koirani yhtäkkinen kuolema

AnnKristin

Koirani, kohta 7 vuotias rottweiler kuoli eilen illalla käsiini yhtäkkiä. Minua vaivaa kovasti kuolinsyy, mutta en millään halunnut koiraa avattavaksi lääketieteelliseen ja yritän nyt selvittää eri mahdollisuuksia kuolemalle.

Koira oli tassujen takia (OD-diagnosi pennusta lähtien) aika raihnainen (huonokuntoinenkin), mutta muutoin iloinen ja reipas, kuten kuolin päivänäkin. Sydän tai muita sairauksia ei oltu todettu. Söi ja joi normaalisti. Oli normaalipainoinen.

Koira nousi nuuskimaan tavalliseen tapaansa keittiön lattiaa, kun yhtäkkiä rojahti äänekkäästi lattiaan, yritti nousta vielä (katsoi minua apua pyytävästi ja hämmästyneesti)ja rojahti toisen kerran kyljelleen jääden siihen makaamaan ja puuskuttamaan äänekkäästi. Päätä veti hieman selkää kohti taaksepäin ja raajat oli suorana. Tätä kesti hyvin lyhyen aikaa (varmaan 2 min), koira virtsasi ja ulostekin tuli ja yhtäkkiä kaikki äänet lakkasivat, koira oli ihan eloton (silmät eivät reagoineet valoon eikä hengittänyt lainkaan). Annoin sydänhierontaa, tarkistin kielen ja puhalsin nenäänkin. Kohta koira veti kaksi kertaa syvään hengeä ja kuoli siihen. Kieli oli ihan valkoinen.

Aikaisemmin muutama vuosi sitten rauhoituksessa koira sai epileptisen kohtauksen. Kuolin asento muistutti sitä ensin vähän, mutta kohtaus oli paljon lyhyempi ja oireettomampi kuin aikaisemmin. Epilepsiaa ei muutoin oltu todettu tai oireillut.

Annoin elvytystä hyvin lyhyen aikaa, - olisiko vain pitänyt jatkaa vai oliko kohtaus todennäköisesti niin voimakas sydänkohtaus, että se olisi ollut turhaa? Vai oliko se epilepsia kohtaus, vaikka oire oli niin lyhytaikainen (kuulin, että jos pitikittyy, koira voi kuolla epilepsiaan)? Muu aivovaurio? Kaikki oli ohi varmaan 5 minuutissa...

Olisin kiitollinen kommenteista tai yrityksestä antaa diagnosi, vaikka ymmärrän, että varmaa sellaista ei näin voi saada...haluan vielä mainita, että koirani oli lempeä nallekarhu ja älyttömän hellyyden kipeä, rottweileri, joka halusi jopa vieraiden syliin...Menetys on sanoinkuvaamaton ja olen vieläkin shokissa..

40

3389

Vastaukset

  • Mielestäni on ihan turha veikkailla tai spekuloida syytä. Koirasi kasvattaja ja rotujärjestö olisivat varmasti iloisia, jos koiralle oltaisiin tehtäisiin patologinen tutkimus kuolinsyyn selvittämiseksi. Ensinnäkin se on edullinen, koiran voi itse viedä Eelaan ja siellä sopia mihin koira toimitetaan heiltä tuhkattavaksi ja mistä voi koiran jäämistön noutaa kotiin tai mihin omistaja sen haluaa lähetettävän.

    Surullista tietenkin ajatella tuommoisia, kun on koissun juuri menettänyt, mutta tiedonsaanti on aina tärkeää. Itse ollaan alle koiran keskimääräisen "normi-iän" poisnukkuneet (alle 9 v.), joilla ei ole mitään diagnosoitua sairautta ollut tai jos on epäselvää kuolinsyystä, viety Eelaan, samoin jokunen kasvattimme. On jäänyt hyvä mieli itselle ja tullut ehkä edistettyä rodun terveydellistä kehitystä saadulla tiedolla.

    Koiria ei onneksi ole ollut monen montaa vietäväksi, koska koirallisia vuosia on pian 30 takana, mutta vuosien varrella kuitenkin joitakin. En koe avausta pahaksi, vaan fiksuksi ja asialliseksi toimenpiteeksi, jonka jälkeen ikävästä huolimatta yöunikin taas tulee, kun ei tarvi pähkäillä.
    Otan osaa suruusi.

    • ""....mutta en millään halunnut koiraa avattavaksi lääketieteelliseen..""

      ai miksi ?? vaikka se oli jo kuollut.
      Tai ehkä se on kallista, sitten voin ymmärtää.


    • ymmällä kirjoitti:

      ""....mutta en millään halunnut koiraa avattavaksi lääketieteelliseen..""

      ai miksi ?? vaikka se oli jo kuollut.
      Tai ehkä se on kallista, sitten voin ymmärtää.

      Saako koiran takaisin avauksen jälkeen? Tai saako sitä sieltä mitenkään tuhkattavaksi?

      Jos ei saa, niin en minäkään luovuttaisi eläintäni avattavaksi. Haluan koirani yksilötuhkaukseen ja säilyttää tuhkat sitten kauniissa uurnassa.


    • Hei ymmärrän tuskasi , mun koiralle kävi samoin. Sillä oli kova jano kun tulin kotiin, joi ja söi hieman, pyysi ulos ja kävi pissillä. Pyysi taas ulos ja juomista, sit kävimme pikku lenkillä, tultiin sisään, otin syliin niin parkaisi kivuliaasti..sillä oli ollut selkä kipee ja siihen lääkkeet, joten annoin lääkkeen ja käveli pienen lenkin , takajalat petti alla, kaatui..kyljelleen, läähätti ja tärisi niin. 3 min.Hengitys loppui ja sit sydän äänet, eikä mitään ollut tehtävissä..ei ehditty mihinkään lääkäriin...oltiin kyllä 2 viikon sisällä kolmesti jo käyty , pieniä oireita oli ollut, mut mitään hälyttävää ei ollut löytynyt !


    • 1+1 kirjoitti:

      Saako koiran takaisin avauksen jälkeen? Tai saako sitä sieltä mitenkään tuhkattavaksi?

      Jos ei saa, niin en minäkään luovuttaisi eläintäni avattavaksi. Haluan koirani yksilötuhkaukseen ja säilyttää tuhkat sitten kauniissa uurnassa.

      Kuolleen eläimen voi lähettää avattavaksi. Evira ja Eläinlääketieteellinen korkeakoulu tekee niitä. Ennen lähetystä pakattava oikein, lähetekaavake mukana, matkahuoltoon mahdollisimman pian. Pikapakettina arkena. Sen voi myös itse viedä sinne.
      Itse ennen lähetystä olen sopinut esimerksi Vernan kanssa yksilötuhkauksen, uurnan ja kuljetukset. Heidän firma hakee eläimen avauksen jälkeen sieltä, tuhkaa ja paketti voi tulla sitten kotiin tai sovitusti nouto.
      Maahan hautausta odottaa rakas kissani, uurnassa on oikeasti 9 kissaa. Hän kuoli viikkoa ennen synnytystä 8 vauvaa mahassa. Noin vaan, ääntä päästämättä. Käsittämätöntä on, ettei avauskaan paljastanut mitään sairautta. Toivottavasti kissojengeenitutkimus jotenkin hyötyy tästäkin tapauksesta. Tuliko joku rytmihäiriö, en tiedä. Useasta kissasta ja edesmenneestä koirastani otettiin jo elossa verinäyte Hannes Lohen geenitutkimuksiin.


    • lottaj kirjoitti:

      Hei ymmärrän tuskasi , mun koiralle kävi samoin. Sillä oli kova jano kun tulin kotiin, joi ja söi hieman, pyysi ulos ja kävi pissillä. Pyysi taas ulos ja juomista, sit kävimme pikku lenkillä, tultiin sisään, otin syliin niin parkaisi kivuliaasti..sillä oli ollut selkä kipee ja siihen lääkkeet, joten annoin lääkkeen ja käveli pienen lenkin , takajalat petti alla, kaatui..kyljelleen, läähätti ja tärisi niin. 3 min.Hengitys loppui ja sit sydän äänet, eikä mitään ollut tehtävissä..ei ehditty mihinkään lääkäriin...oltiin kyllä 2 viikon sisällä kolmesti jo käyty , pieniä oireita oli ollut, mut mitään hälyttävää ei ollut löytynyt !

      Otan kovasti osaa menetykseesi, mutta tuskin olisit voinut tilanteelle mitään. Toivoisin kuitenkin, että antaisit avata koirasi, sillä silloin taas saataisiin tietoa tuleville koirille.


    • minelan kirjoitti:

      Otan kovasti osaa menetykseesi, mutta tuskin olisit voinut tilanteelle mitään. Toivoisin kuitenkin, että antaisit avata koirasi, sillä silloin taas saataisiin tietoa tuleville koirille.

      Olen myös tutkimuksen kannalla. TIETO EHKÄ RAUHOTTAISI SINUAKIN, AINAKIN SIITÄ OLISI HYÖTYÄ KOKO RODULLE.
      sUURET VALITTELUT, NYT SURUN KOHDATESSA.


  • Otan osaa siihen. Koirasi on varmasti vielä lähelläsi, joten, jos haluat varmuuden, vie koirasi kuolinsyytarkastukseen. Silloin saat rauhan asiassa, jota tuskin olisit voinut muuttaa toiseksi. Ja sitten - muista kaikkea sitä, mitä yhdessä teitte, itke kuvia katsellessasi ja KERRO asiasta mahdollisimman monelle ihmiselle. Ainakin koiran joskus omistaneet tietävät, mitä' on luopua rakkaasta eläimestä.
    Koirasi sai tuntea läheisyytesi,kun kuolema saapui, yrityksesi auttaa sitä. Kait se vaistoeläimenä aavisti hyvästijätön hetken, siksi se katsoi silmiisi kysyvästi.Tämä' muisto mielessään koirasi lähti koirien taivaaseen. Nyt sen on hyvä juosta vihreillä niityillä. Itse ajattelen, että koiralla on sielu, miksi ei olisi. Selkärankaisena se on viisas ymmärtäjä, nopeaälyinen, uskollinen. Kyllä sen paikka on taivas!

    • Otan osaa menetyksesi johdosta. Lemmikin kuolema on aina kova paikka omistajalle. Itsekin jouduin tuohon ikävään tilanteeseen viime tiistaina, kun jouduin viemään koiravanhuksemme nukutettavaksi.
      Vieläkin itkettää..
      Voimia sinulle.


    • Olen menettänyt tähän ikään mennessä useita koiria. Aina on sydän särkynyt,kaikkia olen rakastanut. Tuskallisinta oli kuitenkin dobermannini kuolema kesällä. Sain sen 1,5 vuotiaana kasvattamattomana ja koulimattomana. Ensi kerran koiran pito tuntui työlle. Kaikki kärsivällisyys ja rakkaus kannatti. Sain lähes täydellisen koiran. Se oli varjoni. Se nauroi paljon,oli itsepäinen,hellä,rakastava ja hauska. Vain 6,5 vuotiaana Se leikki ja riiteli toisen kissani kanssa,oli oma hölmö itsensä. Yhtäkkiä ilman syytä vatsalaukun kiertymä. Edellisestä syömisestä 6 tuntia. Minulta revittiin silloin sydäntä rinnasta ! Dobermanni oli ehdottomasti minun rotuni. Haasteita ja syviä tunteita. En vain halua kokea koskaan samaa tuskaa ! Te jotka otatte dobermannin saatte taatusti jotain ikimuistoista. Sen elinikä on vain järkyttävän lyhyt. Rakastan tyttöäni kuolemaani asti ja onnea teille jotka dobermannin otatte !!


    • BeritasRomeo kirjoitti:

      Olen menettänyt tähän ikään mennessä useita koiria. Aina on sydän särkynyt,kaikkia olen rakastanut. Tuskallisinta oli kuitenkin dobermannini kuolema kesällä. Sain sen 1,5 vuotiaana kasvattamattomana ja koulimattomana. Ensi kerran koiran pito tuntui työlle. Kaikki kärsivällisyys ja rakkaus kannatti. Sain lähes täydellisen koiran. Se oli varjoni. Se nauroi paljon,oli itsepäinen,hellä,rakastava ja hauska. Vain 6,5 vuotiaana Se leikki ja riiteli toisen kissani kanssa,oli oma hölmö itsensä. Yhtäkkiä ilman syytä vatsalaukun kiertymä. Edellisestä syömisestä 6 tuntia. Minulta revittiin silloin sydäntä rinnasta ! Dobermanni oli ehdottomasti minun rotuni. Haasteita ja syviä tunteita. En vain halua kokea koskaan samaa tuskaa ! Te jotka otatte dobermannin saatte taatusti jotain ikimuistoista. Sen elinikä on vain järkyttävän lyhyt. Rakastan tyttöäni kuolemaani asti ja onnea teille jotka dobermannin otatte !!

      Tiedän tuon tunteen, tämä on rotuni. yli 30 kk-mäyräkoira oli ainut rotu mitä rakastin. Sitten halvaannuin ja jouduin antnmaan ne pois. koska mäyräkoira tarvitsee paljon liikuntaa. Nuorinta koiraani ikävöi suunnattomasti, Minelan Balsami.joka ooli aivan huippukoira sekä kotona että näyttelyssä.
      Nyt minulla on pieni, reipas rohkea suloinen, siis kaikkea mitä koiralta voi odottas Chihuahua 5 vuotta.
      YKSI ONGELMA ON, joka saa minut jo nyt hysteeeriseksi, eikä siihen ole mitään syytä, on se, että sen sydän ei kestä.
      KAUN OLIMME VIIMEKSI ROKOTUKSILA ELL. sanoi, että trve, kuin pukki, mutta kuitenki pelkään, että menetän sen aivan liikaa.
      EN NYT RUPEA TÄSSÄ LUOETTELEMAAN MITÄ MENETYKSIÄ olen kokenut viimeisen viiden vuoden aikana, mutta TOUHO on kaikkeni. Jokus tuntuu jopa tuskalliselta, kun en voi kertoa sille, kuinka paljon sitä rakastan
      Joku epäili, poitetusta kirjoituksesta, että miten pidän koiraani ja kissaani.Se
      jo kertoo krjoittajasta paljon, ainakin sen, että eläimet ovat inulle tärkeinpiä, kuin yksikään ihminen. Aika loukkaavasti sanottu ihmisestä, mutta kaikki lähimmät ihmiset minulle, ovat kuolleetl.


    • Kirjoita suomeksi,kiitos


    • Minua ainakin lohduttaa ajatus, että tapaan edesmenneet koirani vielä kuolemani jälkeen. Miksi eläimet eivät pääsisi taivaaseen, kun ne ovat viattomia ja uskollisia omistajaansa kohtaan. Eri asia onkin sitten se, pääseekö omistaja taivaaseen


  • Otan lämmöllä osaa suureen suruusi. Oma rakas 4 v chihuni kuoli käsiini viime keskiviikkona isomman koirani puremaan, joka oli vahinko.
    Eläinlääkäri saattaisi osata sanoa tarkempaa analyysia kuolinsyystä. Voisi kuvitella, että koirasi kuolema on sydämeen tai aivoihin viittaavaa, koska sydän on pysähtynyt nopeasti ja elintoiminnot ovat myöskin lakanneet nopeasti. Onneksi kuolema oli nopea, ettei koirasi joutunut kärsimään.
    Oman chihuni vein viime keskiviikkona Eviraan ruumiinavausta varten, koska halusin tietää varman kuolinsyyn. Seuraavana päivänä sain tietää tulokset. Varman syyn tietäminen helpotti omaa tuskaani ja asian käsittelyä, koska yritin myös elvyttää rakastani tekohengityksen ja sydänelvytyksen avulla. Eviran toiminta oli kaikinpuolin asiallista ja nopeaa. Evira toimitti rakkaani Mäntsälän lemmikkilehtoon, josta haen tänään rakkaani tuhkat kotiin.
    Olin shokissa vielä lauantainakin ja tuskani ja suruni on sietämätöntä, mutta lohdutusta tuo tieto siitä, että koirani eli onnellisen ja rakkaudentäyteisen elämän vaikkakin lyhyen sellaisen. Lohtua tuo myös se, että saan rakkaani takaisin kotiin.
    Lohtua ja voimia sinulle suuren surun kanssa elämiseen.
    -Marja

    • Otan todellakin osaa! Tuollainen dramaattinen kuolema, toisen koiran puremaan, tuntuu niin turhalta...
      Mutta ymmärrän erittäin hyvin tunteesi. Minä olen saanut rakkaan toverini jo kotiin. Se odottaa hyllyllä maan sulamista ja sitten toukokuussa pidämme "hautajaiset" omalla kotipihalla. Hautaamme sen rakkaan toverin viereen, joka kuoli vuosi sitten..
      Jaksamista sinullekin! Ja kiitos kommenteista muutoinkin..


    • AnnKristin kirjoitti:

      Otan todellakin osaa! Tuollainen dramaattinen kuolema, toisen koiran puremaan, tuntuu niin turhalta...
      Mutta ymmärrän erittäin hyvin tunteesi. Minä olen saanut rakkaan toverini jo kotiin. Se odottaa hyllyllä maan sulamista ja sitten toukokuussa pidämme "hautajaiset" omalla kotipihalla. Hautaamme sen rakkaan toverin viereen, joka kuoli vuosi sitten..
      Jaksamista sinullekin! Ja kiitos kommenteista muutoinkin..

      oMA KOIRANI, 15 V9 KUOLI KÄSITTÄÄKSENI NORMAALIN VANHUKSEN KUOLEMAN. Vein sen Mevettiin, jossa koira pakastettiin, koska halusin haudata sen maapaikkaamme, omenapuun alle.
      Koiran kuolemaa seuraavana päivänä jouduin lähtemään työmatkalle viikoksi, ja kun palasin hain koirani heti, sain sen mustassa jätesäkissä jäätyneenä.
      sukulaiseni olivat kaivaneet jo haudan sille valmiiksi, johon koira haudattiin.
      Serkkutyttöni oli kerännyt ison kimpun kukkia Darin haudalle ja koko lähi suku oli kanssani suremassa koiraani. Hautajaiset olivat kauniit ja tunnelmalliset.
      Tämän jälkeen monta koiraa on haudattu Darin viereen.


    • Osanottoni myös sinule Marja.
      Koirissa on vain yksi vika, ne kuolevat liian aikaisin.
      Sinulla on kuitenkin muistot ja koirasi sai elää rakkaudentäyteisen elämän.

      Minulla on terve, viisas, älykäs, herrasmies Chihuhua
      Joskus tuntuu, että jos se sairastuisi. olisin valmis antamaan sille vaikka uuden munuaisen, tai mitä se ikinä tarvitsisi.
      Otan todella kaikesta sydämestäni osaa suruusi.
      Vielä ei ole aika puhua uudesta pennusta, mutta ehkä joskus.
      Minulla on ollut koiria 4-5 kin kerrallaan 63 vuotta, olen kokenut monta kuolemaa, mutta aina se uusi pentu on tuonut omanlaisensa kiintymyksen ja kiinnipitämisen elämästä.


    • Miten kestit kaiken ja mikä on olosi nyt.


    • Marja
      Osanottoni myös sinulle. Minullakin on chihuahua, joka on kaikkeni.Pelkään, olen ajoittain aivan hysteerinen, kun ajattelen, että menetän sen joskus. Itse täytän 70v syksyllä, joten kumpikohan meistä ensin lähtee. Olen järjästänyt asiat niin, että Touho tulee hoidetuksi minusta huolimatta.
      Miten koira voikin olla niin rakas. Chihu on , ainakin Touho, yhden ihmisen koira ja sillä on voimakas suojeluvietti.


  • tuo kuulosti hieman jäykkäkouristukselta? onko se saanut kaikki rokotukset? oletko tutkinut ettei ole syönyt mitään myrkyllistä kuten suklaata tai pesuaineita? toi on todella ikävää kun ei tiedä mihin parhaan ystävänsä menettää.. kokemusta on.

  • otan osaa kuulostaa järkyttävälle,yritä kuitenkin selvitä ja sure koirasi rauhassa ja voithan sitten josus kun ja jos siltä tuntuu hankkia uuden tosin ei mikään eikä kukaan voi korvata toista mutta lievittää surussa eikä tarkoita sitä että sinun pitäs koirasi unohtaa vaali sen muistoa ja ajattele että saity elää sen kanssa.moni pieni koira etsii tälläkin hetkellä omaa rakastavaa kotia. minuta tuntuu etta koirasi sai äkillisen sydän kohtauksen, kahdelta kavetriltani kuli koirat samaan tapaan ja ne oli saanut sydänkohtauksen. en tiedä lohduttaako yhtään mut ei sun koiras kauan tarvinnut kärsiä ennen kuolemaa siinä sen välttämättömän asian edessä joka kaiken ellolisen tulee kokea.voimia sulle

    • Kiitos osanotosta ja lohduttavista sanoista.

      Joo, moet ovat kommentoineet, myös hoitoalan ihmiset, että todennäköisesti aorta yms. repesi ja en olisi voinut tehdä oikeastaan mitään enää, koska se oli niin voimakas sydänkohtaus.

      Itsestäkin alkaa, alkushokista selvittyäni, tuntua todennäköisimmältä vaihtoehdolta tuo. Joku epäili muuta, mutta mitään vaarallista se ei ollu syöny ja kaikki rokotukset otettiin säännöllisesti. Asutaan vielä maalla, jossa ei muita koiria yms (tartunta tai myrkytysvaaraa).

      Kiitos kuitenkin vielä!


    • Minun koira on erittäin sairas enkä tiedä mikä sillä on mutta me epäilemme että sillä on diabetes sillä se ei liiku ja se kuolaa jatkuvasti ja olen vasta 11.v enkä kestä sitä


    • 11vuotiastyttö kirjoitti:

      Minun koira on erittäin sairas enkä tiedä mikä sillä on mutta me epäilemme että sillä on diabetes sillä se ei liiku ja se kuolaa jatkuvasti ja olen vasta 11.v enkä kestä sitä

      Diabetekseen löytyy kyllä lääkitys.


    • 11vuotiastyttö kirjoitti:

      Minun koira on erittäin sairas enkä tiedä mikä sillä on mutta me epäilemme että sillä on diabetes sillä se ei liiku ja se kuolaa jatkuvasti ja olen vasta 11.v enkä kestä sitä

      Etkö voi pyytää vanheemiasi viemään koiraasi eäinlääkärille. Diabetes on aika yleinen sairaus, johon on lääkitys.


  • koirani kuoli 4 tunnissa ihan terveestä ,perussairautena oli ruoka aine allerkia kyllä on ottanu tosi kovalle itkua on riittänyt

  • Veikkaan aivoverenkiertohäiriötä jos epilepsiatyyppistä on ollut aiemminkin ja sen perään sydämen pettämistä.
    Itselläni on kuollut kaksi koiraa näin kotona, toinen 10v ja toinen 1v. Nuorempi näistä lähetettiin avattavaksi ja sydänvika todettiin syyksi, mikä ei sakemannilla oli kovinkaan yleinen.
    Ymmärrän tavallaan miksei haluta viedä avattavaksi. Me asutaan pohjois-suomessa ja koira piti lähettää matkahuollossa Helsinkiin. Oli aika ikävä siinä tilanteesa selvittää käytäntöjä ja pakata pahvilaatikkoon juuri niin elävää nuorta koiraa. Koira kuoli vielä joulunpyhinä ja ruumis piti säilyttää lämpimässä lähetykseen asti. Lausuntoon meni useampi viikko ja maksoihan se yksilötuhkauksen kanssa aika paljon. Sain kuitenkin vakuutuksesta rahat ja kasvattajalta uuden pennun, mutta kamalaa oli silloin koiran laittaminen linja-autoon, eli ymmärrän hyvin aloittajaa.

    • Rottweilerin kohdalla "sydäntaudit" taitavat olla suurin syy yht`aikaiseen kuolemaan, seuraava syy on kasvaimet... nuo "aivojutut" ovat huuhaata... eli satunnaisia...


    • "Ruumis piti säilyttää lämpimässä lähetykseen asti. "

      En ihan ymmärrä, sanoit että asutte Pohjois-Suomessa ja koira kuoli keskellä talvea. Miksi ruumis piti säilyttää lämpimässä?


  • Aloittajalle:

    Otan osaa suureen suruusi

    Oliko koira kuvattu (lonkat, kyynäreet selkä)?

    Itselläni tuli mieleen spondyloosi, kun kuvailit tilannetta

    Itselläni oli saksanpaimenkoira. Lonkat ja kyynäreet kuvattu koiran ollessa 2v 8kk ikäisenä (A/A ja 0/2). Selkä kuvattiin virallisesti koiran ollessa 3v 9kk (kuvia ei lähetettu Kennelliittoon henkilökohtaisista syistä). Eläinlääkäri antoi tuomion SP4 (vakava-asteinen spondyloosi (http://www.evidensia.fi/hoitovinkit/koirat/koirien-selkasairaudet/). Koira eli ihan normaalia elämäänsä. Ainoa mikä tuli tälle, niin ummetus. Se hoidettiin asianmukaisesti ja vaihdettiin ruokamerkkiä. Tai itseasiassa ruokamerkki oli samaa, kuin aikaisemmin, mutta lihanpitoisuus oli isompi. Kaikki meni loistavasti. En syöttänyt kipulääkkeitä missään välissä. Kokeilu mielessä sitten vuosi taaksepäin annoin sille kipulääkettä muistaakseni 3pvän ajan (elläinlääkäriin soitettu ja kysytty asiasta). Oli muistaakseni 1pvää vaille 1vkon syömättä. Soitto eläinlääkäriin, jossa sanottiin, että ei saa enää jatkaa. Antepsiniä koiralle ohjeiden mukaisesti. Ja niin alkoi koira taas syömään. Oli kaunis päivä. Päivä oli 22.03.2017. Mies meni aamusta hoitamaan asioitansa ja minä jäin kahden koirani kanssa kotia. Mies soittaa, että on tulossa kotia. Lähdin käyttämään koirani ulkona. Mies oli tullut sillä välin kotia. Kun tulin koirieni kanssa kotia, lähdimme mieheni kanssa kahdestaan asioille. Kun tultiin kotia kaikki oli loistavati. Tunti eteenpäin, koira alkaa oksentamaan. Ääni vaan ei ollut sellainen, kuin se normaalisti on. Koira oksensi verta ja veren seassa oli veriklöntti. Koira käveli muutaman askeleen ja lysähti kesken kaiken kyljelleen. Mieheni tokaisee minulle, että nyt se saa kohtauksen (halvauskohtaus (ensimmäinen tuli 2015 ja meni 30min ohi)). Tulin vessasta keittiön ja olohuoneen väliin. Yritin saada koiraa rauhoittumaan, kun oli paniikissa ja yritti samalla nousta ylös. Koira ei enää tajunut mitään, vaan yritti kääntyä toiselle kyljelleen. Ei onnistunut. Siihen se sitten jäi. Hengitti pari kertaa pikaisen hengityksen ja nukkui pois. SIlmät jäi auki, suu auki ja kieli ulkona sinisenä. Pissa tuli sen jälkeen ulos. Koira oli pois nukkuessaan 7v 9kk ikäinen. Suru ja ikävä suunnaton.

  • Kotiako piskis delas kotia kotia

    • Niin. Kotia koirani nukkui pois. Mitä sitten? Ja en ymmärrä kommentiasi. Mikähän lie aivopieru olet?


    • Aika ronskia kieltä. Piski. Taidat itse olla piskin tasolla.


  • Koiralla on voinut olla kasvain, joka on aiheuttanut rajun sisäisen verenvuodon tai sitten kymmenen muuta syytä kuolemaan

    • Usein on sydän joka pettää. Niin itselläkin viime lokakuussa isorotuinen koira, henki pois muutamassa silmänräpäyksessä eikä aiemmin oireita


  • "i, kohta 7 vuotias rottweiler kuoli eilen"

    Jos se kuoli niin se ei ole kohta 7-vuotias.

    • Olipa tärkeää esittää noin fiksu kommentti


    • KoirallinenMyös kirjoitti:

      Olipa tärkeää esittää noin fiksu kommentti

      Kyllä


  • Kun lukee näitä kirjoituksia, niin ainakin minulle tulee ahdistus ja pelko, että omalle koiralleni käy samoin.
    En suinkaan ole onnellinen, että otan kaikki menetykset tosi raskaasti ja samaistan ne omalle kohdalleni.
    ESIM. pelkään aina, kun koirani Chihuaha on avustajani kanssa lenkillä, että jotain ikävää sattuu. Iso koira hyökkää sen kimppuun ja kaikkea muuta vastaavaa,
    Miten ihminen voikaan rakastaa koiraansa niin paljon, kun kuitenkin tietää, että se kuolee alle 20 vuotiaana. Saa olla onnellinen, jos se elää
    yli 10 vuotiaaksi.
    Toisaalta vuosien varrella minulta on kuollut monta koiraa ja silti elämä voittaa.

  • Toivottavasti joku lukee vielä tätä palstaa ja saisin vertaistukea tähän järkyttävään menetykseen. Menetin koirani muutama päivä sitten. Aamulla vein sen varatulle ajalle eläinlääkäriin kuviin, siltä kuvattiin lonkat, selkä ja polvet. Selässä spondyloosi, sai siihen vahvemmat kipulääkkeet. Koirani sai herätyspiikin ja menimme kotiin. Koira oli tokkurainen ja väsynyt toimenpiteen jälkeen, tämä kuului asiaan. Illalla se nukkui kaikessa rauhassa kunnes rupesi ulvomaan hyvin kärsivän oloisena. Juoksin koiran luo ja näin sen silmistä jo että nyt se on menoa. Hengitti muutaman kerran hyvin raskaasti, sitten rupesi korisemaan. Kaikenkaikkiaan tämä kaikki oli ohi 5 minuutissa. Koirani kuoli käsiini. En tiedä johtuiko tämä siitä nukutuksesta että sydän petti, eläinlääkäri kertoi puhelimessa sen olleen sydämen rytmihäiriö. Sydämessä ei ollut tiettävästi ollut mitään vikaa aiemmin. Koirani kuoli ollessaan 6,5 vuoden ikäinen. En osaa käsitellä tätä asiaa, tuntuu että olen lamaantunut.

Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.