hei,
tahtoisin kuulla, miten muut kestävät sitä että läheinen sairas..on todella avuton olo. mulla vielä sairautta paljon ympärillä. Isällä välilevyn pullistuma-leikattu-> krooninen hermokipu johtuen epäonnistuneesta leikkauksesta, muita oireita: säteily jalkaan, pohkeeseen, polttava tunne, välillä saa ns "sähköiskuja", ja silloin esim kävellessä meinaa jalat mennä alta. muita oireita niskakipu, ja pääkipu, lapakipu, sekä selän jännittämisestä maha ainaisessa krampissa-> myöss kipeä. lääkkeistä maha sekaisin, masennusta, rahat lääkkeisiin, jne.kokeillut: hieronta, fysioterapia, fysiatria, luontaistuotteet, inkiväärituote, kuppaus, akupunktio, kipupiikki, kipulääkkeet, epilepsialääkkeet, sähköhoito, kansanparantaja, manipulaatio, hermoratahieroja, jäsenkorjaaja, kiropraktikko, jne jne jne....eikä mitään apua tunnu löytyvän..onko mitään toivoa.miten muiden tarinat.onko löytynyt jotain apua.
sama vika on veljelläni, ikää vain 35, ja vaikea hyväksyä, että kyseessä olisi ikuinen loppuelämän vaiva. isäni on 60 nyt, vaiva ollut yli 10 vuotta..lääkäri lupasi että odottaa jokunen vuosi niin nikamat menee "kasaan" jolloin kipu lakkaa..tätä ei tapahtunut..säryt jatkuu, hermo kiristyy, masentunut, aloitekyvytön..kamala katsoa toisen rapistumista..ja nyt sitten veljellä näyttää olevan sama kohtalo. veli leikattu kahdesti.jäänyt ns. kiinnikkeitä tästä. nyt menossa kipupolille..onko joku saanut sieltä apua*? nyt on kaikenlainen apua kaivattua. haluan tehdä asialle jotain mutta sairaus tekee avuttomaksi läheiset, kun ei tiedä miten toisen tuskaa voisi lievittää...asiallisia vastauksia kiitos:) olen todella huolestunut, tuntuu että voi kun voisi ottaa edes osan toisen kivuista.
tahtoisin kuulla, miten muut kestävät sitä että läheinen sairas..on todella avuton olo. mulla vielä sairautta paljon ympärillä. Isällä välilevyn pullistuma-leikattu-> krooninen hermokipu johtuen epäonnistuneesta leikkauksesta, muita oireita: säteily jalkaan, pohkeeseen, polttava tunne, välillä saa ns "sähköiskuja", ja silloin esim kävellessä meinaa jalat mennä alta. muita oireita niskakipu, ja pääkipu, lapakipu, sekä selän jännittämisestä maha ainaisessa krampissa-> myöss kipeä. lääkkeistä maha sekaisin, masennusta, rahat lääkkeisiin, jne.kokeillut: hieronta, fysioterapia, fysiatria, luontaistuotteet, inkiväärituote, kuppaus, akupunktio, kipupiikki, kipulääkkeet, epilepsialääkkeet, sähköhoito, kansanparantaja, manipulaatio, hermoratahieroja, jäsenkorjaaja, kiropraktikko, jne jne jne....eikä mitään apua tunnu löytyvän..onko mitään toivoa.miten muiden tarinat.onko löytynyt jotain apua.
sama vika on veljelläni, ikää vain 35, ja vaikea hyväksyä, että kyseessä olisi ikuinen loppuelämän vaiva. isäni on 60 nyt, vaiva ollut yli 10 vuotta..lääkäri lupasi että odottaa jokunen vuosi niin nikamat menee "kasaan" jolloin kipu lakkaa..tätä ei tapahtunut..säryt jatkuu, hermo kiristyy, masentunut, aloitekyvytön..kamala katsoa toisen rapistumista..ja nyt sitten veljellä näyttää olevan sama kohtalo. veli leikattu kahdesti.jäänyt ns. kiinnikkeitä tästä. nyt menossa kipupolille..onko joku saanut sieltä apua*? nyt on kaikenlainen apua kaivattua. haluan tehdä asialle jotain mutta sairaus tekee avuttomaksi läheiset, kun ei tiedä miten toisen tuskaa voisi lievittää...asiallisia vastauksia kiitos:) olen todella huolestunut, tuntuu että voi kun voisi ottaa edes osan toisen kivuista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koet että haluaisit auttaa,tehdä jotain asian hyväksi,yksinkertaisesti et voi.
Älä sääli äläkä surkuttele,elä omaa elämääsi,auta jos apua pyydetään,kuuntele jos halutaan asiasta puhua.
Itse kärsin kroonisista kivuista jotka eivät ikinä lopu,ne ikävä kyllä kuuluvat mun elämääni.
En halua että minun lisäkseni kipu saisi valtaansa ja surullisiksi myös vielä läheiseni!Ei missään tapauksessa,riittää että se kipu jäytää minua.
En halua sääliä enkä sitä että toinen tuntisi olonsa avuttomaksi kivun takia.
Kipupotilas kaipaa iloa,ymmärtämystä,ja ihan normaalia elämää.
Älä sinä surkuttele sitä asiaa liikaa.
hei..voit olla oikeassa, hyvä miettiä tuoltakin kantilta..aina vain kun olen häneen yhteydessä, on hällä kova tarve puhua tästä sairaudesta, koska monikaan ei enää kai häntä jaksa kuulla, uskoisin..ihmiset eivät jaksa kiinnostua toisten vaivoista.
mutta, joo..täytyy kattoo ettei tuu surkuteltua niin ainakaa jatkossa..voinko kysyä että millainen vaiva sulla sitten on ?
voimia ja jaksamista ja aurinkoista kevättä sulle=)
En tarkemmin halua kipuni syitä kertomaan mutta kipuja on ollut koko elämäni ja tulee aina olemaankiin.
Lonkat ja jalat pääasiassa vaivaa joskus muutkin osiot,synnynnäisestä sairaudesta on kyse.
Minäkin todella suosittelen lämpimästi kipupolille pyrkimistä!Sain sieltä valtavasti apua,missään muualla ei tuota kivunhoitoa oikein osata.
Minäkin sain ylipuhua ja painostaa lääkäriä 45 minuuttia ennenkuin suostui lähetteen kipupolille laittamaan,ja se todella kannatti.
Elämänlaatu kohosi rutkasti kipupolin ansiosta.
Hyvää kevättä sinne teille ja tehkää iloisia asioita.
tilanteessa, erona vain se että miulla on välilevytyrä leikattu kaularangasta ja leikkauksen jälkeen jäi hermovaurio oikeaan käteen ja kipua riittää nyt myös masennusta. Mie neuvoisin hakeutumaan/pyrkimään kipupolille: lääkkeiden tarkistusta varten ja jos ei muuta niin kipu pumppu. Sitten olen ite saanut käydä kipuryhmässä, fysioterapiassa, rentoutusryhmässä, psykologilla. Olen saanut opetella ryhmässä elämään kivun kanssa. Se on lopun elämän kaveri, ei jätä eikä petä. Olen saanut työkaluja elää kivun kanssa. Ja se on miusta ollu tärkeintä se vertaistuki ja sen oppiminen että liikunta on lääkettä. Miulla se tarkoittaa korttelin ympäri kerran päivässä ja sen päälle päiväunet, heh, vika niskassa mut jalat ei vie. Mut raitis ilma piristää ja naapuria on kiva moikata. Meille opetettiin myös se että ylihuolehtiva puoliso (esim) voi huonontaa sairaan ihmisen oloa. Kuulostaa kamalalta mutta se tarkoittaa juuri sitä ett yhdessä upotaan suruun. Hakekaa apua ja tietoa, apua masennukseen; lääkettä ja terapiaa. Kaikesta oppii ja ne kaikki auttaa jaksamaan. Samassa soossissa ollaan. Nimim monen pienen lapsen äiti ja alle nelikymppinen....