Paavi Benedictus sanoo bullassaan, että selibaatti kuuluu edelleen katoliselle papille.
Paavali todistaa, ettei selibaatti kuulunut kaikille apostoleillekaan:
"Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?" (1.Kor.9:5)
Lisäksi Paavali opettaa:
"Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies..." (1.Tim.3:2)
Uutisista saa välillä kuulla katolisten pappien sopimattomasta käyttäytymisestä seksin alueella. Kun heillä ei ole mahdollisuutta normaaliin seksiin avioelämässä, niin seurauksena on aivan ilmeisesti erilaisia vääristyneitä seksuaalisuuden ilmenemismuotoja.
Paavali todistaa, ettei selibaatti kuulunut kaikille apostoleillekaan:
"Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?" (1.Kor.9:5)
Lisäksi Paavali opettaa:
"Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies..." (1.Tim.3:2)
Uutisista saa välillä kuulla katolisten pappien sopimattomasta käyttäytymisestä seksin alueella. Kun heillä ei ole mahdollisuutta normaaliin seksiin avioelämässä, niin seurauksena on aivan ilmeisesti erilaisia vääristyneitä seksuaalisuuden ilmenemismuotoja.
Vastaukset 25
Vanhimmat
katoliset naiset tuntuvat muutenkin kannattavan selibaattia eri tilanteissa enemmän kuin miehet, pyhimpiä miehiä lukuunottamatta.
Tästä asiasta käytiin vain vähän aikaa sitten keskustelu, josta mieleeni jäi ex-aktiivin hyvin poikkeuksellinen mielipide:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000023566403
Samaa mieltä!
Moni ihminen elää nykyään selibaatissa, mutta siihen ei pakoteta. Moni katolinen pappi varmasti löytäisi puolison ja olisi mielellään naimisissa, jos se olisi sallittua.
Ja se ihmetyttää, että miksi pappien tulisi olla "pyhempiä" kuin apostolien... Pietarillakin oli vaimo.
Muista, että Katolisessa Kirkossa ON myös naimisissa olevia pappeja. Idän riituksessa on käytäntö että naimisissa oleva mies voidaan vihkiä papiksi. Myös lännessä on poikkeus tapauksia.
että naimattomuus voi olla sääntö ja avioliitossa eläminen poikkeus, kun apostolien aikana se oli juuri päinvastoin!
Papiksi haluavat sitoutuvat selibaattiin omasta tahdostaan ja pyynnöstään. Se on heille kutsumus.
vielä täysin selvillä siitä, että naimattomuus on todella heille kutsumus? Moni taitaa tulla myöhemmin katumapäällekin?
että apostolit sen jälkeen kun heidät kutsuttiin elivät "kuin heillä ei vaimoa olisikaan", ja tämä myös on yksi peruste pappien selibaatille. Siis ne apostolit jotka olivat naimisissa elivät perhe-elämää vain siihen asti kun heidät kutsuttiin apostolin tehtävään.
se, että ketään ei pakoteta selibaattiin.
1)Miksi ihmeessä tämä on vaikea tajuta? Kun mies kokee Jumalan kutsuvan häntä pappeuteen, hän kyllä katolilaisena tietää varsin hyvin, mitä siihen sisältyy, mm. selibaatti. Hän Jumalan valtakunnan tähden on siihen valmis. Piste.
2)Jokaisen luulisi tietävän massamedia-aikana, että seksuaaliset vääristymät eivät katso henkilön siviilisäätyä. Jos kirjoittaja tarkoitti homoja ja pedofiileja niin nykyään saa meidän lehdistä lukea suomalaisista lapsiin sekaantujista. Ovat sitten aviossa tai eivät. Ei selibaatti aja ketään perversioihin. Oma lihan himo, väärät ajatusmallit jne. siinä on taustalla. Seksuaalisesti voi tehdä syntiä monin tavoin, vaikka olisi hetero eikä olisi pedofiilikään.
3) Kirkko on nähnyt hyväksi säilyttää pappien selibaatti. Se ei ole dogmi ja voi joskus muuttua. Kyllä kirkko tietää, että apostoli Pietarilla oli vaimo - "paavilla" siis. Naimisissa oleva vaan on jakaantunut kahtaalle, kuten Paavali kirjoittaa myös. Pitää miellyttää vaimoa, lapsiaan ja Jumalaa, hankkia perheelle elatus jne. Naimaton pappi voi keskittyä täysitehoisemmin palvelemaan Jumalaa ja seurakuntalaisiaan.
Minä kannatan pappien selibaattia. Parempi niin, se on selvä. Tänä seksikylläisteisenä aikana katolisten pappien selibaatti on elävä todiste siitä, että seksi ei ole kaikki kaikessa. Sama pätee luostariväkeen. Kaikkia Jumalalle tästä.
"Kaikki kunnia Jumalalle tästä."
Minun mielestäni pappien selibaatin pitäisi ennemmin olla suositus kuin vaatimus. Naimattomuus on joidenkin, kuten Paavalin, saama armolahja. En usko, että sama lahja olisi kaikilla katoliseksi papiksi ryhtyvillä, ja osalle heistä olisi hyvä mennä naimisiin. Mutta tämä tästä asiasta, joka ei minua edes erityisemmin kosketa, kun en ole katolilainen.
Siunausta!
Pappien selibaatti voitaisiin aivan hyvin tehdä vapaaehtoiseksi, jolloin papilla olisi halutessaan mahdollisuus mennä naimisiin. Meidänkin hiippakunnassamme on muutamia miehiä, jotka ovat jättäneet pappeuden mennäkseen naimisiin. Heillä saattoi olla kutsumus pappeuteen, mutta ei selibaattiin. Samoin maailmalta - mm. Englannista - on kantautunut traagisia tarinoita, joissa pappeuden ja "maallisen" rakkauden välillä kamppaillut pappi on päätynyt jopa itsemurhaan. Puhumattakaan niistä lukuisista naisista, joilla on yhteinen lapsi papin kanssa - heidän surullisia tarinoitaan lukiessa ei voi olla kysymättä, että voisiko tuo kaikki inhimillinen kärsimys olla vältettävissä ihan vain sillä, että pappi voisi mennä naimisiin eikä tarvetta "salarakkaisiin" olisi?
Katolisessa kirkossa pappeus on kutsumustyö eikä sen hoitamisesta esim. Suomessa makseta mitään palkkaa. Hiippakuntapapit eivät ole tehneet köyhyyslupausta, joten he joissakin maissa saavat korvauksen tekemästään työstä. Suomessa oli aikaisemmin suurin osa papeista sääntökuntapappeja eikä heille makseta palkkaa. Nykyisin on hiippakunnassa sääntökuntapappejakin, mutta he tekevät palkatonta työtä.
Mikäli pappi solmii avioliiton, hänen kaiketi pitäisi myös pystyä elättämään perheensä. Mitään sivutyötä hän ei voisi tehdä, koska pappeus katolisessa kirkossa on pappeutta 24 h/vrk. Miten pappimiehen työ onnistuisi perheellisenä?
Selibaattihan on armolahja!
Osa katolisista papeista meneekin naimisiin myöhemmin. Onko heillä sitten ollut aito kutsumus? Sitä on vaikea mennä sanomaan. Kaikenlaista sattuu...
Mhm. Jos selibaatti olisi vain suositus, niin mitenköhän mahtaisi käydä? Siinä olisi ikään kuin takaportti avoimena koko ajan ja miten se vaikuttaisi kutsumukseen - tai olisiko parempi sanoa "mielen lujuuteen"? Ja mitä kitkoja tai jännitteitä, liittoutumia se saattaisi merkitä pappien yhteisölle?
Paavi Benedictus XVI selittää asian jälleen kerran kauniisti ja selkeästi (julkaistu 22.2.2007).
Kannattaa lukea kohta 24: The Eucharist and priestly celibacy
http://www.vatican.va/holy_father/benedict_xvi/apost_exhortations/documents/hf_ben-xvi_exh_20070222_sacramentum-caritatis_en.html
Jeesus itse sanoi:
Sillä on niitä jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka ovat avioon kelpaamattomia,
ja on niitä jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi,
ja on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi.
Joka voi sen itseensä sovittaa,se sovittakoon.
Matt.19:12
Tästä viimeisestä jakeesta on kysymys katolisten pappien(munkkien, sisarteen) kohdalla. Eli ei ole kysymys katolisen kirkon tai pappien itsekkyydestä vaan siitä että katolisenpapit voivat naimattomina(siis selibaatissa) palvella kaikin mahdollisin tavoin muita.
Terv.
amazon22
Kiitos tuosta lainauksesta, jota en olisi heti löytänytkään.
On ilmiselvää, että selibaatti on raamatullista, koska sitä alettiin soveltaa heti kristinuskon syntyaikoina, kun luostarilaitos syntyi.
alun perin luostarikutsumusta ja pappeutta pidettiin yhteen sopimattomina. Papin ja myös piispan tuli olla yhden vaimon mies I Tim 3:1-5.
Myöhemmin kun piispoista tuli suurempien alueitten kaitsijoita, heiltä alettiin vaatia selibaattia. Piispat valittiin usein munkkisäädystä, joka nautti suurempaa kunnioitusta kuin naimisissa oleva papisto.
Pappien selibaatti kaikkia koskevana vaatimuksena tuli lännen kirkkoon vasta toisella vuosituhannella, kun kirkko taisteli feodaalisukujen valtaa vastaan. Mistään ikiaikaisesta traditiosta ei siis ole kysymys.
Paavi voisi koska vain määrätä, että myös naimisissa olevia miehiä voitaisiin vihkiä papeiksi ja he voisivat toimia hiippakuntapappeina, onhan roomalaiskatolisessa kirkossa jo naimisissa olevia diakoneja.
Tietystikään ei voi tulla kysymykseen sellainen, että nykyisten selibaattilupauksen tehneiden pappien sallittaisiin avioitua. Rajansa kaikella.
että Jeesus sanoi tuossa lopuksi:
"Joka voi sen ITSEENSÄ sovittaa,se sovittakoon."
Valinnan tulee olla aivan OMA. Ei muiden sanelema.
Mielestäni tässä asiassa on kyseessä armolahjojen projisoiminen: kun joku armolahja on havaittu joillekin ihmisille hyväksi, niin ajatellaan, että sama lahja olisi oltava muillakin. (Kuten helluntailiikkeessä KAIKKI yritetään väkisin saada kielilläpuhujiksi.)
"Joka voi sen ITSEENSÄ sovittaa,se sovittakoon."
"Valinnan tulee olla aivan OMA. Ei muiden sanelema."
Kyllä, olet oikeassa, valinnan tulee olla aivan oma. Mutta on ehkä syytä painottaa myös loppuosaa: "Joka voi... se SOVITTAKOON".
Eli Jeesuksen sanoissa on myös velvoite niille, joille selibaatin armolahja on annettu.
"Tästä viimeisestä jakeesta on kysymys katolisten pappien(munkkien, sisarteen) kohdalla."
Itse asiassa ei ole, ei ainakaan pappien kohdalla. Jeesus puhuu tässä kohden naimattomuuden kutsumuksesta ("joka itseensä voi sen sovittaa, sovittakoon"), siis hengellisestä kutsumuksesta pappiskutsumuksen tapaan.
Papeilta ei kuitenkaan edellytetä tällaista naimattomuuden kutsumusta. Pappien selibaatti on kirkkolain säädös, ei kutsumuskysymys. Niinpä papeilta ei vihkimyksessä kysytäkään, onko heidät kutsuttu naimattomuuteen, vaan sitä, ovatko he tietoisia selibaattilaista ja tahtovatko he noudattaa sitä. Kyseessä ei siis ole kutsu, vaan käsky.
mutta käsky tuntuu kovin negatiiviselta, mielestäni se ei ole täysin näin.
Omasta mielestäni olen ymmärtänyt että pappi "uhraa itsensä" aviolliseltä elämältä, jopa kantaa näin itse itselleen "langettaman" ristinsä jotta hän pystyy huolehtimaan muiden hengellisistä tarpeista,
näin papit pystyvät Jeesuksen tavoin rakastamaan meitä Jumalan lapsina.
Yksi selibaatin tärkein syy on siis Jumalan rakkaus.
ns. a-seksuaalisuuskin joka sekin mahtuu lainaamaasi Raamatun kohtaan.
Turust
"Pappien selibaatti kaikkia koskevana vaatimuksena tuli lännen kirkkoon vasta toisella vuosituhannella, kun kirkko taisteli feodaalisukujen valtaa vastaan. Mistään ikiaikaisesta traditiosta ei siis ole kysymys."
Kyllä selibaatti on ollut ikiaikainen traditio jo alkuvuosisadoista lähtien, vaikkakin ei täydellinen. Paavi Siriuksen edikti vuodelta 386 kielsi papeilta ja diakoneilta aviollisen yhdynnän vaimojensa kanssa. Ja sitä ennenkin selibaatti oli suosiossa. Piispa Ambrosiuksen aikana (k. 397) oli vielä joitain aviossa olevia jäljellä maaseudulla. Lopullinen niitti pappien avioliitoille tuli Lateraani konsiileissa (v. 1123 ja 1139).
Voidaan mielestäni sanoa, että selibaattikysymys oli aktuelli lähes kaikkina vuosisatoina ja selibaattia suosittiin selvästi, vaikka se säädettiin lopullisesti niinkin myöhään kuin toisella vuosituhannella.
http://www.newadvent.org/cathen/03481a.htm
että pappien selibaatti koskee vain roomalaiskatolista kirkkoa - kreikkalaiskatolisilla pappi voi olla naimisissa, ihan kuten ortodokseillakin.