EUROOPAN UNIONISTA ON PÄÄSTÄVÄ EROON
Juuri ennen EU-kansanäänestystä, 21.9.1994, ulkoasiainministeriö ja valtiovarainministeriö julkaisivat arvion: ”Mikäli Suomi liittyy Euroopan unionin jäseneksi, EU tukee Suomen kansantaloutta vuonna 1995 nettomääräisesti 1,5 miljardilla markalla.” Todellisuudessa Suomen nettomaksu EU:lle vuonna 1995 oli (VATT:n tutkijan mukaan) 256 miljoonaa euroa. Kaikkiaan nettomaksut EU:lle vuosina 1995-2007 kohoavat 2.546,8 miljoonaan euroon eli 2,55 miljardiin euroon.
EU-jäsenyys ja myöhemmin EMU:n jäsenyys edellyttivät, että Suomi täyttää EU:n taloutemme kehittämiselle asettamat ehdot. Tämä tarkoitti julkisten menojen leikkauksia. Niiden seurauksena valtion menot vuonna 1995 olivat 26 miljardia ja vuonna 2001 jo 57 miljardia markkaa pienemmät kuin mitä ne olisivat olleet ilman leikkauspolitiikkaa. Kuitenkin vuonna 2001 BKT oli yli 300 miljardia markkaa suurempi kuin ennen lamaa, vuonna 1990.1)
Vuonna 2000 maamme julkisen sektorin EMU-ylijäämä oli 53 miljardia markkaa - miltei yhtä suuri kuin leikkauspolitiikan avulla julkisen sektorin menoihin tehty supistus. 1)
Leikkauksia on perusteltu julkisen sektorin velan suuruudella. Mutta edes lamavuosina kyseinen velka ei ole ollut lähelläkään EU-maiden keskitasoa. Pahimmillaankin, vuonna 1995, se oli 57 prosenttia BKT:sta, kun EU-maiden keskiarvo oli 70 prosenttia. Suomen julkisen sektorin velka ja alijäämä ovat Euroopan pienimmät.3)
Vuoden 1994 aikana vaihtotase muuttui ylijäämäiseksi ja on ollut sen jälkeen voimakkaasti ylijäämäinen. Vuonna 2003 kansantaloutemme nettovelka ulkomaille oli - 0. 4)
Vaikka talous kasvoi voimakkaasti viime vuosikymmenen lopussa, julkisten menojen leikkauksia - päinvastoin kuin Ruotsissa - ei purettu, vaan niitä on edelleen jatkettu. Nämä leikkaukset aiheuttivat vuonna 2001 yhteensä 2,5 miljardin markan lisärasitukset kunnille.1)
EU-jäsenyyden aikana on tapahtunut myös voimakas muutos palkkatulojen ja pääomatulojen suhteessa pääomatulojen hyväksi. Reaaliansiokehitys on jäänyt jälkeen työn tuottavuuden kehityksestä.5)
Kun vuonna 1990 palkkatulojen osuus bruttoarvonlisäyksestä oli 64,2 prosenttia, niin vuonna 2000 vastaava luku oli 54,1 prosenttia. Se oli EU-maiden neljänneksi alhaisin Kreikan, Irlannin ja Italian jälkeen. Sen sijaan Ruotsissa palkansaajien osuus oli EU-maiden korkein sekä vuonna 1990 että vuonna 2000.5)
Oma lukunsa on kannattavien valtionyhtiöiden laaja yksityistäminen. Edelleen on vastausta vailla kysymys: Miksi valtion kannattaa myydä sellaista omaisuutta, jota yksityisen kannattaa ostaa? Valtiontilintarkastajat ovat kahdesti, viimeksi v 1999, huomauttaneet samasta asiasta: ”Valtiontilintarkastajat huomauttavat, että heidän aiemmin esittämästään vaatimuksesta huolimatta talousarvion valmistelusta vastaavat viranomaiset eivät ole esittäneet perusteltuja arvioita ko. hyödystä eduskunnan budjettia koskevan päätöksenteon pohjaksi.”
Kysymyksessä ei ole ollut varojen kerääminen valtiolle, eikä liikkeenjohdollinen tehostamistoimi. Valtionyhtiöiden yksityistämisessä on ollut kysymys julkisen sektorin - veronmaksajien - omaisuuden siirtämisestä yksityisen pääoman määräysvaltaan.6)
Vielä muuan merkittävä kansantalouden kehityspiirre on syytä nostaa esiin. Vuonna 2000 pörssissä noteerattujen osakkeiden omistuksesta yli 70 prosenttia oli siirtynyt ulkomaiseen omistukseen.7)
Sosiaalihuollosta ja terveydenhoidosta
EU-jäsenyys on merkinnyt sosiaalihuollon ja terveydenhoidon palveluiden alasajoa. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset esimerkiksi vuonna 2000 olivat 22 prosenttia kuntien menoista. Pääosa leikkauksista kohdistui sosiaali- ja terveystoimeen, osittain myös opetustoimeen.1)
Vuonna 2001 sosiaali- ja terveysmenojen BKT-osuus oli vajonnut alle EU-maiden keskitason, ja se erosi selvästi epäedukseen muiden Pohjoismaiden tilanteesta. Suomen terveydenhuollon kokonaismenojen osuus BKT:sta on EU-maiden kolmanneksi alhaisin. Vain Englannissa ja Irlannissa käytetään henkeä kohden vähemmän rahaa terveydenhuoltoon.8)
OECD:n vertailutietojen mukaan ennenaikaisten kuolemien aiheuttamat elinvuosimenetykset olivat vuonna 1997 Suomessa EU-maiden kolmanneksi suurimmat Portugalin ja Ranskan jälkeen.9)
Työttömyydestä
Sanojen tasolla EU:ssa korostetaan työllisyyden merkitystä. Käytännössä EU:n rakenteet (EKP, budjettirajoitteet, alijäämä- ja velkarajoitteet, korkopolitiikka) estävät työllisyyden hoitoa.10)
Työttömyys kätkee sisälleen aivan uudenlaisia, ihmisten hyvinvointia raunioittavia piirteitä. Epätyypillisten työsuhteiden (osa-aikaisuus, määräaikaisuus, pätkätyöt) määrä on EU-jäsenyyden aikana voimakkaasti kasvanut. Enemmän kuin viidennes työvoimasta, miltei puoli miljoonaa työntekijää, on epätyypillisten työsuhteiden varassa.
Siitä huolimatta, että maassamme on taloudellisen rakennemuutoksen kautta edistetty pääomanmuodostusta muita Pohjoismaita voimakkaammin, Suomessa on ollut katsauskaudella niitä korkeampi työttömyys ja heikompi työttömyysturvan taso. Suoraan ja perheiden kautta työttömyys koskettaa vuosittain yli miljoonaa suomalaista. 11)
Reaaliansiokehityksen jälkeenjääneisyys - johon edellä on viitattu - tuntuu pahimpana juuri työttömien ja epätyypillisten työsuhteiden varassa olevien ihmisten elinoloissa. Elämää on vaikea suunnitella. Kun työttömyysturvaa on moneen otteeseen heikennetty, on periytyvä köyhyys tutkijoiden mukaan palannut Suomeen.
Maataloudesta
Kenties dramaattisin - ja tulevaisuutta ajatellen kohtalokkain - muutos on tapahtunut maataloudessa. Seitsemän ensimmäisen EU-jäsenyysvuoden (1995 - 2001) kuluessa aktiivitilojen määrä laski kolmanneksella: 115.000:sta 77.000:een - ja kato jatkuu.12)
Maatalous on maaseudun selkäranka. Kun se katkeaa, vaikuttaa se maaseudun elinvoimaan palveluja heikentämällä sekä maaseudun asukkaiden tulevaisuudenuskoa murentamalla.
EU:n ja WTO:n maatalouspolitiikan uudet linjaukset heijastuvat Suomeen maatalouden alasajon nopeutumisena. Pelkästään EU:n maataloustuen uudistuksen ”on arvioitu johtavan siihen, että maidon ja naudanlihan osalta kokonaistuotannon määrä laskee 30-40 prosenttia”13)
Kriisiytyvässä maailmassa koko kansakunnan selviytyminen maatalouden näivettyessä on vaakalaudalla.
Oikeudellisia näkökohtia
Eduskuntamme joulukuussa 2006 hyväksymässä 'Euroopan perustuslakisopimuksessa' Euroopan unionin perustamista perustellaan sillä seikalla, että perustuslaki ilmentää Euroopan kansalaisten tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä (I-1 artiklan 1 kohta). Sopimuksella Euroopan perustuslaista on tarkoitus perustaa kokonaan uusi kansainvälisoikeudellinen oikeussubjekti, ‘Euroopan unioni’, jolla on oma itsenäinen oikeushenkilöllisyytensä (I-6 artikla: “Unioni on oikeushenkilö.”) Nykyinen Euroopan unioni ei sen sijaan ole oikeushenkilö.
I-10 artiklan mukaan Euroopan perustuslaki ja lainsäädäntö, jota unionin toimielimet antavat käyttäessään unionille annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden. Tämä merkitsee, että unionin oikeus on jäsenvaltioiden lainsäädännön yläpuolella ja kaventaa siten jäsenvaltioiden lainsäädännöllistä täysivaltaisuutta.
Unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan alat ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen (I-15 artiklan 1 kohta). Unioni muodostaa siten tosiasiallisesti myös puolustus- eli sotilasliiton. Keskinäistä puolustusta koskevaa läheisempää yhteistyötä toteuttaessaan siihen osallistuvat jäsenvaltiot toimivat läheisessä yhteistyössä Pohjois-Atlantin liiton (NATO) kanssa (I-40 artiklan 7 kohta). 16)
Euroopan suurvaltojen valtaeliittien projekti, uusi Euroopan unioni, on siis oikeushenkilö, kansainvälisoikeudellinen toimija ja oikeussubjekti, joka vastaa tekemisistään kansainvälisoikeudellisesti. Se toimii tosiasiallisesti liittovaltion tavoin. Unionin oikeus on jäsenvaltioiden oikeuden yläpuolella ja kaventaa ratkaisevalla tavalla jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntövaltaa ja täysivaltaisuutta. Unionilla on oma ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jota jäsenvaltioiden on noudatettava. Unionin turvallisuuspolitiikka pitää sisällään muun ohessa yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen.
Euroopan unionin perustaminen mainitun sopimuksen mukaisesti merkitsee olennaista ja mullistavaa muutosta Euroopan kansojen ja valtioiden elämään. Näin perustavaa laatua oleva muutos edellyttäisi asianomaisten valtioiden kansalaisten kuulemista ja siis kansanäänestystä.
Lopuksi
Aikamme uusliberalistisen kapitalismin ja globalistisen vapaakaupan tuhoisuus on asiaa seuranneille ollut selvää jo parikymmentä vuotta. Kansakunta toisensa jälkeen on joutunut riisumaan hyvinvointipalvelunsa, koska kansat on pantu kilpailemaan kansoja, kansalaiset kansalaisia vastaan. Jopa betoniin valetuksi luultu Saksan talous on jo ajettu ahtaalle. On naiivia uskotella, että viiden miljoonan asukkaan maa voisi menestyä tässä kaikkien sodassa kaikkia vastaan.
Muuan kuvaava esimerkki siitä, mistä perimmältään on kysymys, liittyy Irakin sodan 'päättymiseen' eli siihen, mitä George W. Bush kutsui sodan päättymiseksi. Tuolloin George W. Bush tarjosi ensimmäisenä rauhaneleenä Lähi-idän maille vapaakauppasopimuksia.14)
Vapaakaupasta on meillä Suomessa tehty ‘keisarin uudet vaatteet’: On muka impivaaralaista vastustaa sitä. Professori Pertti Haaparanta totesi äskettäin, että Suomen poliittisen ja virkamieseliitin pyrkiminen EU:n kaikkiin ”ytimiin”, lähtee ennen muuta halusta päästä tavoittelemaan avautuvia EU:n huippuvirkoja.15) (EU:n esittämien vaatimusten tinkimättömän toteutuksen johtokaksikko, Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen, on elävä esimerkki Haaparannan analyysin osuvuudesta.)
Päätelmä: Suomen on syytä irtautua Euroopan unionista.
LÄHTEET
1) VATT:n erikoistutkija Teuvo Junka: EU-jäsenyyden vaikutuksia kuntiin. Helsinki 2002
2) Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
3) European Report 2588/2001
4) Suomen Pankin tilastot
5) Teuvo Junka: Miksi kultamuna katosi - mitä sen palauttaminen merkitsisi. Helsinki 2003
6) Teuvo Junka: Mistä yksityistämisessä on kysymys. Helsinki 2001
7) Europarlamentaarikko Esko Seppänen: Tuontirahan maihinnousu. Helsinki 2002
8) OECD Health Data 2002
9) OECD Health Data 1998
10) Työmininisteriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen: Työllisyyden ankarat realiteetit. Helsinki 2002
11) Työvoimatutkimus/Tilastokeskus
12) Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2003. MTT. Helsinki 2003
13) Helsingin Sanomat (HS) 11.6.2003: EU:n tukiuudistus rokottaa suomalaisia
14) HS 10.5.2003: Bush ehdotti vapaakauppaa Lähi-idän maiden kanssa
15) Helsingin Kauppakorkeakoulun professori Pertti Haaparanta: Ytimet syntyvät aina suurten maiden ympärille, HS 22.7.2003
16) Eduskunnan joulukuussa 2006 hyväksymän 'Euroopan perustuslakisopimuksen' teksti
*
Juuri ennen EU-kansanäänestystä, 21.9.1994, ulkoasiainministeriö ja valtiovarainministeriö julkaisivat arvion: ”Mikäli Suomi liittyy Euroopan unionin jäseneksi, EU tukee Suomen kansantaloutta vuonna 1995 nettomääräisesti 1,5 miljardilla markalla.” Todellisuudessa Suomen nettomaksu EU:lle vuonna 1995 oli (VATT:n tutkijan mukaan) 256 miljoonaa euroa. Kaikkiaan nettomaksut EU:lle vuosina 1995-2007 kohoavat 2.546,8 miljoonaan euroon eli 2,55 miljardiin euroon.
EU-jäsenyys ja myöhemmin EMU:n jäsenyys edellyttivät, että Suomi täyttää EU:n taloutemme kehittämiselle asettamat ehdot. Tämä tarkoitti julkisten menojen leikkauksia. Niiden seurauksena valtion menot vuonna 1995 olivat 26 miljardia ja vuonna 2001 jo 57 miljardia markkaa pienemmät kuin mitä ne olisivat olleet ilman leikkauspolitiikkaa. Kuitenkin vuonna 2001 BKT oli yli 300 miljardia markkaa suurempi kuin ennen lamaa, vuonna 1990.1)
Vuonna 2000 maamme julkisen sektorin EMU-ylijäämä oli 53 miljardia markkaa - miltei yhtä suuri kuin leikkauspolitiikan avulla julkisen sektorin menoihin tehty supistus. 1)
Leikkauksia on perusteltu julkisen sektorin velan suuruudella. Mutta edes lamavuosina kyseinen velka ei ole ollut lähelläkään EU-maiden keskitasoa. Pahimmillaankin, vuonna 1995, se oli 57 prosenttia BKT:sta, kun EU-maiden keskiarvo oli 70 prosenttia. Suomen julkisen sektorin velka ja alijäämä ovat Euroopan pienimmät.3)
Vuoden 1994 aikana vaihtotase muuttui ylijäämäiseksi ja on ollut sen jälkeen voimakkaasti ylijäämäinen. Vuonna 2003 kansantaloutemme nettovelka ulkomaille oli - 0. 4)
Vaikka talous kasvoi voimakkaasti viime vuosikymmenen lopussa, julkisten menojen leikkauksia - päinvastoin kuin Ruotsissa - ei purettu, vaan niitä on edelleen jatkettu. Nämä leikkaukset aiheuttivat vuonna 2001 yhteensä 2,5 miljardin markan lisärasitukset kunnille.1)
EU-jäsenyyden aikana on tapahtunut myös voimakas muutos palkkatulojen ja pääomatulojen suhteessa pääomatulojen hyväksi. Reaaliansiokehitys on jäänyt jälkeen työn tuottavuuden kehityksestä.5)
Kun vuonna 1990 palkkatulojen osuus bruttoarvonlisäyksestä oli 64,2 prosenttia, niin vuonna 2000 vastaava luku oli 54,1 prosenttia. Se oli EU-maiden neljänneksi alhaisin Kreikan, Irlannin ja Italian jälkeen. Sen sijaan Ruotsissa palkansaajien osuus oli EU-maiden korkein sekä vuonna 1990 että vuonna 2000.5)
Oma lukunsa on kannattavien valtionyhtiöiden laaja yksityistäminen. Edelleen on vastausta vailla kysymys: Miksi valtion kannattaa myydä sellaista omaisuutta, jota yksityisen kannattaa ostaa? Valtiontilintarkastajat ovat kahdesti, viimeksi v 1999, huomauttaneet samasta asiasta: ”Valtiontilintarkastajat huomauttavat, että heidän aiemmin esittämästään vaatimuksesta huolimatta talousarvion valmistelusta vastaavat viranomaiset eivät ole esittäneet perusteltuja arvioita ko. hyödystä eduskunnan budjettia koskevan päätöksenteon pohjaksi.”
Kysymyksessä ei ole ollut varojen kerääminen valtiolle, eikä liikkeenjohdollinen tehostamistoimi. Valtionyhtiöiden yksityistämisessä on ollut kysymys julkisen sektorin - veronmaksajien - omaisuuden siirtämisestä yksityisen pääoman määräysvaltaan.6)
Vielä muuan merkittävä kansantalouden kehityspiirre on syytä nostaa esiin. Vuonna 2000 pörssissä noteerattujen osakkeiden omistuksesta yli 70 prosenttia oli siirtynyt ulkomaiseen omistukseen.7)
Sosiaalihuollosta ja terveydenhoidosta
EU-jäsenyys on merkinnyt sosiaalihuollon ja terveydenhoidon palveluiden alasajoa. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset esimerkiksi vuonna 2000 olivat 22 prosenttia kuntien menoista. Pääosa leikkauksista kohdistui sosiaali- ja terveystoimeen, osittain myös opetustoimeen.1)
Vuonna 2001 sosiaali- ja terveysmenojen BKT-osuus oli vajonnut alle EU-maiden keskitason, ja se erosi selvästi epäedukseen muiden Pohjoismaiden tilanteesta. Suomen terveydenhuollon kokonaismenojen osuus BKT:sta on EU-maiden kolmanneksi alhaisin. Vain Englannissa ja Irlannissa käytetään henkeä kohden vähemmän rahaa terveydenhuoltoon.8)
OECD:n vertailutietojen mukaan ennenaikaisten kuolemien aiheuttamat elinvuosimenetykset olivat vuonna 1997 Suomessa EU-maiden kolmanneksi suurimmat Portugalin ja Ranskan jälkeen.9)
Työttömyydestä
Sanojen tasolla EU:ssa korostetaan työllisyyden merkitystä. Käytännössä EU:n rakenteet (EKP, budjettirajoitteet, alijäämä- ja velkarajoitteet, korkopolitiikka) estävät työllisyyden hoitoa.10)
Työttömyys kätkee sisälleen aivan uudenlaisia, ihmisten hyvinvointia raunioittavia piirteitä. Epätyypillisten työsuhteiden (osa-aikaisuus, määräaikaisuus, pätkätyöt) määrä on EU-jäsenyyden aikana voimakkaasti kasvanut. Enemmän kuin viidennes työvoimasta, miltei puoli miljoonaa työntekijää, on epätyypillisten työsuhteiden varassa.
Siitä huolimatta, että maassamme on taloudellisen rakennemuutoksen kautta edistetty pääomanmuodostusta muita Pohjoismaita voimakkaammin, Suomessa on ollut katsauskaudella niitä korkeampi työttömyys ja heikompi työttömyysturvan taso. Suoraan ja perheiden kautta työttömyys koskettaa vuosittain yli miljoonaa suomalaista. 11)
Reaaliansiokehityksen jälkeenjääneisyys - johon edellä on viitattu - tuntuu pahimpana juuri työttömien ja epätyypillisten työsuhteiden varassa olevien ihmisten elinoloissa. Elämää on vaikea suunnitella. Kun työttömyysturvaa on moneen otteeseen heikennetty, on periytyvä köyhyys tutkijoiden mukaan palannut Suomeen.
Maataloudesta
Kenties dramaattisin - ja tulevaisuutta ajatellen kohtalokkain - muutos on tapahtunut maataloudessa. Seitsemän ensimmäisen EU-jäsenyysvuoden (1995 - 2001) kuluessa aktiivitilojen määrä laski kolmanneksella: 115.000:sta 77.000:een - ja kato jatkuu.12)
Maatalous on maaseudun selkäranka. Kun se katkeaa, vaikuttaa se maaseudun elinvoimaan palveluja heikentämällä sekä maaseudun asukkaiden tulevaisuudenuskoa murentamalla.
EU:n ja WTO:n maatalouspolitiikan uudet linjaukset heijastuvat Suomeen maatalouden alasajon nopeutumisena. Pelkästään EU:n maataloustuen uudistuksen ”on arvioitu johtavan siihen, että maidon ja naudanlihan osalta kokonaistuotannon määrä laskee 30-40 prosenttia”13)
Kriisiytyvässä maailmassa koko kansakunnan selviytyminen maatalouden näivettyessä on vaakalaudalla.
Oikeudellisia näkökohtia
Eduskuntamme joulukuussa 2006 hyväksymässä 'Euroopan perustuslakisopimuksessa' Euroopan unionin perustamista perustellaan sillä seikalla, että perustuslaki ilmentää Euroopan kansalaisten tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä (I-1 artiklan 1 kohta). Sopimuksella Euroopan perustuslaista on tarkoitus perustaa kokonaan uusi kansainvälisoikeudellinen oikeussubjekti, ‘Euroopan unioni’, jolla on oma itsenäinen oikeushenkilöllisyytensä (I-6 artikla: “Unioni on oikeushenkilö.”) Nykyinen Euroopan unioni ei sen sijaan ole oikeushenkilö.
I-10 artiklan mukaan Euroopan perustuslaki ja lainsäädäntö, jota unionin toimielimet antavat käyttäessään unionille annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden. Tämä merkitsee, että unionin oikeus on jäsenvaltioiden lainsäädännön yläpuolella ja kaventaa siten jäsenvaltioiden lainsäädännöllistä täysivaltaisuutta.
Unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan alat ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen (I-15 artiklan 1 kohta). Unioni muodostaa siten tosiasiallisesti myös puolustus- eli sotilasliiton. Keskinäistä puolustusta koskevaa läheisempää yhteistyötä toteuttaessaan siihen osallistuvat jäsenvaltiot toimivat läheisessä yhteistyössä Pohjois-Atlantin liiton (NATO) kanssa (I-40 artiklan 7 kohta). 16)
Euroopan suurvaltojen valtaeliittien projekti, uusi Euroopan unioni, on siis oikeushenkilö, kansainvälisoikeudellinen toimija ja oikeussubjekti, joka vastaa tekemisistään kansainvälisoikeudellisesti. Se toimii tosiasiallisesti liittovaltion tavoin. Unionin oikeus on jäsenvaltioiden oikeuden yläpuolella ja kaventaa ratkaisevalla tavalla jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntövaltaa ja täysivaltaisuutta. Unionilla on oma ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jota jäsenvaltioiden on noudatettava. Unionin turvallisuuspolitiikka pitää sisällään muun ohessa yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen.
Euroopan unionin perustaminen mainitun sopimuksen mukaisesti merkitsee olennaista ja mullistavaa muutosta Euroopan kansojen ja valtioiden elämään. Näin perustavaa laatua oleva muutos edellyttäisi asianomaisten valtioiden kansalaisten kuulemista ja siis kansanäänestystä.
Lopuksi
Aikamme uusliberalistisen kapitalismin ja globalistisen vapaakaupan tuhoisuus on asiaa seuranneille ollut selvää jo parikymmentä vuotta. Kansakunta toisensa jälkeen on joutunut riisumaan hyvinvointipalvelunsa, koska kansat on pantu kilpailemaan kansoja, kansalaiset kansalaisia vastaan. Jopa betoniin valetuksi luultu Saksan talous on jo ajettu ahtaalle. On naiivia uskotella, että viiden miljoonan asukkaan maa voisi menestyä tässä kaikkien sodassa kaikkia vastaan.
Muuan kuvaava esimerkki siitä, mistä perimmältään on kysymys, liittyy Irakin sodan 'päättymiseen' eli siihen, mitä George W. Bush kutsui sodan päättymiseksi. Tuolloin George W. Bush tarjosi ensimmäisenä rauhaneleenä Lähi-idän maille vapaakauppasopimuksia.14)
Vapaakaupasta on meillä Suomessa tehty ‘keisarin uudet vaatteet’: On muka impivaaralaista vastustaa sitä. Professori Pertti Haaparanta totesi äskettäin, että Suomen poliittisen ja virkamieseliitin pyrkiminen EU:n kaikkiin ”ytimiin”, lähtee ennen muuta halusta päästä tavoittelemaan avautuvia EU:n huippuvirkoja.15) (EU:n esittämien vaatimusten tinkimättömän toteutuksen johtokaksikko, Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen, on elävä esimerkki Haaparannan analyysin osuvuudesta.)
Päätelmä: Suomen on syytä irtautua Euroopan unionista.
LÄHTEET
1) VATT:n erikoistutkija Teuvo Junka: EU-jäsenyyden vaikutuksia kuntiin. Helsinki 2002
2) Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
3) European Report 2588/2001
4) Suomen Pankin tilastot
5) Teuvo Junka: Miksi kultamuna katosi - mitä sen palauttaminen merkitsisi. Helsinki 2003
6) Teuvo Junka: Mistä yksityistämisessä on kysymys. Helsinki 2001
7) Europarlamentaarikko Esko Seppänen: Tuontirahan maihinnousu. Helsinki 2002
8) OECD Health Data 2002
9) OECD Health Data 1998
10) Työmininisteriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen: Työllisyyden ankarat realiteetit. Helsinki 2002
11) Työvoimatutkimus/Tilastokeskus
12) Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2003. MTT. Helsinki 2003
13) Helsingin Sanomat (HS) 11.6.2003: EU:n tukiuudistus rokottaa suomalaisia
14) HS 10.5.2003: Bush ehdotti vapaakauppaa Lähi-idän maiden kanssa
15) Helsingin Kauppakorkeakoulun professori Pertti Haaparanta: Ytimet syntyvät aina suurten maiden ympärille, HS 22.7.2003
16) Eduskunnan joulukuussa 2006 hyväksymän 'Euroopan perustuslakisopimuksen' teksti
*
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pois eusta heti koska kaikki mitä edellä kerroit on toteunut,Suomessa on todellakin Maatilon määrä vähentynyt voimakkaasti euhun menon jälkeen sekä työttömyys on kasvanut ja hinnat ovat nousseet samaten kaikenlainen työttömyydestä johtuvat ilmiöt ovat lisääntyneet kuten em kansan hyvinvointi on laskenut,euhun meno oli liian suuri virhe hallitukselta ja vielä enemmän sitä kelkkaa ohjastivat typerät sak n pyrkyrit jotka ajoivat teollisuuden ja omia etujaan eusta on heti siis päästävä pois!!
Maata rakennettiin 50- ja 60-luvuilla. Tuskin enää - fiksuimmat on siirtyneet jo muille aloille ja ulkomaankeikoille.