Ainoastaan Kristuksen tähden!

Fariseukset ja kirjanoppineet tunsivat kirjoituksia ja lain ehkä paremmin kuin kukaan muu, mutta he eivät silti tunnistaneet Jeesusta ja ottaneet häntä vastaan pelastajanaan.
He puhuivat kyllä paljon sanasta ja opettivat lakia, mutta eivät noudattaneet itse opettamansa Jumalan sanan ohjeita. He olivat avionrikkojia ja rahanhimoisia, niin että hylkäsivät sydämessään vanhurskauden joutuen vääryyden viettelysten vangeiksi.
Näemme täällä paljon sellaisia ihmisiä, jotka vaeltavat lakiensa orjina ja keräävät kirkolleen rahaa evankeliumin varjolla. He ovat hyljänneet Jumalan lain, vaikka väittävät pitävänsä siitä tarkoin kiinni ja toimivansa Jeesuksen Kristuksen nimessä eksyttäessään muita.
He ovat eksyneet ensin itse ja viekoittelevat nyt horjuvia sieluja perässään tottelemattomuuden tielle. Heissä ei ole Pyhää Henkeä. He luulevat omistavansa kaiken, mutta eivät omista mitään. Jeesus Kristus on oksentava heidät ulos suustansa ja kostava heille heidän jumalattomat tekonsa.

Tavallisen uskovaisen elämässä on riittävä ohje Kristuksessa säilymisen kannalta karttaa kaikenlaista pahaa ja tehdä hyvää. Mitään muuta Jumala ei omiltaan vaadi. Synnin karttaminen ja hyvän tekeminen on mahdollista, vaikka Raamattua ei lainkaan tuntisi. Siihen tarvitaan vain puhdas sydän ja nöyrä henki, Jumalan armon vaikutus. Jopa lakia tuntematon voi noudattaa Jumalan sanan ohjeita, kun toimii sisäisen ihmisen oikeudentajun ja omantunnon äänen mukaan. Apuna hyvän erottamiseksi pahasta on jokaisella tämän lisäksi kyky tuntea häpeää ja pelkoa, jos syntiä lähdetään harjoittamaan. Jokainen voi halutessaan katua syntiään ja hyljätä sen Jumalan voimalla. Tämä on totista armoa, minkä Jumala omissaan vaikuttaa.

Jeesuksen opetus sille, joka tulee uskoon on "mene, äläkä tästedes enää syntiä tee" (Joh 8:11).

Adventtikirkon/adventistin opetus sille, joka tulee uskoon on "mene ja tee syntiä" eli tutki väärän profeetan Ellen Whiten opetuksia hänen kirjoistaan, hänen opetuksiensa mukaan muiden kirjoittamista kirjoista ja pääkonferenssin sapattiläksyvihkosista ja pastoreiden puheista, sitoudu kasteessa adventtikirkon epäraamatulliseen uskontunnustukseen ja kastelupaukseen, vie Ellen Whiten pahoilta hengiltä saamaa kolmen enkelin sanomaa kristityille, että he eksyisivät.

Niinpä, vaikka joku tulisikin uskoon joko adventistina tai liittyisi uskoon tulon jälkeen sinne, niin hän ei pysy uskossa, vaan hänestä tulee luopio ja "Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa." (2 Piet 2:22)

Tässä ohje jokaiselle adventistille ja jokaiselle ex-adventistille, joka on adventismissa vähänkään kiinni:
"Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." (Matt 15:13)

Kyse ei ole tahallisesta tai tahattomasta vääryyden tekemisestä, kaikki ovat syntisiä (Room3.23). Mutta, adventismi syntyi ajatuksesta, miten olen ”valmis” kohtaamaan luojani ja lunastajani? Miten luon puitteet sille, että olen mahdollisimman ”kelpaava” Jumalan tuomiolla ja voin levollisesti odottaa Jeesuksen toista tulemusta? ”Täyden toden tekeminen” -ideologiana motivoi adventismia sen keskeisissä elämäntapa kristillisyyden valinnoissa. Eli, vilpitön pyrkimys maksimoida mahdollisimman seikkaperäisesti, otaksutun Jumalan tahdon noudattaminen ja toisaalta minimoida ne tekijät, joista Jumala voisi asettaa adventistiuskovaisen edesvastuuseen. Tämä asetelma luonnollisestikin luo puitteet pyhityselämä ajattelulle, jäännöskansa konseptille ja totuuden haltuunotolle.

Pohjimmiltaan mitään dialogia muiden uskovaisten kanssa ei voi olla, koska missiona on kertoa miten asiat ovat. Toimintastrategiana rakkaudellisuus tarkoittaa selkokielellä, miten näyttää rakastettavalta, jotta kiinnostusta syntyisi aatetta kohtaan. Lääkintälähetystyö syntyi ’sanoman oikeaksi kädeksi’, jotta luotiin puitteet rekrytoida jäseniä yhteisön piiriin. Koulutoiminnan yhtenä keskeisenä elementtinä on indoktrinaatio, tradition välittäminen seuraavalle sukupolvelle. Yksikään rakenneosista eivät ole itsessään moraalisesti arveluttavia, saatikka poikkeuksellisia. Näin yhteisöt toimivat. Omaan olemassaolonsa oikeutukseen on uskottava, tai sitten sulautuu suurempaan kokonaisuuteen. Erottamaton osa adventistista mielenmaisemaa on eriytyminen muista kristityistä.

Ensimmäiset Ellen White näyt, linjasivat muodostuvaa adventistista mentaliteettia. Jotkut noista esitetyistä tekijöistä ovat seuranneet mukana jo miltei kaksi vuosisataa; (i) jokin hankalasti tavoiteltava seikka jumaluuden luonnehdinnassa; (ii) käsitteiden käsin kosketeltava konkretisointi (iii) vaikea suhtautuminen toisuskoviin (iv) Jumalan toimien / pelastuksen / Jeesuksen tulemuksen määrittelemätön ehdollistaminen (v) oikeaoppisuus on uskoa, siitä poikkeaminen väheksyttävää tunteilua (vi) Saatanalla on häkellyttävän suuri rooli (vii) lopun ajankohdan tietäminen on jotenkin merkityksellistä (viii) toisinajattelijat, nöyristellen, tunnustavat erehtyneensä. Numerointi viittaa alla olevaan Ellen White näkyyn.

Tuskin kovinkaan moni nykyajan länsimainen adventisti on näin radikaalin apokalyptinen hengeltään? Kehitysmaissa ehkä sitä asennetta on enemmän? Maailmanlaajuisen adventtikirkon johtaja Jan Paulsen hahmotti, että adventismia suitsevat tietyt markkerit; rationalismi, pelastusoppi, ennakkoluulottomuus, filosofinen positivismi, tehtäväkeskeisyys, sensitiivisyys, moninaisuus, sitoutuneisuus ja apokalyptisuus! Todella haasteelliset ainekset, joista alati kehittyvän adventismin tulisi ammentaa identiteettinsä?



Ellenin kirje Enoch Jacobsille
Falmouth, MA, 15. helmikuuta 1846

Näkyni, jonka julkaisit Day-Star -lehdessä, kirjoitettiin syvän velvollisuuden tunteen alla, sinulle, enkä otaksunut sinun julkaisevan sitä. Jos olisin edes huomioinut sen, että se menisi levitykseen, monille lukijoille lehtesi välityksellä, minun olisi pitänyt olla erityisempi ja nimetä joitain asioita, jotka jätin pois. Koska Day-Star lukijat ovat lukeneet osan siitä, mitä Jumala on paljastanut minulle, ja kun toisaalta se osa, jota en kirjoittanut on valtavan tärkeä pyhimyksille; nöyrästi pyydän sinua julkaisemaan myös tämän osion lehdessäsi. Jumala näytti minulle tämän näyn vuosi sitten, juuri tämän kuluvan kuun aikana:

Minä näin valtaistuimen, ja valtaistuimella istui Isä ja hänen Poikansa Jeesus Kristus. Minä katselin Jeesuksen kasvoja ja ihailin hänen ihanaa persoonaansa. Isän olemusta en saattanut katsella, koska loistava valopilvi peitti hänet. Minä kysyin Jeesukselta, onko hänen (i) Isällä samanlainen olemus [persoona] kuin hänellä; hän vastasi, että Isällä on samanlainen olemus, mutta että minä en voisi sitä katsoa. Tämä siitä syystä, hän lisäsi, jos näkisit hänen persoonansa loiston, lakkaisit olemasta.

Valtaistuimen edessä oli Adventti-kansa, kirkko, ja maailma. Minä näin seurueen, joka kumarruttu valtaistuimen edessä, syvästi kiinnostuneen, kun toisaalta suurin osa muista seisoi piittaamattomina ja huolettomina. Nuo, jotka olivat kumartuneina valtaistuimen edessä, rukoilivat Jeesusta ja katsoivat häneen. Hän vuorostaan katsoi Isän puoleen ja näytti siltä kuin hän olisi tehnyt hänelle vetoomusta. Sitten valo tuli Isästä hänen Poikaan ja hänestä rukoilevaan seurueeseen.

Sitten minä näin valtavan kirkasta valoa tulevan Isästä Poikaan ja Pojasta niiden ylle, jotka olivat valtaistuimen edessä. Mutta vain muutamat ottivat vastaan tämän suuren valon. Moni tuli ulos sen alta ja välittömästi vastusti sitä. Muut olivat piittaamattomia ja eivät elätelleet valoa ja se siirtyi pois heidän luota. Jotkut vaalivat sitä ja menivät kumartamaan valtaistuimen eteen pienen rukoilevan seurueen kanssa. Nämä kaikki vastaanottivat valon ja iloitsi siinä, heidän kasvot loistivat sen loistolla.

Sitten minä näin (ii) Isän nousevan valtaistuimeltaan ja liekehtivässä vaunussa menevän Kaikkein Pyhimpään, esiripun sisäpuolelle ja istuutui. Siellä minä näin valtaistuimia, joita en ollut aiemmin nähnyt. Sitten Jeesus nousi valtaistuimeltaan ja suurin osa heistä, jotka olivat kumartuneina, nousivat hänen kanssaan. (iii) Ja minä en nähnyt valon säteenkään menevän Jeesukselta piittaamattomille sen jälkeen kun hän nousi ylös, ja heidät jätettiin täydelliseen pimeyteen. Nuo, jotka nousivat ylös Jeesuksen kanssa, pitivät katseensa hänessä, kun hän jätti valtaistuimen. Hän johti heitä pienen matkaa, sitten hän nosti oikean kätensä ja me kuulimme hänen ihanan äänensä joka sanoo: odottakaa, minä menen Isäni luo vastaanottamaan Kuningaskuntani. (iv) Pitäkää vaatteenne tahrattomina, niin minä palaan häistä ja otan teidät luokseni.

Ja minä näin pilvivaunut tulisilla pyörillä. Enkelit ympäröivät vaunuja kun se tuli Jeesuksen luo; hän astui siihen ja hänet vietiin Pyhimpään, jossa Isä istui. Sitten minä näin Jeesuksen, Isän edessä, suuri Ylipappi. Hänen vaatteen liepeessä oli kello ja granaattiomena.

Sitten Jeesus osoitti minulle, (v) mikä ero on uskon ja tunteen välillä. Ja minä näin, että nuo, jotka nousivat ylös Jeesuksen kanssa, osoittivat uskoa Jeesukseen, joka oli Pyhimmässä, rukoilemassa; Isä anna meille Henkeäsi. Sitten Jeesus puhalsi Pyhän Hengen heidän ylle. Henkäyksessä oli valoa, voimaa ja paljon rakkautta, iloa ja rauhaa.

Sitten minä käännyin katsomaan seuruetta, joka yhä oli kumartuneena valtaistuimen edessä. He eivät tietäneet, että Jeesus oli jättänyt sen. (vi) Saatana näytti olevan valtaistuimen luona, yrittäen jatkaa Jumalan työtä. Minä näin heidän katsovan valtaistuinta ja rukoilevan; Isämme anna meille Pyhä Henkesi. Sitten Saatana puhalsi heidän ylle epäpyhän vaikutuksen. Siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei suloista rakkautta, iloa ja rauhaa. Saatanan tavoitteena oli pitää heidät eksytettyinä ja harhauttaa Jumalan lapsia.

Minä näin yhden toisensa perään jättävän sen seurueen, joka rukoili Jeesusta, joka oli Pyhimmässä, ja palavan niiden luo jotka olivat valtaistuimen edessä ja samalla he saivat Saatanan epäpyhän vaikutteen.

Noin neljä kuukautta sen jälkeen, minulla oli näky tapahtumista, kaikki sijoittui tulevaisuuteen. Ja minä näin ahdistuksen ajan, sellaisen, jota ei ole ennen ollut.

Jeesus kertoi minulle, että se oli Jaakobin ahdistuksen aika, ja että meidät toimitettaisiin siitä ulos, Jumalan äänellä. Juuri ennen sitä, me kaikki vastaanotimme elävän Jumalan sinetin. Sitten minä näin kuinka nuo neljä Enkeliä lopettivat neljän tuulen pidättelyä. Ja minä näin nälänhätää, kulkutautia ja miekan, kansakunta nousi kansakuntaa vastaan, ja koko maailma oli hämmennyksessä. Sitten anelimme Jumalalta pelastusta päivin ja öin kunnes aloimme kuulla Jeesuksen vaatteen kellojen äänen.

Ja minä näin Jeesuksen nousevan ylös Pyhimmässä, ja kun hän tuli ulos me kuulimme kellojen kilkatuksen ja tiesimme Ylipappimme tulevan ulos.

Sitten kuulimme Jumalan äänen, joka ravisti taivaita ja maata, (vii) ja Hän kertoi 144,000:lle Jeesuksen tulon päivän ja hetken. Sitten pyhimykset olivat vapaita, yksimielisiä ja täynnä Jumalan loistosta, sillä hän oli vapauttanut heidät vankeudesta.

Ja minä näin liekehtivän pilven, jolla Jeesus seisoi ja hän riisui papillisen vaatteen ja puki ylleen kuninkaallisen viitan. Hän otti paikkansa pilvellä, joka kantoi hänet itään, jossa se ensin ilmestyi pyhimyksille, pieni musta pilvi, joka oli Ihmisen Pojan merkki. Kun pilvi siirtyi Pyhimmästä itään, joka otti lukuisan määrän päiviä, (viii) Saatanan Synagoga osoitti kunnioitusta pyhimysten jalkojen juuressa.

Ellen G. Harmon