Vaikea masennus "vammauttaa"

ja uhrin osa voi olla ankea.

Jos rikoksentekijä jäi kiinni ja on maksukykyinen, häneltä tietenkin otetaan aiheuttamansa vahingon korvaukset. Jos ei ole maksukykyinen, valtionkonttori maksaa uhrille korvauksen. Esim. elinikäistä työkyvyn menetystä ei tietääkseni korvaa kukaan...eläke on aina pienempi kuin palkkatulo.

On kuitenkin niin että oikeuskäsittelyssä ei vielä tiedetä kaikkia kuluja, sairausloman pituutta, tulevia hoitoon liittyviä kuluja jne. vaan oikeusistunnossa määrättään maksuun sen hetkiset kulut mitkä ovat todistettavissa (ansiomenetykset jne) ja kuitteina tms. esitetty. Sen jäkeen olet omillasi jos et jaksa uutta kannetta nostaa. Ja voin sanoa että oikeuskäsittelyt ovat maallikoille tosi raskaita eikä sinne kukaan halua - edes uhrina.

Suomi on "sivistysvaltio" joka unohtaa uhrin oikeiskäsittelyn jälkeen - tosin kaikki uhrithan eivät saa edes ketään tuomiolle (tai jos saavat voi tekijä päästä pälkähästä huonon asianajajajan, huonon esitutkinnan, huonon syyttäjän tai huonon tuomaroinnin vuoksi) vaan joutuvat kärsimään omana tappionaan kaiken. Vasta viime vuosina on mm. Rikosuhripäivystys saanut kunnon taustarahoituksen.

Tällaista se on elämä oikeusvaltiossamme: liittäkää iltarukouksiinne pyyntö ettette joudu uhriksi!!!

Toinen Uhri kirjoitti:

ja uhrin osa voi olla ankea.

Jos rikoksentekijä jäi kiinni ja on maksukykyinen, häneltä tietenkin otetaan aiheuttamansa vahingon korvaukset. Jos ei ole maksukykyinen, valtionkonttori maksaa uhrille korvauksen. Esim. elinikäistä työkyvyn menetystä ei tietääkseni korvaa kukaan...eläke on aina pienempi kuin palkkatulo.

On kuitenkin niin että oikeuskäsittelyssä ei vielä tiedetä kaikkia kuluja, sairausloman pituutta, tulevia hoitoon liittyviä kuluja jne. vaan oikeusistunnossa määrättään maksuun sen hetkiset kulut mitkä ovat todistettavissa (ansiomenetykset jne) ja kuitteina tms. esitetty. Sen jäkeen olet omillasi jos et jaksa uutta kannetta nostaa. Ja voin sanoa että oikeuskäsittelyt ovat maallikoille tosi raskaita eikä sinne kukaan halua - edes uhrina.

Suomi on "sivistysvaltio" joka unohtaa uhrin oikeiskäsittelyn jälkeen - tosin kaikki uhrithan eivät saa edes ketään tuomiolle (tai jos saavat voi tekijä päästä pälkähästä huonon asianajajajan, huonon esitutkinnan, huonon syyttäjän tai huonon tuomaroinnin vuoksi) vaan joutuvat kärsimään omana tappionaan kaiken. Vasta viime vuosina on mm. Rikosuhripäivystys saanut kunnon taustarahoituksen.

Tällaista se on elämä oikeusvaltiossamme: liittäkää iltarukouksiinne pyyntö ettette joudu uhriksi!!!

Lue lisää

Tuntu aivan hirveeltä lukea mitä oot joutunut kokemaan ja joudut yhä. Uskotko että moni meistä tekisi paljonkin jos voisi olla avuksi sulle jollain tavalla. Mä olen seksuaalisen väkivallan uhri ja tekijät ei ikinä joutunu ees oikeuteen. Tiedän mitä on trauma mut oon saanu myös apua ja nyt toimin itse myös hoitoalalla. voit laittaa mulle vastausta [email protected] jos vaan ikinä tuntuu siltä. Mä toivon ihan hirveesti et sulle tulis jostain kautta apua ja pääsisit tosta pikku hiljaa yli. Kosketit mua tosi vahvsti ja valvon tän loppuyön täällä duunissa ja lähetän sulle välillä parantavia ajatuksia. Ja muista sä et oo yhtään ketään huonompia ja ikävä kyllä niin moni muukin joutuu täs maailmas hirveisiin juttuihin mut me kaikki voidaan koittaa auttaa toisemme niistä pois. Näin et täällä muutkin kelas samaa ja haluu sulle todella hyvää ja hyvitystä noin törkeeseen vääryyteen. Toivon todella et saat sen! Koita jaksaa!

Olin ehtinyt olla sair.lomalla muun kroonisen sairauteni takia melkein vuoden, siksi nyt joudun tälle kuntoutustuelle.
Tuki on sos.toimen mielestä kuulemma niin hyvä, että tulot ja menot katsottuna, minun pitäisi yksinäisenä ihmisenä pärjätä.
En pärjää silti, vaikken todellakaan käytä rahaa muuhun kuin laskuihin ja ruokaan.

Tekijä rikoksestani jäi kiinni ja sai 3 vuoden tuomion, sekä minulle määrättiin n. 7000 euroa korvauksia, kivusta ja särystä, sekä pysyvistä kosmeettisista haitoista.
Korvauksia joudun kuitenkin odottamaan, sillä tekijä asianajajineen valitti tietysti tuomiostaan hovioikeuteen, ja sitä ennen, ennenkuin tekijän tuomio on ns. lainvoimainen, minä en tule saamaan lanttiakaan korvauksia.

Asun kaupungin halvassa, vanhassa vuokra-asunnossa, ja sos.toimistossa otetaan tosiaankin huomioon tulot ja menot, ja menoihin sisältyy vuokra, sähkö, ruoka noin karkeasti arvioituna.
Kun tuloni, vajaa 500 euroa lasketaan sitten niin, että en taatusti saa lanttiakaan toimeentulotukea.

Eilen sain soitettua seurakuntaan, ja kun en jaksanut itse lähteä sinne, diakoni tuli käymään kotonani ja sain 60 euron arvosta ruokaseteleitä valitsemaani kauppaan...

Tälläistä on rikoksen uhrin elämä, ei ole tietoakaan, että masennus helpottaisi, päinvastoin, mahdollisia uusia leikkauksia tulossa, joita tehtiin jo pahoinpitelyn jälkeen.

Työelämään paluusta ei tietoa, tiedä jaksanko koskaan enää palata töihin, toivunko tästä koskaan, sitä en jaksa edes ajatella...

Yksinäni koetan vain saada päivän kulumaan kotona iltaan, että voisin koettaa taas nukahtaa.
Elämä todellakin on kovaa, kun vain saisi jostain voimia jaksaa eteenpäin...

Kiitos teille kaikille, jotka kirjoititte, ja otitte kantaa asiaani.

Voimia teille kaikille toivotan ja hyvää alkanutta kevättä...vielä kun itsekkin voisin nauttia keväästä, mutta en vaan jaksa..

Rikoksen uhri kirjoitti:

Olin ehtinyt olla sair.lomalla muun kroonisen sairauteni takia melkein vuoden, siksi nyt joudun tälle kuntoutustuelle.
Tuki on sos.toimen mielestä kuulemma niin hyvä, että tulot ja menot katsottuna, minun pitäisi yksinäisenä ihmisenä pärjätä.
En pärjää silti, vaikken todellakaan käytä rahaa muuhun kuin laskuihin ja ruokaan.

Tekijä rikoksestani jäi kiinni ja sai 3 vuoden tuomion, sekä minulle määrättiin n. 7000 euroa korvauksia, kivusta ja särystä, sekä pysyvistä kosmeettisista haitoista.
Korvauksia joudun kuitenkin odottamaan, sillä tekijä asianajajineen valitti tietysti tuomiostaan hovioikeuteen, ja sitä ennen, ennenkuin tekijän tuomio on ns. lainvoimainen, minä en tule saamaan lanttiakaan korvauksia.

Asun kaupungin halvassa, vanhassa vuokra-asunnossa, ja sos.toimistossa otetaan tosiaankin huomioon tulot ja menot, ja menoihin sisältyy vuokra, sähkö, ruoka noin karkeasti arvioituna.
Kun tuloni, vajaa 500 euroa lasketaan sitten niin, että en taatusti saa lanttiakaan toimeentulotukea.

Eilen sain soitettua seurakuntaan, ja kun en jaksanut itse lähteä sinne, diakoni tuli käymään kotonani ja sain 60 euron arvosta ruokaseteleitä valitsemaani kauppaan...

Tälläistä on rikoksen uhrin elämä, ei ole tietoakaan, että masennus helpottaisi, päinvastoin, mahdollisia uusia leikkauksia tulossa, joita tehtiin jo pahoinpitelyn jälkeen.

Työelämään paluusta ei tietoa, tiedä jaksanko koskaan enää palata töihin, toivunko tästä koskaan, sitä en jaksa edes ajatella...

Yksinäni koetan vain saada päivän kulumaan kotona iltaan, että voisin koettaa taas nukahtaa.
Elämä todellakin on kovaa, kun vain saisi jostain voimia jaksaa eteenpäin...

Kiitos teille kaikille, jotka kirjoititte, ja otitte kantaa asiaani.

Voimia teille kaikille toivotan ja hyvää alkanutta kevättä...vielä kun itsekkin voisin nauttia keväästä, mutta en vaan jaksa..

Lue lisää

Tuntuu niin pahalta, että hyvinvointiyhteiskunnassa elämä voi olla tällaista. Kaiken tuon muun ikävän kokemisen rinnalla tuo rahattomuus vetää varmasti mielen viimeisetkin toiveet ihmiseltä. Toivon elämääsi vastaisuudessa yhtä paljon hyvää kuin mitä olet pahaa joutunut kärsimään.

Rikoksen uhri kirjoitti:

Olin ehtinyt olla sair.lomalla muun kroonisen sairauteni takia melkein vuoden, siksi nyt joudun tälle kuntoutustuelle.
Tuki on sos.toimen mielestä kuulemma niin hyvä, että tulot ja menot katsottuna, minun pitäisi yksinäisenä ihmisenä pärjätä.
En pärjää silti, vaikken todellakaan käytä rahaa muuhun kuin laskuihin ja ruokaan.

Tekijä rikoksestani jäi kiinni ja sai 3 vuoden tuomion, sekä minulle määrättiin n. 7000 euroa korvauksia, kivusta ja särystä, sekä pysyvistä kosmeettisista haitoista.
Korvauksia joudun kuitenkin odottamaan, sillä tekijä asianajajineen valitti tietysti tuomiostaan hovioikeuteen, ja sitä ennen, ennenkuin tekijän tuomio on ns. lainvoimainen, minä en tule saamaan lanttiakaan korvauksia.

Asun kaupungin halvassa, vanhassa vuokra-asunnossa, ja sos.toimistossa otetaan tosiaankin huomioon tulot ja menot, ja menoihin sisältyy vuokra, sähkö, ruoka noin karkeasti arvioituna.
Kun tuloni, vajaa 500 euroa lasketaan sitten niin, että en taatusti saa lanttiakaan toimeentulotukea.

Eilen sain soitettua seurakuntaan, ja kun en jaksanut itse lähteä sinne, diakoni tuli käymään kotonani ja sain 60 euron arvosta ruokaseteleitä valitsemaani kauppaan...

Tälläistä on rikoksen uhrin elämä, ei ole tietoakaan, että masennus helpottaisi, päinvastoin, mahdollisia uusia leikkauksia tulossa, joita tehtiin jo pahoinpitelyn jälkeen.

Työelämään paluusta ei tietoa, tiedä jaksanko koskaan enää palata töihin, toivunko tästä koskaan, sitä en jaksa edes ajatella...

Yksinäni koetan vain saada päivän kulumaan kotona iltaan, että voisin koettaa taas nukahtaa.
Elämä todellakin on kovaa, kun vain saisi jostain voimia jaksaa eteenpäin...

Kiitos teille kaikille, jotka kirjoititte, ja otitte kantaa asiaani.

Voimia teille kaikille toivotan ja hyvää alkanutta kevättä...vielä kun itsekkin voisin nauttia keväästä, mutta en vaan jaksa..

Lue lisää

VOIMIA SINULLE!

Yritä iloita alkavasta keväästä aurinkoineen...se EI ONNEKSI MAKSA MITÄÄN!:)

En kannusta "tekoreippauteen", sillä sinun pitää nyt saada rauhassa "prosessoida" nuo traumakokemukset päässäsi ja se voi viedä aikaa.

Mutta anna viedä. Joku päivä huomaat ihan "vahingossa", että se juttu ei enää satu niin paljon, olet kohonnut sen yläpuolelle ja SELVISIT VOITTAJANA!

life sucks. kirjoitti:

VOIMIA SINULLE!

Yritä iloita alkavasta keväästä aurinkoineen...se EI ONNEKSI MAKSA MITÄÄN!:)

En kannusta "tekoreippauteen", sillä sinun pitää nyt saada rauhassa "prosessoida" nuo traumakokemukset päässäsi ja se voi viedä aikaa.

Mutta anna viedä. Joku päivä huomaat ihan "vahingossa", että se juttu ei enää satu niin paljon, olet kohonnut sen yläpuolelle ja SELVISIT VOITTAJANA!

Lue lisää

Sydämestäni kiitän teitä, jotka toivottelitte minulle jaksamista ja voimia.
Toisaalta, odotan kesää, ja se on positiivinen asia, että edes sinne saakka jaksan ajatella.
Toivon tosiaan, että osaan nauttia aurinkoisista päivistä ja huomaisin joku päivä, että nyt pimeän tunnelin päässä onkin edes jokin valopilkku..
En kuitenkaan haluaisi hukata tätä elämäni jatkoaikaa vaan pelkästään kotona masentuneena, jospa todellakin joku päivä huomaisin, että tekee mieli ulos ja aurinkoon, sitä todella toivon.
Totta kuitenkin on, että tämä traumaattinen kokemus on läpi käytävä, ja aikaa se tulee viemään, mut toivon että sitten osaisin nauttia elämän ihanista,pienistä antimista.
Ei mikään lottovoitto pelasta minua masennukselta, ne ilon ja onnen hetket koostuu monesti tosiaan pienen pienistä asioista, vaikka pieni lottovoitto ei tässä konkurssissa tekisi pahaa, mut rahalla ei voi onnea, eikä terveyttä ostaa...

Rikoksen uhri kirjoitti:

Sydämestäni kiitän teitä, jotka toivottelitte minulle jaksamista ja voimia.
Toisaalta, odotan kesää, ja se on positiivinen asia, että edes sinne saakka jaksan ajatella.
Toivon tosiaan, että osaan nauttia aurinkoisista päivistä ja huomaisin joku päivä, että nyt pimeän tunnelin päässä onkin edes jokin valopilkku..
En kuitenkaan haluaisi hukata tätä elämäni jatkoaikaa vaan pelkästään kotona masentuneena, jospa todellakin joku päivä huomaisin, että tekee mieli ulos ja aurinkoon, sitä todella toivon.
Totta kuitenkin on, että tämä traumaattinen kokemus on läpi käytävä, ja aikaa se tulee viemään, mut toivon että sitten osaisin nauttia elämän ihanista,pienistä antimista.
Ei mikään lottovoitto pelasta minua masennukselta, ne ilon ja onnen hetket koostuu monesti tosiaan pienen pienistä asioista, vaikka pieni lottovoitto ei tässä konkurssissa tekisi pahaa, mut rahalla ei voi onnea, eikä terveyttä ostaa...

Lue lisää

jossakin vaiheessa lupaan sen.

Itselläni toipuminen on ollut hidasta mutta edennyt koko ajan. Masennusjakso kestää yleensä n. 1/2 vuotta ja sitten tulee tyven. Kun olet oikein masentunut, muista että se helpottaa jossain vaiheessa ilman mitään toimenpiteitä. Tämä auttaa jaksamaan.

Voit muuten vaikuttaa hovin käsittelynopeuteen asiassasi pyytämällä asianajajasi tekemään kiirehtimispyynnön taloudellisen ja sosiaalisen tilanteesi vuoksi. Joissakin kunnissa hoviin pääsy kestää vain muutaman kuukauden, joissakin saattaa mennä toista vuotta.

Kun olet masentunut ja et jaksa hoitaa asioitasi, olen huomannut hyväksi yhden keinon: hoida joka päivä asioitasi vaikka vain 15 min. Se ei vaadi paljoa mutta pala palalta asiat menevät eteenpäin eikä tilanteesi ainakaan pahene tämän vuoksi.

Tiesitkö muuten että aina ennen valoa on kaikkein pimeintä...? Pitää hyvin paikkaansa.

Jaksamista, ja kirjoittele kuulumisiasi kun jaksat. Meitä on monia kannustamassa sinua.

Toinen Uhri kirjoitti:

jossakin vaiheessa lupaan sen.

Itselläni toipuminen on ollut hidasta mutta edennyt koko ajan. Masennusjakso kestää yleensä n. 1/2 vuotta ja sitten tulee tyven. Kun olet oikein masentunut, muista että se helpottaa jossain vaiheessa ilman mitään toimenpiteitä. Tämä auttaa jaksamaan.

Voit muuten vaikuttaa hovin käsittelynopeuteen asiassasi pyytämällä asianajajasi tekemään kiirehtimispyynnön taloudellisen ja sosiaalisen tilanteesi vuoksi. Joissakin kunnissa hoviin pääsy kestää vain muutaman kuukauden, joissakin saattaa mennä toista vuotta.

Kun olet masentunut ja et jaksa hoitaa asioitasi, olen huomannut hyväksi yhden keinon: hoida joka päivä asioitasi vaikka vain 15 min. Se ei vaadi paljoa mutta pala palalta asiat menevät eteenpäin eikä tilanteesi ainakaan pahene tämän vuoksi.

Tiesitkö muuten että aina ennen valoa on kaikkein pimeintä...? Pitää hyvin paikkaansa.

Jaksamista, ja kirjoittele kuulumisiasi kun jaksat. Meitä on monia kannustamassa sinua.

Lue lisää

Kiitos ihanan lohdullisesta viestistäsi.
Tänään juuri on yksi päivä, jota en edes haluaisi kokea. Masennus ja ahdistus aivan kauhea, ja itken hysteerisenä koko ajan.
Onneksi en ole ihan yksin, viestistäsi välittyi se, että Sinä aidosti tiedät, mitä käyn läpi ja välität.. se saa minut tietoiseksi, että siellä jossain Sinä olet olemassa...

Kiitos kaikista neuvoistasi ja kaikkea hyvää elämääsi.
Yritän edes saada nukutuksi, etten silloin juuri tuntisi tätä kauheaa tuskaa sisälläni, mikä koko ajan painaa päälle.

Toivon sydämestäni, että nyt juuri, kun on pimeintä, jostain tulisi se valo elämääni...

Rikoksen uhri kirjoitti:

Kiitos ihanan lohdullisesta viestistäsi.
Tänään juuri on yksi päivä, jota en edes haluaisi kokea. Masennus ja ahdistus aivan kauhea, ja itken hysteerisenä koko ajan.
Onneksi en ole ihan yksin, viestistäsi välittyi se, että Sinä aidosti tiedät, mitä käyn läpi ja välität.. se saa minut tietoiseksi, että siellä jossain Sinä olet olemassa...

Kiitos kaikista neuvoistasi ja kaikkea hyvää elämääsi.
Yritän edes saada nukutuksi, etten silloin juuri tuntisi tätä kauheaa tuskaa sisälläni, mikä koko ajan painaa päälle.

Toivon sydämestäni, että nyt juuri, kun on pimeintä, jostain tulisi se valo elämääni...

Lue lisää

Jos tänää tuntuu oikein rankalta, se ei ole vaarallista - vaikka se tuntuu siltä silloin. Kevät on erityisen raskasta traumatisoituneille ihmisille, melankolisille, maanisille jne. Masennuksessa on aina sellainen ihmeellinen kulminaatiopiste, se kaikkein syvin piste, kulminaatio, jonka ylitettyään voi paremmin. Itselläni on ollut useita masennusjaksoja ja "odotan" aina kliimaksia, jonka jälkeen alkaa pikku hiljaa helpottamaan, ihan hiukan kerrallaan päivä päivältä...

Minusta kuulostaa oikein hyvältä että pystyt itkemään! Se kertoo siitä että sinulla ei ole tunnelukkoa ja olet surusi kanssa "sujut". Itkeminen ja ahdistus on usein suruprosessia, ei varsinaista sairaalloista masennusta. Prosessisi etenee näköjään hyvin. Tiedät varmaan ihmisiä, jotka ovat menettäneet läheisensä (olet varmaan itsekin jo?) ja surevat menetystään. Olet ihan samassa tilanteessa. Se menetys mitä nyt läpikäyt on aivan verrattavissa läheisen menettäneiden suruun - ja nostaa aina myös vanhat traumat ja suremattomat surut pintaan. Sen vuoksi jotkut surevat puoli vuotta, jotkut vuosia surun aaltoilessa välillä.

Vaikka nyt tuntuu huonolta, surusi etenee. Anna sen tulla ja pyri oikein hakemaan itkettäviä asioita että saisit surua itsestäsi ulos. Surusi kääntyy masennukseksi jos et pysty suremaan. Älä siis rakenna reipasta fasadia ympärillesi, vaan ole ihan reippaasti surullinen. Mene sitä kohti, kutsu luoksesi. Sure ihan kaikkia mitä voit. Et sinä hajoa niin kauan kuin voit itkeä ja tunnet surua. Masennuksessa ei oikein tunne enää mitään. Kasvot jäykistyvät, ilmeet poistuvat jne.

Mutta: sinä olet vahva, pystyt ilmaisemaan hyvin tunteitasi, kirjoitat hyvin eli ajattelet selkeästi. Ja muista että: siellä missä on pahuutta ja julmuutta on aina myös hyvää ja kaunista. Olen kokenut tämän monta kertaa. Aina on olemassa voima - ja vastavoima. Hyvä ja paha.

Virtuaalisesti halaan sinua ja pidän kädestäsi kiinni. Tiedän mitä läpikäyt. Sinun ei tarvitse kiittää minua, on kunnia-asia tukea sinua edes näin virtuaalisesti. Olet arvokas ihminen.

Toinen Uhri kirjoitti:

Jos tänää tuntuu oikein rankalta, se ei ole vaarallista - vaikka se tuntuu siltä silloin. Kevät on erityisen raskasta traumatisoituneille ihmisille, melankolisille, maanisille jne. Masennuksessa on aina sellainen ihmeellinen kulminaatiopiste, se kaikkein syvin piste, kulminaatio, jonka ylitettyään voi paremmin. Itselläni on ollut useita masennusjaksoja ja "odotan" aina kliimaksia, jonka jälkeen alkaa pikku hiljaa helpottamaan, ihan hiukan kerrallaan päivä päivältä...

Minusta kuulostaa oikein hyvältä että pystyt itkemään! Se kertoo siitä että sinulla ei ole tunnelukkoa ja olet surusi kanssa "sujut". Itkeminen ja ahdistus on usein suruprosessia, ei varsinaista sairaalloista masennusta. Prosessisi etenee näköjään hyvin. Tiedät varmaan ihmisiä, jotka ovat menettäneet läheisensä (olet varmaan itsekin jo?) ja surevat menetystään. Olet ihan samassa tilanteessa. Se menetys mitä nyt läpikäyt on aivan verrattavissa läheisen menettäneiden suruun - ja nostaa aina myös vanhat traumat ja suremattomat surut pintaan. Sen vuoksi jotkut surevat puoli vuotta, jotkut vuosia surun aaltoilessa välillä.

Vaikka nyt tuntuu huonolta, surusi etenee. Anna sen tulla ja pyri oikein hakemaan itkettäviä asioita että saisit surua itsestäsi ulos. Surusi kääntyy masennukseksi jos et pysty suremaan. Älä siis rakenna reipasta fasadia ympärillesi, vaan ole ihan reippaasti surullinen. Mene sitä kohti, kutsu luoksesi. Sure ihan kaikkia mitä voit. Et sinä hajoa niin kauan kuin voit itkeä ja tunnet surua. Masennuksessa ei oikein tunne enää mitään. Kasvot jäykistyvät, ilmeet poistuvat jne.

Mutta: sinä olet vahva, pystyt ilmaisemaan hyvin tunteitasi, kirjoitat hyvin eli ajattelet selkeästi. Ja muista että: siellä missä on pahuutta ja julmuutta on aina myös hyvää ja kaunista. Olen kokenut tämän monta kertaa. Aina on olemassa voima - ja vastavoima. Hyvä ja paha.

Virtuaalisesti halaan sinua ja pidän kädestäsi kiinni. Tiedän mitä läpikäyt. Sinun ei tarvitse kiittää minua, on kunnia-asia tukea sinua edes näin virtuaalisesti. Olet arvokas ihminen.

Lue lisää

Voi kunpa voisit olla täällä luonani. Olet niin ymmärtäväinen, tiedät todella, mitä tuskaa läpi käyn.

Itse olen myös aiemmin sairastanut masennusta, silloin se kesti n. 3 vuotta ja silloin olin myös täysin erakoitunut.

Tämä tilanne on erilainen, itken paljon, välillä en itke,vaan olen täynnä jotain sellaista mitä en osaa sanoin kuvata. Terapeuttini sanoi, että ne ovat edelleen lyhytkestoisia sokkivaiheita, kun tuosta pahoinpitelystä ei ole kulunut vielä puolta vuottakaan.

Terapeuttini on ihana ihminen ja kuuntelee, mutta myös puhuu tarvittaessa.
Tälläisessa traumaattisessa tapahtumassa on kuulemma normaalia taantua edelleen välillä sokkiin.

Onhan se pelottavaa, silloin en tunne mitään, ja se on pelottavaa.
Minulla on 20 vuotias poika, joka on erityisen huolissaan äitinsä, siis minun jaksamisesta.
Yritän olla kuormittamatta poikaa liiaksi omilla murheilla, mutta välillä itken hänen olkaansa vasten, hän on ihana ja ymmärtäväinen poika.

On ainakin yksi asia maailmassa, miksi haluan elää ja jaksaa, eli poikani.
Kieltämättä välillä tulee itsetuhoajatuksia, mutta silloin otan heti yhteyden terapeuttiini ja pääsen heti istuntoon päivystystapauksena ja silleen ainakin tähän mennessä olen säästynyt itsemurhayrityksiltä, onneksi, sillä en oikeasti halua kuolla, mut välillä en vaan jaksaisi millään...

Tämä on sekavaa kirjoitusta, mutta toivon, että saat selvää kirjoittamastani.

Tuo läheisen menetyskin on erittäin tuore sinänsä.

Rakkain ystäväni kuoli lokakuussa -05 tapaturmaisesti ja sen jälkeen mummini yllättäen 2 viikkoa ystäväni poismenon jälkeen.

Teen edelleen rankkaa surutyötä tuonkin asian suhteen, sitten vielä sattui tämä rikos kohdalleni ja siksi olen aika sirpaleina nytkin, mutta jaksan jotenkin, kun on pakko,en anna periksi.

Tartun ojennettuun käteesi, kiitos ystäväni.

Jos tahdot, voit kirjoittaa minulle e-mailia osoitteeseen [email protected], olisi kivaa, kun voisimme kirjoittaa ihan keskenämme, mikäli tahdot, en tietenkään tyrkytä, ja muista en varmasti pahastu, mikäli tahdot olla kirjoittamatta.
Minulle riittää tällä erää ojennettu kätesi, johon juuri tartun ystävä rakas...

Rikoksen uhri kirjoitti:

Voi kunpa voisit olla täällä luonani. Olet niin ymmärtäväinen, tiedät todella, mitä tuskaa läpi käyn.

Itse olen myös aiemmin sairastanut masennusta, silloin se kesti n. 3 vuotta ja silloin olin myös täysin erakoitunut.

Tämä tilanne on erilainen, itken paljon, välillä en itke,vaan olen täynnä jotain sellaista mitä en osaa sanoin kuvata. Terapeuttini sanoi, että ne ovat edelleen lyhytkestoisia sokkivaiheita, kun tuosta pahoinpitelystä ei ole kulunut vielä puolta vuottakaan.

Terapeuttini on ihana ihminen ja kuuntelee, mutta myös puhuu tarvittaessa.
Tälläisessa traumaattisessa tapahtumassa on kuulemma normaalia taantua edelleen välillä sokkiin.

Onhan se pelottavaa, silloin en tunne mitään, ja se on pelottavaa.
Minulla on 20 vuotias poika, joka on erityisen huolissaan äitinsä, siis minun jaksamisesta.
Yritän olla kuormittamatta poikaa liiaksi omilla murheilla, mutta välillä itken hänen olkaansa vasten, hän on ihana ja ymmärtäväinen poika.

On ainakin yksi asia maailmassa, miksi haluan elää ja jaksaa, eli poikani.
Kieltämättä välillä tulee itsetuhoajatuksia, mutta silloin otan heti yhteyden terapeuttiini ja pääsen heti istuntoon päivystystapauksena ja silleen ainakin tähän mennessä olen säästynyt itsemurhayrityksiltä, onneksi, sillä en oikeasti halua kuolla, mut välillä en vaan jaksaisi millään...

Tämä on sekavaa kirjoitusta, mutta toivon, että saat selvää kirjoittamastani.

Tuo läheisen menetyskin on erittäin tuore sinänsä.

Rakkain ystäväni kuoli lokakuussa -05 tapaturmaisesti ja sen jälkeen mummini yllättäen 2 viikkoa ystäväni poismenon jälkeen.

Teen edelleen rankkaa surutyötä tuonkin asian suhteen, sitten vielä sattui tämä rikos kohdalleni ja siksi olen aika sirpaleina nytkin, mutta jaksan jotenkin, kun on pakko,en anna periksi.

Tartun ojennettuun käteesi, kiitos ystäväni.

Jos tahdot, voit kirjoittaa minulle e-mailia osoitteeseen [email protected], olisi kivaa, kun voisimme kirjoittaa ihan keskenämme, mikäli tahdot, en tietenkään tyrkytä, ja muista en varmasti pahastu, mikäli tahdot olla kirjoittamatta.
Minulle riittää tällä erää ojennettu kätesi, johon juuri tartun ystävä rakas...

Lue lisää

tuntemuksistasi ja toivoisin joskus pystyväni samaan. Luulen, että kirjoituksesi auttavat myös monia myötäelämisessään omassa elämässään ja uhrina olemisen ahdistuksen tunteen esiin tulemisessa. Itse joskus epäilen olevani luonnehäiriöinen kun olen selvinnyt pelkästään järkeilemällä kaikki kokemani varsin ikävät tapahtumat elämässäni (läpi elämän, yhdestä päässyt, seuraava paiskattu vasten kasvoja). Tuntemaan pystyn ja itkemään, nukun hyvin, en käytä lääkitystä, en terapiaa. Tulee vain mieleen, että kun joskus voisi kertoa kaikki niin kuin sinä kerrot ja siksi kertomuksesi on ollut tärkeä. Se on todella koskettavasti ja niin ymmärrettävästi kerrottu.

Sinulla on paljon, kun sinulla kuitenkin on poika. Hän on muistutus elämän jatkuvuudesta ja yksi hyvä syy miksi jaksaa. Tapahtumat koskettaa varmasti häntäkin yhtä paljon kuin sinua, mutta näiden kokemusten on kai vain tarkoitus vahvistaa meitä, vaikkei niitä voi mitenkään ymmärtää koskaan.

Yksi periaate, jota olen toteuttanut hyvin nuoresta lähtien, on ollut se, että olen sanonut itselleni, että "älä koskaan lakkaa välittämästä itsestäsi", koska jos et niin tee, et voi välittää läheisistäsikään. Ryömi, konttaa, mutta muuta et voi kuin nousta. Ja elämällähän on todella ollut "paljon annettavaa", jotta on "saanut" toteuttaa periaatettaan.

Voimia sinulle, olet tärkeä ihminen!