Minun uskoni.
Uskon johonkin, puhtaaseen rakkauteen, luontoon, johonkin jota en osaa selittää. Mikään tietty uskontokunta ei kuitenkaan ole minua varten. Jotkin luonnonuskonnot miellyttävät minua ajatuksena, tavallaan, mutta eivät niiden rituaalit, jotka taas tekevät riippuvaiseksi aikaan, tapaan ja usein myös paikkaan. En tahdo olla riippuvainen mistään ja kuitenkin voin uskoa johonkin joka antaa hyvää oloa. Joskus taas ajattelen että jos mitään ei olekaan, mutta muistaessani ihanat hetket jolloin olen saanut tuntea jonkin suuremman olemassaolon, tyrmään hetkellisen uskottomuuteni. En voi nimetä uskoni "kohdetta", se on kaikkialla, myös minussa itsessäni. Joskus rukoillessani, rukoilen Jumalaa, Jumalaa, joka ei kuulu mihinkään nimettyyn uskonlahkoon. Olen vapaa, en kuulu mihinkään ja kuitenkin uskon ja jokin minua johdattaa, jokin kuuntelee ja lohduttaa, mutta myös koettelee.
Jos minun pitäisi yrittää nimetä uskoni kohde, lähimpänä voisi olla Puhdas universaali rakkauden energia...
Te ihmiset, jotka ette ole ateisteja, mutta ette myöskään kuulu mihinkään uskontokuntaan, kirjoittakaa omasta uskostanne, tahtoisin vaihtaa ajatuksia...
Uskon johonkin, puhtaaseen rakkauteen, luontoon, johonkin jota en osaa selittää. Mikään tietty uskontokunta ei kuitenkaan ole minua varten. Jotkin luonnonuskonnot miellyttävät minua ajatuksena, tavallaan, mutta eivät niiden rituaalit, jotka taas tekevät riippuvaiseksi aikaan, tapaan ja usein myös paikkaan. En tahdo olla riippuvainen mistään ja kuitenkin voin uskoa johonkin joka antaa hyvää oloa. Joskus taas ajattelen että jos mitään ei olekaan, mutta muistaessani ihanat hetket jolloin olen saanut tuntea jonkin suuremman olemassaolon, tyrmään hetkellisen uskottomuuteni. En voi nimetä uskoni "kohdetta", se on kaikkialla, myös minussa itsessäni. Joskus rukoillessani, rukoilen Jumalaa, Jumalaa, joka ei kuulu mihinkään nimettyyn uskonlahkoon. Olen vapaa, en kuulu mihinkään ja kuitenkin uskon ja jokin minua johdattaa, jokin kuuntelee ja lohduttaa, mutta myös koettelee.
Jos minun pitäisi yrittää nimetä uskoni kohde, lähimpänä voisi olla Puhdas universaali rakkauden energia...
Te ihmiset, jotka ette ole ateisteja, mutta ette myöskään kuulu mihinkään uskontokuntaan, kirjoittakaa omasta uskostanne, tahtoisin vaihtaa ajatuksia...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse en usko persoonallisen jumalan olemassaoloon mutta en ole ateistikaan, uskon että on olemassa yliluonnollisia voimia joita ei voi järjellä selittää, enkä myöskään tunne tarvetta selittää kaikkea järjellä.
Kuten sinä en minäkään voi nimetä varsinaista uskoni kohdetta, koska tunnen nämä vaikutukset ympärilläni, tunnen sen ilmassa, esineissä, ihmisissä ja paikoissa, minulla on myös eräänlainen "kuudes aisti", pystyn usein tuntemaan jos läheisiäni, minua tai omaisuuttani yritetään vahingoitaa, myös muu sukuni on ollut erikoisten tilanteiden kohteena ja myös muilla suvustani on "kykyjä" ja vaistoja joita emme osaa selittää. Uskon myös eräänlaisen "magian" olemassaoloon, muuta siitä voin selittää myöhemmin jos jotakuta asia kiinnostaa. Olen tutkinut jonkinverran noituutta ja wiccalaisuutta ja katsonut mitä mieltä niissä ollaan ajatuksistani, tutkiminen on kuitenkin välillä ollut hankalaa, koska en tunne ketään noitaa/wiccaa, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. Tuskin tulen kuitenkaan liittymään koskaan mihinkaan järjestöön/lahkoon, koska en halua sitoutua.
Luullakseni ajatukseni ovat lähinnä jonkinlaista buddhalaisuuden, wiccalaisuuden ja muutaman muun luonnonuskon sekoitusta.
"Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita muita"
Et usko persoonallisen jumalan olemassaoloon, olet siis ateisti. Piste. Ateismi ei tarkoita sitä, etteikö uskoisi mihinkään "yliluonnolliseen". Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, ettei usko jumalaan.
Mielestäni Jumala sanaa pitäisi käyttää erittäin harkiten, koska se on niin laaja sana! Jumala voi olla yksi ja jumala voi olla kaikki. Joten aika pirun laajaksi repeää jumalan käsite! Ja sekin pitää ottaa huomioon, mitä jokainen ihminen maailmassa ajattelee itsekseen jumalasta. Toiset ajattelevat sitä kaikkeudeksi ja toiset haluavat tehdä jumalasta persoonan. Joten todellakin jumala sanan käyttöä pitäisi perustella erittäin hyvin jos sitä aikoo käyttää! Ja vielä ateistinen katsomus jumalaan. Ateisti voi tarkoittaa jumalalla vaikka rakkautta, kun uskovainen tarkoittaa sillä kaiken luojaa ja viimeisen tuomion langettajaa. Eli eiköhän kaikki pistetä hallitukselle vetoomus, että jumala sana pitäisi poistaa suomen kielestä, koska kaikki tarkoittavat jumalalla aina omaa mielikuvaansa! Joo... köh...
Minä olen tehnyt kirjoituksissani selvän eron jumalan ja Jumalan välille. Siten olen ajatellut, että Jumala on yksi jumalista jonka nimeksi on annettu ylimielisesti "Jumala". Eli kun mainitsen Jumalan, tarkoitan kristittyjen jumalaa. Kun taasen mainitsen jumala tai jumalat tahi jumaluus... tarkoitan jumaluutta tai jumalia yleensäkin. Zeus ja Jumala ovat erisnimiä samoin kuin Mika ja Minna.
minulla oli lähinnä sellainen käsite että ateisti ei usko minkäänlaiseen yliluonnolliseen.
Agnostikko taas ei varsinaisesti usko Jumalan olemassaoloon mutta ei sulje pois jonkin yliluonnollisen/korkeamman voiman olemassaoloa.
Mutta nämä ovat vain minun käsitykseni.
Lueppas HEGEMONIA kirjasarja, niin saat elämänkatsomuksellesi tukea! Itse olen lukenu sarjan jo viisi kertaa ja siinä on aikalailla samanlaista elämänkatsomusta kuin sinulla... mikä mielestäni taitaa olla paras elämänkatsomus tähän mennessä! Ja ajattelen itse melkein samoin.