Tämä ei varmaan kuulu tälle palstalle, mutta:
Tietääkö kukaan pitääkö KIRKOLLISESTI vihittäessä sekä morsiamen että sulhasen kuulua kirkkoon vai riittääkö, että toinen kuuluu? (olen jostain kuullut tällaisia huhuja..)
Jos osaatte viitata johonkin tekstiin, laittakaa linkkiä!
Itse en ole googlesta sun muualtakaan löytänyt vastausta..
Kiitos!
Tietääkö kukaan pitääkö KIRKOLLISESTI vihittäessä sekä morsiamen että sulhasen kuulua kirkkoon vai riittääkö, että toinen kuuluu? (olen jostain kuullut tällaisia huhuja..)
Jos osaatte viitata johonkin tekstiin, laittakaa linkkiä!
Itse en ole googlesta sun muualtakaan löytänyt vastausta..
Kiitos!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos oikein ymmärsin kysymyksesi, niin tietoa -muutenkin- löytyy hyvin täältä http://www.eroakirkosta.fi/eroakirkosta/faq#kirkkovihkiminen
Tarkasti ottaen vihkimiseen tarvitsee molempien kuulua, mutta kirkossa saatavaan "siunaukseen" (kaava eroaa vain hieman) riittää kun toinen kuuluu.
Jälkimmäisessä tapauksessa on ensin käytävä pikavihillä maistraatissa.
Näin me teimme (vaimo kuuluu kirkkoon).
Kiusa se pienikin kiusa:pappi ei saanut rekisteröidä suhdettamme, sillä alttarille tullessa olimme jo juridisesti naimisissa.
Tosin minun ateistin piti alentua polvistumaan lattialle papin eteen. Viimeinen nöyryytykseni.
"Kiusa se pienikin kiusa:pappi ei saanut rekisteröidä suhdettamme, sillä alttarille tullessa olimme jo juridisesti naimisissa."
Tarkkaan ottaen pappi ei saa rekisteröidä parisuhdetta (tämä on toimitus, jossa kihlapari on samaa sukupuolta), mutta kylläkin vihkiä avioliittoon. Arvelen sinun tarkoittaneen jälkimmäistä.
Muutoinkin tämä on vähän kuin seitsemän veljeksen kiusa lukkarille, kun he eivät syöneet eväitään. Papille siunauksen pyytäminen liitolle on varmasti tärkeämpää kuin sen juridinen rekisteröinti, joka ei varsinaisesti edes ole kirkon tehtävä.
"Tosin minun ateistin piti alentua polvistumaan lattialle papin eteen."
Ei suinkaan papin eteen, vaan Jumalan.
"Viimeinen nöyryytykseni."
Mahtoikohan se tästä pienentyä vai suurentua...
Papille tärkeää... LOL
Jumalan eteen... LOL
Skäfä on syöny hassuja sieniä. Anteeksi Jari, mutta minusta tuntuu että siellä "tieteelliessä" loitsujenlukuopetuskeskuksessa kannattaisi myös hiukan satsata ihan siihen päättelytoiminnan opiskeluun.
ROTL *kerää itseään lattialta
PS: varmaan jostain kansalaisopistosta löytyy kiva kurssi jolla täydennetään se osuus ihan muutamassa tunnissa mikä jäi "tiedekunnassa" väliin.
Kävimme saman kärsimysten tien 70-luvulla. Kärsimysten tien jatkuu lasten kastamisessa, jossa äidin uskon mukaan kastetaan isien uskoon.
Meillä on hyvin vanhanaikainen avioliitto, jossa asiat sovitaan ilman kirjallisia dokumentteja, mutta asiat tehdään kuitenkin niinkuin sovitaan. Jälkimäisen lapsen kohdalla sovimme, että häntä ei kasteta. Meidän pikku pakanamme oli pari vuotiaana paljon Valamon luostarissa, mutta seura ei tehnyt kaltaisekseen.
"Tarkkaan ottaen pappi ei saa rekisteröidä parisuhdetta (tämä on toimitus, jossa kihlapari on samaa sukupuolta), mutta kylläkin vihkiä avioliittoon."
Sanojen merkitys ei suinkaan rajoitu lakitekstiin. Parisuhteella tarkoitetaan "kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuva kahdenvälinen suhde" ja juuri tällainen on meidän ja varmaan myös Atte Ateistinkin siunattu suhde puolisoonsa.
Laissa rekisteröidystä parisuhteesta käsitellään sellaisia parisuhteita, joita ei voi rekisteröidä avioliittolain nojalla. Näissä tulee näkyviin ikävällä tavalla kirkon vaikutus, sillä rekisteröinnin esteenä on liian läheinen sukulaissuhde, vaikka kyse ei ole lisääntymisestä. Minulle käsittämättömästä syystä ottolapseksi ottamisoikeutta on rajoitettu ja puolison sukunimeä ei voi ottaa.
Ymmärrän isyyslain rajoittamista, mutta sekin pitäisi rajoittaa vain tunnustamiseen. Jos Liisa tulee rekisteröidyssä parisuhteessa raskaaksi, on toki väärin, että Maijaa pidetään automaattisesti lapsen isänä. Minusta Maijalla pitäisi olla oikeus julistautua lapsen isäksi. Yhtä heikolla pohjalla on Joosefin ja Marian lapsen isyys, mutta sehän ei tunnetusti kirkkoa häiritse :-)
"Tosin minun ateistin piti alentua polvistumaan lattialle papin eteen.'
Ei suinkaan papin eteen, vaan Jumalan."
Minulla on sellainen käsitys, että Jumala on palveluksen aikana keskuudessamme, kaikkialla, joten topologisesti ajatellen ei voi polvistua Jumalan eteen vaan polvistuminen tapahtuu nimenomaan papin eteen.
onkin kaikkialla, joten syvässä kumarruksessa hänen eteensä tulee helposti samalla ns. pyllistäneeksi hänelle.
("Tosin minun ateistin piti alentua polvistumaan lattialle papin eteen." )
-"Ei suinkaan papin eteen, vaan Jumalan."
En nähnyt paikalla Jumalaa, mutta papin edessä tiedän polvistuneeni. Olisitpa nähnyt hänen hymynsä.
"Tarkkaan ottaen pappi ei saa rekisteröidä parisuhdetta (tämä on toimitus, jossa kihlapari on samaa sukupuolta), mutta kylläkin vihkiä avioliittoon. Arvelen sinun tarkoittaneen jälkimmäistä."
Kyse on nimenomaan juridisesta parisuhteen rekisteröinnistä, johon heteroparien kohdalla kirkolla on Suomessa oikeus.
Läntisissä sivistysmaissa kuten Ranskassa ja Saksassa siviiliavioliitto on ainoa laillinen, sillä kirkoilla ei siellä ole liiton rekisteröintioikeutta. Siellä mennään ensin valtiollisen viranomaisen edessä viralisesti ja juridisesti sitovasti naimisiin ja sitten SAA käydä kirkossa aamenet kuulemassa jos haluaa.
Tämä heijastuu siinä, että kirkko kyllä saa liittää ihmiset yhteen - ei vain Jumalan edessä vaan juridisesti sitovasti, muttei saa heitä erottaa. Avioerot käsittelee käräjäoikeus.
"En nähnyt paikalla Jumalaa, mutta papin edessä tiedän polvistuneeni."
Perinteinen ajatus on, että nimenomaan alttari symboloi Jumalan läsnäoloa.
"Olisitpa nähnyt hänen hymynsä."
Kyllä minäkin yleensä hymyilen häissä, koska kyseessä on iloinen juhla. Hautajaisissa hymyilen vähemmän.
"Kyse on nimenomaan juridisesta parisuhteen rekisteröinnistä, johon heteroparien kohdalla kirkolla on Suomessa oikeus."
Nimenomaan juridisesti parisuhteen rekisteröiminen ja avioliittoon vihkiminen ovat erillisia toimituksia, ja myös niiden juridiset vaikutukset ovat erilaiset. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät eivät saa adoptoida, avioliittoon vihityt saavat. Avioliittoon vihityt voivat ottaa jommankumman puolison sukunimen yhteiseksi, rekisteröidyt eivät.
"Näissä tulee näkyviin ikävällä tavalla kirkon vaikutus, sillä rekisteröinnin esteenä on liian läheinen sukulaissuhde, vaikka kyse ei ole lisääntymisestä."
Itse asiassa kirkko ehdotti parisuhdelakikeskustelun loppuvaiheilla eräänlaista asuinliittoa, jonka kaksi yhdessä asuvaa ihmistä olisivat voineet rekisteröidä keskenään, siis myös esim. kaksi sisarusta tai äiti ja poika. Tässä nähtiin - eikä vallan perusteetta - kirkon halu torpedoida samaa sukupuolta olevien liitto.
Niin tai näin, niin aina väärinpäin.
"Itse asiassa kirkko ehdotti parisuhdelakikeskustelun loppuvaiheilla eräänlaista asuinliittoa, jonka kaksi yhdessä asuvaa ihmistä olisivat voineet rekisteröidä keskenään, siis myös esim. kaksi sisarusta tai äiti ja poika. Tässä nähtiin - eikä vallan perusteetta - kirkon halu torpedoida samaa sukupuolta olevien liitto.
Niin tai näin, niin aina väärinpäin."
Asiansa osaava lainsäätäjä ymmärtää että taikauskojen aika on ohi ja jättää ne omaan arvoonsa.
Voiko siunauksen toimittaa niin että vain se kirkkoon kuuluva osapuoli eli vaimoke siunataan. Avioliittoon menossa mutta ei kiinnosta siunaaminen.
mikään vakaumuksen ihminen, kun olet suostunut tuollaisiin pelleilyihin. No, ateistien moraali tiedetään!
Kirkollisen vihkimisen edellytys on, että molemmat vihittävistä kuuluvat kristilliseen kirkkoon, ja vähintään toisen on kuuluttava evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kirkollisen vihkimisen saa siis, jos toinen on luterilainen ja toinen vaikkapa ortodoksi.
Mikäli toinen vihittävistä ei kuulu mihinkään kristilliseen kirkkoon, ei vihkiminenkään voi olla kirkollinen. Tällaisessakin tapauksessa siviiliviranomaisten edessä solmittu avioliitto voidaan siunata kirkollisesti. Käytännössä erot avioliittoon vihkimiseen ovat vähäisiä (aviopuolisoiksi julistaminen puuttuu, ja kysymykset on hieman toisin muotoiltu).
"Kirkollisen vihkimisen edellytys on, että molemmat vihittävistä kuuluvat kristilliseen kirkkoon, ja vähintään toisen on kuuluttava evankelis-luterilaiseen kirkkoon."
Olen ollut kirkollisissa häissä, jossa molemmat olivat ortodokseja.
Tällä tavalla ajatellen kristikunta eli 1500 vuotta ilman kirkkohäitä :-)
tulee kyllä tutuksi elämän varrella. Näyrtyminen ihmisten, väärinkäsitysten, tekemiensä vääryyksien,anteeksipyytämisen jne. kaikenlaisten asioiden tähden. Se on elämä, kun opettaa.
Joskus voi joutua nöyrtymään myös siinä, kun Jumalan kosketus on niin kova - raju ja/tai rakastava.
Kommenteissa aiheesta ilmeni, että nöyryyttämis -teema on paha. Eihän arvokkaan ihmislapsen tulekaan alistua nöyryytetyksi - nöyryyttäjähän se vain itsensä tyhmäksi tekee ja niin tapahtuu juuri ihmisten kesken.
Jumala ei nöyryytä, mutta tekee ihmisen monien asioiden ilmitullessa nöyräksi - kun ihminen huomaa, miten asiat ovatkin oman ymmärryksen, kyvyn, voiman, ja oman rakastamisentunne-elämänkin, ulkopuolella.
Kirkollisesti vihittävien tulee olla konfirmoituja kirkon jäseniä.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DD9DF26C990EE54CC225708400437210?OpenDocument&lang=FI
- Mikäs oikea ateisti se kirkossa ittensä siunauttaa ?
- Vai olekko vain toffelisankari ?
- Vai myitkö "aatteesi" vihkilahjojen toivossa ?
".................. alentua polvistumaan lattialle papin eteen. Viimeinen nöyryytykseni."
Herätyyyys!
Ei ollu viimenen, vaan oli muuten toiseksi viimeinen. Viimesellä tuomiolla sinä poju vasta syvän kyykyn otat.
"Ei ollu viimenen, vaan oli muuten toiseksi viimeinen. Viimesellä tuomiolla sinä poju vasta syvän kyykyn otat."
Etkö sinä usko rakastettavaan Isä Jumalaan? Viimeisellä tuomiolla Jumala tokaisee, tervetuloa Atte meidän uskovaisten joukkoon. Kiva että tuhlaajapoika palasi kotiin heti kuoleman jälkeen :-)
Eiköhän Atte pääse naimallakin aika pitkälle 1. Kor. 7:14
taas välillä alennut alatyyliin ?
Terv KeijoVee,
käväisin täällä, muut työt kutsuvat taas
Alatyylillä tarkoitetaan karkeuksia sisältävää kielellistä ilmaisutyyliä. En hyvällä tahdollakaan huomannut kirjoittaneeni mitään alatyylillä. Jommankumman tyylitaju taitaa nyt pettää.