ONNI=SURU käsikädessä!

Oma elämäni tarina lyhykäisyydessä, kun olin 13-vuotias isoisäni kuoli, se kävi pienessä hetkessä. Vei aikaa että pääsin siitä yli, ja juuri ennen kun täytin 15-vuotta isäni kuoli, se kävi edellistäkin nopeammin, kuinka kukaan voi kuolla reilu 40 kymppisenä? varsinkin oma isä? Sitä ei voi ymmärtää, tekee se tänä päivänäkin vielä kipeää, kun toivoisi että hän olisi katsomassa kun elämässäni tapahtuu uusia jänniä asioita, tukena, ja jakamassa hyviä neuvoja :)
En ole ikinä oikein osannut surra kunnolla, vaan se kaikki kasautuu sisälle. Jota sitten kannan päivästä päivään sisälläni ja se tekee todella ahdistavan olon.
Viime syyskuussa mummoni kuoli, ja taas se kävi ÄKKIÄ!
Hyvästit kerkesin toivottaa (tavallaan) jälkeen päin miettien olisin sanonut monet sanat eri tavalla!
Sitä vain tässä tarkoitan että eläkää ihmiset niin kuin ette näkis enää sitä "toista" ikinä.. Naurakaa, iloitkaa, tapelkaa, huutakaa, kaikkea mitään elämään kuulua vain voi. MUTTA erotkaa sovussa! Koska ikinä ei voi tietää että millon on se lähdönhetki. Minä olen sen oppinut, niin monet hyvästit on jääneet sanomatta!
Mutta yritetään hymyillä vaikka olisi kuinka vaikeata, siellä se aurinkokin meille hymyilee jo taivaalla :)
1469
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Erotaan aina sovussa. Näytetään tunteet niin kuin ne tulevat mutta ei koskaan lähdetä vihassa pois. Sellainen tieto on ihmiselle suuri rikkaus.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nanja22 kirjoitti:

Oma elämäni tarina lyhykäisyydessä, kun olin 13-vuotias isoisäni kuoli, se kävi pienessä hetkessä. Vei aikaa että pääsin siitä yli, ja juuri ennen kun täytin 15-vuotta isäni kuoli, se kävi edellistäkin nopeammin, kuinka kukaan voi kuolla reilu 40 kymppisenä? varsinkin oma isä? Sitä ei voi ymmärtää, tekee se tänä päivänäkin vielä kipeää, kun toivoisi että hän olisi katsomassa kun elämässäni tapahtuu uusia jänniä asioita, tukena, ja jakamassa hyviä neuvoja :)
En ole ikinä oikein osannut surra kunnolla, vaan se kaikki kasautuu sisälle. Jota sitten kannan päivästä päivään sisälläni ja se tekee todella ahdistavan olon.
Viime syyskuussa mummoni kuoli, ja taas se kävi ÄKKIÄ!
Hyvästit kerkesin toivottaa (tavallaan) jälkeen päin miettien olisin sanonut monet sanat eri tavalla!
Sitä vain tässä tarkoitan että eläkää ihmiset niin kuin ette näkis enää sitä "toista" ikinä.. Naurakaa, iloitkaa, tapelkaa, huutakaa, kaikkea mitään elämään kuulua vain voi. MUTTA erotkaa sovussa! Koska ikinä ei voi tietää että millon on se lähdönhetki. Minä olen sen oppinut, niin monet hyvästit on jääneet sanomatta!
Mutta yritetään hymyillä vaikka olisi kuinka vaikeata, siellä se aurinkokin meille hymyilee jo taivaalla :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu