikkapa niin että 1 = tosi ja 0 = epätosi (tällöin -1 = anti) ja operandeja AND (vastaa kertolaskua), OR (vastaa yhteenlaskua) ja NOT (vastaa negaatiota).
Eli siis alkuperäinen argumentti oli "Jos dualismi olisi epätosi, kuolemakokemuksia ei pitäisi esiintyä lainkaan". Merkitään lisäksi monismia m:llä. Tällöin
NOT d -> m AND (NOT k)
Siitä voidaan johtaa lausekkeet:
- Koska kuolemakokemuksia esiintyy, dualismi on mahdollinen
k =1 -> m OR d
- Jos, kuolemakokemuksia ei esiintyisi, dualismi voisi olla epätosi
NOT k -> m OR (NOT d)
jne. Logiikka on ihmeellinen asia, mutta se on ala, jota uskovaiset yleensä eivät hallitse.”
Tuosta viimeisestä lauseesta olemme ainakin samaa mieltä. : )
Lähinnä ihmettelen nyt, että mitä virkaa alkuperäisellä toteamuksellasi oikeastaan oli? Tässähän ainakin minusta sanot, että jos kuolemankokemuksia tapahtuu, niin dualismi on tosi tai epätosi ja jos kuolemankokemuksia ei tapahdu, niin dualismi on tosi tai epätosi. Tai sitten väitteidesi semantiikka ei vain aukea. Mutta minusta se, että d on mahdollinen, tarkoittaa, että se voi olla tosi tai se voi olla epätosi, ja se, että d voisi olla epätosi sisältää myös mahdollisuuden, että se voi olla tosi.
”Tästäpä päästään vanhaan zen-koaniin: "Millainen ääni kuuluu taputettaessa yhtä kättä vastakkain"?”
Ihan älytön kysymys. Pakko puuttua tähän, kun on niin absurdi toteamus. : ) Sehän sisältää käsitteellisen ristiriidan. Vastakkain taputtamisen merkitys sisältää ajatuksen, että on kaksi, joita taputetaan vastakkain, joten yhtä kättä ei voi taputtaa vastakkain.
”Maailmassa on paljon sellaisia hypoteeseja, joiden puolesta on evidenssiä, mutta jotka eivät ole yksinkertaisin filosofisin keinoin falsifioitavissa - ne on osoitettavissa vain "mahdollisesti epätosiksi" tai "todennäköisesti tosiksi", kuten tuo jo täällä esitelty Schrödingerin kissa - sekä vaikkapa virtuaalihiukkaset, jotka esiintyvät Hawkingin säteilyssä.”
Tottahan se on, että moderni fysiikka venyttää tieteen rajoja. Sanoisin, että ne eivät enää istukaan tieteen ideaalikuvaan. Ovatko ne sitten tiedettä vai ei, riippuu varmasti siitäkin, keneltä kysytään. Todettakoon nyt kuitenkin vielä, että väitteen tieteellisyys ole tietenkään sen enempää välttämätön kuin riittäväkään ehto väitteen totuudelle.
”"Mutta nuo mainitsemasi ominaisuudet ovat riippuvaisia puhtaasti biologisista ominaisuuksista."
Ei välttämättä. Voisimmehan kuvitella puhtaasti itsestään tietosten robottien, "Buddha-koneiden", muodostaman sivilisaation, jolla olisi samat ominaisuudet kuin biologistenkin olentojen muodostamilla, mutta jotka eivät olisi biologisten lainalaisuuksien alaisia. Kulttuurievoluutio samaten on riippumaton biologisesta evoluutiosta, aivan samalla tavoin miten biologinen evoluutio irtautui Miller-synteeseistä ja kemiallisesta evoluutiosta miljardeja vuosia sitten.”
Kulttuurievoluutioprosessi on toki ”riippumaton” biologisesta evoluutioprosessista, mutta itse prosessin olemassaolo ei ole millään tavalla riippumaton biologisista, evoluution myötä syntyneistä ominaisuuksista. Tiettyjen biologisten ehtojen täytyy täyttyä, jotta kulttuurievoluutiota voi tapahtua. Aivan samoin kuin tiettyjen kemiallisten ehtojen täytyy täyttyä, jotta biologista evoluutiota voisi tapahtua.
Ja mitä tulee noihin hypoteettisiin koneisiin, niin voidaan ehkä todeta seuraavaa. Tiettyjen fysikaalisten kriteerien tulee täyttyä. Sekä nuo koneet että vaikkapa me ihmiset olemme pikemminkin erikoistapauksia yleisemmästä periaatteesta. Ihminenkin on loppujen lopuksi kone, vaikkakin orgaaninen sellainen. Eli voitaisiin sanoa, että esimerkiksi kulttuurievoluutio vaatii toimiakseen riittävän monimutkaisen mekanismin.
”Kommunistit ovat aina yrittäneet kiistää natsismin ja leimata sen pelkäksi irrationaaliseksi ja taantumukselliseksi ideologiaksi, joka on kapitalistien vastaisku. Tässä he lyövät kirveensä kiveen. Natsismi on kommunismin äpäräveli - siinä, missä kommunismi on kehitetty ihmistieteiden linjaa pitkin, natsismi on kehitetty luonnontieteiden linjaa pitkin. Molempien ideologinen pohja on sama ja molemmat ovat yhtä irrationaalisia tai rationaalisia ideologiota. Toisessa murhataan viattomia ihmisiä synnynnäisten ominaisuuksien kautta ja toisessa myötäsyntyisten. Juutalaiselle kauppiaalle on yhdentekevää, murhaavatko natsit hänet siksi että hän on juutalainen, vai kommunistit siksi, että hän on kauppias.”
Molemmat ovat irrationaalisia. Natsismi menee pieleen ajatellessaan, että jokin tietty rotu olisi biologisesti parempi kuin toinen. Kommunismin irrationaalisuus oikeastaan on hieman hankalampi asia. Sen irrationaalisuus on oikeastaan siinä, että se ei ole yhteensopiva ihmisluonnon kanssa. Ja siinä täydellisesti unohdetaan se, miten tärkeä motivaattori raha ja omaisuus loppujen lopuksi on. Siitä syystä minä en ole kommunisti. Kommunismi on periaatteessa kaunis ajatus, ja se ansaitsisi toimia, mutta koska se ei loppujen lopuksi todennäköisesti toimi, on parempi miettiä muita vaihtoehtoja. Miksen sitten ole natsi? Tämä on oikeastaan vaikeampi kysymys. Sanotaan, että en ole perinteinen natsi siksi, että ajatus rotujen paremmuusjärjesyksestä ei mielestäni vastaa todellisuutta. Ehkä jonkin rodun edustajat ovat keskimäärin jonkin toisen rodun edustajia älykkäämpiä, kun älykkyys määritellään tietyllä tavalla, kuten esimerkiksi Tatu Vanhanen tutkimuksissaan esitti. Jos nyt jätetään kaikki mahdolliset eettiset asenteet tarkastelusta pois, voidaan kysyä, että onko järkevää tuhota jonkin tietyn rodun edustajat tällä perusteella? Ei, koska minkään rodun edustajat eivät kaikki ole vaikkapa tyhmiä. Loistava esimerkki tästä on juuri Natsi-Saksa. Siellä oli nimittäin lukuisia juutalaisia tutkijoita, joista piti tietenkin päästä eroon. Tämä puolestaan johti siihen, että Saksan tiede romahti. 1900-luvun alussa se oli ollut tieteen supervalta, toisen maailmansodan jälkeen se ei sitä ollut. Tietenkään asia kokonaisuudessaan ei ole aivan näin yksinkertainen, sillä asiaan vaikutti myös se, että myös tutkijat passitettiin rintamalle sotimaan, missä monet heistä kaatuivat, joka luonnollisesti entisestään pahensi tilannetta. Mutta nimenomaan juutalaisten vaino oli koko tapahtumasarjan ydin.
Mutta ehkäpä natsismin voisi muotoilla myös vähän toisella tavalla. Tässä tapauksessa ei siis lähdettäisi siitä ajatuksesta, että jotkin rodut ovat parempia kuin toiset, vaan siitä, että jotkut yksilöt ovat parempia kuin toiset, ja joidenkin yksilöiden olemassaolo on selkeästi haitallista yhteiskunnalle. Voisi kenties ajatella, että esim. rikolliset tulisi eliminoida, koska niistä on yhteiskunnalle haittaa. Toisaalta, voihan olla, että rikollinen vankilassa olonsa jälkeen onkin oppinut läksynsä, ja hänen vaikutuksensa yhteiskuntaan muuttuu negatiivisesta positiiviseksi. Juuri tuon mahdollisuuden olemassaolo oikeastaan johtaa siihen, että rikollisten eliminointi ei ole perusteltua. Mutta entäs sitten vaikkapa vammaiset henkilöt? Siis niin pahasti vammaiset, että he eivät ole, eivätkä tule olemaan työkykyisiä? Hehän ovat selkeästi rasite yhteiskunnalle. Tai vanhukset? Miksi ei eliminoida vanhuksia? Hehän vain kuluttavat resursseja, eivätkä tuota mitään. Entäs parantumattomasti mielisairaat? Miksei heitä eliminoida? Näihin kysymyksiin on huomattavasti vaikeampi vastata. Mutta yritän silti. Keskeinen ongelma on se, miten näiden em. tyyppisten henkilöiden läheiset suhtautuisivat asiaan. Miten esimerkiksi vammaisen lapsen tappaminen vaikuttaisi hänen vanhempiinsa? Tämä tuskin vaikuttaisi mitenkään positiivisesti siihen panokseen, jonka he voivat tarjota yhteiskunnalle. Ainakin jos ajattelen itseäni siinä tilanteessa, niin työkyvyttömäksihän moinen tekisi pitkäksi aikaa, jos oma lapsi yhteiskunnan toimesta tuhottaisiin. Tämän lisäksi se kasvattaisi yhteiskuntakielteisyyttä, mikä saattaisi johtaa suoranaisesti yhteiskunnan vastaiseen toimintaan. Vanhuksiin pätee osittain sama vastaus, mutta myös se, että vanhuksien eliminointi yleisenä toimintatapana heikentäisi myös yleisesti ihmisten motivaatiota. Kukapa haluaisi tehdä töitä, jos loppujen lopuksi yhteiskunta laittaisi kuulan kalloon siinä vaiheessa, kun voimat loppuvat? Mielisairaisiin pätee varmaankin jossain määrin sama vastaus.
Mikä siis on lopputulema? Ehkäpä en ole mitenkään kovinkaan suurella välttämättömyydellä osoittanut, että muotoilemani ”yksilönatsismi” olisi väistämättä irrationaalista tai johtaisi ei-toivottuihin lopputuloksiin, mutta mielestäni osoitin, että se on myös puhtaasti rationaalisella tasolla kritisoitavissa, siis ilman, että mukaan vedetään järjen ulkopuolella olevia ideologioita.
”Ja juuri tämän kieltäminen - sen kieltäminen, että natsismi on täsmälleen yhtä tieteellinen ideologia kuin kommunismikin - tekee siitä niin vaarallisen. Natsismi on aina vedonnut nimenomaan insinööreihin ja luonnontieteilijöihin - sillä he ymmärtävät sitä, mutta eivät tunnista sitä ennenkuin on liian myöhäistä.”
Ideologian rakentamisessa tuolla tavalla on tietenkin se ongelma, että ne eivät ota kaikkia tutkimustuloksia huomioon. En jaksa uskoa, että jos johdonmukaisesti perehdytään kaikkeen saatavilla olevaan aineistoon ja sitä kautta pyritään muodostamaan jonkinlainen ideologia, niin päädytään joko kommunismiin tai natsismiin. Tämä vaatii väistämättä jonkinlaista tutkimusaineiston valikoimista, joka puolestaan tapahtuu jollain ulkotieteellisellä perusteella. Näin ollen sen enempää kommunismi kuin natsismikaan eivät viime kädessä ole tieteellisiä ideologioita, koska niitä ei voi muotoilla pelkästään tieteelliseen tutkimukseen nojaten.
”Teknologian virallinen ideologia on epätoivo. Termodynamiikan II lain mukaan kaikki menee kohti kaaosta, tuhoa ja tärviötä. Koi syö ja ruoste raiskaa ja järjestys pyrkii muuttumaan lämmöksi. Entropia kasvaa. Kaikki on lopultakin merkityksetöntä ja universumi on kuin soppa, joka on kiehunut 15 miljardia vuotta itsessään. Ennemmin tai myöhemmin emme enää erota porkkanoita sipuleista. Teknologia vain luo yhtäällä huojennusta tähän kaaokseen luomalla jossain muualla entistä enemmän kaaosta. Ja ymmärtämällä, että omalla painollaan asiat pyrkivät vain kehittymään huonoista entistä huonommiksi teknologia saa oikeutuksensa.
En ole pessimistikään - olen sekä optimismin että pessimismin tuolla puolen. Tätä tarkoittaa, että useimmat luonnontieteilijät ja insinöörit ovat nihilistejä: emme voi estää entropian kasvua, joten antaa entropian kasvaa ja tehdään olo omalta kohdalta mukavaksi sillävälin.”
Minusta tuo on irrationaalista. Miten siitä, että kaikki on loppujen lopuksi merkityksetöntä, voi johtaa sen, että kaikki on merkityksetöntä myös tässä ja nyt? Subjektiivinen kokija luo merkityksiä, ja niin kauan kuin on subjektiivisia kokijoita, on myös merkityksiä.
”Päteekö lopultakaan? Kun menemme psykologian puolelle, siellä on, varsinkin behavioristisen ja freudilaisen koulukunnan puolella paljon sellaisia asioita, jotka ovat vastoin materialismia.”
Voisitko luetella muutamia?
”Voimmeko me selittää esimerkiksi kulttuurisidonnaisia asioita materialismin kautta - vaikkapa musiikkia tai taidetta?”
Miksi emme voisi, viime kädessä? Ei niissä ole ainakaan mitään sellaista, joka olisi väistämättömässä ristiriidassa materialismin kanssa. Ja onhan noita tutkittukin. Musiikkihan esimerkiksi lisää yhtenäisyyttä, jonka voi todeta vaikkapa käymällä rock-konserteissa. Aivotutkimuksissa on myös muistaakseni todettu, että musiikki aktivoi samoja aivoalueita kuin puhekin, eli kyse on myös kommunikaation muodosta.
”"Kyllä kyllä. Et vaan taas ymmärtänyt pointtiani. Mitenköhän sen muotoilisin paremmin, että menisi perille? Sanotaan vaikka näin: sielun olemassaoloa ei voi selittää sen kehittymisellä evoluutioteorian kautta. "
Mutta tarvitseeko sitä? Mielestäni ei. Myöskään ei voida sanoa, etteivätkö ne olisi syntyneet evoluution kautta, mutta tarvitaanko evoluutiota sen selittämiseen? Mielestäni ei, sillä evoluutio tulisi rajata vain ja ainoastaan materiaaliseen maailmaan ja aika-avaruuteen.”
Juu, mutta tässä asiassa taisi alunperin olla kysymys siitä, onko dualistinen selitys lopultakaan yksinkertainen, koska se tarvitsee tuekseen valtavan määrän muita asioita. Esimerkiksi juuri sen Jumalan olemassaolon, juuri siitä syystä, että sielun olemassaoloa ei voi selittää sen kehittymisellä evoluution kautta. Ja itse en ainakaan keksi mitään muuta mahdollista syytä, kuin Jumala.
”Tämä on luonnontieteiden puolella kriteeri, mutta mitä kauemmaksi mennään puhtaista luonnontieteistä (fysiikasta ja kemiasta), sitä enemmän joudutaan tinkimään objektiivisuuden periaatteista. Esimerkiksi insinööritieteissä tuo objektiivisuuden periaate ei enää päde sataprosenttisena - esimerkiksi orgaanisen kemian synteeseissä kokeita on mahdotonta toistaa 100% samanlaisina ja saada 100% samat tulokset.”
Tämä tietysti saattaa pitää paikkansa. Mutta ovat nekin periaatteessa kenen tahansa toistettavissa, vaikka eivät täysin identtisenä, ja loppujen lopuksi tulokset lienevät aina samansuuntaisia, jos hypoteesissa on jotain perää. Näin ainakin kuvittelisin, insinööritieteitä pätkääkään tuntematta.
”"Ja jos sen van Lommelin tutkimuksen mukaan 18%:lla tutkituista oli tuollainen kokemus (tai muistikuvia siitä) niin silloin se ei ole edes periaatteessa kenen tahansa toistettavissa."
Kuitenkin tässä oli selkeitä trendejä havaittavissa:
- Kokemus oli sitä todennäköisempi, mitä pitempään kliininen kuolema oli kestänyt
- Kokemus oli sitä todennäköisempi, mitä vähemmän "tähän maailmaan" kiinnittäytyneestä ihmisestä on kyse. Se siis oli kaikkein todennäköisin aivan pikkulapsilla ja toisaalta hyvin vanhoilla, ja epätodennäköisin keski-ikäisillä
- Kokemus ei riippunut uskonnosta tai sen puutteesta, mutta kuitenkin siitä, miten suhtautui elämään ja ihmissuhteisiin.
Eli todennäköisin kokija on siis hyvin nuori ihminen, joka on asenteeltaan yleispositiivinen ja jonka kliininen kuolema on kestänyt useita minuutteja.”
Varmasti näin, mutta siltikään se ei ole edes periaatteessa kenen tahansa toistettavissa. Tai ainakaan tuo ei mitenkään kumonnut sitä ajatusta.
”Tuossa siteeratussa artikkelissa puolestaan kiistettiin se. Ongelma on myös siinä, että Reynoldsilta laskettiin veri pois ja häneltä myös oli niin silmät kuin korvatkin tukittu niin, ettei hän voinut kertakaikkiaan saada minkäänlaisia aistihavaintoja. Jos kyseessä olisi ollut "anaesthesia awareness", niin miten hän olisi pystynyt aistimaan yhtään mitään veri laskettuna pois aivoista, silmät peitettynä ja korvissa naksuttimet?”
Ajatus kai oli se, että anesthesia awarenessin avulla selitettiin se, että tuo kokemus ylipäätään tapahtui, ja sitten kiistettiin se, että kyseinen kokemus olisi todellisuudessa sisältänyt mitään sellaisia havaintoja, jotka olisivat tapahtuneet sinä aikana, kun aivoissa ei ollut verta ja niin edelleen. Näin ihan ulkomuistista, en nyt jaksa tarkistaa asiaa.
”Kaikilla ilmeisesti se prosessi, jolla tietoisuus erkanee materiasta, ei vielä ollut ehtinyt käynnistyä - tuohon viittaa se, että kokemus oli sitä todennäköisempi, mitä pitempään kliininen kuolema oli kestänyt. Lisäksi ne potilaat, joilla oli ollut kuolemakokemus, olivat kyenneet kuvailemaan sitä ja leikkaussalissa tai osastolla vallinnutta tilanteita, henkilöitä jne lähes juridiselta todistajalausunnolta vaadittavalla tarkkuudella, kun taas niiden, joilla ei kokemusta ollut, lausunnot eivät tarkkuudeltaan eronneet arvauksista. Siitä voidaan päätellä, että ainakin _jotain_ oli tapahtunut.”
Aivan varmasti jotain oli tapahtunut. Tätä tuskin kukaan täydessä ymmärryksessä oleva henkilö edes kiistäisi, paitsi vetoamalla huijaukseen. Itse en ole koskaan epäillyt näiden kokemuksien olemassaoloa, mutta tähän mennessä en ole törmännyt sellaisiin tutkimustuloksiin, jotka tosiaankin näyttäisivät viittaavan siihen, että mikään perinteisen kaltainen selitys ei voi olla mahdollinen.
”Niin. Olet opiskelija, joten todennäköisesti olet hyvin nuori, alta kahdenviiden. Nuoruus ja ehdottomuus käyvät käsi kädessä.”
Niin käyvät, mutta ihan noin nuori en sentään ole. 26. Enkä ainakaan itse pidä itseäni kovinkaan ehdottomana, verrattuna joihinkin tuntemiini ihmisiin. Joissain asioissa ehkä, mutta verrattuna siihen, millainen olin joitakin vuosia sitten, niin ehdottomuus on kyllä karissut aika paljon.
” Minä olen itse jo vanha ämmä, todennäköisesti vanhempi kuin yksikään isosiskoistasi.”
Tämähän ei tietenkään mitenkään liity itse aiheeseen, mutta todettakoon nyt kuitenkin, että minulla on vain yksi isosisko, ja hän on 34-vuotias.
”Sekä opintoni että toisaalta kokemukseni reaalielämästä ovat opettaneet, että maailmassa on hyvin vähän asioita, joihin voi soveltaa teoriaa suoraan ja jotka ovat täydellisesti redusoitavissa ja ankaraan viitekehykseen sovellettavissa. Minäkin olin nuorena varma kaikesta. Nykyään en enää ole varma oikeastaan enää mistään - varsinkaan sen jälkeen, kun elämä teki hyvin katalan tempun kaikille X-sukupolven lapsille.”
Jep, mutta toisaalta se, että jokin asia vaikuttaa siltä, että se ei ole redusoitavissa, ei välttämättä johdu siitä, että se ei sitä ole, vaan voi johtua myös siitä, että ymmärrys asiasta on puutteellinen. Tuomas Akvinolainen näki jokaisessa eliössä todistuksen Jumalan olemassaolosta, koska hänen ymmärryksensä ei riittänyt siihen, että hän olisi osannut redusoida noiden eliöiden näköjään päämäärätietoisen toiminnan puhtaasti biologis-kemiallisiin tosiseikkoihin.
”Tarvitseeko sen olla? Eikö se riitä, että dualismi _sisältää_ monismin?”
Kaipa se riittää.
”Olihan Leninkin ankara materialisti, eikä hän koskaan hyväksynyt suhteellisuusteoriaa, aalto-hiukkasdualismia eikä energian ja materian vastaavuutta toisiinsa. Vakavasti sanoen: Leninin kirjalla "Materialismi ja empiriokritisismi" ei olisi menty yhdestäkään filosofian tentistä läpi. Insinöörinä olen tottunut siihen, että viralliset totuudet muuttuvat jatkuvasti ja että niitä täsmennetään koko ajan. Siksi minun on oltava myös valmis tarkistamaan käsityksiäni. Mutta se myös tarkoittaa sitä, että olen yksityisajattelija ja omalla tavallani arkkinörtti.”
No, Lenin tuskin muutenkaan oli mikään ajattelun auktoriteetti. Ja tosiaan onkin valmis oltava tarkistamaan käsityksiään aina tarvittaessa, mutta se ei silti tarkoita sitä, että omasta maailmankuvastaan tulee luopua aina, kun jokin aineisto näyttää viittaavan siihen, että maailmankuva on pielessä. Mitä pienemmästä yksityiskohdasta on kyse, sitä helpommin on käsityksiään kyettävä muuttamaan. Mutta kyllä omasta maailmankuvastaan mielestäni tulee pitää jossain määrin kiinni. Totta kai todisteiden edessä sitäkin on lopulta muutettava.
Ja ainakin yhden kumoamisen keksin. Ja se on suhtautuminen yksittäisten ihmisten yksittäisiin kokemuksiin. Jos ihmisillä todella on sielu, on syytä olettaa, että yksittäisten henkisten kokemuksien kautta voi saavuttaa jotain todellisuudesta. Tämä taasen on vastoin aiempia näkemyksiäni.
”"Tuo kuulostaa kyllä hienolta, ei siinä mitään. Mutta jälleen räikeässä konfliktissa maailmankuvani kanssa. Kas kun tarkoituksettomuus sisältyy siihen."
Muistanet, mitä totesin jo nihilismistä. Useampi kuin yksi ihminen on vetänyt itsensä jojoon sen jälkeen, kun on olettanut olevansa tarkoituksettomuudeton ja tarpeeton.”
Juu, varmasti näin. Mutta tarkoituksettomuus viittaa tässä tapauksessa ikään kuin lopulliseen ja universaaliin tarkoitukseen. Se, että tällaista tarkoitusta ei ole, ei tarkoita, ettei mitään tarkoitusta olisi. Itse koen oman tarkoitukseni löytyvän sekä sosiaalisesta ympäristöstäni, eli siitä, mitä minä merkitsen läheisilleni ja mitä he merkitsevät minulle, sekä suhteestani todellisuuteen, eli pyrkimyksestä ymmärtää todellisuuden toimintaa. Kosmisessa mittakaavassa sillä ei tietenkään ole merkitystä, mutta subjektiivisessa mittakaavassa on. Toki on varmasti niin, että kaikki ihmiset eivät osaa nähdä eroa noiden välillä, ja olettavat, että jos merkitystä ei ole kosmisessa mittakaavassa, sitä ei ole muuallakaan. Mutta mielestäni moinen ajatus on abdurdi. Jos esimerkiksi itsemurhaa suunnitteleva pystyisi näkemään, miten hänen tekonsa tulee vaikuttamaan muihin ihmisiin, saattaisivat hänen aikeensakin loppua siihen. Itselleni itsemurha (olen siis ajatuksella pahimpina aikoina ”leikitellyt”) on mahdoton vaihtoehto jo pelkästään siitä syystä, etten voisi tehdä sitä läheisilleni. Lisäksi voisin mainita, että taannoin eräs ystäväni erosi vaimostaan yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen, ja oli tässä vaiheessa myös miettinyt itsemurhaa. Totesin hänelle silloin, että asia pitää ajatella siten, että tekemällä itsemurhan estät ensisijaisesti itseäsi kokemasta enää koskaan onnea, ja vasta toissijaisesti estät itseäsi kokemasta tuskaa. Ja juuri tuonkaltainen ajatuskin mielestäni puhuu itsemurhan mielekkyyttä vastaan. Niin kauan kuin ei todella voi tietää, onko parempaa tulossa vai ei, se ei kannata.
”En juurikaan piittaa kirjaviisaudesta. Tässä ilmenee myös oma sivistymättömyyteni. Totesin jo olevani pelkkä paljon lukenut ja pitkälle opiskellut amisgimma, enkä väitä missään mielessä olevani sivistynyt - vain lukenut. Siitä syystä suhtaudun hyvin epäluuloiseseti kirjoihin, joissa yritetään selittää ihmisyyttä toisenlaiseksi kuin mitä itse sen koen. Minullakin oli teini-ikä, ja tiedän täsmälleen miten teinitytöt suhtautuivat sellaisiin ikätovereihinsa, jotka olivat enemmän kiinnostuneita kemiasta, fysiikasta ja matematiikasta kuin bailaamisesta ja pintamuodista.”
Ja tässä mielestäni oikeastaan puhut sitä vastaan mitä totesit aiemmin, eli että on oltava valmis muuttamaan käsityksiään. Noissa mainitsemissani kirjoissa nimittäin ei vain selitetä, vaan myös tarjotaan todistusaineistoa näkemyksen tueksi. Jos suhtaudut niihin lähtökohtaisesti epäillen, tuet keinotekoisesti sitä mahdollista reaktiota, että jätät niiden tarjoaman aineiston huomiotta.
Ja jotta en antaisi itsestäni kuvaa ”self-righteous bastardina”, täytyy todeta, että tuollainen asenne on toki ihan ymmärrettävä, ja saan itsenikin kiinni moisesta ajattelusta aina silloin tällöin. Joka tapauksessa se on mielestäni sen käsitysten muuttamisvalmiuden kanssa ristiriidassa.
”Moraali ei kehity evoluution kautta. Moraalin syntymiseen tarvitaan se, että on olemassa joku instanssi, jolla on väkivaltamonopoli ja joka pitää jöötä ja määrää lait ja rankaisee niiden rikkomisesta. Ilman tällaista instanssia ollaan kuin pikkulapset hiekkalaatikolla. Moraali on asia, joka täytyy oppia: jokainen ihminen on luonnostaan psykopaatti.”
Tässä tapauksessa varmaan millään muulla eläinlajilla ei voida havaita minkäänlaista moraalia, vai kuinka?
”Mutta paras selviytymisstrategia ei myöskään ole ajatella pelkästään muita ja unohtaa itsensä. Al Caponen sanoin "kauniit sanat ja iso pyssy vievät pitemmälle kuin pelkät kauniit sanat tai pelkkä iso pyssy". ”
Ei tietenkään ole. Onko mielestäsi parasta moraalia unohtaa itsensä ja ajatella pelkästään muita?
”Mielestäni siksi mielekkäintä on tutkia sellaisia yhteisöjä, joissa ei vallitse väkivallan monopolia eikä ole olemassa instanssia, joka pakottaisi muut tottelemaan lakeja. Tällaisia ovat mm. lain ulkopuolella elävät järjestäytyneen rikollisuuden liigat, huumeidenkäyttäjien yhteisöt - ja suurvaltojen poliitikot. Ja tietysti pikkulapset hiekkalaatikolla.
Mielekkäin selviämisstrategia tällaisessä on: ”
Käsittelen nämä yksittäin..
”1. Mielistele vahvempaasi”
Tämä on tietysti järkevää.
”2. Lyö heikompiasi.”
Tämä taasen on kaikkea muuta kuin järkevää. Tämä varmistaa sen, että sinut petetään ensimmäisen tilaisuuden tullen. Pikemminkin järkevämpää olisi kohdella heikompiaan reilusti, mutta tehdä selväksi, että on valmis lyömään jos tarvetta on.
”3. Jos olet vahva, tee vahvuutesi muille selväksi statussymbolein, elvistelyin jne.”
Tämäkin pitää paikkansa. En kylläkään näe tässä välttämättä mitään epämoraalista.
”4. Jos olet heikko, peitä heikkoutesi.”
Kts. edellinen.
”5. Uskottavuus merkitsee enemmän kuin substanssi.”
Kts. kohta 3.
”6. Valmistaudu pettämään ystäväsi, jos siitä koituu pitkän aikavälin hyötyä, mutta älä petä ketään kevyin syin.”
Tämä tietysti pitää paikkansa, ja onkin kieltämättä moraalisesti ongelmallista. Tuo ”kevyin syin” tietenkin johtaa siihen, että pettäminen on harvassa tilanteessa oikeasti kannattavaa, koska pettäminen tuo pettäjän maineen, ja kun on pettäjän maine, on vaikea saada muilta luottamusta, mikä puolestaan heikentää omaa asemaa.
”8. Yritä ystävystyä niiden kanssa, jotka ovat nokkimisjärjestyksen huipulla. Vältä niitä, ketkä ovat pohjalla.”
Tästä olen jokseenkin eri mieltä. Mitä haittaa on siitä, että yrittää pitää hyvät suhteet myös pohjalla oleviin? Hyötyä siitä saattaa olla. Kun ylläpidät hyviä suhteita, vähennät sitä riskiä, että pohjalla olevat pettävät sinut ensimmäisen tilaisuuden tullen. Kaiken lisäksi ylläpitämällä hyviä suhteita voit myös mahdollisesti saada heiltä apua tarpeen tullen.
”7. Kohtele muita kuten he kohtelevat sinua.
9. Palkitse palvelukset, kosta vääryydet.”
Käsittelen näitä yhdessä, koska ne mielestäni liittyvät kiinteästi yhteen. Juuri tähän liittyy myös Ridleyn kirjan suurin oivallus. Tutkimukset nimittäin viittaavat siihen, että tällainen strategia nimenomaan ei johda parhaisiin mahdollisiin tuloksiin. Minulla ei ole kirjaa nyt käsillä, joten en voi siteerata, tai tutkia tarkemmin millaisia tuloksia tutkimuksissa saatiin. Ulkomuistin varassa siis mennään. Kyse oli siis joka tapauksessa tietokonesimulaatioista, joissa tutkittiin erilaisten strategioiden selviytymistä evoluutiossa. Yksityiskohdat ovat hämärtyneet, mutta yritän muistella. Muistaakseni käytössä ollut peli oli sovellus vangin ongelmasta. Oletan tämän olevan sinulle tuttu? Erilaisia strategioita olivat:
1. Kiltti: tee aina yhteistyötä
2. Petturi: petä aina
3. Tuomari: petä aina pettureita, suostu aina yhteistyöhön niiden kanssa, jotka ovat ennen tehneet yhteistyötä
4. Jalomielinen: suostu aina yhteistyöhön niiden kanssa, jotka ovat ennen tehneet yhteistyötä, anna joskus pettureille anteeksi
Jos oikein muistan, niin nämä neljä strategiaa olivat pelissä mukana. Ja simulaatioissa selvästi parhaiten pärjäsivät tyypin 4 strategiaa käyttävät yksilöt. Tämä on tietysti karkea yksinkertaistus, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen tulos siitä huolimatta. Ja näyttää minusta myös kiistävän väitteesi 7 ja 9. Jos kiinnostuit, suosittelen etsimään tuon kirjan käsiisi. Sittenpähän et ainakaan ole enää (verrattaen heikon) ulkomuistini varassa.
”10. Toimi riittävän epäjohdonmukaisesti niin, ettei toimiasi voida ennakoida ja niihin valmistautua.”
Tämä on varmasti järkevää.
”Ei kovinkaan eettistä, eikö vain? Silti nuo säännöt ovat ne, joilla selvitään hengissä silloin, kun elämä on verta ja räkää ja jolloin oma peppu voi kärähtää koska tahansa...”
Jotkin olivat selvästi epäeettisiä, jotkut vähemmän selvästi. Mielestäni pahiten epäeettiset periaatteet eivät myöskään ole sellaisia, jotka johtavat parhaaseen lopputulokseen.
”Jälleen kerran se riippuu tilanteesta. Epäitsekkyys on mielekästä, jos se kohdistuu nokkimisjärjestyksessä ylempänä olevia kohtaan ja epäitsekkyydestä voidaan tulevaisuudessa olettaa koituvan omaehtoista hyötyä. Epäitsekkyys nokkimisjärjestyksessä alempia kohtaan on pelkkää oman oksan sahaamista.”
Unohdat maineen merkityksen. Ihmiset arvostavat epäitsekkäitä yksilöitä, ja sellaiset henkilöt, jotka osoittavat olevansa valmiita yhteistyöhön ja avunantoon, löytävät myös helposti yhteistyökumppaneita.
”Et ole vielä kokenut riittävän kovia vastoinkäymisiä, jotka olisivat riisuneet sinulta idealismin. Näet yhä maailman sellaisena kuin haluaisit sen olevan, et sellaisena kuin se on. Jos olisit insinööri tai amisjätkä, todennäköisesti olisit nihilisti.”
Uskallan olla eri mieltä. En missään tapauksessa pidä itseäni idealistina. Ehkä olen idealisti verrattuna nihilistiin, mutta onko tämä mielekäs vertaus? Itse sijoittaisin itseni johonkin idealistin ja nihilistin välimaastoon. Idealistisesti ajatellen millään valtiolla ei pitäisi olla armeijaa, mutta käytännössä armeijaa on järkevä pitää. Jos toimisin puhtaasti idealistiselta pohjalta, pyrkisin tekemään kaikkeni, että Suomen armeija lakkautettaisiin, mutta koska minussa on myös realismia, en toimi näin. Näin niinkuin esimerkkinä.
”Mutta yksikään toinen sivilisaatio kuin länsimainen ei ole koskaan kiistänyt hengellisyyttä. Yksinomaan länsimainen on tehnyt itsemurhan tässä suhteessa.”
Tämä taasen johtuu siitä, että heidän asenteensa on toisenlainen. Tieteellinen ajatusmaailma on vasta leviämässä muihin sivilisaatioihin, ja jotkin sivilisaatiot, esim. islamilainen maailma, pyrkii aktiivisesti taistelemaan tätä leviämistä vastaan. Käsittääkseni monissa islamilaisissa maissa esim. evoluutioteorian opettaminen kouluissa on ehdottomasti kielletty. He pitävät mieluummin kiinni myyteistä, kuin todellisuudesta. Sikäli länsimaiden voidaan sanoa kiistäneen hengellisyytensä, että ne ovat asettaneet todellisuuden myyttien edelle. Tässä tullaankin sitten siihen perustavanlaatuiseen kysymykseen, että kumpi on tärkeämpää, totuus vai kauneus?
”Niin no. Yleisesti filosofeja on kuitenkin leimannut täydellinen irtautuminen arkielämästä ja elämä siellä omassa teoreettisessa norsunluutornissa.”
Totta. Tämä ei kuitenkaan koske pelkästään 1900-luvun filosofeja, vaan kaikkia. Et voi siis tuomita 1900-luvun filosofiaa tuolla perusteella, vaan tuolla perusteella koko filosofian kenttä antiikin Kreikasta tähän päivään olisi tuomittava. Mikä ei tietenkään ole kestämätön näkökanta.
”Sartre, Camus, eksistentialistit, Baudrillard ja Derrida, postmodernismi ja dekonstruktio - kaikki on vain pelkkää pään työntämistä syvemmälle sinne silmukkaan ja itsensä hirttämistä - olemassaolevan kiistämistä ilman mitään uutta tilalle.”
No, eksistentialisteihin en ole liiemmin tutustunut. Sikäli kuin tiedän, niin ne voidaan asettaa samaan kategoriaan kaikenmaailman ”opi elämään”-oppaiden kanssa. Varsinaisen akateemisen filosofian (joka luonnollisesti on ominta alaani) kanssa niillä on hyvin vähän, jos mitään, tekemistä. Kuvaavaa on, että nykyajan filosofian kurssilla (jossa siis käsitellään filosofiaa alkaen Fregestä ja päättyen 1960-luvulle) ei puhuta esim. Sartresta sanaakaan. Lisäksi muistelen, että toinen tutoreistani halusi kerran tehdä tutkielman jostain eksistentialistisesta filosofista, en muista kenestä, ja hän joutui todella perusteellisesti selittämään, miksi moinen tutkielma olisi oikeutettu. Ja kun sanon, että 1900-luvulla on tehty paljon hienoa filosofiaa, viittaan nimenomaan sellaiseen filosofiaan, joka kuuluu analyyttiseen perinteeseen. Ns. mannermaisesta filosofiasta en tiedä juuri mitään, enkä oikeastaan ole siitä edes kovinkaan kiinnostunut.
”Filosofeja leimaa yleisesti toisaalta liimautuminen vasemmistolaisuuteen ja toisaalta hyvin huono luonnontieteiden ymmärtämys.”
Niin, ehkäpä näitä elämänfilosofeja. Toisaalta analyyttisesta perinteestä löytyy niin libertaristeja kuin kommunitaristejakin, kuin myös paljon luonnontieteiden tuntemusta.
”Seuraus on ollut, että luonnontieteiden ammattilaiset puolestaan ovat pitäneet filosofiaa täytenä potaskana - pahimpana esimerkkinä Sokalin pila - ja pahimmillaan sitten nielaisseet sosiobiologian tai muut lähinnä natsistiset järjestelmät koukkua, syöttiä, kohoa ja lyjypainoa myöten.”
Heidän kannattaisi siis enemmän keskittyä analyyttiseen filosofiaan, ja unohtaa Sartret ja kumppanit.
”Kuten sanoin, en ole sivistynyt ihminen.”
Tästäkin uskallan olla eri mieltä, ainakin sen perusteella, mitä olet täällä kirjoitellut.
”Olen vain paljon lukenut ja ajattelen amisgimman tavoin. Olen jo sisäistänyt sen, että koska olen insinööri, minua ei tulla koskaan pitämään sivistyneenä, ja minun on myös turhaa tavoitella sivistyneen ihmisen sädekehää. Juuri tämän vuoksi ymmärrän, mistä Sokalin pila kumpusi. Sivistykseen kuuluu Shakespeare ja Nietzsche, mutteivät Newton ja Edison.”
Minusta tuo tuntuu aivan käsittämättömältä. Kuten sanoin jo aiemmin, luonnontieteiden tuntemus on mielestäni sivistyneisyyden välttämätön ehto. Mielestäni jopa tärkeämpi, kuin kaiken maailman kirjallisuuden klassikoiden tuntemus. Tekeekö se sitten ihmisestä sivistyneen, että osaa siteerata Shakespearen sonaatteja? Ei kait sentään. Ilmeisesti sivistyskin on sitten katsojan silmässä.
”"Musiikissa on toki paljon "musiikki-insinöörejä", mutta musiikissa on edelleen myös paljon rehellisyyttä, paljon syvällisyyttä ja luomisen riemua. Ja sitä luomisen riemua löytyy jopa myyntilistoilta."
Juuri tätä tarkoitan sillä, että musiikkia hallitsevat musiikki-insinöörit - ihmiset, jotka hallitsevat instrumenttinsa niin teorian kuin käytännönkin puolella ja osaavat soittaa sitä hyvin, jotka tuntevat hyvin teorian niin harmoniasta kuin rytmiikasta ja soinnutukseksi ja joilla on luovuutta tehdä uutta olemassaolevan sisällä. Mutta silti noin 95% kaikesta yleiseen tietoisuuteen nousevasta musiikista on tehty vanhaan tonaaliseen muottiin, noin 80% siitä on kolmen soinnun perusmusiikkia, lopuista puolessa on akuankkakierto ja muut voidaan soittaa sitten viidellä tai kuudella soinnulla. Kromaattiseen skaalaan tehdään hyvin vähän musiikkia, kokosävelasteikko ei ole sytyttänyt (se kuulostaa oudolta) ja atonaalinen musiikki kuulostaa pääsääntöisesti hälyltä. Suurin osa kaikesta musiikista on siis joko pentatoniaa tai oktatoniaa, duurissa tai mollissa. Jopa jazz, jossa useinkin käytetään myös kirkkosävellajeja. Tiedän tämän oikein mainiosti, sillä soitan itse sähkökitaraa. Toonika - subdominantti - dominantti ja ehkä vielä mediantti sinne väliin. Varsinainen elektroninen musiikki oli ja meni ja mariginalisoitui, ja syntetisaattoreita käytetään nykyään enää pääsääntöisesti vain perinteisen tonaalisen musiikin tekemiseen.”
Musiikki-insinööri kokee myös luomisen iloa löytäessään uuden melodian, keksiessään uuden riffin ja tehdessään muikeat sanoitukset. Silti jälleen suurin osa myös musiikkilyriikasta on perinteistä rimmaavaa ja mitallista runoutta. Siitä yksinkertaisesta syystä, että se toimii.
Mutta suurten sinfonioitten, sävelteosten, oopperoiden ja sellaisten teosten, joista todella tulee kestäviä klassikoita, aika on auttamatta ohi.”
Aika kyyninen näkemys, jälleen kerran. Mielestäni esim. se tosiseikka, että Stairway to Heaven on voittanut käsittämättömät määrät ”kaikkien aikojen paras biisi”-äänestyksiä joka puolella maailmaa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan, on osoitus siitä, että siinä on ainekset kestäväksi klassikoksi. Sama pätee varmasti esim. Yesterdayhin ja muihin Beatlesin biiseihin, miksei vaikkapa esim. Bohemian Rhapsodyyn. Mutta on huomattava, että tärkein syy siihen, miksi musiikissa ei enää synny suuria ja omalaatuisia teoksia, ainakaan siinä määrin kuin ennen, on siinä, että mahdollisuudet alkavat olla kulutettu loppuun. Kuten sanoit, vaihtoehtoiset säveljärjestelmät vain ovat sellaisia, että ne eivät toimi. Niillä ei voi luoda sellaista musiikkia, joka miellyttäisi ihmisten korvaa. Ja taasen perinteinen järjestelmä on niin rajoittunut, että loputtomasti uutta sillä ei saa synnytettyä. Kuulin taannoin jonkun japanilaisen tutkijan tutkimuksesta, jonka mukaan tänä vuonna ohitetaan sellainen rajapyykki, että kaikki nykyisessä järjestelmässä mahdolliset kombinaatiot on vähintään kerran käytetty. Tämän jälkeen on jopa periaatteessa mahdotonta luoda perinteisen, 12-sävelisen oktaavin puitteissa jotain sellaista, jota kukaan muu ei olisi aiemmin luonut. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että länsimaisessa sivilisaatiossa olisi jotain mätää. Musiikki on äärimmäisen rajoittunut matemaattinen järjestelmä, ja siksi uutta on vaikea keksiä.
Musiikin kauneus on toisaalta myös kuuntelijan korvassa. Sellainen, mikä yhdelle on kaoottista meteliä, on toiselle hienovaraista sekalaisten äänten kudelmaa. Esimerkiksi King Crimsonin Red-levyltä löytyvä kappale Providence on varmasti monen mielestä järjetön. Minusta se taas on kaunis.
Mielestäni on syytä pitää myös mielessä, että myyntilistoilta löytyvien musiikkityylien samankaltaisuus ja pitäytyminen perinteisissä ratkaisuissa ei johdu siitä, että läntinen sivilisaatio olisi rappeutunut. Se johtuu siitä, että tietynlaiset musiikilliset ratkaisut vain ovat sellaisia, että niiden tajuaminen vaatii sellaista musiikillista lahjakkuutta, jota useimmilla ihmisillä ei ole. Itse tykkään säveltäessäni harrastaa omituisia tahtilajeja ja niiden vaihteluita. Käytännössä on tullut huomattua, että monien ihmisten mielestä esim. tahtilaji 11/8, jota henkilökohtaisesti rakastan, on monille kestämätön, jos sitä ei naamioi mahdollisimman tavanomaiseksi. Samaten tykkään harrastaa omituisia tahtilajin muutoksia, esimerkkinä erään tekemäni kappaleen kertosäe, jossa sävellaji vaihtuu kesken kaiken c-mollista e-molliin. Lisäksi tykkään tehdä sellaisia juttuja, joissa ei varsinaisesti ole sävellajia ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti tulkittuna se muuttuu taukoamatta. Rakastan myös E-Bb-tyyppistä dissonanssia (jolle on varmasti jokin hienompikin nimi), joka taasen ei istu joidenkin korviin lainkaan. Ja tästä kaikesta huolimatta esimerkiksi King Crimsonin Thrakattak on levy, joka ei ole minuun kolahtanut. Se on vain yksinkertaisesti liian kaoottista, että siitä voisi saada otetta. Silti maailmasta löytyy varmasti paljonkin ihmisiä, jotka tykkäävät kyseisestä levystä. Joillekin taasen jo vaikkapa KC:n One More Red Nightmaren aloitusriffi on liikaa.
Kuten muuten saatat huomata, olen aikamoinen King Crimson-fani, siksi poimin esimerkkejä sieltä niin innokkaasti. Se on kuitenkin bändi, joka soveltuu esimerkkitapaukseksi, koska heidän teoksiensa skaala ulottuu ensimmäisen levyn ääriperinteisistä kappaleista juuri tuon Thrakattak-levyn tuplatrion (kaksi kitaristia, kaksi basistia, kaksi rumpalia) liveimprovisaatio-meteliin.
”"Joillakin varmasti onkin. Toisaalta, en epäile hetkeäkään, etteikö tuollaisen asenteen omaavia ihmisiä olisi aina ollut olemassa. Sen voin kuitenkin sanoa, etten itse tunne montakaan ihmistä, jotka asennoituisivat elämään tuolla tavalla.
Minä valitettavasti tunnen :-( ”
Ilmeisesti sinulla on käynyt huono tuuri.
”"Tämä on toki mahdollista. Ateistien joukossa onkin kasvamassa sellainen kanta, jonka mukaan pitäisi yrittää muotoilla jonkinlainen sekulaari "uskonto", nimenomaan tyydyttämään ihmisten emotionaalisia tarpeita."”
Sitä yritettiin Neuvostoliitossa eikä onnistunut.”
Niinpä. Voipi olla, että sekulaarisen uskonnon muotoilu on mahdotonta. Ehkäpä jotkut ihmiset vain tarvitsevat uskoa nimenomaan yliluonnolliseen, luonnollinen mystiikka, joka oli esim. Einsteinin sydäntä lähellä, ei yksinkertaisesti riitä.
”"Edelleen, miten selität sen, että ihminen voi olla samaan aikaan ateisti ja kokea elämänsä merkitykselliseksi? "
Hän ei ole vielä kokenut merkityksettömyyttä :-)”
Puhummeko me muuten edes samasta merkityksellisyydestä? Olen nimittäin kyllä aivan riittämiin kokenut sitä ”kosmista” merkityksettömyyttä, josta jo aiemmin puhuin. Ja se merkitys jokapäiväiseen elämään on kenen tahansa löydettävissä nimenomaan sosiaalisesta ympäristöstä. Itseni kaltaiselle INTP:lle pyrkimys todellisuuden ymmärtämiseen tarjoaa toki vielä lisää ja syvällisempää merkitystä.
”Mutta on hyvä, jos koet elämäsi merkitykselliseksi. Olet nimittäin jo sisäistänyt kolmasosan rakkauden kaksoiskäskystä ja oppinut rakastamaan ja arvostamaan itseäsi. Se on yksi niistä asioista, joita olemme tulleet tänne oppimaan.”
Eli ainakin jotain on mennyt putkeen. :)
”Tietyllä tavalla oma juttuni on ollut rankempi juuri sen takia, että teknologian virallinen linja on epätoivo. Siksi minun on ollut itseni paljon vaikeampaa nähdä yhtään millekään mitään merkitystä tai rakastaa oikeastaan yhtään mitään. Nihilisti on ihminen, joka tietää hinnan kaikelle, muttei arvoa yhtään millekään. Ja miten ihminen voi rakastaa itseään, jollei hän rakasta toisia tai saa toisilta vastarakkautta. Tämä on ollut ongelma ateistisissa yhteisöissä ja yhteiskunnissa, varsinkin kommunistisissa. Olen seurannut sivusta Vapaa-ajattelijoiden liiton ihmissuhdesotkuja, ja tuo Levyn kolmas laki pitää paikkaansa.”
Yritätkö sanoa, että ateistille on vaikeaa rakastaa ketään?
”No, termi "vapaa-ajattelija" on mitä suurimmassa määrin oksimoroni.”
Millähän perusteella? Ovatko ajatteleminen ja vapaus jotenkin ristiriidassa keskenään? Vapaa-ajattelijoiden kriitikot kutsuvat heitä monesti ”ajattelusta vapaiksi”, mikä on mielestäni jossain määrin perusteltua. Mutta ajattelu ja vapaus eivät mielestäni ole ristiriidassa, vaan aivan päinvastoin. Vapaa-ajattelijat toki ovat monesti yhtä dogmaattisia, kuin uskonnollisetkin ihmiset. Olisi mielenkiintoista kokeilla mennä johonkin vapaa-ajattelijoiden kokoukseen puhumaan vaikkapa niistä tutkimuksista, joita olemme tässä käsitelleet – kuinkahan nopeasti sieltä lentäisi pihalle? :)
”Koska se ei tarjoa ideologioille minkäänlaista metafyysistä pohjaa, ja ideologia ilman metafysiikkaa on tuhoon tuomittu.”
Miksi ei tarjoaisi, ja miksi olisi tuhoon tuomittu? Eikö ideologia ei voi pohjautua esimerkiksi järkeen, tai vaikka tunteisiinkin?
”Tuolle periaatteelle ei tietenkään voi rakentaa kestävää yhteiskuntaa, mutta miksi sen pitäisi olla se ydinperiaate? Ainakin minä olen käsittänyt, että eksistentialismin idea on se, että jokaisen on löydettävä ITSE se elämänsä tarkoitus, koska sellaista ei ole ”ylhäältä” annettu. Näin ainakin olen itse ajatellut."
”Siinä vain on se ongelma, että 90% ihmisistä on karjaa. Yhteiskunta, jossa ihminen on vapautettu työstä, ei johda muinaisajan Ateenaan, jossa filosofit keskustelivat Agorassa ja symposioneissa hienosti ja henkevästi, vaan se johtaa muinaisajan Roomaan, jossa työttömät proletaarit vetelehtivät kaduilla ja kuppiloissa ja nauttivat sirkuksen kilpa-ajoista ja amfiteatterin gladiaattoritaisteluista. 90%lle ihmisistä se, ettei elämällä ole valmiiksi annettua tarkoitusta ei johda sen tarkoituksen etsimiseen ja löytämiseen, vaan sen tarkoituksettomuuden karkoitukseen joko päihteiden tai viihteen kautta ja tietoisuuden turruttaminen. Suurimmalle osalle ihmisistä elämästä tulee tällöin niin kovaa, ettei sitä kestä selvin päin.”
Aika kyyninen näkemys ihmisistä, jälleen kerran. Tuon perusteella minunkin tutuistani ison osan pitäisi olla kuvailemasi kaltaisia. He eivät siis suinkaan ole kaikki mitään älykköjä. Kuitenkaan näin ei ole. Sitä paitsi, jos he kuitenkin tekevät työtä ja siltä osin pitävät yhteiskuntaa pystyssä, miten heidän käytöksensä voisi aiheuttaa yhteiskunnan romahduksen?
”Se ongelma on juuri siinä, ettei se riitä, että tuntee asiat sydämessään oikeiksi.”
Tästä olen samaa mieltä.
”Parhaat tulokset tulevat silloin, kun asiat tunnetaan sekä emotionaalisella että rationaalisella tasolla oikeiksi. Ja juuri tämän vuoksi yritin ensin etsiä kuolemakokemukselleni materialistista selitystä. En löytänyt. Siksi minun oli laajennettava paradigmaa. Mutta sanottakoon, etten ole lainkaan pettynyt, sillä sain nyt sekä emotionaalisen että intellektuaalisen tason harmoniaan.”
No, sehän riippuu taas siitä, mikä on vastaus siihen aiemmin asettamaani perustavanlaatuiseen kysymykseen, eli kumpi on tärkeämpää, totuus vai kauneus. Jos totuus on tärkeämpää, niin tuo saavuttamasi lopputulos ei ole paras mahdollinen, mikäli et ole oikeassa. Jos taas kauneus on tärkeämpää, niin tuo lopputulos on paras mahdollinen riippumatta siitä, oletko oikeassa vai väärässä. Toisin sanoen, tuo väitteesi on totta sillä ehdolla, että kauneutta pidetään totuutta tärkeämpänä.
”Mutta se on myös ongelmana siinä, miksi uskovaiset niin kovin hanakasti tuntuvat asettuvan kuolemakokemusten todistusarvoa vastaan: ne ovat vastoin heidän emotionaalista tasoaan. Juutalaisilla, joilla on omassa uskonnossaan hyvin voimakas rationaalisuuden perinne, ei tältäosin ole samanlaisia ongelmia kuin kristityillä.”
Totta.
”On huomattava, että pelkkä ateismi tai edes antiteismi ei sellaisenaan ole huonoa elämää - tästä syystä monet ateistit ovat kokeneet täysin normaalin positiivisen kuolemakokemuksen (kuten minä itsekin tuolloin).”
Ilmeisesti tämä siis tarkoittaa sitä, että uskominen Jumalaan ei ole välttämätön ehto hyvälle elämälle. Tämä on mielestäni ihan järkeenkäypää. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että juuri esim. kristinuskossa (ainakin meillä esiintyvissä suuntauksissa) painotetaan juuri sitä uskomisen tärkeyttä. En ymmärrä alkuunkaan, miksi ihmeessä Jumalalle se, että uskomme hänen olemassaoloonsa, olisi tärkeämpää kuin se, että olemme ”hyviä”.
”"Yritätkö tosissasi esittää, että ateismin puitteissa vastaaminen siihen, miksi maailma on ”paska paikka”, on mahdotonta?"
Kyllä. Se vain lakaisee ongelman maton alle. Se ei anna tyhjentävää vastausta siihen, miksi maailma on paska paikka eikä myöskään kerro, mitä asialle voidaan tehdä: tarvitaan erillisiä ideologioita ratkaisemaan ko. ongelmat.”
No, ensin pitäisi tietenkin määritellä se, mitä paskalla paikalla tarkoitetaan. Aika luonteva määritelmä voisi olla vaikka se, että ihmiset joutuvat kärsimään. Se on kurjaa siksi, että kärsiminen tuntuu ihmisestä kurjalta. Tämä kurjuuden kokeminen puolestaan johtuu ihan psykologis-biologisista tosiasioista. Mistä sitten johtuu se, että ihmiset joutuvat kärsimään? Epätasa-arvo lienee yksi suurimmista tekijöistä. Siis esimerkiksi se, että resurssit eivät jakaudu tasaisesti. Siinä, missä täällä ihmiset mässäävät mielin määrin, Afrikassa ihmiset kuolevat nälkään ja janoon. Ihmiset kärsivät myös puhtaasti luonnollisista asioista, esim. luonnonkatastrofien ja sairauksien seurauksena. Muitakin syitä varmasti löytyy jos jaksaa miettiä, mutta tämä riittäköön. Ja mitä sitten voitaisiin tehdä, jotta tämä kurjuuden kokeminen vähentyisi? Resurssien tasaisempi jakaminen on yksi ratkaisu. Muitakin varmasti voidaan löytää.
Missä kohdin tuossa oli se ideologia?
”Tapaukseen, joka tapahtui omassa nuoruudessani, peruskouluaikana. Siitä on jo yli 20 vuotta. Eräs rinnakkaisluokkakaverini joutui vuosikausien jatkuvan fyysisen, sosiaalisen ja henkisen terrorin kohteeksi, ja hänet kertakaikkiaan ajettiin itsemurhaan. Lapset ovat uskomattoman julmia toisiaan kohtaan. Lapset eivät suinkaan ole mitään pikku enkeleitä, vaan lähinnä pieniä psykopaatteja. Tiedän tämän, sillä olen itsekin ollut lapsi.”
Eivät kaikki lapset. Noita mahtuu joukkoon, mutta suurin osa kiusaajista on kokemukseni mukaan mukana siksi, että he haluavat kuulua joukkoon. Näin voin ainakin omien havaintojeni perusteella sanoa. Omista kiusaajistani muistan nimittäin muutaman sellaisen, jotka olivat aktiivisia kiusaajia, jotka siis hakemalla hakivat tilaisuuksia käydä käsiksi joko henkisesti tai fyysisesti. Muut olivat taasen sellaisia, että he saattoivat satunnaisesti, jos joutuivat tilanteeseen, missä oli vaihtoehtoina joko kiusata tai olla kuulumatta ryhmään, he valitsivat ainakin useimmin kiusaamisen. Ja sattumoisin tiedän, että noilla aktiivisilla kiusaajilla oli omat ongelmansa. Epävakaita kotioloja, oppimisvaikeuksia ja niin edelleen.
Syytä on myös pitää mielessä, että lapsi ei missään nimessä ole emotionaalisesti kypsä henkilö. Siksi ihmisyydestä ei voi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vain lapsia tarkkailemalla.
”"Ensinnäkin, sanoin aivan jyrkästi. Se oli ehkä vastareaktio siihen sinun jyrkkyyteesi, että eläin meissä on pelkkää pahaa ja niin edes päin. Ihmiset todella ovat luonnostaan moraalisia, jotkut enemmän, jotkut vähemmän."
Jälleen olen eri mieltä. Moraali ei ole geeneissä vaan se on hankittu ominaisuus. Ilman moraalin oppimista jäämme psykopaatin tasolle - tämä on havaittavissa ns. susilapsista. Meillä on kyky oppia hyvyys, mutta me emme ole luonnostamme mitenkään hyviä..”
Ja nämä susilapsetko ovat esimerkki tyypillisestä ihmisestä? Salli minun nauraa! Ihmisen luonnollinen elinympäristö on muista ihmisistä koostuva yhteisö, ja sellaiset ihmiset, jotka ovat kasvaneet jossain muussa ympäristössä ovat esimerrkejä siitä, miten pahasti kieroon ihminen voi kasvaa, kun hän ei pääse luonnolliseen ympäristöönsä, eivät missään tapauksessa esimerkkejä siitä, millainen ihminen pohjimmiltaan on.
”"Jos jotkut ateistit tekevät näin, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että kaikki ateistit tekevät niin? Tarkoittaako se, että pahuuden kieltäminen tai sen tavoitteleminen on ateistisen maailmankatsomuksen väistämätön seuraus?"
Mietipä Neuvostoliittoa ja miten sen kävi. Mielestäni se, että näin on käynyt jokaisessa sellaisessa yhteiskunnassa, jonka viralliseen linjaan on kuulunut ateismi, on empiirinen näyttö argumentaationi puolesta.”
Käy miten? Eihän niissä ole kielletty pahuuden olemassaoloa, sehän on vaan määritelty uudella tavalla. Toisin sanoen pahuutta on kapitalismi, epätasa-arvoisuus ja ahneus. Tietenkin voidaan kysyä, missä määrin nuo valtiot toteuttivat periaatteitaan. Eiköhän kommunistisissa maissa aivan samalla tavalla johtajat ole epätasa-arvoisessa asemassa muihin kansalaisiin nähden. Mutta mitäs sanot Kuubasta?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuba
Näyttää olevan Kuubassa asiat aika hyvin, ottaen vielä huomioon Yhdysvaltain törkeän kauppasaarron, joka on jatkunut yli 40 vuotta. Mitenkäs sosialistisessa maassa voi asiat olla noin hyvin?
”On muistettava jälleen, että yhteisöllä ja yksilöllä on eroa. Yhteisöllä on ominaisuuksia, joita yksilöillä ei ole ja sama kääntäen. Sanotaan myös, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Siksi yhteisöistä puhuttaessa kannattaa aina tehdä se insinöörin worst case -skenaario ja miettiä millainen se on, ja yhteisö pääsääntöisesti toimii juuri sen mukaisesti.”
Onko jotain todisteitakin tämän puolesta?
”Eivät, mutta siinä, missä yksilö on fiksu, viisas ja ymmärtää asioita, yhteisöt ovat typeriä, tyhmiä ja toimivat pääsääntöisesti tunnepohjalta. Massapsykologia eroaa ratkaisevalla tasolla yksilöpsykologiasta. Massat toimivat yleisesti pienimmän yhteisen nimittäjänsä mukaan, ja yksilöt alistuvat johtajiensa valtaan Massojen älykkyys on myös paljon alhaisempi kuin sen muodostavien yksilöiden keskimäärin. Johtajat pääsääntöisesti eivät edusta massan fiksuinta ainesta, vaan sitä, joka pärjää parhaimmin valtapelissä. Siksi johtajien joukossa on paljon enemmän psykopaatteja ja luonnehäiriöisiä kuin valtaväestössä.”
Tämä pitää tietysti paikkansa. Mutta se, että johtajien joukossa on enemmän psykopaatteja ei tarkoita sitä, että johtajista kovinkaan suuri osa olisi psykopaatteja. Jos vaikkapa kaikki (tai edes suurin osa) kansanedustajat olisivat psykopaatteja, ei tuskin olisi syytä olettaa, että mikään asia koskaan paranisi, vaan aina mentäisiin huonompaan suuntaan. Silti päättäjät tekevät ainakin pääsääntöisesti ratkaisuja, jotka ovat kansan kannalta edullisia. Uskoisin sitä paitsi psykopaattien suuntaavan mieluummin yksityiselle sektorille, koska siellä tienattavissa olevat rahat ovat huomattavasti suuremmat kuin yhteiskunnallisilla päättäjillä.
Ja se, että johtajat haluavat parantaa asioita oikeastaan riittää. Jos tosiaan olet sillä kannalla, kuten tunnut olevan, että massat ovat ohjailtavissa, niin silloin on oikeastaan saman tekevää, mitä massat ajattelevat. Kunhan johtajat haluavat ohjata massoja oikeaan suuntaan.
”Ei. Tuo on protestanttisuuden pohja. Uskonpuhdistuksen kantava periaate olivat kolme solaa (sola fide, sola gratia, solus christus) kun taas kalvinistit lisäsivät sinne vielä kaksi muuta (soli Dei gloria ja sola scriptura), kiistäen näin katolisen kirkon opin, jonka mukaan pelastukseen vaadittaisiin omaehtoinen hyvien töiden harjoittaminen. Toki jo 500-luvulla oli olemassa Lännen kirkossa dogmi "nulla salvationem sine ecclesiam", mutta tuo Jumalan rakkauden dogmi on korkein.”
Tämä selvä.
”Sanotaanko näin, että vihollinen on se, joka yrittää saada minut hengiltä, ja islamilaisessa maailmassa minulta pätkäistäisiin nopeasti pää. Ehkä vielä toistaiseksi tyydyn tarkkailemaan, että mitä tapahtuu.”
Tämähän on oikeasti ongelmallinen kysymys. Minäkään en ole järin innostunut islamilaisuuden leviämisestä. Toisaalta Turkki on esimerkki siitä, että islamilaisetkin voivat maallistua. Mutta toisaalta, kun islamilaisia muuttaa Eurooppaan, he useimmiten hakeutuvat toistensa seuraan, ja pitävät vanhoista ajatusmalleista kiinni ihan ryhmähengessä. Ihmisellä on kuitenkin valtava tarve kuulua johonkin, ja kun ympärillä on sekä hyvin samanlaisia, että hyvin erilaisia, liitytään niiden samanlaisten joukkoon. Ja joukossa tyhmyys tunnetusti tiivistyy.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...jaksanut lukea noin pitkää tarinaa lainkaan.
...odotan innolla kamppailun viimeistä erää. Ateisti on kuitenkin saanut pitävän niskaotteen. Eipä silti, nim."..." on tehnyt ainakin minuun jo suuren vaikutuksen ja pistänyt ajattelemaan asioita, jos mahdollista (tietenkin on), vieläkin syvällisemmin...kiitoksia siitä.
Luin suurella kiinnostuksella tekstin. Jään odottamaan jatkoa. Kyllä kiitos, lisää!