Ihmiskuva
Kaksi ihmiskuvaa: toista voisi nimittää fariseuksen ihmiskuvaksi ja toista publikaanin. Luuk. 18:9 - 14
Fariseus ja publikaani rukoilemassa:
Tämän kertomuksen pääsanoma on varoittaa omavanhurskaudesta. Mutta omavanhurskaus ja samalla lainomainen uskonnollisuus syntyy kertomuksen fariseuksen omaavasta vääränlaisesta ihmiskuvasta.
Fariseus koki olevansa hyvä ja kiitti Jumalaan siitä että on hyvä ja luetteli kaikki uskonnolliset ansionsa. Hän tavallaan halusi vakuuttaa Jumalalle, että hän on kelvollinen Hänelle.
Fariseusten ihmiskuva:
Fariseukset ajattelivat ihmisen olevan osaksi hyvä ja osaksi paha. Tooran eli lain avulla hyvää taipumusta vahvistetaan ja pahaa painetaan alas. Tietenkään fariseukset eivät ajatelleet pystyvänsä tähän ilman Jumalan apua. Fariseusten pelastusopin mukaan Jumala auttaa hurskasta kilvoituksessaan vahvistamaan hyvää taipumustaan mahdollisimman suureksi. Armo tarvittiin avuksi siinä missä kilvoitus jäi vajaaksi.
Kuulostaa tutulta. Tämä on ihmisen luonnollinen ajattelutapa. Kristitynkin on helppo ajatella uskonvaelluksestaan samalla tavalla. Kilvoitus on pelastuksen väline ja Kristuksen sovitusta tarvitaan uskovaisen elämässä ainoastaan peittämään kilvoittelun vajavuuden.
Fariseuksen ihmiskuvan omaavat voivat päätyä kahteenlaiseen päämäärään:
1) Jos henkilöllä on kyllin vahva itsetunto ja hän kokee onnistuvansa uskonnollisilla alueilla tällöin hän helposti kokee olevansa parempi kuin toiset. Hän tuskastuu toisten vaellukseen ja alkaa vaatia toisilta samaa kuin itseltään.
Farisealaisen mielenlaadun omaavalla ei ole varaa huomata ja myöntää omia heikkouksia. Tällöin kuvaan astuu myös itsepetos.
2) Mutta jos farisealaisen ihmiskuvan omaavan henkilön itsetunto on heikko tai ihminen on rehellinen, hän vaipuu toivottomuuteen ja jatkuvaan syyllisyyteen. Tässä elämän tilanteessa kristitty tarvitsee oman mahdottomuuden havaitsemisen ja vahvan Jumalan armon kokemisen.
Kolmaskin selvitymiskonsti on olemassa:
3) Kieltää kaiken, jopa Jumalan olemassa olon. Tai ainakin hankalimmat osat kristillisyyttä.
Publikaanin ihmiskuva:
Publikaani sanoi rukoilleessaan: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" Hän ei nähnyt itsessään mitään Jumalalle kelpaavaa hyvyyttä. Hän ymmärsi, että hänessä ei ole mitään minkä takia Jumala voisi olla häneen tyytyväinen. Niinpä ainut toivo hänelle oli, että Jumala vain armahtaisi häntä ja antaisi hänelle ansiottomasti anteeksi vastoin kaikkia oikeuskäsityksiä. Muuten hän olisi hukassa.
Kertaus ihmiskuvista:
Fariseus näki itsessään Jumalalle kelpaavaa hyvyyttä ja toivoa omassa hyvyydessään kelpaavansa Jumalalle. Tämä sai hänessä aikaiseksi lain yhä tiukempaa toteuttamista omassa ja muiden elämässä, jotta tavoite saavutettaisiin.
Publikaanin ihmiskäsitys vie jalat alta kaikelta muulta kuin armosta pelastumiselta. Publikaanin ihmiskäsityksen omaavalla ei ole mitään toivoa yrittääkään uskonnollisilla menoilla ja omalla suorittamisella tulla Jumalalle kelvolliseksi. Tämä saa meidät turvatumaan ainoastaan Kristuksen armoon ja lunastustyöhön. Tällöin hän pääsee todelliseen vapauteen (teoistaan).
Jumalan pyhyyden tunteminen:
Oikean ihmiskuvan löytämiseen auttaa myös Jumalan toisen ominaisuuden, täydellisen pyhyyden ymmärtäminen. Jumalan pyhyyden vaatimus on niin murskaava, että se tekee meidän omien ponnistelujen mahdollisuuden turhaksi.
Jesajan kokemus:
Jesajan kirjassa (Jes. 6:1 - 7) kerrotaan miten Jesaja kohtasi Jumalan pyhyyden ja koki itsensä saastaiseksi. Jesaja huusi Jumalan pyhyyden edessä: "Voi minua minä hukun." Jesaja koki myös miten Jumala puhdisti hänet. Jumalan armon kokeminen ja kohtaaminen kävi Jesajalle Jumalan pyhyyden ja oman saastaisuuden kohtaamisen kautta.
Ihminen on kadotettu syntinen, joka ei voi parantaa tai muuttaa tilaansa millään olemassa olevalla menetelmällä. Ei ole olemassa mitään ohjelmaa tai uskonharjoitusta, jolla voisimme muuttaa asemaamme tai tilaamme. Tällainen ihminen tarvitsee pelastuksen täydellisesti itsensä ulkopuolelta.
Tämä on myös Jumalan kuva ihmisestä:
Room. 3:10 - 12: "Ei ole yhtään vanhurskasta, ei yhtään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan."
Kaksi ihmiskuvaa: toista voisi nimittää fariseuksen ihmiskuvaksi ja toista publikaanin. Luuk. 18:9 - 14
Fariseus ja publikaani rukoilemassa:
Tämän kertomuksen pääsanoma on varoittaa omavanhurskaudesta. Mutta omavanhurskaus ja samalla lainomainen uskonnollisuus syntyy kertomuksen fariseuksen omaavasta vääränlaisesta ihmiskuvasta.
Fariseus koki olevansa hyvä ja kiitti Jumalaan siitä että on hyvä ja luetteli kaikki uskonnolliset ansionsa. Hän tavallaan halusi vakuuttaa Jumalalle, että hän on kelvollinen Hänelle.
Fariseusten ihmiskuva:
Fariseukset ajattelivat ihmisen olevan osaksi hyvä ja osaksi paha. Tooran eli lain avulla hyvää taipumusta vahvistetaan ja pahaa painetaan alas. Tietenkään fariseukset eivät ajatelleet pystyvänsä tähän ilman Jumalan apua. Fariseusten pelastusopin mukaan Jumala auttaa hurskasta kilvoituksessaan vahvistamaan hyvää taipumustaan mahdollisimman suureksi. Armo tarvittiin avuksi siinä missä kilvoitus jäi vajaaksi.
Kuulostaa tutulta. Tämä on ihmisen luonnollinen ajattelutapa. Kristitynkin on helppo ajatella uskonvaelluksestaan samalla tavalla. Kilvoitus on pelastuksen väline ja Kristuksen sovitusta tarvitaan uskovaisen elämässä ainoastaan peittämään kilvoittelun vajavuuden.
Fariseuksen ihmiskuvan omaavat voivat päätyä kahteenlaiseen päämäärään:
1) Jos henkilöllä on kyllin vahva itsetunto ja hän kokee onnistuvansa uskonnollisilla alueilla tällöin hän helposti kokee olevansa parempi kuin toiset. Hän tuskastuu toisten vaellukseen ja alkaa vaatia toisilta samaa kuin itseltään.
Farisealaisen mielenlaadun omaavalla ei ole varaa huomata ja myöntää omia heikkouksia. Tällöin kuvaan astuu myös itsepetos.
2) Mutta jos farisealaisen ihmiskuvan omaavan henkilön itsetunto on heikko tai ihminen on rehellinen, hän vaipuu toivottomuuteen ja jatkuvaan syyllisyyteen. Tässä elämän tilanteessa kristitty tarvitsee oman mahdottomuuden havaitsemisen ja vahvan Jumalan armon kokemisen.
Kolmaskin selvitymiskonsti on olemassa:
3) Kieltää kaiken, jopa Jumalan olemassa olon. Tai ainakin hankalimmat osat kristillisyyttä.
Publikaanin ihmiskuva:
Publikaani sanoi rukoilleessaan: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" Hän ei nähnyt itsessään mitään Jumalalle kelpaavaa hyvyyttä. Hän ymmärsi, että hänessä ei ole mitään minkä takia Jumala voisi olla häneen tyytyväinen. Niinpä ainut toivo hänelle oli, että Jumala vain armahtaisi häntä ja antaisi hänelle ansiottomasti anteeksi vastoin kaikkia oikeuskäsityksiä. Muuten hän olisi hukassa.
Kertaus ihmiskuvista:
Fariseus näki itsessään Jumalalle kelpaavaa hyvyyttä ja toivoa omassa hyvyydessään kelpaavansa Jumalalle. Tämä sai hänessä aikaiseksi lain yhä tiukempaa toteuttamista omassa ja muiden elämässä, jotta tavoite saavutettaisiin.
Publikaanin ihmiskäsitys vie jalat alta kaikelta muulta kuin armosta pelastumiselta. Publikaanin ihmiskäsityksen omaavalla ei ole mitään toivoa yrittääkään uskonnollisilla menoilla ja omalla suorittamisella tulla Jumalalle kelvolliseksi. Tämä saa meidät turvatumaan ainoastaan Kristuksen armoon ja lunastustyöhön. Tällöin hän pääsee todelliseen vapauteen (teoistaan).
Jumalan pyhyyden tunteminen:
Oikean ihmiskuvan löytämiseen auttaa myös Jumalan toisen ominaisuuden, täydellisen pyhyyden ymmärtäminen. Jumalan pyhyyden vaatimus on niin murskaava, että se tekee meidän omien ponnistelujen mahdollisuuden turhaksi.
Jesajan kokemus:
Jesajan kirjassa (Jes. 6:1 - 7) kerrotaan miten Jesaja kohtasi Jumalan pyhyyden ja koki itsensä saastaiseksi. Jesaja huusi Jumalan pyhyyden edessä: "Voi minua minä hukun." Jesaja koki myös miten Jumala puhdisti hänet. Jumalan armon kokeminen ja kohtaaminen kävi Jesajalle Jumalan pyhyyden ja oman saastaisuuden kohtaamisen kautta.
Ihminen on kadotettu syntinen, joka ei voi parantaa tai muuttaa tilaansa millään olemassa olevalla menetelmällä. Ei ole olemassa mitään ohjelmaa tai uskonharjoitusta, jolla voisimme muuttaa asemaamme tai tilaamme. Tällainen ihminen tarvitsee pelastuksen täydellisesti itsensä ulkopuolelta.
Tämä on myös Jumalan kuva ihmisestä:
Room. 3:10 - 12: "Ei ole yhtään vanhurskasta, ei yhtään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.