olen kokenut äärimmäisen sietämättömän kivuliaita hetkiä/tapahtumia elämässäni 5vuoden ajan.
vuonna 2004 alkoi helpottaa ja oli ok olla.
mutta 2005 vuonna tapahtui todellinen romahdus.
tapahtui jokin sanoin kuvaamaton juttu.
siitä on nyt 2v mutta se kulkee mukanani loppuelämän. se on ollut mielessäni joka ikinen sekunti 2v ajan. kun herään se tulee mieleeni.
siitä EI KUKAAN pääsisi yli.
käyn psykolokilla, ei auta. olen vahvimmalla masennuslääke kuurilla. ei auta.
olisiko jokin aivoleikkaus tai jotain joka poistaisi tämän 2vuotta sitten tapahtuneen tapahtuman? jos tämä tapahtuisi vaikka maailman vahvinhermoiselle tyypille, hänkin kärsisi loppuelämän. onko mitään ainetta tai jotain jolla voin tappaa itseni ja sitä luullaan luonnolliseksi kuolemaksi.
nimimerkillä kokenut elämän kovimmat puolet.
haluan ikuiseen uneen.
vuonna 2004 alkoi helpottaa ja oli ok olla.
mutta 2005 vuonna tapahtui todellinen romahdus.
tapahtui jokin sanoin kuvaamaton juttu.
siitä on nyt 2v mutta se kulkee mukanani loppuelämän. se on ollut mielessäni joka ikinen sekunti 2v ajan. kun herään se tulee mieleeni.
siitä EI KUKAAN pääsisi yli.
käyn psykolokilla, ei auta. olen vahvimmalla masennuslääke kuurilla. ei auta.
olisiko jokin aivoleikkaus tai jotain joka poistaisi tämän 2vuotta sitten tapahtuneen tapahtuman? jos tämä tapahtuisi vaikka maailman vahvinhermoiselle tyypille, hänkin kärsisi loppuelämän. onko mitään ainetta tai jotain jolla voin tappaa itseni ja sitä luullaan luonnolliseksi kuolemaksi.
nimimerkillä kokenut elämän kovimmat puolet.
haluan ikuiseen uneen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Itelle on kans tapahtunut jo oikeestaan aika paljon sellaista pahaa, ettei monelle tapahdu koko elämän aikana. Just viikonloppuna tapahtui taas jotain sellaista, mikä vei pohjan koko tulevaisuudelta. Tuntuu ettei hetkeäkään voi olla onnellinen, kun seuraava vastoinkäyminen odottaa jo kulman takana. Älä säkään silti lannistu, vaikka tää kuulostaa itestäkin tosi huonolta vitsiltä, niin aika korjaa haavat. Ei sen takii kannata itteensä jojoon vetää. Mä selviän mustalla huumorilla ja olen tällä pallolla vaan piruuttaan, vaikka muiden kiusaksi ;)Kato kun elämä potkii päähän ni potkitaan me takas (muttei mummoja, ne on ykkösiä).
auttaa asiaa, jos voisin vaihtaa paikkakuntaa satojen kilometrien päähän jossa kukaan ei voi puhua paskaa minusta kun kukaan ei tunne minua, eli alkaisi "uusi elämä" nykyisellä paikkakunnalla ollaan oltu yli 20 vuotta (ikää 22) ja en voi enää kestää tässä paikkakunnalla. ongelma on se että ammattikoulu on keskeytynyt KOLME kertaa kun en voi keskittyä tapahtumien takia joita olen täällä paskassa kusipäiden paskapuhujien paikkakunnalla kestänyt. eli ei ole ammattia, ei töitä, ei rahaa eli muuttaminen on mahdotonta. ongelmistani saisi tehtyä kirjan, niitä on niin paljon. nautin elämästä vain kun juon olutta. jos ostan 12 olutta niin jo yhden pullon jälkeen olen iloinen, tiedettyäni että pian ollaan humalassa kun 11 jäljellä. kun tämä sietämättömin tapahtuma tulee mieleeni tulee aivon takaosaani ikään kuin "paine" ikuinen muistutus mitä tapahtui 2v sitten.
kun väkisin saan 5sekunniksi asian pois mielestä paineen turvotus loppuu. kun se tulee taas mieleen tuntuu kuin pään takaosa turpoaa. kuulosta oudolta niille jotka ei ole kokenut ihmiselämän paskinta puolta. jotenkin aivoni on rappeutunut ja en muista enää hyvin asioita. johtuen tästä tapahtumasta 2v takaa. 2004 oli ihana vuosi. ei ollut ongelmia pahemmin. 2005 tuli romahdus. joka ei koskaan poistu. (paitsi humalassa)
ps. tuo otsikossani oleva merkki ei todellakaan ole hymiö, vaan onyhtäkuin merkki.
ja olen komeaksi kehuttu mies. sitä kyllä olen mutta ei kiinnosta. ei kiinnosta muuta kuin olla humalassa ja odottaa ikuista unta.
luultavasti ihan samanlaista "paskaa" takana ja tuo tunne pään takaraivon "pullottamisesta" on ihan tuttu, liiankin. Ja se voi olla joku sellainen juttu mikä on kaikilla, kun "paineita" kertyy liikaa.Mutta joumisen olen kuitenkin lopettanut ja nyt yritän opiskella. Koita olla tekemättä asiasta ongelmaa, katso "pahaa" muistoasi ja koita olla tekemättä siitä "pahaa". Katsele vaan sitä ja opettele mielummin elämään sen kanssa ja jätä alkonjuonti. Ja sitä paitsi, vaikka paskapuhuminen ottaa päähän, niin anna ihmisten puhua jos haluavat puhua, koska tietät varmaan itsekin, että jos itse onnistut olemaan sinut ns. ongelmasi kanssa, niin eipä sillä muiden puheella sitten enää niin väliä ole. Voimia:)
niin millä sä jokapäivä kaljaa ostelet ?
juon lähes kaikki. mulla on noin 50e kuussa omaa rahaa. muu menee vuokraan yms
Ettet vain asuisi eräässä kymenlaaksolaisessa pikkukaupungissa...(jossa on paljon paskanpuhujia)...no anyway...
Voisit itse asiassa kokeilla HYPNOOSIA, jos on tarvetta tietynlaiseen aivojen "tyhjennykseen" ja/tai muistiosan "poistoon".
En nyt osaa suositella ketään tiettyä hypnotisoijaa, mutta "etsivä löytää"...katsele webistä vaikka.
siellä tuas "kuoleman opetuslapsi"?
Älä viitsi puhua noin.. sullahan on elämää vaikka miten vielä edessä jos olet komeaksikin sanottu mies. Lähde jonnekin muualle, vaikka etelään missä ainakin vielä (!) on jäljellä ihmisen arvostusta. Olis kiva tietää mitä sulle on tapahtunut, itselläkin on ollut tosi rankkaa viimeiset 3 vuotta, ihme kun vielä elossakin ollaan. Olen myös kokenut ahdasmielisten kusipäiden ihmisten vastustusta ja kiusantekoa paljon.. mutta on minulla oma suojelija.. aiemmin olisin itsekin hukuttanut ahdistustani pulloon, nyt ei ole viinanhimoa EIKÄ SE RATKAISE MITÄÄN!! Usko mua.. kyllä sä saat muutettua vaikkei rahaa paljon oliskaan, mutta tee muutos äläkä jää odottamaan kuolemaasi. Sä kirjoitatkin hyvin.. varmaan sussa on paljon hyvää, siispä tee jotain elämällesi.
Itse vain selviydyn, elämä on nyt pahojen vastoinkäymisten jälkeen selviytymistä.Se riittää, että itse selviytyy hengissä päivästä toiseen ja tekee vain välttämättömimmät, luulen, että vain aika helpottaa.Ei 2 vuotta ole vielä mitään.Pahoja muistoja ei pois saa mitenkään mutta niitä pitää yrittää oppia käsittelemään niin, että pystyy elämään niiden kanssa.Onni ja rauha on tietysti mennyttä, eivätkä ne palaa, sielunmaisema on muuttunut.Et kuitenkaan ole ainoa, jolla on raskaita ja hirveitä taakkoja kannettavanaan, eikä niistä aina voi edes puhua kenellekkään, ei kukaan ymmärtäisi.Minut kiskaistiin yhtäkkiä keskelle painajaisunta, kun läheiseni kuoli ja nyt vasta alan käsittää, että se todella on totta.Hän ei palaa.Hän oli kriittisessä tilassa monta päivää ja lääkäri sanoi, että hän kuolee mikä hetki tahansa tai sitten ei.Kuoli sitten.En edes yritä selvitä siitä,ei ole pakko selvitä ja olla vahva.Odotan, että aikaa kuluu ensin 10 vuotta ja katson sitten mikä on tilanne.
Auttaisiko mitään, jos kertoisit kaiken täällä anonyymisti.Aivan kaiken mitä tapahtui ja mitä siihen liittyi.Suruahan pitää purkaa ja purkaa ja purkaa, puhumalla tapahtuneesta, kirjoittamalla siitä, piirtämällä yms.Se auttaa käsittelemään sitä, vaikka ei poistakaan.Täällä kaikille on tuttua kuolema ja kaikki mitä siihen liittyy.Täällä on läheisiä suremassa kaikin eri tavoin kuolleita rakkaitaan,lääkittyjä ja lääkitsemättömiä.Osa on huumattu, kun eivät voi muuten kestää ja monia on heitäkin, joilta tosiaan opiskelu ja työ eivät juuri nyt suju.Toiset taas hukuttavat itsensä töihin ja osa käy siellä normaalisti.On luonnollista ja luonnotonta kuolemaa ja me kaikki yritämme tukea täällä toisiamme, koska tiedämme miltä muista tuntuu.
en luovuta. 2vuotta kestetty kidutusta ja kestän vaikka seuraavat 20vuotta kidutusta. pakko se on elää väkisin tämä jumalan keksimä suurin virhe. eli ihmiselämä.
T:never ever human again
Se, mitä kerrot kaksi vuotta sitten tapahtuneesta ja sen jälkeisestä ajasta, ettet hetkeäkään voi olla muistamatta tapahtunutta, johtuu siitä, että traumatisoiduit. Se tarkoittaa, että kokemus oli niin rankka, että aivosi eivät kyenneet käsittelemään asiaa ja ikäänkuin viemään sitä menneisyyteen. Siksi sinä et ole tunnetasolla kyennyt irtautumaan siitä, vaan elät sitä ikäänkuin se olisi juuri tapahtunut.
Lienetkö kuullut tai lukenut EMDR-terapiasta eli kansanomaisesti silmänliiketerapiasta? Se on lyhytterapiamenetelmä, jonka avulla on mahdollista aivan kuin auttaa aivoja käsittelemään noita muistoja ja siirtämään ne menneisyyteen, minne ne kuuluvat. EMDR:n avulla on mahdollista ikäänkuin pyyhkiä kaikki kokemukseen liittyvät häiritsevät tunteet ja rajoittavat uskomukset itsestä ja vapautua elämään nykyhetkessä.
Lisää tietoa saat osoitteesta
http://emdr.fi/index.html
Kun olet nuori ihminen ja tulevaisuus edessä, sinun kannattaa hakea itsellesi apua. Vaikka se maksaa, sinun todella kannattaa satsata itseesi voidaksesi tulevaisuudessa elää vapaana sietämättömän kokemuksesi aiheuttamista taakoista.
Kun elät tuollaisessa piinassa, ei ole ihme, vaikka haet kaljasta hetken helpotusta. Ikävä puoli siinä vain on, että se voi viedä sut ojasta allikkoon. Siksi toivonkin, että valitset apukeinoja, jotka todella auttavat sinua ja vapauttavat sinut painajaisestasi.
Hypnoosi taitavan terapeutin käyttämänä on myös varteenotettava keino.
Ala kuvitella ja nähdä itsesi tulevaisuudessa, kun jo olet vapautunut menneisyyden sietämättömistä kokemuksista!
kiitos sinulle nimimerkki toivonkipinä.
en ole ennen kuullutkaan EMDR:stä.
kiitos vielä kerran. tuosta on apua.
kaksi äärimäisen läheistä ihmistä on kuollut pitkän kaavan mukaan, olen ollut kolmessa eri leikkauksessa sinä aikana, kokenut PAHOJA taloudellisia tappioita.
Enpä käytä psyykelääkkeitä, enkä ole loppukaan.....
Ymmärrän että tämä on tälläinen kausi vain.
Elämälläni on vielä paljon hyvää annettavaa minulle, ei tarvitse kuin hieman odottaa...
En koskaan aikaisemmin ole vieraillut tällä palstalla, googlen kautta nyt sattumalta tänne eksyin ja luin viestisi. Päätin kirjoittaa sinulle, vaikka rohkeutta se vaatiikin.
Itse olen kärsinyt peloista ja ahdistuksesta pitkään. Ajoittain enemmän, ajoittain vähemmän.
Viime syksynä vaikeuksien keskellä tulin uskoon. Ja tajusin jotain aivan ihmeellistä. Sillä, millainen tämä meidän elämä täällä on, ei ole mitään merkitystä. Tämä on vain välietappi. Todellakin.
Maailmasta on tulossa kovaa vauhtia koko ajan pahempi paikka. Ilmastonmuutos puhututtaa ja se on todellinen uhka.
Oletko koskaan ajatellut suhdettasi Jeesukseen? Nyt varmaan nousee karvat pystyyn. Niin nousee monilla muillakin. Itsekin välttelin aihetta pitkään. Mutta Jumala kutsui. Ja armahti. Ja et usko miten vapaaksi se tekee! Jeesus kuoli meidän kaikkien puolesta ristillä. Ihan kaikkien.
Ei ole enää toivotonta tilannetta. Elämä ei ole enää kilpailua siitä, kuka selviää, kuka ei.
Ei tarvitse enää yksin pärjätä, Jeesus kulkee rinnalla.
Kärsin vieläkin ahdistuksesta ajoittain. Mutta minulla on luottamus. Luottamus siihen, että Herra johdattaa minunkin elämääni eikä se ole tarkoitukseton. Vaan Jumalalla on minullekin tehtävä. Kaikille on.
Sinäkin saat tuntea itsesi rakastetuksi. Ja se on jotain aivan mahtavaa. Sitä tunnetta ei korvaa mikään, ei mikään.
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Kutsun sinuakin mukaan, ristin tielle. Ei ole helppo tie sekään. Mutta miksi välittää ihmisten mielipiteistä? Pilkkaa saa osakseen jos uskoo Jeesukseen, sehän kerrotaan Raamatussa monta kertaa. Mutta se on pientä siihen verrattuna, mitä siinä voittaa.
Kokeile rukousta. Itse olen saanut useita rukousvastauksia, sellaisia, jotka ovat jotain yliluonnollista. Herra vastaa juuri sinulle. Ei aina heti silloin kun sinä haluat. Mutta hän vastaa, ihan varmasti.
Rukoilen puolestasi! En epäile yhtään, etteikö sinunkin elämälläsi olisi tarkoitus! Se on Jumalan käsissä, kaikkivaltiaan :)
Siunausta!
t. 22v. tyttö
Jeesuksen ja Jumalan.
Tiedän että rukokseen saa aina vastauksen. Oli hienot sanat sinulla tyttö 22v
Hei!
Jännä juttu, mutta jotenkin kirjoituksesi osui silmään, ja itse äärimmäisen harvoin vierailen näillä sivuilla, nyt tuli sellainen tunne että tänne pitää tulla...
Eli olisin myös suositellut hengellisiä asioita, itse olen saanut niistä avun, ja ne todella auttavat, vaikka monesti ajatellaan että se on humpuukia.
Toivon paljon voimia sinulle ja jaksamisia.
Jos sopii, voin muistaa sinua rukouksissa :)
...jokainen sana kääntyvä itseensä rukoilijaan. Mitä annat toiselle sen saat kaksinkertaisena takaisin. Kiitos jos minullekkin rukoilet.
Voi kun sanoit kivasti :)
Muistan sinua kyllä varmasti.
Itse olen käynyt nuoresta iästäni huolimatta äärimmäisen rankkoja asioita, joista en ikinä voinut kuvitella selviäväni, en ikinä.
Kyllä minulla vieläkin on ajoittain pelkoja niistä asioista, mutta ne eivät hallitse enää.
Tapahtuman jalkeen on tullut vakavia oireita mm.Masentuneisuus,pakkoajatukset,itsetuhoisuus,ahdistuneisuus ja muistipatkii koska tapaus on syopynyt mieleeni ja kokoajan mielessa niin asiat unohtuu. Onnea vaan niille jotka eivat ole tehneet samaa virhetta kuin mina.
Mitä virhettä tarkoitat?
Kaikki tekevät virheitä, isoja ja pieniä, ei kukaan ole täydellinen.
Oletko kokeillut mitään hengellistä kokousta, ei mitään vanhoillista, vaan nuorekasta jossa oikeasti välitetään ja saa avun?
Itse olen saanut apua sellaisista kokouksista joissa Pyhä henki toimii ja oikeasti auttaa. Ei taatusti ole mitään humpuukia.
Olisiko se kokeilemisen arvoinen asia, mitä mieltä?
Mitä jos saatkin sieltä avun?
En tiedä kiinnostaako sinua, mutta laitan muutaman linkin, jotka ovat olleet minusta hyviä, ja nämä ihmiset todella ottavat tosissaan työnsä:
http://www.rikurinne.com/
(voit myös kuunnella ComeHome-radio-ohjelmaa joka keskiviikko 21:35-22:35, siellä myös rukouspuhelin johon voi soittaa vaikka nimettömänä)
http://www.uskojaurheilu.fi/urheilija_show.php?newsid=181
http://www.rukouspalvelu.fi/index.php?page=tilaisuudet
(perinteisissä kirkoissa yleensä ovat nämä kokoukset, mutta siellä lopussa rukouspalvelu, jolloin voit sanoa rukoilijalle vaikka, että haluat että rukoiltaisiin tämän asiasi puolesta, ja että itsetuoiset ajatukset lähtisivät pois)
Vielä toivon että älä missään tapauksessa anna periksi, suomalaisella sisulla vaan eteenpäin. Vielä on vaihtoehtoja. Uskon sinuun, tämä on jo iso askel kun kirjoitit tänne.
Mitä sinulle kuuluu "lopussa kahden vuoden ajan"?
Olisi kiva jos kertoisit kuulumisiasi, jakselethan hyvin?
mitä sinulle on tapahtunut?Sydäntäni puristi hätä puolestasi-jos voisit kertoa,se olisi jo askel paranemiseen!