"Luokkaerot"

Hyvän kysymyksen esitit ja olen samaa mieltä noista mainitsemistasi pointeista. Mielenkiintoista olisi kuulla varsinkin duunaripuolelta kommenttia tähän, mutta tiedän jo nyt että asiallisia vastauksia tuskin saat. Todennäköisesti sut lynkataan ja haukutaan nirppanokaksi, prinsessaksi, ja kysytään ainakin kerran se vanha tuttu "mikä luulet olevas, muka parempi kun minä" -juttu. Suomi24 on duunarivaltainen foorumi, ja täällä on aika katkeraa naisvihaista porukkaa. Saamasi vastaukset tulevat olemaan linjassa tämän tosiasian kanssa. :)

Hieman erimieltä olisin tuosta käytöstapa-asiasta. Itse olen niissä siisteissä sisähommissa ja akateemisesti koulutettu. Ystäväpiiriini kuuluu porukkaa laidasta laitaan proffista kaiken sortin duunareihin. Yleissivistyksestä olen samaa mieltä karkeasti yleistäen siinä, että usein ihmiset, jotka eivät ole suuremmin koulutusta hankkineet eivät omaa yhtä laaja-alaista tietämystä tai mielenkiintoa esim. maailmanpolitiikkaan tms. Käytöstavoissa taas en ole huomannut mitään suurta eroa, eli fiksua porukkaa löytyy kaikista. Sellaista tiettyä ylimielisyyttä muita kohtaan, mikä on mielestäni kaikista moukkamaisinta käytöstapojen puutetta, olen ikävä kyllä kohdannut enemmän juuri akateemisissa urakeskeisissä ja kiireisissä ihmisissä.

Osuva aloitus. Itse olen joutunut pohtimaan noita nk. luokkaeroja viime aikoina, joten ajattelin tarttua näppikseen ja vastata. En vedä hernettä nenääni tuosta termistä "alaluokkainen", joskin minusta sen sanan käyttö kertoo jotakin myös käyttäjänsä tunneälykkyydestä. Ja tunneälyähän ei opitakaan missään yliopistossa, vaan on ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus. Jotkut meistä ovat siinä mielessä rikkaampia kuin toiset ;)

Minä olen duunariperheen jälkeläinen. Vanhempani ovat hyvin heikosti koulutettuja ja heidän mottonsa voisi olla vaikkapa "kunhan tässä nyt eletään..." Kummallakaan ei minkään valtakunnan kunnianhimoa uran luomiseen, eikä sitä myöten kannustusta kouluttautumiseen myöskään meille lapsille. Lapsena ja ylipäätään nuorempana sitä ei ymmärtänyt edes kyseenalaistaa, vaan peruskoulu suoritettiin suurinpiirtein niillä eväillä, jotka meille kullekin oli luonnostaan annettu. Lukio ei tullut kysymykseenkään, vaan ammattikouluun sitä hakeuduttiin "automaattisesti".

The end? Ei, vaan...

Nyt olen 36 vuotias, veljeni 33. Minulla heräsi aikuistuttuani kunnianhimo ja halu sivistää itseäni, veljelläni ei. Minä hakeuduin vanhempieni ihmetykseksi sittenkin suorittamaan lukion. Veljeni jäi työttömäksi. Lukion jälkeen yliopisto- ja korkeakouluopintoja, osittain avoimesti. Kieliopintoja sekä paljon muita kursseja olen käynyt sekä omaksi ilokseni että ihan yleissivistystä saadakseni. Minusta oppiminen on etuoikeus ja ilo! Veljeni on eri mieltä. Hän on selvästi omaksunut sukumme perinteet, eikä kyseenalaista millään lailla tilannetta. Tyypillinen duunariperheen vesa siis. Hän tekee hanttihommia siellä täällä, minä olen erittäin hyvässä ammatissa ja onnellinen ja terveellä tavalla ylpeä saavutuksistani.

Mitä tahdon sanoa? Kenties vähän ravistella asenteita. Vaikka olemmekin samasta puusta, niin silti omenat sinkoilevat pudotessaan sinne tänne, joskus kauaskin. Useimmat työtovereistani eivät edes uskoisi, kuinka vaatimaton tausta minulla on.

Se, miksi olen viime aikoina joutunut pohtimaan näitä luokkaeroja on, että olen tutustunut ja rakastunut ihanaan mieheen. Tilanne on ajautumassa umpikujaan, koska häpeän juuri sitä "alaluokkaisuuttani". Minun älykkyyteni ja ammattitaitoni ovat ennenkin (esim. ex-mieheni taholta) kyseenalaistettu, kun on selvinnyt minkälaisesta perhestä olen lähtöisin! Aivan kuin se kaikki, mitä olen itse rakentanut, menettäisi jotenkin merkityksensä. Aivan kuin olisin jotenkin huijari, kun olen päässyt elämässäni näin pitkälle tällä taustalla. Tuossa aloitusviestissä tuli erinomaisesti ilmi se, miten yleistäminen saa pahaa aikaan. Siitä huokuu asenne isolla A:lla.

Minäkin joudun olemaan sitä mieltä, että luokkaerot ovat totta vielä tänä päivänäkin.

Kaikista tärkein ominaisuus on olla sinut itsensä kanssa. Kun olet sinut itsesi kanssa, hyväksyt myös toisen sellaisena kuin hän on.

Kirjoituksesi oli musta-valkoista, toista loukkaavaa. Siis hyvien tapojen vastaista..

...on jonkinlaisia duunareita ja vieläkin enemmän ollaan duunaritaustaisia. Pelkäänpä että jokin tässä "tutkimuksessasi" mättää kun ensisynnyttäjien keski-ikäkin nousee nousemistaan ja kuitenkin lähes kaikki ollaan duunariperheistä? Sitä en sitten tiedä jos koko Suomi on mielestäsi ihan täynnä taustastaan johtuen sivistymättömiä ja "käytöstavattomia" ihmisiä?

Mitä tarkoitat käytöstavoilla? Minä olen oppinut että hyvät käytöstavat ovat sitä että osataan tervehtiä tarvittavan ystävällisesti vastaantullessa mutta kun ollaan päästy kuulomatkan ulkopuolelle aletaan haukkua vastaantullutta vierustoverille. Minun on todella vaikea oppia näitä käytöstapoja ihan siitä syystä etten vaan arvosta moista olenkaan. Samasta syystä en pahemmin edes halua sinne yhteiskunnan ylimmälle oksalle koska päästäkseni sinne minun olisi pakko opetella näitä "hyviä käytöstapoja".

Duunareissa on myös se puoli että niiden täytyy tehdä töitä, oikeasti. Jos on päivän juossut ympyrää ja missannut kiireessä parit kahvitauot, tulet kotiin ja teet vielä välttämättömimmät kotihommat, niin kyllä siinä alkaa olla aivot narikassa siinä vaiheessa kun alkaa olla vapaa-ajan paikka. Väsyneenä ei pahemmin välitöntä tyydytystä vaativaa tiedonjanoa esiinny.

Ihminen kiinnostuu tietyistä asioista, tarvitsee arkielämässään tiettyjä tietoja ja toisia taas ei. Kapasiteetti on useimmilla kuitenkin jossain määrin rajattu. Määrittelet tarpeellista ja tarpeetonta tietoa ja ominaisuuksia sieltä omasta vinkkelistäsi katsottuna. Oletko varma että olet objektiivisesti katsottuna oikeassa, ja kuka sen määrittelee mitä kenenkin vähintään pitäisi tietää ja osata ollakseen hyvä, fiksu ja taitava ihminen? Jos katsotaan putkimiehen vinkkelistä niin et ehkä itse täytä standardeja?

Itse olen yrittäjäperheen jälkeläinen ja myös itse toiminut yrittäjänä. Koulutusta on vähänlaisesti (merkonomi) Seurustelin pitkään akateemiseen kanssa ja rivien välistä sain aina kuulla sitä, että olen alempiarvoisempi.
Sivystä on vaikea mitata mutta keskustelumme saattoivat koskea mitä tahansa elämänaluetta. Akateemisen mielestä en kuitenkaan voinut "tietää" asioista koska en ollut lukenut niin kuin hän (kirjallisuutta ja kieliä)Luulen, että häntä otti päähän se, että vähäisestä opiskelusta huolimatta olin/olen kohtalaisen sivistynyt.
Oman kokemukseni mukaan pöyhkeimmät ja itsestään liikaa luulevat, tulevat korkeasti koulutetuista ihmisistä.

En tiedä millä vuosituhannella sinä elät, mutta ainaakaan 2000 luvulla ei enää tunneta tuollaisia luokkaeroja. Siinä me ollaan duunarit ja akateemiset samassa sopassa.
Mutta kun kysyt noita kokemuksia niin kerronpa omani.
Minä olen kouluja käymätön, työtön (ensimmäistä kertaa elämässäni nyt 52 v vanhana). Mieheni on korkeasti koulutettu ja erittäin arvostetussa korkeassa asemassa.
Taustamme ovat kovinkin erilaiset, mieheni rikkaan porvarisperheen vesa ja itse köyhän duunarisuurperheen kasvatti. Kuitenkin molemmat olemme itse itsemme elättäneet hyvin nuoresta saakka omalla työllämme ja hyvin on pärjätty.
Parisuhteemme on kestänyt ties kuinka kauan mutta koskaan ei ole ongelmaa tuosta asiasta tullut. Olemme samalla aaltopituudella ja samanlaiset elämänarvot omaavia.
Ystäväpiirissämme on tohtoreita ja maistereita ja siivojia ja rekkakuskeja, mutta tuollaisista asioista ei ole tullut edes puhetta, meille se ei ole ollenkaan tärkeää mikä ihminen on vaan se millainen hän on.
En usko, että fiksut ihmiset tuollaiselle panee mitään painoa.
Tuo heittosi duunaritaustaisten tyhmyydestä ja huonosta käytöksestä on kyllä naurettava ja niin kaukana totuudesta kuin olla voi.
Täysin koulujakäymätön ihminen voi olla todella fiksu, sivistynyt ja hienokäytöksinen ja akateemisuus ja hyvät perhetaustat eivät sitä todellakaan takaa. Sitä kun ei opita kirjoista vaan se on geeneissä.

Voih, pakko sinulle on nauraa, en edes viitsi kommentoida noihin kaikkiin väittämiisi.
Pakko ajatella että halusit vain provoilla ja saada aikaan kiistan tästä vanhasta kalutusta aiheesta.
Duunarivaimon on nyt mentävä lumitöihin kun tuo herra suuriherra akateeminen meinaa vain harrastaa koko viikonlopun ja suihki hiihtämään heti kun mökiltä tuli.

Minulla on kokemusta 'luokkaerosta' sekä seurustelussa että ystävyysuhteessa.

Ex-miesystäväni tuli ns. alemmasta keskiluokasta - itse kuulun ns. 'keskiluokkaan'. Miehelleni minä olin ongelma, ei päinvastoin. Miehelläni oli kummallisia käsityksiä asioista; mm. että minä olen päässyt liian helpolla, isäni on päässyt helpolla vain siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on syntynyt Helsingisä jne. Mies kyllä pääsi eroon näistä käsoityksistään suhteemme jatkumisen myötä, mutta se vei kauan. En tiedä voisinko enää tänä päivänä edes aloittaa suhdetta ihmisen kanssa, jonka käsitykset ovat näin epärealistiset.

Myös ystävyydessä olen kokenut ongelmia; minulla on ystävätär, joka on myös alemmasta sosiaaliluokasta. Hänelle olen ongelma. Hänellä on jatkuva alemmuuden kompleksi suhtessa minuun, ja kaikkiin muihinkin ihmisiin, jotka tulevat keskiluokkaisista kodeista.

Toisaalta minulla on duunariperheistä tulevia ystäviä, joiden kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa.

Kyse on siis yksilön ongelmasta enimmäkseen, ainakin kokemani perusteella.

Olen itse akateeminen (tutkinnot kahdesta tdk:sta), mutta isäni on ollut koko ikänsä duunari, äitini kotiäiti. Vaikka he itse eivät ole kouluja käyneet, niin ovat kuitenkin aina arvostaneet sivistystä, itsensä kehittämistä ja henkisiä arvoja. Luultavasti sen ansiosta itse olen inspiroitunut opiskelemaan.

Tässä tosin saattaa olla kyse sukupolvien välisestä kuilusta: 40-50-luvuilla syntyneillä vanhemmilla ei ole ollut vielä niin loistavia opintoetuuksia kuin tämän päivän opiskelijoilla on. Lisäksi vanhemmat ovat kotoisin Pohjois-Suomen maaseudulta, mistä on ollut korkea kynnys lähteä opiskelemaan.

Silti tänäkään päivänä ero ei ole niin mustavalkoinen. Suomi on iso maa, ja jossain syrjäisellä pikkupaikkakunnalla vaatii radikaalia elämänmuutosta lähteä kauas isompiin yliopistokaupunkeihin. Siksi nuori, jolla olisi kapasiteettia opiskellakin, saattaa mieluummin valita vanhat tutut kaveripiirit ja ympäristön ja lähempänä sijaitsevan alempitasoisen oppilaitoksen.

Toisaalta osittain pitää paikkansa, että duunareiksi ajautuu ihmisiä, joita ei vaan huvita opiskella yhtään enempää kuin on pakko. Siis ihmisiä, joita ei erityisemmin huvita kehittää itseään. Jos joku esim. on todella kiinnostunut LVI-tekniikasta, niin luulisi hänen mieluummin lukevan alan insinööriksi kuin jäävän asentajaksi...

Itse en pystyisi parisuhteeseen jälkimmäisen tyyppisen duunarin kanssa, koska itselleni laaja-alainen kiinnostus asioihin ja jatkuva halu kehittyä on niin tärkeää...

Esitän seuraavaksi listan takuuvarmoista alaluokan ämmän tunnusmerkeistä. Niiden piittäisi riittää vakuuttamaan kenet tahansa kunnon ihmisen siitä, että moisia loppuun poljetun Datsun Cherry -81:n ihmisvastineita kannattaa välttää viimeiseen asti. Ellei sitten ole rasvaranteinen Datsun-mekaanikko.

- Yleissivistys pyöreä nolla tai negatiivinen. Tuskin erottaa Seitsemää veljestä Seiska-lehdestä.
- Ei omaa käytöstapoja. Todennäköisesti aiheuttaa fiaskon perheaterioilla.
- Pukeutuu vailla tyylitajua. Skaala ulottuu huorahtavasta (matkittu tositv-sarjoista) säkin lailla lötköttävään tuulipukuun.
- Keskusteluvalmiudet nolla. Puheenaiheet jumittaa aina jossain surkeissa pikku kuvioissa, "Ja sit töis Ritulla oli taas silmä musta, Pate oli päässyt vankilast ja Ritu oli käskenyt sitä lopettaa dokaaminen kun se löi", yadda yadda. Ei nuo alaluokan murheet haisevilla työpaikoilla tyhmien työkavereiden kanssa voisi vähemmän kiinnostaa, kun itse on päivän tehnyt työtä jolla on oikeaa merkitystä.
- Ei osaa laittaa ruokaa, ellei sitten äidiltä opittua purkki-sikanautaa ja pohjaan palanut Mummon muusi ole yhtäkkiä muuttunut gourmet-ateriaksi.
- Sukulaiset todennäköisesti rasittavia juntteja, joiden elämän suurin tapahtuma oli se kun sianpaska oli laadultaan kokkareista.
- Haluaa vapaa-ajallaan vain katsoa surkeita ohjelmia muiden köyhäläisten ankeasta elämästä (Salatut elämät).
- Ei ymmärrä että miehelle kannattaisi kertoa, jos on marketin parkkipaikalla rutannut viereisen parkkiruudun Mersun kyljen ruttuun. Mies sen auton on maksanut, auto on miehen nimissä ja hän joutuu kärsimään.
- Luulee sen riittävän että suihkussa käy kerran viikossa ja muina päivinä laittaa vain spray dödöä kainaloon.
- Ei pyyhi persettään. Saunanalusissa on aina paskarantu naisen jäljiltä.
- Ei vedä vessaa koska luulee sillä tavoin pelastavansa maailman ilmastokatastrofilta.
- Äänestää komukoita.
- Uskoo että Afrikassa olisi kaikki hyvin, jos Suomessa vain kohotettaisiin veroja tarpeeksi.
- Ei ymmärrä miksi oma isä ei koskaan saanut sitä isoa Mersua, kesämökkiä ja lomaosaketta vaikka ei koskaan ollut makkaratehdasta paremmissa hommissa. Ei ymmärrä että rahat on hankittu työllä ja osaamisella, jotain mitä hänen rakkaalla isällään ei koskaan ollut. Toinen rasittava juntti joka luulee saavansa lomaosakkeen jos äänestää vaaleissa komukoita.
- Huono sängyssä. Ei pidä huolta vartalostaan muttei ymmärrä miksi hyvän luokan miehelle ei unelma ole väsynyt, hikinen nahjus.
- Ei osaa tehdä kotitöitä. Äitinsäkään ei osannut, ja appivanhempien luona on aina likaista.

Mielestäni ihmisten lokeroiminen luokkiin on jo sinällänsä alaarvoista, kaikkihan me ollaan tasavertaisia ollaan sitten köyhiä taikka rikkaita.
Ihmisyys on nykyään katoava laji, aletaan ihmisiä lokeroimaan kasteihin.
Kuulumme sivistyneisiin maihin, joissa pitäisi enemmän panostaa tasaarvoiseen asetteluun, kuin tuohon aloittajan.

Voi oikein hymyilyttää tämä akateeminen- duunari ihmisten vertailu.
Minulla on ikää hieman enemmän kuin 20.... Ammattikoulun tyttöjä ja lapset hankin parikymppisenä. Tällä hetkellä minulla on miesystävä joka on hyvin oppinut. Hän, omasta mielestään, tietää kaikesta kaiken tai ainakin hyvin paljon enemmän kuin muut oppimattomat (niinkuin ilmeisesti minä). Hän katsoo ylenkatseisesti tarjoilijoita ja siivoojia. Joskus jopa hyökkää sanallisesti heidän päälleen kuin jokin ei mene kuin on esim etiketteihin kirjoitettu.
Hän ei ymmärrä miksi omalle naisystävälle avataan ovi, tuodaan illallis kutsuille mukana esim. viinipullo, miksi pitäisi pitää piikkikoroilla sipsuttelevasta naisystävästä kiinni kun kävellään hiekoittamattomalla liukkaalla tiellä jne.
Paras on kun istahdamme ruokailupöytään. Hän vaatii kaikkien aloittavan sekunnilleen saman aikaisesti myös lasten kuuluu käyttäytyä viimeisen päälle, kotonakin. Melua ei saa olla. Hän odottaa sivistyneesti, että minäkin emäntänä istahdan ennenkuin hän laittaa murustakaan suuhunsa. Voi kuinka sivistynyttä ja kohteliasta. Eikö vain?
No niin sitten pääsemmekin mehukkaimpaan osaan. Aloitamme syömisen. Hän hotkii, mässäilee, suorastaan märehtii ja vielä hyvin äänekkäästi. Varastaa toisten lautaselta ruokaa ihan kuin kaikki lautaset olisivat hänen. Ryystää mukista. Puhuu ruoka suussa joten välillä ruokapalat tippuvat suusta pöydän reunaan. Ruokailun jälkeen hän röyhtäilee, lautasliinan takana tietenkin, putsaa ruoan murut pöydältä lattialle ja jättää astiat jälkeensä.
Näin hän, hyvin sivistynyt ihminen, käyttäytyy oli paikkana hieno ravintola, abc aseman ruokabaari tai koti.

Minä en osaa puhua suhteellisuus teoriasta enkä paljon tilastotieteellisiinkään keskusteluihin voi osallistua, mutta osaan silti käyttäytyä hyvin sivistyneesti.

Muistakaa "Olemme nenänkaivajia kaikki!"

Minä olen itse duunari ja duunari perheestä myös tullut. Mutta eipä se itseäni ole haitannut vaikka tällaiseksi olen jäänyt. Töitä on kiva tehdä raksalla satoi tai paistoi.
Ei mulla ole mitään mielenkiintoa lähteä lukemaan tai sivistämään itseäni.
Olen itse seurustellut yliopistolaisten kanssa, mutta jotenkin vain ajatusmaailma ei ole mennyt yksiin ja se että päässä liikkuu vain ura ura ura! Nyt on yhteistä aikaa viikonloput ja illat eikä tarvi pelätä että toisella ei ole aikaa lapselle. Nykyinen avopuolisoni on myös duunari ja mukavasti on mennyt. Ei mitään raha pulaa ole vaikka ei miljoonia palkkakuiteissa näykkään :)terveisin me duunarit 25vee

Niin kuin kirjoituksista näkee niin lyihyillä kommenteilla tästä aiheesta ei selviä. Matalaotsaiset näyttää kyllä lisääntyvän nuorella iällä ahkerammin ja se on myös periytyvä ominaisuus.
Parisuhde jossa mies on duunari ja nainen akateemisesti sivistynyt ei toimi yhtä hyvin kuin vastakkaisessa asetelmassa. Sivistymätön mies ei siedä tilanteita, joissa jää keskusteluissa kärryiltä kun taas nainen vastaanvalaisessa tilanteessa tyytyy hymyilemään kauniisti ja toivottavasti ei sano mitään.
Mielestäni kuvailevimpia tilanteita alaluokasta on yksisanaiset vastaukset keskustelunavauksille eikä myötävaikuta keskustelun yläpitämiseen. Alaluokkainen henkilö ei kiinnostu kanssaihmisistä eikä osaa "small talkia", käytöstavoissakin on yleensä huomattavia aukkoja.

Tiedän erittäin hyvin toimivia parisuhteita, joissa toinen on akateemisesti koulutettu, toinen ammattikoulutaustallla.

Oleellista on, määritteleekö oman identiteettinsä koulutuksensa, työnsä, tai tittelinsä mukaan vai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja persoonansa mukaan.

Keskustelu näytti lähtevän sille akateeminen vs. duunari -linjalle, mitä en kirjoituksellani ihan hakenut.

Alkuperäisessä tekstissäni nimenomaan toin esiin, että mielestäni sivistyneisyyttä ja käytöstapoja ei koulussa eikä varsinkaan jatko-opiskelupaikoissa opita, vaan anti tulee kotoa.

Allekirjoitan täysin väitteet huonotapaisista akateemisista ja siitä että ne jotka ylemmyydentuntoisesti kohtelevat toisia ihmisiä koulutuksen tai ammatin perusteella osoittavat oman henkisen latteutensa.

Edelleen peräänkuuluttaisin niitä parisuhdekokemuksia...

Oli todella yllattavaa lukea etta Suomessa aliarvioidaan yksilon omintakeista etenemista, oli se sitten tiedonhaussa tai tyoelamassa. Varsinkin jos lahtokuopat ovat olleet kovin vaatimattomat.

Muualla maailmassa yksilot jopa ylpeilevat kertoessaan etta olen nyt yhtion johtaja tai .com miljonaari (tai muuten elamassaan saanut mita on halunnut, aivan omasta alotteestaan)ja etta menestymiseni tuo suurta iloa vanhemmilleni jotka eivat puhu asuinmaan kielta eivatka ole luku- tai kirjoitustaitoisia.

Tallaisia ihmisia kaikki kunnioittavat ja he ovat esimerkkeina muille!
Nama yksilot eivat koskaan haluakkaan unohtaa taustaansa.

Jako:

A. Totuus kaikille.

K, Kuningas.
Q, Kuningatar.
J. Prinssi

10. Kuninkaan oikeakäsi, päättää sodasta ja rauhasta.
9. Yläluokka, miljardöörit.
8. Alempi yläluokka, miljonäärit.

7. Ylempi keskiluokka, tuomari ja opettajat, tekee töitä, mutta tienaa myös omistuksilla.
6. Keskiluokka, tekee töitä ja siinä kaikki.
5. Alempi keskiluokka, tekee töitä mutta tarvitsee tuekseen valtion tukia, ettei luisu köyhyyteen.

4. Köyhälistö, etuuksien varassa elävä tukiaspäivänä.
3. Köyhälisto, etuuksien varassa elävä, jotain jääkaapissa.
2. Köyhälistö, etuuksien varassa elävä, ei mitään jääkaapissa.

A. Totuus kaikille.

Meillä molemmilla on samanlainen tausta köyhästä työläisperheestä.
Samat perusarvot, samat mielenkiinnon kohteet.
4 portaan koulutusero ei ole haitannut yhteiseloamme.

Alkuvuosina oli joskus lievän kiusallisia tilanteita mutta älykkäänä ihmisenä vaimoni mukautui nopeasti eikä esimerkiksi brasialaisten espanjan puhuminen toistunut.
Äly, halu oppia ja mukautuvuus olivat avainasemassa.

Ei ole noin yksinkertainen asia, vaikka tuossa on paljon tottakin. Esimerkiksi lasten hankkiminen nuorena. Vanhempani ovat korkeakoulutettuja ja kotona aina painotettu, että lapset kannattaa hankkia mahdollisimman nuorena. Mieluiten juuri opiskeluaikana ja samalla opiskella mahdollisimman pitkälle. Mitä seurusteluun tulee niin en koskaan voisi kuvitella seurustelevani juntin kanssa. Sillä onko juntti duunari vai johtaja ei ole mitään väliä. Jos duunari tykkäisi samanlaisista asioista kuin minä niin en näe mitään syytä miksen hänen kanssa voisi olla. Tunnen esim tosi sivistyneen miehen joka on jättänyt yo:n kesken ja kävi ammattikoulun sen sijaan. Hän tekee nyt töitä duunarina eli ei koulutustausta minusta kaikkea kerro.

Olen seurustellut erilaisten naisten kanssa. Yksi oli insinööri, toinen oli sosiaalijohtaja sossussa, kolmas oli yrittäjä ja timitusjohtaja. Nykyinen tyttöystävä oli lentoemäntä mutta lopetti ja vaihtoi alaa yrittäjäksi. Minä olen maalari ja raksamies. Olen kyllä tehnyt erilaisia töitä mutta pääasiassa rakennusalalla.

Luulempa, ettei noita luokkaeroja enää juurikaan ole. Fiksuja ihmisiä on kaikissa sosioekonomisissa luokissa sekä koulutustaustoissa, samoin juntteja löytyy joka lokerosta, tuo junttius näyttäytyy toisilla tyhmyytenä ja huonoina käytöstapoina, toisilla taas ylimielisyytenä ja toisten aliarvioimisena.

Tulen suht varakkaasta perheestä ja olen korkeasti koulutettu. Puolisoni on lähtöisin vähävaraisemmasta perheestä ja on käynyt aikoinaan keskikoulun. jos tuo "luokkaero" jossain näkyy, niin ehkä siinä, että käyttäydyn varmemmin tilanteessa kuin tilanteessa ja olipa ihmiset sitten mitä ammattistatukseltaan tahansa. Mieheni hieman arkailee esim. isoja kutsuja tai tärkeitä sosiaalisia tapahtumia vaikka on luonteeltaan hyvin sosiaalinen ja rento. Ehkä sitten tuo koulutustaso vaikuttaa.

Keskenmme emme tuota jakoa huomaa mitenkään, ehkä miehelleni on raha jonkin verran tärkeämpää kuin minulle, itselleni se on vain välttämätön pakko ja tiedän, että sen avulla ei onnea tai tyytyväisyyttä elämään saa.

Molemmilla meistä on vahvuutemme, mieheni on todella kätevä käsistään, hän on ulkoilmaihminen ja pitää meidät niin riistalihassa kuin jalokaloissakin =) Hän huolehtii kodin kunnostamisesta ja pitää auton toimintakykyisenä. Minä taas loihdin joka päivä meille ruuat ja sisustan kotiamme jatkuvasti. Teen kaikki vaateostokset sekä muistan sukulaisten ja ystävien merkkipäivät.

"Mikä siinä "duunariudessa" tekee sen, ettei haluta sivistää itseä "
Haha. Tässä taitaa olla kyse sellaisesta luokkaerosta, että jotkut koulutetut katsovat asiakseen arvostella duunareita, joista suurin osa on koulutettuja ammattiinsa.

Itse näen, ettei Suomessa ole varsinaisia luokkaeroja. Mutta erilaisia sosiaalisia yhteisöjä on paljon jo esim. suurimpien kaupunkien sisällä. Pikkukaupungissa jossa synnyin ja kasvoin asuivat duunarit ja korkeasti koulutetut sekaisin. Tontteja ei myöskään myyty samaan aikaan kaikkia samalta alueelta. Niin yhä. Tavallinen talo, tavallinen talo, hieno iso talo, iso korea talo, tavallinen talo, tyhjä tontti, puisto... Kun lapsesta lähtien tottuu siihen, että ihmiset ovat samanlaisia heidän koulutuksesta riippumatta, niin osaa käyttäytyä ja suhtautua erilaisiin ihmisiin vastaisuudessakin.

Oman kokemukseni mukaan ratkaisevaa ei ole sen oman kumppanin koulutustaso/sosiaaliluokka vaan paljon tärkeämpää on se yhteinen kokemusmaailma joka usein kumpuaa lapsuudesta. Jos molemmat ovat viettäneet suhteellisen samankaltaisen lapsuuden, he myös yleensä ymmärtävät ja katsovat maailmaa melko samalla tavalla. Silloin liitto voi hyvinkin onnistua vaikka aikuisena koulutustaso eroaisikin melko paljon toisistaan.
Ja kääntäen samanlainen koulutustaso aikuisena ei välttämättä siltikään saa näkemään asioita samalla tavalla jos ne lapsuudesta kumpuavat kokemukset ovat hyvin erilaisia.

kyselet parisuhdekokemuksia duunari-akateeminen akselilta :).

Isäni vanhemmat olivat keskiluokkaista virkamiessukua, äitini vanhemmat pitkälle koulutettuja.
Minä olen kasvanut keskiluokkaisessa perheessä, isäni oli duunari omasta halustaan ja teki sitä työtä mitä rakasti kuolemaansa saakka. Äitini on opettaja, nyt jo eläkkeellä. Olen sitä mieltä, että äitini ei ole viihtynyt koskaan ammatissaan, mutta siitä ei ole koskaan puhuttu eikä puhuta, äiti väistää kaikki henkilökohtaiset kysymykset, ei vastaa, ei ole koskaan kertonut lapsuudestaan eikä kotioloistaan. Hänen vanhempiaan en ole koskaan tavannut, olivat kuolleet jo ennen minun syntymääni, isäni isän muistan hämärästi. Muistikuvissani ukki oli samanlainen kuin isäni.

Äidilläni on toki kirjaviisautta, mutta hän on pidättyväinen, hillitty, hyvin pedantti ihminen, maton hapsut ovat viivasuorassa, päivää sanotaan vain määrätyille ihmisille, kaupasta ostetaan vain määrättyjä tuotemerkkejä jne. Äitini on täysin päinvastainen ihminen kuin isäni.

Isälläni oli sielun sivistystä, empaattisuutta, ihimillisyyttä ja ystävällisyyttä, muut ihmiset hyväksyvää käytöstä, avointa mieltä, lämpöä, leikkisyyttä.

Olen sitä mieltä, että äiti ja isä täydensivät ihmisinä toisiaan ja uskon, että molemmat rakastivat toisiaan koko sydämestään vaikka olivatkin täysin erilaisia. Olen yrittänyt äidin kanssa keskustella tästäkin, mutta hän on kuin sulkeutunut simpukka.

Isäni hautajaisissa oli yli 100 ihmistä. Olen varma, että äitini hautajaissa tulee olemaan alle 10 henkilöä. Äidilläni ei ole koskaan ollut ns. hyviä ystäviä, hän on aina pitänyt etäisyyttä kaikkiin ihmisiin, myös meihin lapsiinsa.
Vasta nyt päälle 30:senä olen tajunnut, että isäni kuoltua äitini menetti käytännössä sosiaalisen verkostonsa ja kaikki ihmissuhteensa lapsiaan lukuunottamatta. Äitini sosiaalinen elämä oli täysin isäni varassa. Jäljellä on toki me lapset ja muutama äidin puoleinen sukulainen mutta he käyvät kylässä äitini luona hyvin satunnaisesti. Äitini ei itse käy missään muualla kuin ruokakaupassa.

Olen sitä mieltä, että ihmisen persoona ratkaisee enemmän kuin koulupohja sen millainen elämä meistä kullekin muodostuu.