Neljä yhteistä "kihlavuotta"ssa...sitten .Löysit
toisen ja halusit eroa sanomasi mukaan
mustasukkaisuuteni tähden.
Minun sydämmeni on siitä lähtien sairastanut.
Vuosia jälkeen hylkäämiskokemuksen etsin sinua
katseellani vastaan tulevista
autoista...väkijoukon keskeltä.Tanssimusiikkia
kuunnellessani (varsinkin tangoja)ikävä tuli niin
kipeänä,että tunsin kipua sisälläni.
On totta,että olin luulotautinen ja ymmärrän
ratkaisusi,mutta elämäni tuntuu vain
tuhlaukselta,kun rakkaani sinä et ole sitä
kanssani jakamassa.
No aikuinen mies ei "ehkä"saisi tunteilla
näin,mutta niin suuri olit ensirakkauteni,etten
lakkaa koskaan kaipaamasta sinua.
Joskus tuntuu,että haluaisin saada sinut syliini
ja kuulla sinunkin kokeneen asian samoin.
Haluaisin itkeä sylikkäin ..tehdä surutyötä
vääristä valinnoista.
Hylkäämisen kokemukseni teki niin kipeää,etten
sen jälkeen ole kyennyt uskomaan kenenkään
vilpittömään rakkauteen itseäni kohtaan,enkä ole
itse kyennyt rakastamaan.
No puolivälin etappi lähestyy huimalla
vauhdilla..ja kun järkeilen ei sellaisen ystävän
perään kannata itkeä joka kerran koettelemuksissa
jätti...mistä tunnenkaan ystävän..?
Ruikutus saa nyt loppua..hetken tunnetila tuli
puettua sanoiksi.Olenkohan epänormaali vai onko
näitä sieluntiloja muillakin?
Jaa mutta minähän taidankin rakastaa toista...joo
niin se onkin.
toisen ja halusit eroa sanomasi mukaan
mustasukkaisuuteni tähden.
Minun sydämmeni on siitä lähtien sairastanut.
Vuosia jälkeen hylkäämiskokemuksen etsin sinua
katseellani vastaan tulevista
autoista...väkijoukon keskeltä.Tanssimusiikkia
kuunnellessani (varsinkin tangoja)ikävä tuli niin
kipeänä,että tunsin kipua sisälläni.
On totta,että olin luulotautinen ja ymmärrän
ratkaisusi,mutta elämäni tuntuu vain
tuhlaukselta,kun rakkaani sinä et ole sitä
kanssani jakamassa.
No aikuinen mies ei "ehkä"saisi tunteilla
näin,mutta niin suuri olit ensirakkauteni,etten
lakkaa koskaan kaipaamasta sinua.
Joskus tuntuu,että haluaisin saada sinut syliini
ja kuulla sinunkin kokeneen asian samoin.
Haluaisin itkeä sylikkäin ..tehdä surutyötä
vääristä valinnoista.
Hylkäämisen kokemukseni teki niin kipeää,etten
sen jälkeen ole kyennyt uskomaan kenenkään
vilpittömään rakkauteen itseäni kohtaan,enkä ole
itse kyennyt rakastamaan.
No puolivälin etappi lähestyy huimalla
vauhdilla..ja kun järkeilen ei sellaisen ystävän
perään kannata itkeä joka kerran koettelemuksissa
jätti...mistä tunnenkaan ystävän..?
Ruikutus saa nyt loppua..hetken tunnetila tuli
puettua sanoiksi.Olenkohan epänormaali vai onko
näitä sieluntiloja muillakin?
Jaa mutta minähän taidankin rakastaa toista...joo
niin se onkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...älä itke enää koska sinulla on ystävä joka on
kokenut tuskan repivän järjen päästään, kun kipu
on sydämmeen iskenyt.
Minä olen ystäväsi ja tiedän että koskaan sinua ei
olisi saanut satuttaa noin. Älä itke et ole enää
yksin. Minä olen kanssasi.
P.S. Jos vastaat, niin katson ja vastaan kun aikaa
minulla on. Älä huoli kirjoitan lohdun sano-
ja murheen kanssasi jaan ja tuskan.