Sapatin muutti sunnuntaille saatanan valtuudella katolinen kirkko. Tämän vallan tunnisti jo Luther antikristukseksi. Sunnuntai on täysin epäraamatullinen ja pakanallinen päivä. Jeesus vietti sapattia ja sapattia vietettiin alkuseurakunnassa. Luopumus tapahtui vähitellen kunnes 300 luvulla sunnuntai määrättiin pakanallisen keisarin toimesta viralliseksi lepopäiväksi. Paavinvalta vahvisti tämän 500-luvulla. Raamattu tuntee vain yhden lepopäivän, Jeesuksen sapatin jota myös kaikki hänen seuraajansa viettävät. Ei se että luopunut kirkko ottaa käyttöönsä pakanallisen päivän tee siitä kristityille mitään lepopäivää. Kunnia sunnuntain pyhittämisestä menee saatanalle.
Sapatti on merkkinä Jumalan ja niiden välillä jotka häntä palvelevat. Tämä luomisen muistomerkki jonka ihmiset tahtovat niin helposti unohtaa. Siksi lakiin on kirjoitettu: "Muista pyhittää...". Ihmisillä on aina ollut tässä asiassa huono muisti. Israelin kansa oli unohtanut lepopäivän Egyptin orjuudessa ja Jumala kehotti vastedes sen muistamaan. Jumala itse kirjoitti sormellaan koko lakitekstin ihmiskunnalle ohjeeksi oikeaan jumaliseen elämään. Neljäs käsky sisältää Jumalan hallitus alueen, ilmoittaa hänen teot ja hänen nimensä.
Sapatin halveksuminen on epäjumalanpalvelusta sillä sen kumoaminen on jumaluuden kumoamista, hänen tekojensa väheksymistä ja nimensä halventamista. Jumala on aina ollut hyvin tarkka juuri sapatistaan. Sen minkä Jumala asettaa ja siunaa on Raamatun sanan mukaan pysyvä iäti sellaisena. Jeesus sanoi kymmenen käskyn lain pysyvän ikuisesti muuttumattomana. Paavali opettaa että laki on hyvä ja pyhä ja käskysana oikea. Kaikki mikä puhuu päinvastaista, on antikristillisyyttä, olkoonpa puhuja oman mielensä mukaan kuinka Jeesuksen oma tahansa.
Rakkaus täyttää koko lain. Jos me rakastamme Jeesusta, me pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat noudattaa. Varsinkaan sapattikäsky, koska se ei sisällä mitään omia tekoja, vaan ainoastaan kaikista teoista luopumista.
Kristuksessa ei ole kreikkalaista eikä juutalaista. Uuden liiton juutalaisia ovat kristityt. kristityille kuulee kymmenen käskyn laki samoin kuin juutalaisille ennen. Sapatti annettiin luomisessa ihmiselle. Autuas se ihminen joka sitä noudattaa.
Jumalan kansan tunnusmerkki on aina ollut sapatti ja se tulee aina olemaan niin. Adam ja Eeva viettivät sapattia, Nooa, Aabraham, Jeesus. Apostolit, alkuseurakunta, valdolaiset. Jopa pimeinä katolisen kirkon petovallan aikana 538-1798 oli sapatinpitäjien ryhmiä eri puolilla Eurooppaa. Sitten suuren adventtiherätyksen aikana Jumala ilmaisi tahtonsa selvästi: Muista pyhittää lepopäivä, sapatti!
Ilm.14:7. Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
Kumarramme Luojaa pitämällä hänen sapattinsa!
Jes.56:2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
Saarn.12:13. Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
Sapatti on merkkinä Jumalan ja niiden välillä jotka häntä palvelevat. Tämä luomisen muistomerkki jonka ihmiset tahtovat niin helposti unohtaa. Siksi lakiin on kirjoitettu: "Muista pyhittää...". Ihmisillä on aina ollut tässä asiassa huono muisti. Israelin kansa oli unohtanut lepopäivän Egyptin orjuudessa ja Jumala kehotti vastedes sen muistamaan. Jumala itse kirjoitti sormellaan koko lakitekstin ihmiskunnalle ohjeeksi oikeaan jumaliseen elämään. Neljäs käsky sisältää Jumalan hallitus alueen, ilmoittaa hänen teot ja hänen nimensä.
Sapatin halveksuminen on epäjumalanpalvelusta sillä sen kumoaminen on jumaluuden kumoamista, hänen tekojensa väheksymistä ja nimensä halventamista. Jumala on aina ollut hyvin tarkka juuri sapatistaan. Sen minkä Jumala asettaa ja siunaa on Raamatun sanan mukaan pysyvä iäti sellaisena. Jeesus sanoi kymmenen käskyn lain pysyvän ikuisesti muuttumattomana. Paavali opettaa että laki on hyvä ja pyhä ja käskysana oikea. Kaikki mikä puhuu päinvastaista, on antikristillisyyttä, olkoonpa puhuja oman mielensä mukaan kuinka Jeesuksen oma tahansa.
Rakkaus täyttää koko lain. Jos me rakastamme Jeesusta, me pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat noudattaa. Varsinkaan sapattikäsky, koska se ei sisällä mitään omia tekoja, vaan ainoastaan kaikista teoista luopumista.
Kristuksessa ei ole kreikkalaista eikä juutalaista. Uuden liiton juutalaisia ovat kristityt. kristityille kuulee kymmenen käskyn laki samoin kuin juutalaisille ennen. Sapatti annettiin luomisessa ihmiselle. Autuas se ihminen joka sitä noudattaa.
Jumalan kansan tunnusmerkki on aina ollut sapatti ja se tulee aina olemaan niin. Adam ja Eeva viettivät sapattia, Nooa, Aabraham, Jeesus. Apostolit, alkuseurakunta, valdolaiset. Jopa pimeinä katolisen kirkon petovallan aikana 538-1798 oli sapatinpitäjien ryhmiä eri puolilla Eurooppaa. Sitten suuren adventtiherätyksen aikana Jumala ilmaisi tahtonsa selvästi: Muista pyhittää lepopäivä, sapatti!
Ilm.14:7. Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
Kumarramme Luojaa pitämällä hänen sapattinsa!
Jes.56:2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
Saarn.12:13. Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pysyi pystyssä yli 1000v. ilman yhtäkään uskovaa.
Mitä tarkoitat seurakunnalla. Katolinne kirkko ei tosiaankaan ole seurakunta, vaan pahuuden pesä.
Kuten kirjoituksessa mainittiin, uskovia on ollut ympäri maailman eri maissa kaikkina aikoina, vaikka kirkko onkin ollut ja on luopuneessa tilassa. Aina on ollut jäännös!
Mitä tällaisten opetusten merkitys on?
Tuomiokseenko kirkko opettaa pelkästään sapattia, mutta ei uudestisyntymisen merkitystä?
Kun katson opetuksen hedelmänä kasvanutta adv. uskovia, joille on opetettu kauniisti oppi, oikeanlaisuus jne. mutta ahdasportti ei ole tullut tutuksi.
Kyllä varmaan sapatti on selvä, mutta kylmien sydänten jotka ovat kovia, kylmiä, anteeksiantamattomia sykkii sydämessä.
Sieltä uupuu ajatus vaikka muista käskyistä jotka ovat yhtä pyhiä, sekä käsitys vaikka Isä meidän rukouksesta, kun te anteeksi annatte, niin teidän Taivaallinen Isäkin anteeksiantaa teille, jne.
Sidotaan anteeksiantamattomuuden kahleeseen ja sen näkyvä siunaamattomuus on perheessä.
Kohta 3 vuotta ollaan koettu suurta tuskaa pyhien adv.uskovien taholta, jota sukulaisetkin ihmettelevät, sekä muut ulkopuoliset uskovat.
Kaikesta on tullut sellainen johtopäätös, että opetus ei sisällä todellista uudestisyntymisen merkitystä, vaan on ulkoista muotomenollista rakkaudettomuutta, kun ja jos leireillä opetettava on sisäistänyt opin, hän on valmis kasteelle ja seurakuntaan. Hänet on opetettu sapattiin ja tutkiviin tuomiohin ja terveeseen luonteen pyhitykseen. Olet silloin adventisti ja sen totuuden tunnustajana olet pelastettu, vaikka uudestisyntymisen peso puuttuu. Ei edes ymmärretä sitä.
Laki pitäisi surmata ihminen ja Kristus tehdä eläväksi. Mutta kun ei saa surmata, vaan opetetaan, että kun astelet näiden ajatusten ja ohjeiden mukaan se riittää. Ihminen ei kohtaa Jumalaa jo tässä ja nyt hetkessä siinä tuomarina joka tuomitsee helvettiin kuolemaan nyt ja välittömästi, että evankeliumin ilosanoma vapauttavasta tuomiosta saisi sijaa sydämessä ja näin armahdetut syntiset lähtisivät vaeltamaan elävää elämää jonka Kristus on saanut aikaan.
Mutta tämä on nyt ja tuska sekä ahdistus adventismin hengen hedelmänä toisten nautittavana.
Kuulosti tutulta.
Evankelioin joitakin adventisteja (suullisesti) ja lopulta heidän oli todettava, etteivät he olleet koskaan tulleet uskoon. Yksi heistä sitten tiedusteli pastoriltaan, että miksi uskoon tulolla ei ollut väliä, vaikka puhutaan uskovien kasteesta. Pastori oli sanonut, että eihän sitä voi tietää, kuka on uskossa. Eli kunhan vaan tunnustaa nuo adventtikirkon 28 opinkohtaa ja antaa kastelupauksen, johon juuri sisältyvät nuo Ellen Whitet, tutkivat tuomiot ym. niin sitten mennään "uskovien kasteelle". Eikö tuo ole jo Jumalan pilkkaa.
Niin, pelkään, että tässä tuskassani kävelen ennenaikaiseen omaan hautaani särkyneen sydämeni takia, oireet ovat jo senmukaiset.
Valvottujen öiden takia on verenpaineeni noussut jo välillä jo alapaineena 120.
Tukeni on ollut uskovien veljien yhteisö, he jotka kantavat rukouksin perhettämme.
Jos sukulaisesi ovat eksyneet adventismiin, niin tiedän miten se sydäntä raastaa. Omaa kokemusta on. Osa omista sukulaisistani on viime vuosina päässyt eroon siitä, mutta osalla on yhä peitteet silmillä.
Hyvä, että sinulla on noita rukoilijoita. Minäkin olen monet kerrat rukousaiheita kysyttäessä antanut nuo adventistisukulaiseni aiheeksi.
Mutta yritä nyt kuitenkin ottaa irtonaisempi asenne noihin sukulaisiisi ja jättää heidät Herran käteen. Vaikka tunnet heistä tulevan Jumalaa vastustavan asenteen, niin pysy irti siitä - se ei ole sinun syysi eikä vastuullasi. Väärä vastuu ja tuskailu nostaa verenpainettasi.
Voit vain rukoilla ja puhua silloin, kun Jumala johtaa puhumaan. Jokaiselle ihmiselle Jumala on antanut vapaan valinnan mahdollisuuden emmekä me saa noita sukulaisia eksytyksestä ulos emmekä uskoon evankelioitua, jolleivät he itse halua.
Pidä nyt terveydestäsi huolta, hae verenpainelääkkeet siksi aikaa, että saat tuon asian mielessäsi kuntoon, ehkä voit sitten taas elellä normaaliverenpaineisena ilman lääkkeitä.
Minä otan nuo sukulaisesi rukousaiheikseni, tehkää te muutkin palstan uskovat sama.