Lapseni, minä rakastan teitä niin paljon. Te olette minun kätteni luomus, teitä minä kateuteen asti halajan luokseni. Katsokaa lapseni, minä, teidän Jumalanne, yksi ainoa, Hän joka on ja tuleva on, minä teen tämän kansan parissa ihmeitä. Minä johdatan janoavat kirkkaiden vesipurojen äärelle, minä etsin nääntyneet ja annan heille taivaan mannaa. Minä, teidän Jumalanne, etsin tien vieriltä ne, jotka eivät jaksa enää nousta, heidät minä kannan sylissäni ja parannan heidän haavansa. Minä kuljen pimeimpään syvyyteen asti ja autan valoon ne, jotka käteni on luonut ja annan heidän nähdä kirkkauteni, tuo kirkkaus valaisee heidän sielunsa eikä mikään paha voi heitä minulta enää riistää. Minä etsin, minä en väsy, sillä rakkaus ei kuole, sillä Jumala on, Hän on iankaikkinen rakkaus.
Älkää etsikö lohdutusta tästä maailmasta, älkää etsikö lohdutusta ihmisiltä, tulkaa minun luokseni, minä pyyhin pois kyyneleenne.
Älkää etsikö onnea tästä maailmasta, sillä tämän maailman onni katoaa kuin aamukaste, juuri kun ihailette sitä, sitä ei enää ole. Etsikää onnea minun luotani, sillä niin kuin lapsi saa lohdutuksen äitinsä sylistä, niin te saatte lohdutuksen minun luotani, älkää epäröikö. Minä olen teidän äitinne, minä tahdon koota teidät kuin kanaemo poikueensa siipiensä suojaan.
Rakkaani, minun sylini on avoin, kuinka minä ikävöinkään lapsiani, tottelemattomia lapsukaisiani ja tahtoisin sulkea syliini, turvaan, antaa anteeksi ja rakastaa. Kuinka kauan minun täytyy teitä odottaa? Kuinka kauan te paadutatte sydämenne, ettekä tahdo kuulla minua?
Tänä päivänä minä teitä kutsun, tänä yösydännä minä vielä jaksan odottaa. Rakkaani, vielä on päivä, vielä on ovi avoinna Isän luokse, vielä näette edessänne valon, jota kohti kulkea.
Aika kuluu, minun ovat päivät, hetket ja vuodet, minun ovat taivaan ja maan ääret, mutta kun aika täyttyy, ovi sulkeutuu. Ovi ei enää avaudu,kutsuhuuto vaikenee ja tulee pimeys.
Mihin te lapseni silloin turvaudutte? Kuka on auttajanne, kun pimeys ympäröitsee teidät? Tulkaa nyt minun luokseni, kun ovi on avoinna, kun kannan askeleitanne kohti pelastusta, Poikani ristin juureen. Älkää peittäkö silmiänne Jeesuksen Kristuksen kirkkaudelta, älkääkä peittäkö korvianne Jumalanne kutsulta nyt, kun on vielä otollinen aika.
Joka on viisas, avaa korvansa nyt, kun on otollinen hetki, kun vielä on pelastuksen päivä. Rohkaiskaa mielenne ja käykää minun eteeni, Poikani Jeesuksen Kristuksen ristin juureen, niin te löydätte elämän ja kuolema ei voi enää koskaan riistää teitä minun kädestäni.
Älkää etsikö lohdutusta tästä maailmasta, älkää etsikö lohdutusta ihmisiltä, tulkaa minun luokseni, minä pyyhin pois kyyneleenne.
Älkää etsikö onnea tästä maailmasta, sillä tämän maailman onni katoaa kuin aamukaste, juuri kun ihailette sitä, sitä ei enää ole. Etsikää onnea minun luotani, sillä niin kuin lapsi saa lohdutuksen äitinsä sylistä, niin te saatte lohdutuksen minun luotani, älkää epäröikö. Minä olen teidän äitinne, minä tahdon koota teidät kuin kanaemo poikueensa siipiensä suojaan.
Rakkaani, minun sylini on avoin, kuinka minä ikävöinkään lapsiani, tottelemattomia lapsukaisiani ja tahtoisin sulkea syliini, turvaan, antaa anteeksi ja rakastaa. Kuinka kauan minun täytyy teitä odottaa? Kuinka kauan te paadutatte sydämenne, ettekä tahdo kuulla minua?
Tänä päivänä minä teitä kutsun, tänä yösydännä minä vielä jaksan odottaa. Rakkaani, vielä on päivä, vielä on ovi avoinna Isän luokse, vielä näette edessänne valon, jota kohti kulkea.
Aika kuluu, minun ovat päivät, hetket ja vuodet, minun ovat taivaan ja maan ääret, mutta kun aika täyttyy, ovi sulkeutuu. Ovi ei enää avaudu,kutsuhuuto vaikenee ja tulee pimeys.
Mihin te lapseni silloin turvaudutte? Kuka on auttajanne, kun pimeys ympäröitsee teidät? Tulkaa nyt minun luokseni, kun ovi on avoinna, kun kannan askeleitanne kohti pelastusta, Poikani ristin juureen. Älkää peittäkö silmiänne Jeesuksen Kristuksen kirkkaudelta, älkääkä peittäkö korvianne Jumalanne kutsulta nyt, kun on vielä otollinen aika.
Joka on viisas, avaa korvansa nyt, kun on otollinen hetki, kun vielä on pelastuksen päivä. Rohkaiskaa mielenne ja käykää minun eteeni, Poikani Jeesuksen Kristuksen ristin juureen, niin te löydätte elämän ja kuolema ei voi enää koskaan riistää teitä minun kädestäni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kristukseen uskomme,kun ikävöimme hänen luokseen,luotamme hänen armolupauksiinsa ja sydämmemme halulla otamme hänet vastaan vapahtajanamme.
Sitä,joka minun tyköni tulee,minä en heitä ulos.Joh.6:37
Käykää sentähden uskalluksella armon istuimen eteen,että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon,avuksemme oikeaan aikaan.Hebr.4:16
Kun uskossa otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme,Jumala ei lue meille syntejämme,vaan antaa ne meille Kristuksen tähden anteeksi.
Hän pukee meidät Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen.Näin Jumala vanhurskauttaa meidät.
Kun Jumala vanhurskauttaa meidät,hän synnyttää meihin uuden elämän.Tämä on hengellisesti kuolleen uudestisyntyminen.
Uudestisyntymisessä alkaa jokapäiväinen taistelu syntiä vastaan.Pyhä Hwnki herättää meissä halua täyttää Jumalan tahtoa ja seurata Herraamme Kristusta.Usko yhdistää meidät Kristukseen.
Kristitty tuntee joka päivä vaivaa synnistään,ja joka päivä hän parannuksessa ja uskossa kääntyy Kristuksen puoleen.Pyhän Hengen työ hänen sydämmessään johtaa hänet yhä syvempään synnin ja armon tuntoon.Hän näkee,mitä hänen syntinsä on maksanut hänen vapahtajalleen,mutta samalla hän iloitsee siitä,että vapahtaja niin suuresti häntä rakastaa.Vapaaksi synnistä hän ei pääse ajallisen elämänsä aikana,vaan hän on jatkuvasti"samallakertaa vanhurskas ja syntinen".
Vaikka kristitty onkin jatkuvasti syntinen,uskonyhteys kristukseen saa hänen elämässään aikaan Hengen hedelmiä.Suurin niistä on rakkaus.Seurakunnan rakentamiseksi Jumala myös antaa uskoville erityisiä armonlahjoja.
Hengen hedelmä on rakkaus,ilo,rauha,pitkämielisyys,ystävällisyys,hyvyys,uskollisuus,sävyisyys,itsensähillitseminen.Gal.5:22
(Hedelmistään heidät tunnemme.)