kuukautisista
Muinaiset egyptiläiset pitivät ruumiin eritteitä kuten virtsaa, ulostusta, hikeä ja sylkeä saastaisina jätteinä. Ilmeisesti he suhtautuivat samalla tavalla myös kuukautisvuotoon. Tähän viittaa mm. se, että Egyptissä 1300–1200 -luvuilla eKr. siirtolaisina ja orjuudessa eläneet juutalaiset, jotka olivat saaneet hygieniasääntöjensä ajatukset muinaisesta Egyptistä, pitivät kuukautisia saastaisina.
Tämä voidaan todeta selvästi Raamatusta, jossa 3. Mooseksen kirjan 15. luvun otsikkona on "Sukupuolista epäpuhtautta koskeva laki" (edellisessä suomennoksessa vielä "Miehen ja naisen sukupuolisaastaisuutta koskeva laki"). Tämä luku käsittelee aluksi sukuelimien limanvuotoa sairastavan saastaisuutta ja sen vuoksi tarpeellisia puhdistautumisohjeita. Voidaan olettaa, että limanvuotoa sukuelimistä niin miehillä kuin naisillakin pidettiin tauteja aiheuttavana. Limavuoto on oireena esim. trikomonaksessa ja tippurissa.
Mainitun luvun kuukautisvuotoa koskevat ohjeet ovat seuraavat: "Kun naisella on kuukautisvuoto, hän on epäpuhdas seitsemän päivää, ja se, joka sinä aikana koskettaa häntä, on epäpuhdas iltaan saakka. [---] Ja jos mies makaa naisen kanssa hänen kuukautistilansa aikana, naisen veri tekee myös miehen epäpuhtaaksi seitsemän päivän ajaksi, ja jokainen vuode, jolla mies sinä aikana makaa, tulee epäpuhtaaksi." Jos naisella oli normaalin kuukautisvuodon yli jatkuvaa verenvuotoa, hän oli epäpuhdas vuodon ajan ja seitsemän päivää sen jälkeen. Jos nainen parani vuodostaan, hän oli epäpuhdas vielä seuraavat seitsemän päivää. Jokainen, joka oli koskenut kuukautisvuodon aikana naisen vuoteeseen tai hänen käyttämäänsä istuimeen, tuli saastaiseksi, ja hän tuli puhtaaksi pestyään vaatteensa ja peseydyttyään vedellä. Naisen kohdalla peseytymisestä ja vaatteiden pesemisestä vedellä ei ole annettu erillistä ohjetta. Sen sijaan heidän oli vietävä kahdeksantena päivänä vuodon lakkaamisesta kaksi kyyhkystä papeille, joiden oli uhrattava ne Herran edessä vuodosta aiheutuvan epäpuhtauden sovitusmenoina.
Kuukautisia koskevat ohjeet liittyivät osaksi elimistön ulkopuolelle vuotaneeseen vereen, mutta luultavasti myös kokemukseen siitä, että kuukautisvuoto saattoi peittää tartuntaa aiheuttavan limavuodon. Tautien syitä ei vielä tunnettu ja antiikin ajan kreikkalaisetkin nimittivät tippuria gonorrhoeaksi eli siemenvuodoksi. Vielä uuden ajan alussa, 1500-luvulla, kuviteltiin yleisesti, että tippuri aiheutui naisten kuukautisverestä.
Roomalainen Plinius (23–79 jKr.) mainitsi, että roomalaisilla oli erityinen kuukautisten suojelushenki Genita Mana (mana kreikan sanasta mene, kuukausi). Kuukautisiin liittyi monenlaisia maagisia käsityksiä, joista seuraavassa joitakin esimerkkejä. Pliniuksen mukaan raivotauti eli vesikauhu (rabies) saattoi aiheutua koiralla naisen kuukautisveren nuolemisesta. Johannes Schefferus kertoi kirjassaan Lapponia: "Suomalaisilla on niin väkevät taiat, ettei niitä vastaan auta muu kuin jonkun neidon eritteet, kuten [portugalilainen] Damianus [à Goës, 1502–1574] kertoo: 'Tuollainen ilkivalta (tuulen tyynnyttäminen) voidaan torjua vain sivelemällä laivan kansi ja teljot neitojen eritteillä, joita nuo henget luonnostaan inhoavat, kuten olen asukkailta kuullut.' Mitä nuo eritteet sitten ovat, voi moni kummastella. Minusta on selvää, että sillä tarkoitetaan kuukautisverta. Jo ammoin on uskottu sen auttavan loitsuja ja taikoja vastaan. Niinpä Plinius sanoo [---]: 'Myös ollaan yksimielisiä siitä, minkä minäkin mielelläni uskon, että sivelemällä ovenpielet kuukautisverellä tehdään noitien taiat tehottomiksi.'"
Antiikin Kreikassa kohtu oli humoraaliopin mukaan naisilla tärkeänä nesteiden tasapainoa ja virtausta säätelevä tekijä. Miehillä vastaavana elimenä pidettiin pernaa. Naisilla kohdun (kreik. hysteron) yhteyttä mielentilaan osoittaa sen häiriöitä tarkoittava nimitys hysteria. Kaikkia verenvuotoja, mm. runsaita kuukautisia, pidettiin osoituksena haitallisesta liikaverisyydestä. Hippokrateen (460–377 eKr.) "Aforismeissa" viitataan myös kuukautisten ja kohdun sairauden yhteyteen: "Liian runsaat tai puuttuvat kuukautiset ilmaisevat kohdun sairauden." Myös Aleksandriassa ja myöhemmin Roomassa vaikuttanut lääkäri Soranos Efesolainen (98–138 jKr.) kertoi kuukautishäiriöistä naistentauteja kuvaavassa kirjassaan. Roomalaisen Claudios Galenoksen (129–n. 200) ansiosta Aristoteleen ja hippokraattisen koulukunnan käsitykset säilyivät elossa uuden ajan alkuun saakka.
Aristoteles (384–322 eKr.) uskoi, että sikiön kehittyessä tarvittava aine eli materia tuli naaraasta munanruskuaisena tai kuukautisverenä, jolle koiras antoi spermassaan muodon tai eräänlaisen sielun, joka ohjasi sikiön kehitystä. Aristoteles sanoi: "Naaras on verrattavissa epämuodostuneeseen urokseen, ja menstruaatio on epäpuhdasta siemennestettä; siitä puuttuu sielu-prinsiippi". Synnyttäneen naisen maitoa pidettiin pois jääneestä kuukautisvuodosta muodostuneena.
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kuukauti.html
Muinaiset egyptiläiset pitivät ruumiin eritteitä kuten virtsaa, ulostusta, hikeä ja sylkeä saastaisina jätteinä. Ilmeisesti he suhtautuivat samalla tavalla myös kuukautisvuotoon. Tähän viittaa mm. se, että Egyptissä 1300–1200 -luvuilla eKr. siirtolaisina ja orjuudessa eläneet juutalaiset, jotka olivat saaneet hygieniasääntöjensä ajatukset muinaisesta Egyptistä, pitivät kuukautisia saastaisina.
Tämä voidaan todeta selvästi Raamatusta, jossa 3. Mooseksen kirjan 15. luvun otsikkona on "Sukupuolista epäpuhtautta koskeva laki" (edellisessä suomennoksessa vielä "Miehen ja naisen sukupuolisaastaisuutta koskeva laki"). Tämä luku käsittelee aluksi sukuelimien limanvuotoa sairastavan saastaisuutta ja sen vuoksi tarpeellisia puhdistautumisohjeita. Voidaan olettaa, että limanvuotoa sukuelimistä niin miehillä kuin naisillakin pidettiin tauteja aiheuttavana. Limavuoto on oireena esim. trikomonaksessa ja tippurissa.
Mainitun luvun kuukautisvuotoa koskevat ohjeet ovat seuraavat: "Kun naisella on kuukautisvuoto, hän on epäpuhdas seitsemän päivää, ja se, joka sinä aikana koskettaa häntä, on epäpuhdas iltaan saakka. [---] Ja jos mies makaa naisen kanssa hänen kuukautistilansa aikana, naisen veri tekee myös miehen epäpuhtaaksi seitsemän päivän ajaksi, ja jokainen vuode, jolla mies sinä aikana makaa, tulee epäpuhtaaksi." Jos naisella oli normaalin kuukautisvuodon yli jatkuvaa verenvuotoa, hän oli epäpuhdas vuodon ajan ja seitsemän päivää sen jälkeen. Jos nainen parani vuodostaan, hän oli epäpuhdas vielä seuraavat seitsemän päivää. Jokainen, joka oli koskenut kuukautisvuodon aikana naisen vuoteeseen tai hänen käyttämäänsä istuimeen, tuli saastaiseksi, ja hän tuli puhtaaksi pestyään vaatteensa ja peseydyttyään vedellä. Naisen kohdalla peseytymisestä ja vaatteiden pesemisestä vedellä ei ole annettu erillistä ohjetta. Sen sijaan heidän oli vietävä kahdeksantena päivänä vuodon lakkaamisesta kaksi kyyhkystä papeille, joiden oli uhrattava ne Herran edessä vuodosta aiheutuvan epäpuhtauden sovitusmenoina.
Kuukautisia koskevat ohjeet liittyivät osaksi elimistön ulkopuolelle vuotaneeseen vereen, mutta luultavasti myös kokemukseen siitä, että kuukautisvuoto saattoi peittää tartuntaa aiheuttavan limavuodon. Tautien syitä ei vielä tunnettu ja antiikin ajan kreikkalaisetkin nimittivät tippuria gonorrhoeaksi eli siemenvuodoksi. Vielä uuden ajan alussa, 1500-luvulla, kuviteltiin yleisesti, että tippuri aiheutui naisten kuukautisverestä.
Roomalainen Plinius (23–79 jKr.) mainitsi, että roomalaisilla oli erityinen kuukautisten suojelushenki Genita Mana (mana kreikan sanasta mene, kuukausi). Kuukautisiin liittyi monenlaisia maagisia käsityksiä, joista seuraavassa joitakin esimerkkejä. Pliniuksen mukaan raivotauti eli vesikauhu (rabies) saattoi aiheutua koiralla naisen kuukautisveren nuolemisesta. Johannes Schefferus kertoi kirjassaan Lapponia: "Suomalaisilla on niin väkevät taiat, ettei niitä vastaan auta muu kuin jonkun neidon eritteet, kuten [portugalilainen] Damianus [à Goës, 1502–1574] kertoo: 'Tuollainen ilkivalta (tuulen tyynnyttäminen) voidaan torjua vain sivelemällä laivan kansi ja teljot neitojen eritteillä, joita nuo henget luonnostaan inhoavat, kuten olen asukkailta kuullut.' Mitä nuo eritteet sitten ovat, voi moni kummastella. Minusta on selvää, että sillä tarkoitetaan kuukautisverta. Jo ammoin on uskottu sen auttavan loitsuja ja taikoja vastaan. Niinpä Plinius sanoo [---]: 'Myös ollaan yksimielisiä siitä, minkä minäkin mielelläni uskon, että sivelemällä ovenpielet kuukautisverellä tehdään noitien taiat tehottomiksi.'"
Antiikin Kreikassa kohtu oli humoraaliopin mukaan naisilla tärkeänä nesteiden tasapainoa ja virtausta säätelevä tekijä. Miehillä vastaavana elimenä pidettiin pernaa. Naisilla kohdun (kreik. hysteron) yhteyttä mielentilaan osoittaa sen häiriöitä tarkoittava nimitys hysteria. Kaikkia verenvuotoja, mm. runsaita kuukautisia, pidettiin osoituksena haitallisesta liikaverisyydestä. Hippokrateen (460–377 eKr.) "Aforismeissa" viitataan myös kuukautisten ja kohdun sairauden yhteyteen: "Liian runsaat tai puuttuvat kuukautiset ilmaisevat kohdun sairauden." Myös Aleksandriassa ja myöhemmin Roomassa vaikuttanut lääkäri Soranos Efesolainen (98–138 jKr.) kertoi kuukautishäiriöistä naistentauteja kuvaavassa kirjassaan. Roomalaisen Claudios Galenoksen (129–n. 200) ansiosta Aristoteleen ja hippokraattisen koulukunnan käsitykset säilyivät elossa uuden ajan alkuun saakka.
Aristoteles (384–322 eKr.) uskoi, että sikiön kehittyessä tarvittava aine eli materia tuli naaraasta munanruskuaisena tai kuukautisverenä, jolle koiras antoi spermassaan muodon tai eräänlaisen sielun, joka ohjasi sikiön kehitystä. Aristoteles sanoi: "Naaras on verrattavissa epämuodostuneeseen urokseen, ja menstruaatio on epäpuhdasta siemennestettä; siitä puuttuu sielu-prinsiippi". Synnyttäneen naisen maitoa pidettiin pois jääneestä kuukautisvuodosta muodostuneena.
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kuukauti.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
edelleen siis näin:
Aristoteles sanoi: "Naaras on verrattavissa epämuodostuneeseen urokseen, ja menstruaatio on epäpuhdasta siemennestettä; siitä puuttuu sielu-prinsiippi". Synnyttäneen naisen maitoa pidettiin pois jääneestä kuukautisvuodosta muodostuneena.
Pitäisi varmaan uskoa, jos he uskovat kaikki muutkin sen ajan käsitykset.
käsitys kuukautisten merkityksestä on hyvä lähtökohta pohtia Raamatun tekstien aikasidonnaisuutta. Kuukautistilan saastaisuudesta puhdistautumisen edellyttämä uhrikultti viittaa sekin voimakkaan primitiiviseen taikauskoisuuteen.
Ongelmana aiheesta keskusteltaessa voi olla se, että menstruaatio liittyy oleellisesti lisääntymisbiologiaan ja naisen anatomiaan, välillisesti seksiin. Uskovaisille miehille aihe voi olla liian stimuloiva, mikä saattaa johtaa keskustelun luisumiseen asiattomuuksiin.
Otsikoit tekstin Raamatun ajan käsityksiksi, vaikka alkuperäinen otsikko on aivan toinen. Suurin osa noista käsityksistä on kyllä Raamatun ajalta mutta Raamatun ulkopuolelta. Ilmeisesti halusit kuitenkin otsikoinnillasi tahallasi antaa kuvan, että Raamatussakin uskottiin noin. Jos olisit oikea Arno Forsius, tuskin olisit tehnyt niin. Forsius on erinomaisen oppinut mies, eikä hän hyökkää Raamatun kimppuun. Suosittelen muuten sinua lukemaan tuolta sivustolta tekstin "Juutalaisten vanha lääketiede".
Jo varhaisessa vaiheessa antiikin kreikkalaisilla, samoin kuin muissakin luontaiskulttuureissa, oli uskomuksia, että yliluonnolliset voimat vaikuttivat ihmisten kärsimyksiin ja niiden lievittämiseen. Nälän, ruton tai muun vitsauksen aikana oli tapana uhrata jumalille, joko todellisesti tai rituaalisin jäljittelymenoin, yksi tai useampia sijaiskärsijöitä kaupungin puhdistamiseksi. Aikaisemmin sijaiskärsijänä oli jokin köyhä kansalainen tai rikollinen, mutta myöhemmin näiden sijalla oli joku eläin.
kristityt kääntäjät ovat luvuille antaneet eivät merkkaa yhtään mitään. Tässä oli kyseessä kokonaispaketti, Israelin uskontohan jakoi kaiken rituaalisesti puhtaaseen ja epäpuhtaaseen. Ruoka, ihmiset, maa kaikki saattoi saastua tai olla sitä alunperin. Pyhäkkö myös, sekin piti rituaalisesti puhdistaa: "Kerran vuodessa Aaron suorittakoon alttarinsarvien puhdistusmenot;".