Olen pohdiskellut eri valintojen hyötysuhdetta ihmisten elämässä. Mikä onkaan tarpeellista ja mikä tarpeetonta...ja miltä kantilta katsottuna?
Lähinnä asia liittyy omaan ammattiini jota olen miettinyt uskonnon vinkkelistä. Olen siis tekstiilisuunnittelija, sisustustekstiilejä enimmäkseen suunnittelen ja valmistan. Työlläni on lähinnä vain esteettinen arvo. Haluan luoda kauneutta ja viihtyisyyttä. Onko työni siis aivan turhaa? Saan työstä todella paljon iloa ja tyydytystä elämääni koska olen äärimmäisen luova ihminen.
Raamatussa mielestäni puhutaan vain teoista joilla on käytännöllinen ja ihmisen perustarpeita hyödyttävä funktio ja käsketään luopumaan turhuudesta ja pinnallisuudesta, kaikesta mikä ihmistä hallitsee. Minua tuo asia hämmentää hyvin paljon ja tavallaan tunnen syyllisyyttä luovuudestani koko ajan. Jos olisin vaikka sairaanhoitaja niin ei tarvitsisi miettitä työnsä tarpeellisuutta.
Puhutaanko Raamatussa lainkaan luovuudesta ja onko ihmisellä oikeus tuohon "turhuuteen" yleishyödyllisten tekojen lisäksi. Onko luovuus vain vankila joka vie helposti pois Jumalasta ja saa ihmisen jumiutumaan omiin aivoituksiinsa? Pystynkö olemaan uskossa hyvällä omallatunnolla ja yhdistämään kokonaisuuteen luontevasti työni sisällön?
Lähinnä asia liittyy omaan ammattiini jota olen miettinyt uskonnon vinkkelistä. Olen siis tekstiilisuunnittelija, sisustustekstiilejä enimmäkseen suunnittelen ja valmistan. Työlläni on lähinnä vain esteettinen arvo. Haluan luoda kauneutta ja viihtyisyyttä. Onko työni siis aivan turhaa? Saan työstä todella paljon iloa ja tyydytystä elämääni koska olen äärimmäisen luova ihminen.
Raamatussa mielestäni puhutaan vain teoista joilla on käytännöllinen ja ihmisen perustarpeita hyödyttävä funktio ja käsketään luopumaan turhuudesta ja pinnallisuudesta, kaikesta mikä ihmistä hallitsee. Minua tuo asia hämmentää hyvin paljon ja tavallaan tunnen syyllisyyttä luovuudestani koko ajan. Jos olisin vaikka sairaanhoitaja niin ei tarvitsisi miettitä työnsä tarpeellisuutta.
Puhutaanko Raamatussa lainkaan luovuudesta ja onko ihmisellä oikeus tuohon "turhuuteen" yleishyödyllisten tekojen lisäksi. Onko luovuus vain vankila joka vie helposti pois Jumalasta ja saa ihmisen jumiutumaan omiin aivoituksiinsa? Pystynkö olemaan uskossa hyvällä omallatunnolla ja yhdistämään kokonaisuuteen luontevasti työni sisällön?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tee se niin kuin tekisit sen Jumalalle, etkä ihmisille.
Kun minä 1983 jäin 46-vuotiaana sotilaseläkkeelle ja nuoruudesta lähtien
olen ollut innokas valokuvauksen harrastaja, niin tästä sain itselleni
sotilasuran jälkeen mieluisen ammatin. Pääsin muotokuvillani
myös Suomen Valokuvaajain Liiton jäseneksi.
Samana keväänä kun tämän yrityksen perustin alkoi Jumala valmentaa
minua omia suunnitelmiaan varten niin rajulla tavalla, että
ajatuksistani poistettiin kaikki uskontoon liittyvät ajatukset,
jopa lapsena opittu iltarukouskin pyyhittiin pois. Alkoi yli kahden
vuoden täydellinen erämaakausi, mutta onneksi minulla oli tuon
mielenkiintoien uusi ammatti, jonka turvin pysyin kiinni elämässä.
Tämä erämaakausi päättyikin sitten yllättäen siihen, kun Jumala
näki hyvaksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, johdattaa aluksi
lähes kolmeksi vuodeksi Raamatun tutkimiseen ja sitten ahtaan portin
tuskallisen tapahtuman kautta Kristuksen eteen, joka puhdisti
sydämen ja antoi sinne sinetiksi Totuuden Henkensä.
Kuusi vuotta sain valokuvaajana olla, ja sitten se otettiin minulta pois:
"Jo ollessasi äidin kohdussa minä valitsin sinut tähän tehtävään.
Se eläketulo, mikä sinulla on, saa sinulle riittää ja loppuelämäsi olet..."
Lopun voit lukea kirjasta, jonka sinäkin ilmaiseksi saat
galleria-sivulla olevan tiedotteen mukaisesti.
Ja niin minun oli pakko tuo valokuvaajan ammatti jättää. Kun tätä
sitten myöhemmin Jumalalta kysyin: "Miksi et ottanut minua heti
työhösi, kun eläkkeelle jäin vaan annoit minun vielä kuusi vuotta
kuvata ihmisiä?" oli Pyhän Hengen vastaus: "Koska minä näin, että sinä
pidit siitä työstä, ja näitä lahjoja tarvitaan hänenkin käytössä."
Olen kyllä häiveprojektorilla esitettäväksi valmistanut muutamista
virsistä esitykset, jotka ovat ihmisiä kovastikin puhuttaneet, mutta
kuitenkin uskon, että suurin hyöty on kuitenkin tullut kuvallisen
ajattelun kautta, koska kaikki Pyyhän Hengen antamat näyt ja
ilmestykset vaativat kuvallisten viestien ymmärtämisen.
"...tavallaan tunnen syyllisyyttä luovuudestani koko ajan"
- Jumala ei ole syyttäjä eikä syyllistäjä. Hän kasvattaa meitä armossaan, rakkaudellaan ja Pyhän Hengen voimalla, niinkuin taideteosta, puhaltaen meihin elämän ja hänen tuntemisensa hengen. Käskyihin perustuva syyllisyys on kaukana elämästä Kristuksen armossa ja Jumalan tuntemisessa.
Jumala ei luonut sinua (eikä minua tai ketään muutakaan sen kummemmin) olemaan koko ajan hengellisesti hyödyllinen uskovais-robotti, vaan hän loi sinut ihmiseksi, sellaiseksi kuin olet. Hän tuntee sinutkin läpikotaisin, eikä hän muuta odotakkaan.
elääkseni. Olen kaikkea muutakin kokeillut mutta kaikessa epäonnistunut...kouluja on jäänyt kesken jne. mutta sinnikkyydellä ja sillä pääomalla mitä minulla on luovuuden saralla olen päässyt tekemään lopulta sitä missä olen paras. :) On ehkä hassua tuntea syyllisyyttä asiasta mikä kuitenkin on minua kantanut elämässä.
Koin aika rankan lapsuuden ja nuoruuden. Elin hyvin tiukan uskovaisessa perheessä. Sorruin tosi nuorena alkoholiakin maistamaan ja kaikin tavoin kapinoimaan jatkuvia rajoituksia vastaan. Kyllä se paljon kaduttaa mitä kaikkia tyhmyyksiä tuli tehtyä. :( Silloin ei kantanut luovuuskaan johon sentään vanhemmat minua kuitenkin kannustivat koska olin muilla saroilla huono koulussa. Ehkä se yleinen huonous muilla elämänalueillan sai minut vihaamaan ja häpeämään itseäni. Saisin kyllä olla kiitollinen syyllisyyden sijaan että luovuus, tuo yksi ainoa asia on lopulta minut pelastanut. :) Sitä ei muut oikein osaa ymmärtää eikä arvostaa niin paljon kuin minä itse jolle se on ainoa mahdollisuus tässä maailmassa. Muutoin minulla ei olisi mitään konkreettista elämisen kokemusta. Jokainen ihminen tarvitsee virikkeitä joilla jaksaa eteenpäin.
Ei Jumala ole luonut meistä jokaisesta askeetikkoa joka pystyy uhraamaan jokaisen minuutin elämästään Raamatun lukemiselle yms. Vain harvalla on sellaisia ominaisuuksia että se yhteys Jumalan kanssa riittää elämän ainoaksi sisällöksi. Pappien pitää kyllä omata sellaisia ominaisuuksia.
Minusta siihen asti kun ihminen ajattelee ja kiittää Jumalaa hän on turvassa. Silloin jos hän unohtaa tyystin Jumalan askareidensa vuoksi, hän on maallisten tekojensa vanki ja teot hyökkäävät itseä vastaan.
Jos Jumala olisi luovuutta vastaan niin olisimme tosiaan vain uskonrobotteja...niin ja robotteja ihan muutenkin. Yhteiskunta muuttuu koko ajan suorituskeskeisemmäksi ja luovuuden arvostus vähenee. Luovuus on arvo joka kantaa ihmistä, sillä voi myös ansaita, se eheyttää ja vapauttaa suorituspaineista...antaa uusia ajatuksia ja auttaa jopa ratkaisemaan ongelmia joita ei aina voi ratkaista pelkän rationaalisen järjen valossa. Luovuus on Jumalan ihmiselle antama energialähde koska ihminen tarvitsee tekemistä, itsensä toteuttamisen muotoja. Ihminen ei elä vain käskyjen noudattamisesta. Sellainen ihminen kasvaa nuivaksi ja sisällöttömäksi eikä rikastu henkisesti. On vain osattava kanavoida energia oikein. Ei tehdä ylilyöntejä missään.