Jumalan Pojat?

Jumalan pojilla tässä yhteydessä tarkoitetaan enkeleitä. Enkelithän ovat jumalan luomia ja miespuolisia. Saatana on langennut enkeli.

Hyvää raamattuopetusta löydät Sanansaattajien ja Jukka Norvannon "Raamattu kannesta kanteen"-ohjelmien nettisivuilta.
Sivun vasemmalla laidalla olevasta valikosta voit valita haluamastasi raamatunkohdasta noin puoli tuntia kestävän opetuskasetin:

http://www.rkk-sansa.net/

Enkeleitä sanotaan "Jumalan pojiksi"... koska ovat miespuolisia (ainakin ylienkelit kuten esim. Mikael ja Gabriel), Jumalaa palvelevia henkiolentoja. Jeesus taas on Jumalan Poika, kuten Jumala sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, häneen minun sieluni on mieltynyt." Ehkä paholainen oli aluksi "vain" yksi enkeleistä, sanotaanhan raamatussa jotain "langenneesta enkelistä"? No anyway, "Jumalan pojilla" tarkoitetaan mielestäni enkeleitä, tark. ylienkeleitä.

viisauskirjallisuudessa Jumalan tytärkin, Pyhä Viisaus. Lisäksi kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia eli hänen poikiaan ja tyttäriään. Jobin kirjassa mainitut "Jumalan pojat" ovat kylläkin enkeleitä. Käsitteitä Jumalan poka/tytär tai Jumalan lapsi käytetään Raamatussa monissa eri merkityksissä. Ei kristillistä dogmatiikkaa löydy Vanhasta Testamentista.

Tuollaista se sitten on, kun maallikot lukevat Raamattua omin päin. Hohhoijaa!!!

4 artikla

Jumalasta

Jumala on yksi eli on olemassa vain yksi Jumala. Voimme kutsua Jumalaa monin eri tavoin. Toinen nimittää Isäksi, toinen Äidiksi, kolmas Allahiksi, kuka mitenkin. Nimillä ei ole väliä. Jumala ei ole sidottu sukupuoleen. Kristinusko ei ole patriarkaalinen tai matriarkaalinen uskonto. Tasa-arvo on oleellinen osa kristillistä sanomaa. Se saa näkyä myös Jumala-kuvassa.

Olemme tottuneet pitämään Jumalaa kaiken Luojana. Jumala Luojana on nykyisen luonnontieteen valossa jossain määrin kiistanalainen väittämä. Eräiden kosmologisten teorioiden mukaan maailmankaikkeudella ei olisi nimittäin alkua eikä loppua, vaan maailmankaikkeus olisi ikuinen. Maailmankaikkeus muuttuu ja kehittyy omien luonnonlakiensa mukaan. Voimme toistaiseksi puhua vielä luomisesta ja Jumalasta Luojana, mutta tämä näkemys voi menettää mielekkyytensä uusien fysikaalisten tutkimustulosten myötä.

Jumaluus ei katoa eikä lakkaa olemasta, vaikka siirtyisimme luomisesta maailmankaikkeuden ikuiseen olemassaoloon ja kehitykseen. Tieteen tehtävänä on selittää maailmankaikkeus, ei Jumalan. Jumalan ei tarvitse olla kaiken Luoja. Maailmankaikkeus on luonnonlakien alaista todellisuutta.

Jumala kuuluu maailmankaikkeutta korkeampaan jumalalliseen todellisuuteen. Tämä jumalallinen todellisuus, jumalankaikkeus, on ikuinen ja ääretön. Jumala asuu tässä jumalallisessa todellisuudessa eli taivaassa. Hän voi toimia myös maailmankaikkeudessa. Enkeleitä voidaan pitää Jumalan apulaisina taivaassa.

Varhaiskristityt pyrkivät sanomaan, kuka Jeesus oikein oli. He päätyivät käyttämään tuntemaansa Jumalan Poika -käsitettä kuvatakseen Jeesuksen ihmisyyttä. Jeesuksen arveltiin olevan Jumalan valittu, jumalallisella valtuutuksella ja voimalla toimiva ihminen (adoptiaaninen tai dynamistinen kristologia), ei Jumala. Ylösnousemuksessa Jumala herätti Jeesuksen ja todisti Jeesuksen asemasta Jumalan valittuna.

Varhaiskristityt eivät heti tunnustaneet Jeesusta Jumalaksi. Tästä aiheutui myöhemmin vaikeita pulmia. Dogminkehittely Jeesuksesta vaikeutui kirkkoisien ryhtyessä yritykseen yhdistää Uuden Testamentin erilaisista näkökulmista syntyneet Jeesus-kuvat väkisin yhteen.

Varhaiskristityt kehittivät erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Monarkianistiset näkemykset korostivat Jumalan ykseyttä. Jeesuksen asemasta voidaan esittää erilaisia teologisia tulkintoja.

Dynamistinen monarkianismi katsoi Jeesuksen olevan ihmisenä Jumalan valittu ja piti Isää yksin Jumalana (edustaja mm. Paulos Samosalainen ja Nestorios).

Modalistisessa monarkianismissa Jeesusta pidettiin Jumalan yhtenä historiallisena ilmenemismuotona Isän ja Pyhän Hengen rinnalla (edustaja mm. Sabellios ja Kyrillos Aleksandrialainen).

Subordinationismi eli areiolaisuus tulkitsi Jeesuksen eräänlaiseksi luoduksi puolijumalaksi ja alemmanasteiseksi jumalalliseksi olennoksi (edustaja mm. Areios).

Dualistinen monarkianismi on sukua modalistiselle monarkianismille. Dualistinen monarkianismi pitää Isää ja Jeesusta Jumalan historiallisina ilmenemismuotoina ja Pyhää Henkeä kristityn uutena mielenlaatuna, ei itsessään Jumalana. Dualistisen monarkianismin mukaan Jeesus on ihmiseksi tullut Jumala. Jeesus ja Isä ovat yksi ja sama Jumala.

Dualistisessa monarkianismissa Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi ihmisten keskelle ja eli ihmisen elämän. Jumala asettui ihmisen asemaan. Jeesus oli salattu Jumala. Hän ei koskaan nimittänyt itseään Jumalaksi. Jeesus muodosti oman uskonnollisen sanomansa historiallisesti oman ymmärryksensä mukaan kulttuuriympäristössään. Jeesus paljasti jumaluutensa vasta ylösnousemuksessa voittamalla kuoleman.

Humanistisen monarkianismin mukaan Jeesusta ei pidetä Jumalana, vaan Jumalan Poikana eli ihmisenä, joka sai uskonnolliselle sanomalleen jumalallisen valtuutuksensa viimeistään ylösnousemuksessa. Jeesus muodosti oman uskonnollisen sanomansa historiallisesti oman ymmärryksensä mukaan kulttuuriympäristössään. Jeesusta voidaan pitää humanistisessa monarkianismissa Jumalan armon opettajana (pedagoginen humanismi) tai julistajana (profeetallinen humanismi).

Jumalallisen valtuutuksen eli akkreditoinnin ajankohdan perusteella humanistinen monarkianismi voidaan vielä jakaa joko immanenttiseen (tämänpuoleiseen) tai transsendentaaliseen (tuonpuoleiseen) muotoon.

Immanenttisessa akkreditoinnissa Jeesus saa jumalallisen valtuutuksensa vastaanottamalla Jumalalta tehtävän kertoa sanomaa Jumalan armosta. Jeesus muodostaa tämän sanoman oman ymmärryksensä mukaan opettaen sitä eteenpäin. Vaihtoehtoisesti voimme katsoa Jeesuksen saaneen myös tärkeimmän sanomansa suoraan Jumalalta pelkän tehtävänannon sijasta.

Transsendentaalisessa akkreditoinnissa jumalallinen valtuutus tulee vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen ylösnousemuksessa Jeesuksen muodostaessa täysin itsenäisesti oman uskonnollisen sanomansa maan päällä. Ylösnousemus tekee Jeesuksesta Jumalan Pojan eli ihmisen, jonka sanoman Jumala hyväksyy opetettavaksi kaikille kansoille.

Vanhat kirkolliskokoukset päätyivät kuvaamaan Jumalaa kolmiyhteiseksi. Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki yhtä aikaa. Vanha kirkko väitteli kolminaisuudesta jatkuvasti ja päätyi kirkolliskokouksissaan omiin muotoiluihinsa lähinnä keisarin painostamana.

Kolminaisuusoppi sai täsmällisen kuvauksensa homousianismissa (sama olemus). Homousianismi kehitti opetuksen yhdestä ja samasta jumalallisesta olemuksesta kolmena eri persoonana, jotka olivat olemassa itsenäisesti. Homousia-oppi on loogisesti ongelmallinen Jumalan ykseyden kannalta. Usia eli olemus ei nimittäin kuvaa Jumalan ykseyttä, vaan jumaluuden luonnetta. Ajatus kolmesta erillisestä jumalallisesta persoonasta sopii huonosti Jumalan ykseyteen.

Jeesuksen ei ollut pakko kuolla eikä kärsiä. Hän ei ollut uhri ihmiskunnan synneistä, vaan eettinen opettaja Jumalan yhteyteen. Klassinen sovitusoppi uhriajatteluineen edustaa varhaiskristittyjen historiallista tulkintaa Jeesuksesta. Ylösnousemuksellaan Jeesus osoitti olevansa Jumala tai Jumalan valittu eli Jumalan Poika.

Juutalaiset käyttivät Pyhän Hengen käsitettä kuvaamaan lopun aikoja, Jumalan voiman ilmentymää. Varhaiskristityt elivät kiihkeässä lopun ajan odotuksessa ja tulkitsivat kokemuksensa ja innostuksensa osallisuudeksi Jumalan voimasta.

Pyhä Henki määritellään tässä tunnustuskirjassa kristityn mielenlaaduksi uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Pyhä Henki kuvaa kristityn psyykkistä mielentilaa, halua rakastaa aidosti Jumalaa ja maailmaa. Pyhä Henki ei ole ihmisen ulkopuolista Jumalan voimaa, vaan uskon herättämää tasapainoa, mielenrauhaa ja myönteisyyttä ihmisessä. Usko tekee ihmisestä pyhän ja Pyhällä Hengellä täyttyneen ihmisen. Sana ja sakramentit eivät välitä Pyhää Henkeä, vaan herättävät ja hoitavat uskoa.

Varhaiskristilliset kristologiat päätyivät yleensä samaan lopputulokseen: Jeesuksella on ylösnousemuksensa jälkeen valta-asema taivaassa. Humanistisessa monarkianismissa kaikki valta kuuluu yksin Jumalalle ja Jeesusta pidetään vain ylössnousseena ihmisenä taivaassa. Dualistisen monarkianismin mukaan Jeesuksella on Jumalana kaikki valta taivaassa. Jumala paljastaa lopullisen totuuden Jeesuksesta uskoville kuoleman jälkeen.

Vaikka pääsiäiskertomukset ovat historiallisesti kiistanalaisia, on mahdollista, että roomalaiset tuomitsivat Jeesuksen ristiinnaulittavaksi, mutta on myös mahdollista, että Jeesus kuoli myöhemmin muulla tavalla. Jeesuksen kuolintavalla ei ole merkitystä kristilliselle sanomalle.

Kristinusko syntyi uskosta kuoleman voittaneeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen. Vasta ylösnousemus auttoi kristittyjä huomaamaan, kuka Jeesus oikein oli. Vähitellen syntyi erilaisia tulkintoja Jeesuksesta.

Jeesus oli lopun ajan julistaja, joka opetti myös anteeksiantamuksen ja rakkauden sanomaa kaikkia lähimmäisiä kohtaan sekä toivoa kuolemanjälkeisestä elämästä eli ikuisuudesta. Jumalan valtakuntaa ei kuitenkaan koskaan tullut maan päälle. Jumala halusi tapahtumien kululla todistaa ja osoittaa, kuinka eettiset opetukset, anteeksiantamus ja rakkaus sekä voitto kuolemasta ikuisuuksineen olivat lopun aikojen odotusta tärkeämpiä kristillisessä sanomassa. Voimme arvioida Jeesuksen historiallista sanomaa lähimmäisenrakkauden ja luonnonrakkauden näkökulmasta, terveen järjen ja tieteen avulla tavanomaisen historiantutkimuksen lisäksi.

Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus oli merkittävä eettinen opettaja, josta jokainen aikakausi esittää oman historiallisen suhteellisen tulkintansa. Jumala jätti Jeesuksen kautta meille salaisuutensa ja sanomansa tulkittavaksi eri aikakausille ja antoi ihmiskunnalle mahdollisuuden elää uutta elämää. Elämme luonnonlakien vaikutuspiirissä ja voimme vaikuttaa itse elämäämme ja maailman kulkuun.