Intuitiivinen tunnistaminen

"Esimerkiksi, jos havaitaan, että luonnonlait ovat sellaisia, että maailmankaikkeudessa elämä suorastaan pukkaa päälle, niin miten ihmeessä tällaiset luonnonlait ovat syntyneet? Selvä osoitus suunnittelusta!"

Tiedätkö, minä *uskon* että "Life was bound to happen". Uskon siis merkitykseen, ja johonkin tarkoitukseen. Siihen mikä tämä tarkoitus on ja onko se ihmisen käsitettävissä, minulla ei ole paljon sanottavaa, ja siihen minun täytyy tyytyä. Minulla on kuitenkin koko elämä aikaa ajatella, ja lopussa pääsen vielä oman hypoteesini mukaan kokemaan egon täydellisen liukenemisen takaisin abstrakteista vapaaksi energiaksi. Minä *uskon*, että hetki jonka yksilö elää siirtyessään elollisuudesta elottomuuteen, on valaisevin kokemus mitä ihminen voi saada. Kun aivojen sähköpiiri sulkeutuu ja tietoisuutemme pakenee kohti määrittelemätöntä suuntaa laajenevaksi pisteeksi, ihminen nauraa itselleen ja koko elämälleen ja päästää hyvillä mielin irti tietoisuudesta johon oli elämänsä aikana ehtinyt tottua, ja ottaa avosylin vastaan täydemmän olotilan, äärettömän tyhjyyden joka vapauttaa hänet "minän" taakasta ja tiedostamisesta. Kuulostaa melkein kristityille luvatulta paratiisiin siirtymävaiheelta? Mutta kuinka moni omaa versiotani osaisi arvostaa, eihän se edes turvaa tämähetkisen minäminäminäsi ikuista elämää. Raamattu onkin kustantajan kannalta onnistuneempi, popularisoitu versio näistä samoista ajatuksista, joita ihmiset ovat pohtineet iät ja ajat; Kelat nättiin pakettiin ja sellaiseen muotoon, että KUKA TAHANSA ymmärtää ne VÄLITTÖMÄSTI.

Se minkä sinä mieltäisit mielelläsi suunnitelluksi tavalla joka edellyttää erillisen suunnittelijaentiteetin, minä voisin mieltää vain välttämättömyydeksi minkään olemassaololle. Mitä jos havaitsemamme ja tuntemamme luonnonlait ovat minimivaatimus minkään kasassa pysymiselle? Mitä jos mitään luonnonlakeja ei ole säädetty erikseen Jumalan taulukkokirjassa, vaan omat luonnonlakimme ovat yksi porras ikuisessa jatkumossa missä pienemmät rakenteet muodostavat suurempia? Ehkä oma maailmankaikkeutemme on Kosmos kolmosessa asuvan Matti Nykäsen aivoissa tapahtuva sähköhäiriö hetkenä jona hän puukottaa kaveriaan humalassa? Ihan vain havainnollistaakseni miten käsittämätön konsepti äärettömyys ihmiselle on, ja miksi hänellä tulee pää vähemmän kipeäksi jos iskee stop-merkin johonkin ja sanoo että "no kaikkivoipa jutuke loi kaiken", oli tuon väittämän totuus- tai älyllinen arvo sitten mikä tahansa.

Jos ID tyytyisikin filosofoimaan olemassaolosta ikivanhoista uskonnollisista käsityksistä riippumattomana, voisin ottaa sen tosissani edes ideologiana. Tarkoitus johon ID-liike luotiin, on kuitenkin Raamatun saneleman todellisuuden totuudellisuuden pönkittäminen tieteellisyyden kustannuksella. Ihmisiä jotka ovat mieltäneet maailmankaikkeuden elämälle suunnitelluksi, on takuuvarmasti ollut kauan ennen valtavirtauskontojen syntyä, eikä tuossa maailmankatsomuksessa itsessään ole mitään vikaa. Siinä vaiheessa kun sitä käytetään instrumenttina valtataistelussa yrittäen tukea sitä nykyisen rajallisen ymmärryksemme fysikaalisesta todellisuudesta rajoissa saatavilla objektiivisilla havainnoilla, homma alkaa mennä lähinnä ärsyttäväksi omien itsekkäiden tarpeiden tyydyttämiseksi katsomalla todellisuutta uskonnollisen suodattimen läpi. Tässäkin tulee ongelma vasta dogmatismin myötä, sillä ketään tai mitään tai kenenkään tieteellisiä saatika uskonnollisia saavutuksia tuskin jarruttaa ideologinen premissi, niin kauan kuin se on alttiina lisääntyvän tiedon mukanaan tuomalle muutokselle ja objektiivisuuden "auktoriteetille" kritiikin kohteena. Dogmatismi ei salli kriittisyyttä, sillä dogmeja ei tarvitse johtaa, vaan dogmit hyväksytään lähtökohdaksi ajatuksille. ID:n ei itsessään tarvitsisi olla dogmeja kumartava ideologia, mutta sen alkuperän kristillisten motivaatioiden johdosta ID on vain ja ainoastaan ase uskonnon kokeman ahdistetun aseman nostamiseksi "kylmän" tieteellisen, rationalistisen ja materialistisen (paha sana sieluun uskoville) rinnalle maailmankatsomusten "taistelukentällä". "Kiila-dokumentti" ymmärtääkseni tunnustaa tämän.

Itse ID:n väittämän perusideologian (suunnittelu) omaksumiseksi ei tarvitse ID-pseudotiedettä. Maailmasta löytyy vain niin paljon pidemmälle jalostuneita käsitteellisiä viitekehyksiä maailman jäsentämiseen, että minun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää miksi kukaan kokisi ID:llä olevan mitään erityistä annettavaa heidän maailmankatsomukseensa. Ainoa motiivi onkin uskonnollinen, ja eritoten kristillinen. Maailmankatsomukset ovat kuitenkin OK, mutta se missä ID-kreationismi menee röyhkeästi yli rajan, on ylimielisyys jolla eksistenssiin suhtaudutaan; Jokainen havainto valjastetaan tukemaan omia premissejä, tehdään ylimielisiä oletuksia siitä miten paljon ymmärrämme jonkin biologisen (biologia on se ala johon ID keskittyy, ilmeisistä kristillisen luomiskertomuksen kirjaimelliseen tulkintaan liittyvistä motiiveista johtuen) rakenteen syntymekanismeista tai yleensäkään mistään biologisista prosesseista, ja käytetään tätä väliaikaista ymmärryksen tasoa hyväksi tukemaan omaa uskonnollista vakaumusta, ja ennenkaikkea käännyttämään muita uskomaan Raamatun auktoriteettiin.

Joku sanoi jotakin tyyliin "Ainoa asia joka ei muutu, on se että kaikki muuttuu". Kaikki virtaa eteenpäin, asiat hakevat uusia muotoja, kulttuuri muuttuu, arvot muuttuvat, ihmiset muuttuvat, yksilön identiteetti ja käsitys minästä muuttuu... Liikettä ei voi pysäyttää, ja ihminen joka haluaa sen pysäyttää on vain liian rakastunut itseensä ja omaan elämäänsä että ei voi päästää irti menneestä muutoksen tuoman oman turvallisuuden kompromisoinnin vuoksi. Uskonnot ovat malliesimerkki tällaisesta illuusion muuttumattomasta maailmasta mahdollistavasta itsenäisestä saarekkeesta, missä voi istua paikallaan ja luottaa siihen että saareke on ja pysyy pinnalla sillä omaan uskonnolliseen eepokseen on kirjattu Ikuinen Totuus jonka ei tarvitse muuttua maailman mukana, joten ihmisten tällä saarekkeellaankaan ei tarvitse ponnistella koko elämän kestävässä kasvuprosessissa missä joutuu jatkuvasti sopeutumaan uusiksi uusiin ajatuksiin, aatteisiin, perspektiiveihin ja arvomaailmoihin. Kaikki on valmiina. ID:istit haluavat kuvitella, että heillä on vaadittu ymmärrys eksistenssistä ja sen fysikaalisestaKIN luonteesta voidakseen luotettavasti johtaa vastauksia ikuisuuskysymyksiin kuten mistä ja miksi maailma on tullut, mikä on ihmisen tehtävä, mikä on MINUN tehtäväni jne. Tietenkin tällaisia omasta intuitiostaan juopuneita ja sen erehtymättömyyteen luottavia ihmisyksilöitä on ollut olemassa aikakaudesta riippumatta, ja se että oman tietoisuutensa olemassaolon autenttisuudella voi itselleen perustella suuremman tietoisuuden ja merkityksellisyyden olemassaolon, ei ole mitään uutta eikä kovinkaan vaikea temppu. Paljon vaikeampaa on kyetä kyseenalaistamaan omia päätelmiään, jopa siihen pisteeseen, että osaa kyseenalaistaa tietoisuutensa "essentian", "substanssin" tai "objektiivisen rakenteen" sellaisena kuin me sen *havaitsemme*. Tämä kuitenkin johtaa kaikenlaisiin kiusallisiin toteamuksiin siitä miten määrittelemättömissä kaikki objektiivisina PITÄMÄMME subjektiiviset arvot ja tulkinnat asioista ovatkaan, ja miten epävarmalla maaperällä oikeastaan seisomme tällaisten asioiden, kuten merkityksellisyys, tarkoituksellisuus ja päämäärä arvioimisessa kun irrotamme näkökulman lähinnä jotakin "oikeaa" todellisuutta kehnosti imitoivasta tietoisuudestamme. Täysin perusteltu nöyryys näitä kysymyksiä kohtaan on hyve joka uskovilta tuntuu puuttuvan kokonaan, sillä uskontohan antaa kaikenlaisia asioita kuten merkityksen, tarkoituksen ja päämäärän, oli se sitten miten ympäripyöreässä ja mitäänsanomattomassa - tai kuten Raamatun tapauksessa, ilmeisen inhimillisessä - paketissa tahansa. Uskontojen dogmaattisuus lisäksi suoraan vaatii vahvaa vakaumusta siitä, että on päässyt suurien kysymysten vastausten äärelle.

Jos puhutaan pelkästään ideologisista aspekteista, niin tämän perusteella suosittelisin ehdottomasti lapsille opetettavaksi ennenkaikkea tieteellistä maailmankatsomusta, sillä se on itsessään neutraalia, kantaaottamatonta ja analyyttisyyteen valmentavaa. Analyyttisyyden arvon perustelen sillä, että fysikaalinen maailma on yhtenäinen ja johdonmukainen ja sen on havaittu toimivan mainiosti funktionaalisten rakenteiden synnyttämisessä, ja funktionaalisuus ympäristön kanssa vuorovaikuttamisessa on tärkeä osa ihmisyyttä, identiteettiämme ja onnellisuutta, sekä itsessään luonteeltaan neutraali asia joka voidaan myöhemmin valjastaa minkä tahansa mihinkin aikaan kulttuurisesti sidotun ilmiön realisoimiseen. Järki pitää myllyn pyörimässä sillä kosminen mylly on havaintojen perusteella pohjimmiltaan järkevä ja myllyn pyörittämisessä ihminen on parhaimmillaan, siihen jos johonkin meidät on luotu: Virtaamaan kokonaisuuden mukana.

Retrograph kirjoitti:

"Esimerkiksi, jos havaitaan, että luonnonlait ovat sellaisia, että maailmankaikkeudessa elämä suorastaan pukkaa päälle, niin miten ihmeessä tällaiset luonnonlait ovat syntyneet? Selvä osoitus suunnittelusta!"

Tiedätkö, minä *uskon* että "Life was bound to happen". Uskon siis merkitykseen, ja johonkin tarkoitukseen. Siihen mikä tämä tarkoitus on ja onko se ihmisen käsitettävissä, minulla ei ole paljon sanottavaa, ja siihen minun täytyy tyytyä. Minulla on kuitenkin koko elämä aikaa ajatella, ja lopussa pääsen vielä oman hypoteesini mukaan kokemaan egon täydellisen liukenemisen takaisin abstrakteista vapaaksi energiaksi. Minä *uskon*, että hetki jonka yksilö elää siirtyessään elollisuudesta elottomuuteen, on valaisevin kokemus mitä ihminen voi saada. Kun aivojen sähköpiiri sulkeutuu ja tietoisuutemme pakenee kohti määrittelemätöntä suuntaa laajenevaksi pisteeksi, ihminen nauraa itselleen ja koko elämälleen ja päästää hyvillä mielin irti tietoisuudesta johon oli elämänsä aikana ehtinyt tottua, ja ottaa avosylin vastaan täydemmän olotilan, äärettömän tyhjyyden joka vapauttaa hänet "minän" taakasta ja tiedostamisesta. Kuulostaa melkein kristityille luvatulta paratiisiin siirtymävaiheelta? Mutta kuinka moni omaa versiotani osaisi arvostaa, eihän se edes turvaa tämähetkisen minäminäminäsi ikuista elämää. Raamattu onkin kustantajan kannalta onnistuneempi, popularisoitu versio näistä samoista ajatuksista, joita ihmiset ovat pohtineet iät ja ajat; Kelat nättiin pakettiin ja sellaiseen muotoon, että KUKA TAHANSA ymmärtää ne VÄLITTÖMÄSTI.

Se minkä sinä mieltäisit mielelläsi suunnitelluksi tavalla joka edellyttää erillisen suunnittelijaentiteetin, minä voisin mieltää vain välttämättömyydeksi minkään olemassaololle. Mitä jos havaitsemamme ja tuntemamme luonnonlait ovat minimivaatimus minkään kasassa pysymiselle? Mitä jos mitään luonnonlakeja ei ole säädetty erikseen Jumalan taulukkokirjassa, vaan omat luonnonlakimme ovat yksi porras ikuisessa jatkumossa missä pienemmät rakenteet muodostavat suurempia? Ehkä oma maailmankaikkeutemme on Kosmos kolmosessa asuvan Matti Nykäsen aivoissa tapahtuva sähköhäiriö hetkenä jona hän puukottaa kaveriaan humalassa? Ihan vain havainnollistaakseni miten käsittämätön konsepti äärettömyys ihmiselle on, ja miksi hänellä tulee pää vähemmän kipeäksi jos iskee stop-merkin johonkin ja sanoo että "no kaikkivoipa jutuke loi kaiken", oli tuon väittämän totuus- tai älyllinen arvo sitten mikä tahansa.

Jos ID tyytyisikin filosofoimaan olemassaolosta ikivanhoista uskonnollisista käsityksistä riippumattomana, voisin ottaa sen tosissani edes ideologiana. Tarkoitus johon ID-liike luotiin, on kuitenkin Raamatun saneleman todellisuuden totuudellisuuden pönkittäminen tieteellisyyden kustannuksella. Ihmisiä jotka ovat mieltäneet maailmankaikkeuden elämälle suunnitelluksi, on takuuvarmasti ollut kauan ennen valtavirtauskontojen syntyä, eikä tuossa maailmankatsomuksessa itsessään ole mitään vikaa. Siinä vaiheessa kun sitä käytetään instrumenttina valtataistelussa yrittäen tukea sitä nykyisen rajallisen ymmärryksemme fysikaalisesta todellisuudesta rajoissa saatavilla objektiivisilla havainnoilla, homma alkaa mennä lähinnä ärsyttäväksi omien itsekkäiden tarpeiden tyydyttämiseksi katsomalla todellisuutta uskonnollisen suodattimen läpi. Tässäkin tulee ongelma vasta dogmatismin myötä, sillä ketään tai mitään tai kenenkään tieteellisiä saatika uskonnollisia saavutuksia tuskin jarruttaa ideologinen premissi, niin kauan kuin se on alttiina lisääntyvän tiedon mukanaan tuomalle muutokselle ja objektiivisuuden "auktoriteetille" kritiikin kohteena. Dogmatismi ei salli kriittisyyttä, sillä dogmeja ei tarvitse johtaa, vaan dogmit hyväksytään lähtökohdaksi ajatuksille. ID:n ei itsessään tarvitsisi olla dogmeja kumartava ideologia, mutta sen alkuperän kristillisten motivaatioiden johdosta ID on vain ja ainoastaan ase uskonnon kokeman ahdistetun aseman nostamiseksi "kylmän" tieteellisen, rationalistisen ja materialistisen (paha sana sieluun uskoville) rinnalle maailmankatsomusten "taistelukentällä". "Kiila-dokumentti" ymmärtääkseni tunnustaa tämän.

Itse ID:n väittämän perusideologian (suunnittelu) omaksumiseksi ei tarvitse ID-pseudotiedettä. Maailmasta löytyy vain niin paljon pidemmälle jalostuneita käsitteellisiä viitekehyksiä maailman jäsentämiseen, että minun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää miksi kukaan kokisi ID:llä olevan mitään erityistä annettavaa heidän maailmankatsomukseensa. Ainoa motiivi onkin uskonnollinen, ja eritoten kristillinen. Maailmankatsomukset ovat kuitenkin OK, mutta se missä ID-kreationismi menee röyhkeästi yli rajan, on ylimielisyys jolla eksistenssiin suhtaudutaan; Jokainen havainto valjastetaan tukemaan omia premissejä, tehdään ylimielisiä oletuksia siitä miten paljon ymmärrämme jonkin biologisen (biologia on se ala johon ID keskittyy, ilmeisistä kristillisen luomiskertomuksen kirjaimelliseen tulkintaan liittyvistä motiiveista johtuen) rakenteen syntymekanismeista tai yleensäkään mistään biologisista prosesseista, ja käytetään tätä väliaikaista ymmärryksen tasoa hyväksi tukemaan omaa uskonnollista vakaumusta, ja ennenkaikkea käännyttämään muita uskomaan Raamatun auktoriteettiin.

Joku sanoi jotakin tyyliin "Ainoa asia joka ei muutu, on se että kaikki muuttuu". Kaikki virtaa eteenpäin, asiat hakevat uusia muotoja, kulttuuri muuttuu, arvot muuttuvat, ihmiset muuttuvat, yksilön identiteetti ja käsitys minästä muuttuu... Liikettä ei voi pysäyttää, ja ihminen joka haluaa sen pysäyttää on vain liian rakastunut itseensä ja omaan elämäänsä että ei voi päästää irti menneestä muutoksen tuoman oman turvallisuuden kompromisoinnin vuoksi. Uskonnot ovat malliesimerkki tällaisesta illuusion muuttumattomasta maailmasta mahdollistavasta itsenäisestä saarekkeesta, missä voi istua paikallaan ja luottaa siihen että saareke on ja pysyy pinnalla sillä omaan uskonnolliseen eepokseen on kirjattu Ikuinen Totuus jonka ei tarvitse muuttua maailman mukana, joten ihmisten tällä saarekkeellaankaan ei tarvitse ponnistella koko elämän kestävässä kasvuprosessissa missä joutuu jatkuvasti sopeutumaan uusiksi uusiin ajatuksiin, aatteisiin, perspektiiveihin ja arvomaailmoihin. Kaikki on valmiina. ID:istit haluavat kuvitella, että heillä on vaadittu ymmärrys eksistenssistä ja sen fysikaalisestaKIN luonteesta voidakseen luotettavasti johtaa vastauksia ikuisuuskysymyksiin kuten mistä ja miksi maailma on tullut, mikä on ihmisen tehtävä, mikä on MINUN tehtäväni jne. Tietenkin tällaisia omasta intuitiostaan juopuneita ja sen erehtymättömyyteen luottavia ihmisyksilöitä on ollut olemassa aikakaudesta riippumatta, ja se että oman tietoisuutensa olemassaolon autenttisuudella voi itselleen perustella suuremman tietoisuuden ja merkityksellisyyden olemassaolon, ei ole mitään uutta eikä kovinkaan vaikea temppu. Paljon vaikeampaa on kyetä kyseenalaistamaan omia päätelmiään, jopa siihen pisteeseen, että osaa kyseenalaistaa tietoisuutensa "essentian", "substanssin" tai "objektiivisen rakenteen" sellaisena kuin me sen *havaitsemme*. Tämä kuitenkin johtaa kaikenlaisiin kiusallisiin toteamuksiin siitä miten määrittelemättömissä kaikki objektiivisina PITÄMÄMME subjektiiviset arvot ja tulkinnat asioista ovatkaan, ja miten epävarmalla maaperällä oikeastaan seisomme tällaisten asioiden, kuten merkityksellisyys, tarkoituksellisuus ja päämäärä arvioimisessa kun irrotamme näkökulman lähinnä jotakin "oikeaa" todellisuutta kehnosti imitoivasta tietoisuudestamme. Täysin perusteltu nöyryys näitä kysymyksiä kohtaan on hyve joka uskovilta tuntuu puuttuvan kokonaan, sillä uskontohan antaa kaikenlaisia asioita kuten merkityksen, tarkoituksen ja päämäärän, oli se sitten miten ympäripyöreässä ja mitäänsanomattomassa - tai kuten Raamatun tapauksessa, ilmeisen inhimillisessä - paketissa tahansa. Uskontojen dogmaattisuus lisäksi suoraan vaatii vahvaa vakaumusta siitä, että on päässyt suurien kysymysten vastausten äärelle.

Jos puhutaan pelkästään ideologisista aspekteista, niin tämän perusteella suosittelisin ehdottomasti lapsille opetettavaksi ennenkaikkea tieteellistä maailmankatsomusta, sillä se on itsessään neutraalia, kantaaottamatonta ja analyyttisyyteen valmentavaa. Analyyttisyyden arvon perustelen sillä, että fysikaalinen maailma on yhtenäinen ja johdonmukainen ja sen on havaittu toimivan mainiosti funktionaalisten rakenteiden synnyttämisessä, ja funktionaalisuus ympäristön kanssa vuorovaikuttamisessa on tärkeä osa ihmisyyttä, identiteettiämme ja onnellisuutta, sekä itsessään luonteeltaan neutraali asia joka voidaan myöhemmin valjastaa minkä tahansa mihinkin aikaan kulttuurisesti sidotun ilmiön realisoimiseen. Järki pitää myllyn pyörimässä sillä kosminen mylly on havaintojen perusteella pohjimmiltaan järkevä ja myllyn pyörittämisessä ihminen on parhaimmillaan, siihen jos johonkin meidät on luotu: Virtaamaan kokonaisuuden mukana.

Nyt täytyy kysyä sinulta itseltäsi, että oletko itse tämän omista ajatuksistasi kirjoittanut? jos näin on niin lueppa kirjoitelma ja kerro meille mitä hemmettiä :D tässä kirjoituksessa oikein koitetaan meille kertoa.

<>|<> kirjoitti:

Nyt täytyy kysyä sinulta itseltäsi, että oletko itse tämän omista ajatuksistasi kirjoittanut? jos näin on niin lueppa kirjoitelma ja kerro meille mitä hemmettiä :D tässä kirjoituksessa oikein koitetaan meille kertoa.

ID:tä ja "suunnittelun" johtopäätöstä.

Kyllä minulla on tapana oikolukea kirjoitukseni. Tarkempia kysymyksiä saa toki esittää, asioita voi ilmaista eri tavoilla ja kaikki tavat eivät aukene kaikille.

Retrograph kirjoitti:

"Esimerkiksi, jos havaitaan, että luonnonlait ovat sellaisia, että maailmankaikkeudessa elämä suorastaan pukkaa päälle, niin miten ihmeessä tällaiset luonnonlait ovat syntyneet? Selvä osoitus suunnittelusta!"

Tiedätkö, minä *uskon* että "Life was bound to happen". Uskon siis merkitykseen, ja johonkin tarkoitukseen. Siihen mikä tämä tarkoitus on ja onko se ihmisen käsitettävissä, minulla ei ole paljon sanottavaa, ja siihen minun täytyy tyytyä. Minulla on kuitenkin koko elämä aikaa ajatella, ja lopussa pääsen vielä oman hypoteesini mukaan kokemaan egon täydellisen liukenemisen takaisin abstrakteista vapaaksi energiaksi. Minä *uskon*, että hetki jonka yksilö elää siirtyessään elollisuudesta elottomuuteen, on valaisevin kokemus mitä ihminen voi saada. Kun aivojen sähköpiiri sulkeutuu ja tietoisuutemme pakenee kohti määrittelemätöntä suuntaa laajenevaksi pisteeksi, ihminen nauraa itselleen ja koko elämälleen ja päästää hyvillä mielin irti tietoisuudesta johon oli elämänsä aikana ehtinyt tottua, ja ottaa avosylin vastaan täydemmän olotilan, äärettömän tyhjyyden joka vapauttaa hänet "minän" taakasta ja tiedostamisesta. Kuulostaa melkein kristityille luvatulta paratiisiin siirtymävaiheelta? Mutta kuinka moni omaa versiotani osaisi arvostaa, eihän se edes turvaa tämähetkisen minäminäminäsi ikuista elämää. Raamattu onkin kustantajan kannalta onnistuneempi, popularisoitu versio näistä samoista ajatuksista, joita ihmiset ovat pohtineet iät ja ajat; Kelat nättiin pakettiin ja sellaiseen muotoon, että KUKA TAHANSA ymmärtää ne VÄLITTÖMÄSTI.

Se minkä sinä mieltäisit mielelläsi suunnitelluksi tavalla joka edellyttää erillisen suunnittelijaentiteetin, minä voisin mieltää vain välttämättömyydeksi minkään olemassaololle. Mitä jos havaitsemamme ja tuntemamme luonnonlait ovat minimivaatimus minkään kasassa pysymiselle? Mitä jos mitään luonnonlakeja ei ole säädetty erikseen Jumalan taulukkokirjassa, vaan omat luonnonlakimme ovat yksi porras ikuisessa jatkumossa missä pienemmät rakenteet muodostavat suurempia? Ehkä oma maailmankaikkeutemme on Kosmos kolmosessa asuvan Matti Nykäsen aivoissa tapahtuva sähköhäiriö hetkenä jona hän puukottaa kaveriaan humalassa? Ihan vain havainnollistaakseni miten käsittämätön konsepti äärettömyys ihmiselle on, ja miksi hänellä tulee pää vähemmän kipeäksi jos iskee stop-merkin johonkin ja sanoo että "no kaikkivoipa jutuke loi kaiken", oli tuon väittämän totuus- tai älyllinen arvo sitten mikä tahansa.

Jos ID tyytyisikin filosofoimaan olemassaolosta ikivanhoista uskonnollisista käsityksistä riippumattomana, voisin ottaa sen tosissani edes ideologiana. Tarkoitus johon ID-liike luotiin, on kuitenkin Raamatun saneleman todellisuuden totuudellisuuden pönkittäminen tieteellisyyden kustannuksella. Ihmisiä jotka ovat mieltäneet maailmankaikkeuden elämälle suunnitelluksi, on takuuvarmasti ollut kauan ennen valtavirtauskontojen syntyä, eikä tuossa maailmankatsomuksessa itsessään ole mitään vikaa. Siinä vaiheessa kun sitä käytetään instrumenttina valtataistelussa yrittäen tukea sitä nykyisen rajallisen ymmärryksemme fysikaalisesta todellisuudesta rajoissa saatavilla objektiivisilla havainnoilla, homma alkaa mennä lähinnä ärsyttäväksi omien itsekkäiden tarpeiden tyydyttämiseksi katsomalla todellisuutta uskonnollisen suodattimen läpi. Tässäkin tulee ongelma vasta dogmatismin myötä, sillä ketään tai mitään tai kenenkään tieteellisiä saatika uskonnollisia saavutuksia tuskin jarruttaa ideologinen premissi, niin kauan kuin se on alttiina lisääntyvän tiedon mukanaan tuomalle muutokselle ja objektiivisuuden "auktoriteetille" kritiikin kohteena. Dogmatismi ei salli kriittisyyttä, sillä dogmeja ei tarvitse johtaa, vaan dogmit hyväksytään lähtökohdaksi ajatuksille. ID:n ei itsessään tarvitsisi olla dogmeja kumartava ideologia, mutta sen alkuperän kristillisten motivaatioiden johdosta ID on vain ja ainoastaan ase uskonnon kokeman ahdistetun aseman nostamiseksi "kylmän" tieteellisen, rationalistisen ja materialistisen (paha sana sieluun uskoville) rinnalle maailmankatsomusten "taistelukentällä". "Kiila-dokumentti" ymmärtääkseni tunnustaa tämän.

Itse ID:n väittämän perusideologian (suunnittelu) omaksumiseksi ei tarvitse ID-pseudotiedettä. Maailmasta löytyy vain niin paljon pidemmälle jalostuneita käsitteellisiä viitekehyksiä maailman jäsentämiseen, että minun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää miksi kukaan kokisi ID:llä olevan mitään erityistä annettavaa heidän maailmankatsomukseensa. Ainoa motiivi onkin uskonnollinen, ja eritoten kristillinen. Maailmankatsomukset ovat kuitenkin OK, mutta se missä ID-kreationismi menee röyhkeästi yli rajan, on ylimielisyys jolla eksistenssiin suhtaudutaan; Jokainen havainto valjastetaan tukemaan omia premissejä, tehdään ylimielisiä oletuksia siitä miten paljon ymmärrämme jonkin biologisen (biologia on se ala johon ID keskittyy, ilmeisistä kristillisen luomiskertomuksen kirjaimelliseen tulkintaan liittyvistä motiiveista johtuen) rakenteen syntymekanismeista tai yleensäkään mistään biologisista prosesseista, ja käytetään tätä väliaikaista ymmärryksen tasoa hyväksi tukemaan omaa uskonnollista vakaumusta, ja ennenkaikkea käännyttämään muita uskomaan Raamatun auktoriteettiin.

Joku sanoi jotakin tyyliin "Ainoa asia joka ei muutu, on se että kaikki muuttuu". Kaikki virtaa eteenpäin, asiat hakevat uusia muotoja, kulttuuri muuttuu, arvot muuttuvat, ihmiset muuttuvat, yksilön identiteetti ja käsitys minästä muuttuu... Liikettä ei voi pysäyttää, ja ihminen joka haluaa sen pysäyttää on vain liian rakastunut itseensä ja omaan elämäänsä että ei voi päästää irti menneestä muutoksen tuoman oman turvallisuuden kompromisoinnin vuoksi. Uskonnot ovat malliesimerkki tällaisesta illuusion muuttumattomasta maailmasta mahdollistavasta itsenäisestä saarekkeesta, missä voi istua paikallaan ja luottaa siihen että saareke on ja pysyy pinnalla sillä omaan uskonnolliseen eepokseen on kirjattu Ikuinen Totuus jonka ei tarvitse muuttua maailman mukana, joten ihmisten tällä saarekkeellaankaan ei tarvitse ponnistella koko elämän kestävässä kasvuprosessissa missä joutuu jatkuvasti sopeutumaan uusiksi uusiin ajatuksiin, aatteisiin, perspektiiveihin ja arvomaailmoihin. Kaikki on valmiina. ID:istit haluavat kuvitella, että heillä on vaadittu ymmärrys eksistenssistä ja sen fysikaalisestaKIN luonteesta voidakseen luotettavasti johtaa vastauksia ikuisuuskysymyksiin kuten mistä ja miksi maailma on tullut, mikä on ihmisen tehtävä, mikä on MINUN tehtäväni jne. Tietenkin tällaisia omasta intuitiostaan juopuneita ja sen erehtymättömyyteen luottavia ihmisyksilöitä on ollut olemassa aikakaudesta riippumatta, ja se että oman tietoisuutensa olemassaolon autenttisuudella voi itselleen perustella suuremman tietoisuuden ja merkityksellisyyden olemassaolon, ei ole mitään uutta eikä kovinkaan vaikea temppu. Paljon vaikeampaa on kyetä kyseenalaistamaan omia päätelmiään, jopa siihen pisteeseen, että osaa kyseenalaistaa tietoisuutensa "essentian", "substanssin" tai "objektiivisen rakenteen" sellaisena kuin me sen *havaitsemme*. Tämä kuitenkin johtaa kaikenlaisiin kiusallisiin toteamuksiin siitä miten määrittelemättömissä kaikki objektiivisina PITÄMÄMME subjektiiviset arvot ja tulkinnat asioista ovatkaan, ja miten epävarmalla maaperällä oikeastaan seisomme tällaisten asioiden, kuten merkityksellisyys, tarkoituksellisuus ja päämäärä arvioimisessa kun irrotamme näkökulman lähinnä jotakin "oikeaa" todellisuutta kehnosti imitoivasta tietoisuudestamme. Täysin perusteltu nöyryys näitä kysymyksiä kohtaan on hyve joka uskovilta tuntuu puuttuvan kokonaan, sillä uskontohan antaa kaikenlaisia asioita kuten merkityksen, tarkoituksen ja päämäärän, oli se sitten miten ympäripyöreässä ja mitäänsanomattomassa - tai kuten Raamatun tapauksessa, ilmeisen inhimillisessä - paketissa tahansa. Uskontojen dogmaattisuus lisäksi suoraan vaatii vahvaa vakaumusta siitä, että on päässyt suurien kysymysten vastausten äärelle.

Jos puhutaan pelkästään ideologisista aspekteista, niin tämän perusteella suosittelisin ehdottomasti lapsille opetettavaksi ennenkaikkea tieteellistä maailmankatsomusta, sillä se on itsessään neutraalia, kantaaottamatonta ja analyyttisyyteen valmentavaa. Analyyttisyyden arvon perustelen sillä, että fysikaalinen maailma on yhtenäinen ja johdonmukainen ja sen on havaittu toimivan mainiosti funktionaalisten rakenteiden synnyttämisessä, ja funktionaalisuus ympäristön kanssa vuorovaikuttamisessa on tärkeä osa ihmisyyttä, identiteettiämme ja onnellisuutta, sekä itsessään luonteeltaan neutraali asia joka voidaan myöhemmin valjastaa minkä tahansa mihinkin aikaan kulttuurisesti sidotun ilmiön realisoimiseen. Järki pitää myllyn pyörimässä sillä kosminen mylly on havaintojen perusteella pohjimmiltaan järkevä ja myllyn pyörittämisessä ihminen on parhaimmillaan, siihen jos johonkin meidät on luotu: Virtaamaan kokonaisuuden mukana.

Oma käsitykseni design-teoriasta:

On tärkeää erottaa oleelliset asiat informaatiotulvassa. Huomiota kiinnitetään sitten enemmän näihin oleellisiin asioihin.

Yksinkertainen ja loistava teoria!

periaate kirjoitti:

Oma käsitykseni design-teoriasta:

On tärkeää erottaa oleelliset asiat informaatiotulvassa. Huomiota kiinnitetään sitten enemmän näihin oleellisiin asioihin.

Yksinkertainen ja loistava teoria!

Kuulostat rehelliseltä ID-kiinnostuksinesi, mutta kysynkin että onko näiden "oleellisten" asioiden tunnistamiselle jokin metodi? Esimerkiksi koodattavissa proteiineissa yksi ainoa emäs DNA:ssa voi vaikuttaa niin radikaalisti proteiinin lopulliseen rakenteeseen, että sitä täytyy pitää oleellisena tuossa kontekstissa. Käsittääkseni ID on ottanut maskoteiksi Behen IC-konseptin mukaisia rakenteita, kuten bakteerin flagella, joita on ilmeisesti siis pidetty "oleellisina" tarkasteltavina informaatiokimppuina omalla tasollaan, ja useista rakenteista kuten silmästä on vedetty hätäillyt johtopäätökset sen funktionaalisuuden kannalta pakolliselle minimi-informaatiomäärälle. ID:istit esimerkiksi ovat perinteisesti kysyneet, että "Mitä hyötyä on puolesta silmästä?" ja tarkoittaneet tällä sitä, että silmän eri osia otettaisiin pois nykyisen kehitysasteen silmästä. Puolikas silmä ei kuitenkaan ole evoluutioteorian mukaan tällainen, vaan puolittamista täytyy suorittaa jokaisella silmän osalla, jolloin silmästä tulee vain "huonompi", mutta silti funktionaalinen silmä.

Retrograph kirjoitti:

Kuulostat rehelliseltä ID-kiinnostuksinesi, mutta kysynkin että onko näiden "oleellisten" asioiden tunnistamiselle jokin metodi? Esimerkiksi koodattavissa proteiineissa yksi ainoa emäs DNA:ssa voi vaikuttaa niin radikaalisti proteiinin lopulliseen rakenteeseen, että sitä täytyy pitää oleellisena tuossa kontekstissa. Käsittääkseni ID on ottanut maskoteiksi Behen IC-konseptin mukaisia rakenteita, kuten bakteerin flagella, joita on ilmeisesti siis pidetty "oleellisina" tarkasteltavina informaatiokimppuina omalla tasollaan, ja useista rakenteista kuten silmästä on vedetty hätäillyt johtopäätökset sen funktionaalisuuden kannalta pakolliselle minimi-informaatiomäärälle. ID:istit esimerkiksi ovat perinteisesti kysyneet, että "Mitä hyötyä on puolesta silmästä?" ja tarkoittaneet tällä sitä, että silmän eri osia otettaisiin pois nykyisen kehitysasteen silmästä. Puolikas silmä ei kuitenkaan ole evoluutioteorian mukaan tällainen, vaan puolittamista täytyy suorittaa jokaisella silmän osalla, jolloin silmästä tulee vain "huonompi", mutta silti funktionaalinen silmä.

Kiitos osoittamastasi mielenkiinnosta ja pitkästä kirjoituksesta.
Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että ID:n lähtökohta olisi vain uskonnollinen. Itse näen asian siten, että tieteessä karsitaan pois Occamin partaveitsen periaatteella kaikki sellainen, mikä ei ole välttämätöntä asian perustelemiseen. Tieteessä tämä on hyväksyttävää, mutta jos karsitaan liikaa, niin voi käydä, että heitetään pois pesuveden mukana myös itse lapsi.
Minulle tämä tarpeettomana pois heitettävä asia on tajunta. Siksi en pidä evoluutioteorista.
Descartes sanoi "Ajattelen, siis olen siis olemassa". Minusta tämä ei enää pidä paikkaansa. Pitäisi sanoa, että "Havaitsen, siis olen siis olemassa" tai "Tunnen, siis olen siis olemassa".

Veikkaan, että Dalai Lama tietäisi heti mitä ajan takaa.:)

periaate kirjoitti:

Kiitos osoittamastasi mielenkiinnosta ja pitkästä kirjoituksesta.
Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että ID:n lähtökohta olisi vain uskonnollinen. Itse näen asian siten, että tieteessä karsitaan pois Occamin partaveitsen periaatteella kaikki sellainen, mikä ei ole välttämätöntä asian perustelemiseen. Tieteessä tämä on hyväksyttävää, mutta jos karsitaan liikaa, niin voi käydä, että heitetään pois pesuveden mukana myös itse lapsi.
Minulle tämä tarpeettomana pois heitettävä asia on tajunta. Siksi en pidä evoluutioteorista.
Descartes sanoi "Ajattelen, siis olen siis olemassa". Minusta tämä ei enää pidä paikkaansa. Pitäisi sanoa, että "Havaitsen, siis olen siis olemassa" tai "Tunnen, siis olen siis olemassa".

Veikkaan, että Dalai Lama tietäisi heti mitä ajan takaa.:)

"Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että ID:n lähtökohta olisi vain uskonnollinen."

ID syntyi uskonnollisen instituution (DI koostuu lähinnä konservatiivisista kristityistä ja apologeetikoista) toimesta ja on uskonnollisesti motivoituneiden ihmisten promotoima.

Kysynkin sinulta, että mitä olet saanut ID:stä? Mitä konkreettista se on antanut materiaaliksi ajatuksillesi tai mitä se on lisännyt näkökulmaasi?

Seuraavaksi kysyn sinulta, että mitkä näistä asioista ovat ID:n ansioiden johdosta niin uniikkeja, että et olisi voinut saada niiden antamia vastaavia ajatuksia itsenäisesti, esimerkiksi pelkästään tuijottamalla ATP-syntaasin kuvaa ja toimintakaaviota (kyllä, olen päässyt aika syviin keloihin pelkästään tuijottamalla jotakin aineenvaihdunnallista reaktiotiekaaviota tai monimutkaista proteiinia)? Mitä ID on todella antanut sinulle, mikä olisi jotenkin korvaamatonta tai mullistavaa? Onko mikään tästä sellaista, mitä kenen tahansa itsenäinen kyky ihmetellä ja yhdistellä asioita, ei voisi vaivatta korvata?

Olen eri mieltä kanssasi siitä, että tiede heittäisi tajunnan ulos ikkunasta "tarpeettomana". Tajunta ja tietoisuus ovat yksi suurimpia mysteerejä jotka ihminen haluaa luonnostaan ymmärtää. Asioita voi jäsentää reduktionistisesti, kuten pilkkomalla aivot tuhansiin funktionaalisesti erikoistuneisiin osiin, ja tästä voi saada viitteitä mm. siitä, että miksi aivot ovat kehittyneet juuri sellaisiksi kuin ovat. Tämä ei tarkoita, etteikö tunteidensa tai tietoisuudensa *kokemuksesta* voisi nauttia yhtä vilpittömästi kuin ennen kuin ymmärsimme nuo reduktionistisen mallin mekanismit. Estääkö tieto siitä, että rakastuminen on sähkökemiallinen reaktioketju ja tila aivoissa, sinua kokemasta ja tuntemasta aitoa rakkautta? Estääkö kehon mekaniikan ja anatomian syvällinen ymmärrys sinua esim. harrastamasta urheilua "elämällä kehossasi", noiden miljoonien yksityiskohtien tiedostamisen sijaan keskittymällä ohikiitävän sekunnin murto-osan kestävän hetken hallintaan, elämällä juuri siinä hetkessä ja ottamalla se vastaan sellaisenaan? Asioiden tarkastelussa, niiden kokemisessa ja ymmärtämisessä on aina monia eri tasoja, ja reduktionismin/materialismin pelkääminen on täysin perusteetonta, sillä nämä mallit eivät ole täällä ottaakseen meiltä pois henkilökohtaista, aitoa kokemusta, vaan selittämässä näitä ilmiöitä objektiivisesta eli ei-henkilökohtaisesta ja subjektiin lukitusta näkökulmasta käsin, jäsentämään niitä osina suurempia kokonaisuuksia näiden suurempien kokonaisuuksien mekaniikan kannalta tärkeillä ehdoilla (fysikaalisen maailman reduktionistisesti kartoitettavien lakien puitteissa).

Voin myös taata sinulle, että Dalai Lama on elämän ja eksistenssin ymmärtämisessä valovuosia länkkäreiden ID-polkemista pidemmällä. Buddhismi perustuu sen verran abstraktimpiin malleihin maailmasta ja ihmisyyden perusasioiden kuten kärsimyksen selittämisessä, minkä lisäksi Tiibetin yhteisö muodostaa satoja vuosia kestäneen jatkumon jossa kunkin ajan Dalai Lamalle on siirretty edellisten polvien hengellisten johtajien ymmärrys ja viisaudet, sekä opetettu heille itse fysikaalisesta maailmasta tasolla joka on melko lähellä ulkomaailmankin "leading edge" -teorioita. En väitä että Dalai Lamat olisivat Hawkingeja, Newtoneita tai Einsteineja, vaan että tapa jolla heidät opetetaan jäsentämään maailmaa on erittäin dynaaminen, peruslänkkärin ajattelutapaan verrattuna vapaa ja joustava käsiteverkko johon on helppo liittää myös (tai etenkin) tieteellisiä konsepteja joista on ymmärretty olennainen. Buddhismi perustuu myös kokemiseen ja hetkeen ja siihen että tähän hetkeen sisältyy totuus ja mahdollisuus valaistumiseen, ja tuo valaistuminen on bluntisti ilmaistuna sitä, että ymmärtää *kokemuksen* kautta maailmankaikkeuden yhtenäisyyden. Kuulostaa triviaalilta, mutta tuossakin konseptissa on monia eri tasoja. Joka tapauksessa en kykene käsittämään, mitä sellaista ID:llä olisi ideologiana tarjota, mitä esimerkiksi Zen-buddhismista ei löytyisi (tuhansine lisämausteineen).

Mitähän matematiikka olisi ilman intuitiota? Pelkkää laskentaa?

periaate kirjoitti:

Mitähän matematiikka olisi ilman intuitiota? Pelkkää laskentaa?

Viestin pointtihan oli siinä, että intuitio on vaarallinen päättelyn väline. Et kai hyväksyisi matemaattista todistusta, jonka lopuksi todetaan, että nyt väite on tosi intuitiivisesti? Tottahan toki intuitiolla on tärkeä merkitys matematiikassa, kun se johdattaa esittämään oikeat kysymykset.

"Mitähän matematiikka olisi ilman intuitiota?"

Hilbertin unelma.

chairman of the bored kirjoitti:

Viestin pointtihan oli siinä, että intuitio on vaarallinen päättelyn väline. Et kai hyväksyisi matemaattista todistusta, jonka lopuksi todetaan, että nyt väite on tosi intuitiivisesti? Tottahan toki intuitiolla on tärkeä merkitys matematiikassa, kun se johdattaa esittämään oikeat kysymykset.

"Mitähän matematiikka olisi ilman intuitiota?"

Hilbertin unelma.

Ongelma on juuri siinä, mistä syntyvät ne hypoteesit, joita todistaa oikeiksi.
Intuitio auttaa asiassa.

periaate kirjoitti:

Ongelma on juuri siinä, mistä syntyvät ne hypoteesit, joita todistaa oikeiksi.
Intuitio auttaa asiassa.

Intuitio perustuu niille aineksille joita meillä on käytettävissämme ajatuksina ja käsitteinä maailmaa jäsentäessämme. Intuitio ei ole absoluuttinen tunnistusmenetelmä, eikä sille voida perustaa johtopäätöksiä. Sen sijaan intuitio on aavistamista ja asioiden ennakoimista, eräänlainen kuudes aisti joka toimii osittain tiedostamattomalla tasolla käyttäen alitajuisesti hyväkseen näitä abstrakteja aineksia joita tajunnassamme on ja joista johdamme käsitteellisiä viitekehyksiä ilmiöiden mekanismien ymmärtämiseen. Samaten matematiikassa intuitio voi toimia alitajuisena kompassina, ja matemaattisesti lahjakkaammilla ihmisillä tämä kompassi on luotettavampi, sillä heidän ajatusprosessinsa ja jäsentämisensä on matemaattisesti orientoitunutta. Tämä on kuitenkin vain samaa aavistamista, ja matematiikka onkin huono esimerkki intuition käyttöalueesta tässä kontekstissa siitä syystä, että matematiikka on ääretöntä ja noudattaa pohjimmiltaan yksinkertaisia lainalaisuuksia perustuen matemaattisille aksioomille joista ihmiset johtavat uusia kompleksisuuden tasoja omien tarpeidensa (sovellusalueiden) myötä. Luonnontieteissä intuitio voi olla harhaanjohtavampi, sillä fysikaalisen maailman lainalaisuudet ovat suurelta osin kartoittamatonta seutua, ja teemme helposti virheellisiä johtopäätöksiä jonkin asian "luonnollisuudesta" ja kustannustehokkuuksista ollessamme sokeita useille yhtälössä vaikuttaville tekijöille. Aristoteles käytti paljon intuitiotaan kirjoitellessaan hölynpölyään esimerkiksi liikkeen (potentiaali->aktualisaatio) luonteesta ja fysikaalisen maailman suosimista "optimaalisista" (ympyräliike on täydellinen, ympyräliike on ikuinen) liikeradoista, joiden sovellutusalue on kuitenkin rajoittunut lähinnä metafyysiseen pohdiskeluun, eikä hänen redundanteilla "teorioillaan" esimerkiksi pyörimisliikkeestä ole juuri käyttöä luonnontieteissä. Jo sata vuotta Aristoteleen jälkeen tuli Arkhimedes jonka matemaatikon ja fyysikon taidot olivat täysin eri sfääreissä ja perustuivat mitä ilmeisemmin enemmän matemaattiseen logiikkaan siinä missä Aristoteles kuvitteli voivansa soveltaa metafyysisiä aavistuksiaan mekaniikkaan ja maailmankaikkeuteen (esimerkkinä voi lukea hänen unettavaa tekstiään vaikka taivaankappaleista: http://etext.library.adelaide.edu.au/a/aristotle/heavens/ ).

Biologisia rakenteita tutkiessamme etsimme siis "koneita" jotka intuitiomme mukaan ovat suunniteltuja sillä ne näyttävät niin spesifikoidusti rakentuneilta että niillä on täytynyt olla lopullinen muoto tiedossa kehittyessään (tietenkin useimmat (YEC-kreationistiset) ID:istit väittävät suoraan, että ne eivät edes ole voineet kehittyä). Intuitiomme tämän asian arvioimisessa on kuitenkin rajattuna abstrakteihin joita mielemme on ulkoisesta maailmasta absorboinut. Päättelyn suunta voisi yhtä hyvin olla päinvastainen: Olemme rakentuneet noudattamaan samoja energiankäytön kannalta kustannustehokkaita rakenteita - esim. pyörimisliikkeen momentin ja sähköisen vuorovaikutuksen hyödyntäminen energiansiirrossa - kuin alemmilta tasoilta on löydettävissä, sillä ne ovat olleet matemaattisesti parhaita kandidaatteja jonkin funktion suorittamiseksi luonnonlakien ehdoilla. Se mistä kaikki diversiteetti biologisissa rakenteissa johtuu, taas on orgaanisten eliöiden aggressiivisen itsensäkopioimisen ja monimutkaisissa kemiallisissa rakenteissa ja niiden monistamisessa tapahtuvien virheiden mahdollisuuksien seurausta (voidaan puhua "virheistä" pelkästään luonnonvalinnasta evoluution mekanismina puhuttaessa). Jos kaikki siis rakentuu alemmilta tasoilta, niin tietoisuutemme - mukaanlukien kaikki tajunnalliset ilmiöt, kulttuuri, käyttäytyminen jne. - on samojen matemaattisten relaatioiden toistumista suuremmissa mittakaavoissa ja osa samaa "algoritmia" - joita kaikki muutkin vuorovaikutuslait ovat - joka toistaa itseään muodostaen uusia, "yllättäviä" rakenteita siirryttäessä mittakaavassa johonkin suuntaan, mutta joista kuitenkin on löydettävissä tuo sama yhdistävä kaava jota kaikki fysikaaliset reaktiot kumartavat. Ihminen mieltää kaavan essentian ja alkuperän kaltaisekseen tietoisuudeksi, sillä hänen kokemansa (tai havaitsemansa) tietoisuus on hänelle läheisin asia ja joka mahdollistaa asioiden yhdistämistä toisiinsa samoin kuten maailmankaikkeus on yhtä itsensä kanssa. Kuitenkin jos liikumme mittakaavalla, niin omamme kaltainen tietoisuus voi olla täysin yhdentekevä jollakin muulla tasolla toimivalle ja omassa mittakaavassaan asioita "yhdistävälle" kokonaisuudelle, kuten yhdelle maailmankaikkeudelle joka on niin kaukana omasta kokoluokastamme että meiltä puuttuu kyky käsittää miten tuollainen kokonaisuus "kokee itsensä", saatika perusteita väittää että olisimme oman tajuntamme kanssa uniikissa asemassa "objektiivisen" (kaikille yhteisen fysikaalisen maailman) todellisuuden prosessoreina, sillä tätähän tietoisuus tekee; Absorboi (ottaa vastaan informaatiota), käsittelee ja yhdistelee, emittoi (palauttaa informaatiota ympäristöön käsittelyn ja yhdistelyn pohjalta laskelmoidun reaktiivisen toiminnan muodossa). Intuitio taas rajoittuu tarkastelemaan kaikkea periaatteella, että ihminen voi toimia kaiken mittana, mikä on toki käytännöllistä tietyissä rajoissa toimiessa, mutta jonka tarjoamiin ihmisen havaitseman/kokeman tietoisuuden ja tämän kokoluokan meille helposti samaistuttaviin aavistuksiin rajoittuminen on lähinnä ylimielistä sovellettaessa koko eksistenssin "merkitysten" pohtimisessa, etenkin jos ajattelu rajoittuu tasolle jolla pohditaan että loikohan Raamatun kirjaimellinen isähahmoksi mieltämämme olento nimeltä Jumala kaiken ihan huvikseen ja meille tänne oman universumin "huvipuistoksi".

Retrograph kirjoitti:

Intuitio perustuu niille aineksille joita meillä on käytettävissämme ajatuksina ja käsitteinä maailmaa jäsentäessämme. Intuitio ei ole absoluuttinen tunnistusmenetelmä, eikä sille voida perustaa johtopäätöksiä. Sen sijaan intuitio on aavistamista ja asioiden ennakoimista, eräänlainen kuudes aisti joka toimii osittain tiedostamattomalla tasolla käyttäen alitajuisesti hyväkseen näitä abstrakteja aineksia joita tajunnassamme on ja joista johdamme käsitteellisiä viitekehyksiä ilmiöiden mekanismien ymmärtämiseen. Samaten matematiikassa intuitio voi toimia alitajuisena kompassina, ja matemaattisesti lahjakkaammilla ihmisillä tämä kompassi on luotettavampi, sillä heidän ajatusprosessinsa ja jäsentämisensä on matemaattisesti orientoitunutta. Tämä on kuitenkin vain samaa aavistamista, ja matematiikka onkin huono esimerkki intuition käyttöalueesta tässä kontekstissa siitä syystä, että matematiikka on ääretöntä ja noudattaa pohjimmiltaan yksinkertaisia lainalaisuuksia perustuen matemaattisille aksioomille joista ihmiset johtavat uusia kompleksisuuden tasoja omien tarpeidensa (sovellusalueiden) myötä. Luonnontieteissä intuitio voi olla harhaanjohtavampi, sillä fysikaalisen maailman lainalaisuudet ovat suurelta osin kartoittamatonta seutua, ja teemme helposti virheellisiä johtopäätöksiä jonkin asian "luonnollisuudesta" ja kustannustehokkuuksista ollessamme sokeita useille yhtälössä vaikuttaville tekijöille. Aristoteles käytti paljon intuitiotaan kirjoitellessaan hölynpölyään esimerkiksi liikkeen (potentiaali->aktualisaatio) luonteesta ja fysikaalisen maailman suosimista "optimaalisista" (ympyräliike on täydellinen, ympyräliike on ikuinen) liikeradoista, joiden sovellutusalue on kuitenkin rajoittunut lähinnä metafyysiseen pohdiskeluun, eikä hänen redundanteilla "teorioillaan" esimerkiksi pyörimisliikkeestä ole juuri käyttöä luonnontieteissä. Jo sata vuotta Aristoteleen jälkeen tuli Arkhimedes jonka matemaatikon ja fyysikon taidot olivat täysin eri sfääreissä ja perustuivat mitä ilmeisemmin enemmän matemaattiseen logiikkaan siinä missä Aristoteles kuvitteli voivansa soveltaa metafyysisiä aavistuksiaan mekaniikkaan ja maailmankaikkeuteen (esimerkkinä voi lukea hänen unettavaa tekstiään vaikka taivaankappaleista: http://etext.library.adelaide.edu.au/a/aristotle/heavens/ ).

Biologisia rakenteita tutkiessamme etsimme siis "koneita" jotka intuitiomme mukaan ovat suunniteltuja sillä ne näyttävät niin spesifikoidusti rakentuneilta että niillä on täytynyt olla lopullinen muoto tiedossa kehittyessään (tietenkin useimmat (YEC-kreationistiset) ID:istit väittävät suoraan, että ne eivät edes ole voineet kehittyä). Intuitiomme tämän asian arvioimisessa on kuitenkin rajattuna abstrakteihin joita mielemme on ulkoisesta maailmasta absorboinut. Päättelyn suunta voisi yhtä hyvin olla päinvastainen: Olemme rakentuneet noudattamaan samoja energiankäytön kannalta kustannustehokkaita rakenteita - esim. pyörimisliikkeen momentin ja sähköisen vuorovaikutuksen hyödyntäminen energiansiirrossa - kuin alemmilta tasoilta on löydettävissä, sillä ne ovat olleet matemaattisesti parhaita kandidaatteja jonkin funktion suorittamiseksi luonnonlakien ehdoilla. Se mistä kaikki diversiteetti biologisissa rakenteissa johtuu, taas on orgaanisten eliöiden aggressiivisen itsensäkopioimisen ja monimutkaisissa kemiallisissa rakenteissa ja niiden monistamisessa tapahtuvien virheiden mahdollisuuksien seurausta (voidaan puhua "virheistä" pelkästään luonnonvalinnasta evoluution mekanismina puhuttaessa). Jos kaikki siis rakentuu alemmilta tasoilta, niin tietoisuutemme - mukaanlukien kaikki tajunnalliset ilmiöt, kulttuuri, käyttäytyminen jne. - on samojen matemaattisten relaatioiden toistumista suuremmissa mittakaavoissa ja osa samaa "algoritmia" - joita kaikki muutkin vuorovaikutuslait ovat - joka toistaa itseään muodostaen uusia, "yllättäviä" rakenteita siirryttäessä mittakaavassa johonkin suuntaan, mutta joista kuitenkin on löydettävissä tuo sama yhdistävä kaava jota kaikki fysikaaliset reaktiot kumartavat. Ihminen mieltää kaavan essentian ja alkuperän kaltaisekseen tietoisuudeksi, sillä hänen kokemansa (tai havaitsemansa) tietoisuus on hänelle läheisin asia ja joka mahdollistaa asioiden yhdistämistä toisiinsa samoin kuten maailmankaikkeus on yhtä itsensä kanssa. Kuitenkin jos liikumme mittakaavalla, niin omamme kaltainen tietoisuus voi olla täysin yhdentekevä jollakin muulla tasolla toimivalle ja omassa mittakaavassaan asioita "yhdistävälle" kokonaisuudelle, kuten yhdelle maailmankaikkeudelle joka on niin kaukana omasta kokoluokastamme että meiltä puuttuu kyky käsittää miten tuollainen kokonaisuus "kokee itsensä", saatika perusteita väittää että olisimme oman tajuntamme kanssa uniikissa asemassa "objektiivisen" (kaikille yhteisen fysikaalisen maailman) todellisuuden prosessoreina, sillä tätähän tietoisuus tekee; Absorboi (ottaa vastaan informaatiota), käsittelee ja yhdistelee, emittoi (palauttaa informaatiota ympäristöön käsittelyn ja yhdistelyn pohjalta laskelmoidun reaktiivisen toiminnan muodossa). Intuitio taas rajoittuu tarkastelemaan kaikkea periaatteella, että ihminen voi toimia kaiken mittana, mikä on toki käytännöllistä tietyissä rajoissa toimiessa, mutta jonka tarjoamiin ihmisen havaitseman/kokeman tietoisuuden ja tämän kokoluokan meille helposti samaistuttaviin aavistuksiin rajoittuminen on lähinnä ylimielistä sovellettaessa koko eksistenssin "merkitysten" pohtimisessa, etenkin jos ajattelu rajoittuu tasolle jolla pohditaan että loikohan Raamatun kirjaimellinen isähahmoksi mieltämämme olento nimeltä Jumala kaiken ihan huvikseen ja meille tänne oman universumin "huvipuistoksi".

Mielestäni intuitio on verrattavissa koirien suuntavaistoon. En usko, että esimerkiksi koira, joka osaa palata kotiin hämmästyttävän monimutkaisten reittien kautta tuntee mitään ylimielisyyttä.

periaate kirjoitti:

Mielestäni intuitio on verrattavissa koirien suuntavaistoon. En usko, että esimerkiksi koira, joka osaa palata kotiin hämmästyttävän monimutkaisten reittien kautta tuntee mitään ylimielisyyttä.

En ymmärrä miten koira-esimerkkisi mitenkään liittyy siihen mitä kirjoitin.