Presidentti häpeää Viron

Eipä pitäisi Ilveksenkään kovasti kehuskella noiden "Suomi-poikien" taisteluilla suomalaisten
sotilaiden ”rinnalla” sodissamme:

Jukka Kulomaa tutkimuksessaan ”Käpykaartiin? 1941 – 1944” laski joukko-osastojen ns. KARKAAMISHERKKYYDEN.

Kulomaan analyysin mukaan kaikkein KARKAAMISHERKIN PORUKKA jatkosodassa oli
virolaisista vapaaehtoisista ("Suomi-pojat") muodostettu JR 200 – sen ns. karkaamisherkkyys
oli 0,71; suomalaisten miesten karkaamisherkkyys oli parhaimmillaan vain murto-osa siitä!!!

Sijoitus - Yhtymä - Karkurit - Tappiot - Suhdeluku

1. Sija: JR 200 - 153 - 214 - 0.71

2. Sija: 11.D - 685 - 1373 - 0.50

3. Sija: 4..D – n. 1350 - 3340 – n.0.40

4. Sija: 3.Pr - 759 - 1873 - 0.41
- - -
> > > 7. sija: 6..D – 1017 - 3547 – 0.39
> > > 10. Sija: 17.D - 500 - 2000 - 0.25
- - - - - - -

Lähre: Kolumaa, Käpykaartiin? 1941 – 1944, s. 270


Ja kun vielä lukee Martti Turtolan kirjan presidentti "Konstantin Päts. Viro ja Suomi eri teillä" tai Seppo Zetterbergin kirjan "Jüri Vilmsin kuolema", ja kun lisäksi ymmärtää lukemansa voi hyvällä syyllä todeta:

SUOMISOTILAALLA EI OLE MITÄÄN HÄVETTÄVÄÄ EIKÄ ANTEEKSIPYYDETTÄVÄÄ - ei ainakaan virolaisilta!
Mutta - ehkäpä toisinperinpäin?

Mitäs muuta eestiläiset olisivat tehneet?

Tapattaneet koko kansan?

No jaa, eipä niilä punakoneen pommituslennoilla kovin suurta merkitystä ollut. Toisen maailmansodan hirmutöiden rinnalla seikka on vähäpätöinen. Ilveksen kannattaisi muistaa, että vaikka maa koki kovan kohtalon puna-armeijan kourissa, niin nimenomaan puna-armeija nuiji natsit kumoon. Länsi-rintama oli aika pieni Itäiseen verrattuna, eikä sieltä edes hyökätty kunnolla kuin vasta kesällä 44. Puna-armeija pysäytti Saksan Moskovan edessä 41, voitti Stalingradin 42/43 taitteessa ja pysäytti myös saksalaisten hyökkäyksen Kurskissa kesällä 43, minkä jälkeen Saksa ei enää pystynyt yhteenkään operatiiviseen hyökkäykseen. Sitten vain odoteltiin vuosi, että Lännessäkin tehtäisiin jotakin.

täällä taistelleille virolaisille eläkettä ja järjestänyt hoitoja. Taisi alkaa jo edellisen hallituksen aikana.

http://www.viro.org/Turtolan_kirja.htm


Martti Turtola: Presidentti Konstantin Päts
Viro ja Suomi eri teillä
Otava 2002, 283 sivua

Turtola kuvaa Konstantin Pätsin
”puolivenäläisenä”, joka pelasi Neuvostoliiton kanssa ja tuella. 20-luvun puolivälin jälkeen Päts oli liike-elämässä ja hänen suhteensa itään muotoutui yhteistyömiehen, kollaboraattorin suhteeksi.

Hieman minut yllättikin tuo Ilveksen "katumusvuodatus", sillä en tiedä suomalaisten koskaan virolaisia moittineen tuosta Viron lentokenttien käyttämisestä Suomen pommittamiseen. Ymmärsimmehän me, että Viro oli tuolloin miehitetty maa joka ei itse asiaan voinut vaikuttaa.

Olen kuullut virolaisten kertoneen, että Neuvostoliitto oli 1940 luvannut Virolle, ettei sen lentokenttiä käytettäisi Suomea vastaan tehtäviin pommituslentoihin. Kentiltä nousevat lentokoneet lähtivät vain "tiedustelulennoille" - joilta monet virolaiset näkivät niiden palaavan siivet reikiä täyteen ammuttuina ja joskus syöksyen maahan Viron puolella.

Mutta takaisin Ilveksen puheenavaukseen: jos aihe eli kunniavelka Suomelle Viron lentokenttien väärinkäytön takia oli tuulesta temmattu, mahtoiko keskustelunavauksen tarkoitus ollut toinen?

Ehkä Ilves odotti, että tähän odottamattomaan anteeksipyytelyyn Suomi vastaisi vasta-anteeksipyytelyllä, jossa Suomi katuisi hetkiä kun se on kohdellut Viroa epäoikeudenmukaisesti.

Mitähän ne hetket voisivat olla?

Kun Suomi luovutti virolaisia Neuvostoliittoon "neuvostoliiton kansalaisina"? Kun presidentti Koivisto 1991 osoitti nihkeytensä Baltian maiden itsenäistymisprojekteja vastaan?
Kun Suomi ei naapurina tämän enempää onnistunut suojelemaan Viroa sen jouduttua Neuvostoliiton anneksoimaksi - ainakaan ennen Kekkosen aikaa ja kulttuuri- ja matkailusuhteiden avaamista?