Kokeneet merenkävijät, Kalle kristitty, Matti muslimi ja Arto ateisti olivat löytöretkellään eksyneet keskelle Tyyntämerta. Oli kulunut jo neljä päivää ilman ruokaa ja vesivarat olivat loppuneet vuorokausi sitten. Sitkeästi matkakumppanit yrittivät kuitenkin keksiä ratkaisua onnettomaan tilanteeseen.
Kaksi päivää veden loppumisen jälkeen, Arto huomasi kolme tuntia kestäneen kiikairointisession jälkeen horisontissa jotain. Se oli saari! -Katsokaa ystäväiseni, Arto huusi matkakumppaneilleen. Etelässä siintäää saari! Me taidamme sittenkin selvitä!
Kalle ja Matti juoksivat samassa paikalle. Arto antoi kaukoputken ensin Kallelle, joka sitten ojensi sen Matille. Molemmat totesivat yhteen ääneen että saarihan siellä oli.
Arto oli innoissan. Heidän täytyisi vain kääntää purjetta ja matka etelässä siintävälle saarelle voisi alkaa. Mutta silloin hän huomasi Kallen kasvoilla oudon maanisen ilmeen. Ensin hän luuli että ilme oli nestehukan ja nälän tuottama, mutta pian hän tajusi olleensa pahasti väärässä.
-Enpä oikein tiedä, Kalle tokaisi. Seurakuntamme pappi on kertonut tällaisista saarista. Uskon että se on antikristuksen asettama ansa. Jatkakaamme matkaa länteen! Uskon että Jumala on asettanut sinne hedelmällisen saaren meitä varten.
Arto katsoi Kallea suu ja silmät ammollaan. Tähänkö tämä nyt päättyy, hän ajatteli. Ennen kuin hän sai sanotuksi mitään, Matti alkoi puhumaan.
-Antikristuksen asettama ansa? Höpsistä! Jumalani kertoo minulle, että se on epäpyhää maata. Sinne menevä saa kohdata karmean kuoleman. Varsinkin te vääräuskoiset toverini. Uskon että meidän täytyy lähteä itään!
Samassa Kalle tarttui vihoissaan Mattia kurkkuun, Matin häväistyä hänen pappinsa opetukset. Karmea tappelu uskovaisten kesken alkoi.
Arto oli itkun partaalla. Hänen teki mieli haukkua matkakumppaninsa pystyyn, mutta hillitsi tunteensa, sillä hän tiesi että he olivat hieman yksinkertaisia. Hän oli myös lukenut psykologiaa, ja tiesi että uskovaisilla oli tapana tulkita haukkumasanat väärin, jä käyttää tätä mutu-tuntumaan perustuvaa tulkintaa defenssinä.
-Kuulkaas nyt toverit, Arto keskeytti riitapukarit. Kunnioitan näkemyksiänne, mutta tilanne on hyvin kriittinen ja mielestäni meidän pitää olla tarkkoja valinnoissamme. Me jokainen näemme omilla silmillämme että tuolla etelässä siintää saari. Se on siis objektiivinen fakta. Olen pahoillani, mutta mahdollisuus että jommankumman teidän kulttuurisidonnainen näkemys tuosta saaresta on objektiivisesti totta, on häviävän pieni. Ehdotan että lähdemme kohti etelän saarta, sillä se on parhaiten perusteltu vaihtoehto tässä tilanteessa; eikä virhearvioinnille ole varaa.
Uskovaiset katsoivat Artoa hölmistyneenä, samalla kuristaen toisiaan. Arto luuli jo, että järkipuhe olisi tehonnut, mutta silloin Matti kääntyi Kalleen hullu ilme kasvoillaan, ja alkoi huutaa.
-Jumalan pilkkaaja, kuole!
Matti työnsi Kallea taaksepäin samalla kuristaen häntä vimmatusti. Samassa he huomasivat olevansa aivan kannen reunalla, ja yhtäkkiä he tunsivat painovoiman ottavan heistä yliotteen - miehet putosivat aaltojen keskelle. Hailauma oli jo päiviä kierrellyt laivaa, ja ei ehtinyt kulua minuuttiakaan, kun ne jo raateli uskovaisia palasiksi.
Arto katsoi kauhun ja surun sekaisin tunteinin haiden ruokailua. Hän käveli ruorille ja käänsi laivan kohti etelässä siintävää saarta.
Kaksi päivää veden loppumisen jälkeen, Arto huomasi kolme tuntia kestäneen kiikairointisession jälkeen horisontissa jotain. Se oli saari! -Katsokaa ystäväiseni, Arto huusi matkakumppaneilleen. Etelässä siintäää saari! Me taidamme sittenkin selvitä!
Kalle ja Matti juoksivat samassa paikalle. Arto antoi kaukoputken ensin Kallelle, joka sitten ojensi sen Matille. Molemmat totesivat yhteen ääneen että saarihan siellä oli.
Arto oli innoissan. Heidän täytyisi vain kääntää purjetta ja matka etelässä siintävälle saarelle voisi alkaa. Mutta silloin hän huomasi Kallen kasvoilla oudon maanisen ilmeen. Ensin hän luuli että ilme oli nestehukan ja nälän tuottama, mutta pian hän tajusi olleensa pahasti väärässä.
-Enpä oikein tiedä, Kalle tokaisi. Seurakuntamme pappi on kertonut tällaisista saarista. Uskon että se on antikristuksen asettama ansa. Jatkakaamme matkaa länteen! Uskon että Jumala on asettanut sinne hedelmällisen saaren meitä varten.
Arto katsoi Kallea suu ja silmät ammollaan. Tähänkö tämä nyt päättyy, hän ajatteli. Ennen kuin hän sai sanotuksi mitään, Matti alkoi puhumaan.
-Antikristuksen asettama ansa? Höpsistä! Jumalani kertoo minulle, että se on epäpyhää maata. Sinne menevä saa kohdata karmean kuoleman. Varsinkin te vääräuskoiset toverini. Uskon että meidän täytyy lähteä itään!
Samassa Kalle tarttui vihoissaan Mattia kurkkuun, Matin häväistyä hänen pappinsa opetukset. Karmea tappelu uskovaisten kesken alkoi.
Arto oli itkun partaalla. Hänen teki mieli haukkua matkakumppaninsa pystyyn, mutta hillitsi tunteensa, sillä hän tiesi että he olivat hieman yksinkertaisia. Hän oli myös lukenut psykologiaa, ja tiesi että uskovaisilla oli tapana tulkita haukkumasanat väärin, jä käyttää tätä mutu-tuntumaan perustuvaa tulkintaa defenssinä.
-Kuulkaas nyt toverit, Arto keskeytti riitapukarit. Kunnioitan näkemyksiänne, mutta tilanne on hyvin kriittinen ja mielestäni meidän pitää olla tarkkoja valinnoissamme. Me jokainen näemme omilla silmillämme että tuolla etelässä siintää saari. Se on siis objektiivinen fakta. Olen pahoillani, mutta mahdollisuus että jommankumman teidän kulttuurisidonnainen näkemys tuosta saaresta on objektiivisesti totta, on häviävän pieni. Ehdotan että lähdemme kohti etelän saarta, sillä se on parhaiten perusteltu vaihtoehto tässä tilanteessa; eikä virhearvioinnille ole varaa.
Uskovaiset katsoivat Artoa hölmistyneenä, samalla kuristaen toisiaan. Arto luuli jo, että järkipuhe olisi tehonnut, mutta silloin Matti kääntyi Kalleen hullu ilme kasvoillaan, ja alkoi huutaa.
-Jumalan pilkkaaja, kuole!
Matti työnsi Kallea taaksepäin samalla kuristaen häntä vimmatusti. Samassa he huomasivat olevansa aivan kannen reunalla, ja yhtäkkiä he tunsivat painovoiman ottavan heistä yliotteen - miehet putosivat aaltojen keskelle. Hailauma oli jo päiviä kierrellyt laivaa, ja ei ehtinyt kulua minuuttiakaan, kun ne jo raateli uskovaisia palasiksi.
Arto katsoi kauhun ja surun sekaisin tunteinin haiden ruokailua. Hän käveli ruorille ja käänsi laivan kohti etelässä siintävää saarta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyva kertomus :)
Kiitän :D
Millä tavalla tuo tarina eroaa kristittyjen ja muslimien kertomuksista?
Se oli parempi? :D
olet sokea.
Enpä voi kiistää. Hieno tarina.
sinun kannattaisi siirtyä kokonaan sadunkertojaksi.
Ainakin Marokon Marrakeshissa.
Sen kuuluisan torin Djemaa-el-Fna:ssa toimii kyseinen ammattikunta edelleen, saisit sinäkin töitä.
hotkaisi nämät vanhurskaat uskon-soturit, haikalojen nokan edestä ja vei heidät valaan vatsassan (joka on muuten erittäin iso) kaukaiselle paratiisisaarelle. Siellä se sylkäisi heidät ihanalle hiekkarannalle, jossa ihanat neitsyet pelkissä kaislahameissaan ottivat heidät vastaan ja vaivät heidät kaislamajoihinsa, eikä heidän elämästään ikipäivänä puuttunut enää mitään.
Sitävastoin tämä mies, joka ei uskonut Jumalan johdatukseen joutui sille saarelle, jossa asui Homppeli-heimo ja ruokakin oli ihan huonoa kärsi kauhiasti.
Lopulta hän sielunsa hädässä hyppäsi mereen ja kuoli.
Huhhuh!
surkea kyhäelmä, sinusta ei ole seuraksi Agneistille sadunkertojaksi, mutta voithan kokeilla vaika seuraavaan Idols kisaan,..huhhuh!
surkea kyhäelmä, sinusta ei ole seuraksi Agneistille sadunkertojaksi, mutta voithan kokeilla vaika seuraavaan Idols kisaan,..huhhuh!
mutta silti luulon perusteella puhutaan "tietäviä".
Kait sitä ihminen voi luottaa omiin aisteihinsa,
... vaikka kangastuksesta olisi kuullutkin...