Olen nyt miettinyt tätä asiaa paljon. Tuntuu, ettei meillä enää Suomessa uskota, että Jumala voi. Rukoillaankin sillä tavalla, että takaraivossa on ajatus "tuskin Jumala kuulee". Ei uskota siihen, että Jeesuksen voi tuntea henkilökohtaisesti. Että hän tekee suuria asioita meidän elämässä. Että rukous kannattaa aina. Ja me saadaan uskoa Raamatun lupauksiin! Ne eivät olleet voimassa vain silloin joskus kauan sitten. Vaan ne ovat voimassa nyt! Raamattu ei valehtele! Usko voi olla elävää.
Ja me saadaan palavasti anoa ja pyytää. Ja siihen Raamattu meitä kehoittaakin.
Tuntuu, että joka paikassa minulle tulee vastaan tämän tyyliset asiat; "rukous voi olla äänetön huokauskin". Missään ei enää kehoiteta hiljentymään rukoukseen. Ottamaan esiin Raamatun kohtia ja sanomaan "Herra sinä olet luvannut sanassasi".
Minua välillä kovasti masentaa tämmöinen ei-elävä usko. Olen saanut paljon rukousvastauksia (kiitos Jeesus!) ja vietän paljon aikaa rukouksessa. Se on minulle tärkeää. Ja haluaisin jotenkin kannustaa muitakin siihen.
Mutta välillä huomaan, että itsekin alan miettiä, tämän vallalla olevan käsityksen mukaan -kuuleeko Jumala sittenkään? Kannattaako enää nykyään uskoa että Jumala voi? Auttaako Jeesus sittenkään?
Sairauteni on saanut minut huutamaan Herran puoleen. Omaan sairauteeni en ole saanut vieläkään vastausta. Mutta silti koitan rukoilla asian puolesta. Pakko tällä jokin tarkoitus on olla.
Ja me saadaan palavasti anoa ja pyytää. Ja siihen Raamattu meitä kehoittaakin.
Tuntuu, että joka paikassa minulle tulee vastaan tämän tyyliset asiat; "rukous voi olla äänetön huokauskin". Missään ei enää kehoiteta hiljentymään rukoukseen. Ottamaan esiin Raamatun kohtia ja sanomaan "Herra sinä olet luvannut sanassasi".
Minua välillä kovasti masentaa tämmöinen ei-elävä usko. Olen saanut paljon rukousvastauksia (kiitos Jeesus!) ja vietän paljon aikaa rukouksessa. Se on minulle tärkeää. Ja haluaisin jotenkin kannustaa muitakin siihen.
Mutta välillä huomaan, että itsekin alan miettiä, tämän vallalla olevan käsityksen mukaan -kuuleeko Jumala sittenkään? Kannattaako enää nykyään uskoa että Jumala voi? Auttaako Jeesus sittenkään?
Sairauteni on saanut minut huutamaan Herran puoleen. Omaan sairauteeni en ole saanut vieläkään vastausta. Mutta silti koitan rukoilla asian puolesta. Pakko tällä jokin tarkoitus on olla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tai pitäisikö minun sanoa huomenta, kun sairaalassa käynnin jälkeen nukuin melkein koko päivän. Äsken nälkä herätti.
Kiitos hyvästä avauksestasi. Lyhyesti vastaan, että aina kannattaa rukoilla ja viipyä Jumalan kasvojen edessä. Siellä ne todelliset voitot saadaan. Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on kestävä, harras.
Jos Frihet on vielä palstalla niin avasin juuri puhelimeni.
Sinun pitää nukkua kuin lapsi...rakas!
Nuku, ja anna Jumalan hoitaa! Ei saa tulla yhtään kertaa, että unohtaisit seurakunnan ja ihmiset joita sinun tulee rakastaa, sillä se on Herran käsky sinun parhaaksesi.
Ole niin kuin lapsi: tottele tässä elämässä ja lepää Hänen luonaan, Hänen valtakunnassaan, jonne kerran menet...
Jumala pitää sinusta huolta ja puutetta ei ole...
Kunhan vain luotat.
Luota.
Kiitos.
ei siun pidä kuin jatkaa noin.
Jeesus on ottava kaikki kivut pois, eikä siihen mene enää kauaakaan!!!
Ole Hänen lapsi ja niin Hän on sinun Isäsi ja vihdoin parantajasi!
Koska Jumalan aivoitukset ovat melko paljon meidän yläpuolella.
En tosin ymmärrä palstan "kristittyjen" epä-uskoa, kun epäilevät Jumalan mahdollisuuksia pienen ihmisen "olemattomiin" huoliin nähden, Hän joka on kaiken luoja, eikö Hän kykenisi lastaan auttamaan.
Minä lauantai aamuna soitin jo ystävälle, mitä matkamme suhteen tehdään, kun en meinaa selviytyä vuoteesta, infulenssan tai jonkun kurkku-ja kuumetaudin johdosta.
Päätin kuitenkin "vaatia" Jumalaa, että suunniteltu matka on tehtävä ja kokoukset pystyttävä pitämään ja niin vain reissu tehtiin ja monet saivat jättäytyä, ehkä vielä kokea terveyden, kun sairaiden puolestakin saatiin rukoilla.
Jumalan armo on niin ihmeellinen, että emme kykene sitä sanoiksi pukemaan, vaikka rukouksiin saamme myös ihmeelliset vastaukset, jopa niin ettei ihminen parane tässä ajassa.
Voin vain lohduttaa sinua, että TOIVON että Jumala parantaa sinut kaikista vaivoistasi ja saisit sitäkin kautta kirkastaa Kristusta ja hänen valtakuntaansa, muistan rukouksin sinua tuntematon ystävä.
Kirjoitit;"Pakko tällä jokin tarkoitus on olla. "
Tuollainen ajattelu on silkkaa taikauskoa.
Elämämme ei ole sattumaa vaan suunnitelmaa, eritoten uskovan ihmisen, kuten kirjoitettu on: "Mutta kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka Hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut".
Raamatusta löydämme monia kertomuksia ihmisistä, joiden sairauksilla ja vastoinkäymisillä oli merkityksensä; näin esimerkiksi eritoten Paavalin kohdalla, mutta myös vaikkapa Hiskian ja Jobin kohdalla. Myös egyptiläisten kärsimyksillä oli -tosin päinvastaisessa mielessä kuin edellisten- merkityksensä. Ne tulivat suoraan Jumalan kädestä ja johtivat israelin kansan vapautumiseen Egyptin orjuudesta.
"Ei uskota siihen, että Jeesuksen voi tuntea henkilökohtaisesti"
Kerroppa yksikin ihminen,joka tuntee Jeesuksen henkilökohtaisesti(pelkästään päänsisäisiä vaikutelmia ei lasketa mukaan)?Oletko kenties tavannut Jeesuksen ja puhunut hänen kanssaan useammin kuin kerran?Jos näin on,niin sitten varmaan olet Jeesuksen henkilökohtainen tuttu.
"Että hän tekee suuria asioita meidän elämässä."
Missäköhän mahtaa olla ne henkilöt,joiden kohdalla on tehty suuria asioita?Ja miten määrittelet "suuret asiat"?Poikkeeko ne jotenkin siitä,mitä yleensä tapahtuu ihmisten elämässä:joku saa työpaikan tai asunnon;löytää puolison;löytää mielekkään harrastuksen,jonka avulla vapautuu viinasta,huumeista yms.;lääketiede onnistuu parantamaan parantumattomasti sairaan yms.?Vai teetkö kenties Jeesuksen "tekoja ja suurempiakin kuin ne ovat"?Jos tämä pitää paikkansa,niin silloin voidaan puhua "suurista asioista".