tulin tälle palstalle hakemaan todistusta ortodoksisuuden syrjivästä luonteesta muita kirkkokuntia ja kirkkoon kuulumattoma kohtaan. lapsilla leikitettävä ennakkoluuloja lietsova ortodoksi ja pakana -leikki kannusti minua myös kirjoittamaan.
reagointi varsin provosoivaan tyyliini oli pääasiallisesti asiallinen. ehkä kirjoitankin ortodoksiuskonnon verkkosivujen pitäjälle leikin arveluttavasta luonteesta, ehkä en. ehkä kaltaisten leikkien tulisi herättää laajemmaltikin keskustelua valtion (toisen) kirkon syrjivästä luonteesta suhteessa sitä ympäröivään.
palstoilla asiat kärjistyvät. tutut ortodoksini tuskin leikittäisivät lapsiaan noin kärjistetysti - ja nyt en puhu 'nukkuvista ortodokseista'. pyrin siis selittämään, että suhteeni heihin ei ole kielteinen. arvostan heitä suuresti. ensisijaisesti suhtaudun heihin inhimillisinä olentoina, joiden yhtenä ominaisuutena sattuu olemaan ortodoksisuus. ortodoksisuus ei siis määrittele suhteitani
tätä taustaa vasten ihmettelenkin tällä palstalla esiintyviä hyvinkin syrjiviä ja leimaavia - kansankielisesti rasistisia - kannanottoja ortodoksisuuden puolesta muita vastaan. tähän yhteyteen liitän myös ortodoksi ja pakana -leikin.
yhtäältä ymmärrän, että ortodoksisuuden kulttuuria ei olisi ilman rajanvetoja. muutenhan ortodoksisuus sulautuisi valtakulttuuriin ja lakkaisi nykyisessä muodossaan olemasta. toisaalta ortodoksisuus oikeaoppisuutena saattaa aiheuttaa kuvaamaani syrjintää ja ennakkoluulojen esiin nousua. en usko, että ortodoksisuus olisi niin erillinen saareke yhteiskunnasta että sitä jouduttaisiin ylläpitämään väkivalloin eli ennakkoluulojen ja syrjinnän keinoin.
miten ortodoksisuuden kulttuuria pidetään yllä?
reagointi varsin provosoivaan tyyliini oli pääasiallisesti asiallinen. ehkä kirjoitankin ortodoksiuskonnon verkkosivujen pitäjälle leikin arveluttavasta luonteesta, ehkä en. ehkä kaltaisten leikkien tulisi herättää laajemmaltikin keskustelua valtion (toisen) kirkon syrjivästä luonteesta suhteessa sitä ympäröivään.
palstoilla asiat kärjistyvät. tutut ortodoksini tuskin leikittäisivät lapsiaan noin kärjistetysti - ja nyt en puhu 'nukkuvista ortodokseista'. pyrin siis selittämään, että suhteeni heihin ei ole kielteinen. arvostan heitä suuresti. ensisijaisesti suhtaudun heihin inhimillisinä olentoina, joiden yhtenä ominaisuutena sattuu olemaan ortodoksisuus. ortodoksisuus ei siis määrittele suhteitani
tätä taustaa vasten ihmettelenkin tällä palstalla esiintyviä hyvinkin syrjiviä ja leimaavia - kansankielisesti rasistisia - kannanottoja ortodoksisuuden puolesta muita vastaan. tähän yhteyteen liitän myös ortodoksi ja pakana -leikin.
yhtäältä ymmärrän, että ortodoksisuuden kulttuuria ei olisi ilman rajanvetoja. muutenhan ortodoksisuus sulautuisi valtakulttuuriin ja lakkaisi nykyisessä muodossaan olemasta. toisaalta ortodoksisuus oikeaoppisuutena saattaa aiheuttaa kuvaamaani syrjintää ja ennakkoluulojen esiin nousua. en usko, että ortodoksisuus olisi niin erillinen saareke yhteiskunnasta että sitä jouduttaisiin ylläpitämään väkivalloin eli ennakkoluulojen ja syrjinnän keinoin.
miten ortodoksisuuden kulttuuria pidetään yllä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suosittelen lukemaan ainakin pari asiaa käsittelevää kirjaa, niin tiedät vielä enemmän. Toinen on Tito Collianderin kirja "Kristillisyys ja kulttuuri" sekä Petri Piiroisen kirja "Ortodoksisuus ja kulttuuri". Collianderin kirja edustaa 50-luvun syvällistä ortodoksisuutta, Piiroisen 90-lukua.
Minusta suhtautumisesi joihinkin asioihin on sipulinutturaisen vanhan piian suhtautumista, joka ei koskaan ole levinnyt (onneksi) laajemmalle ortodoksien parissa. Piruja voi nähä seinällä kuin seinällä, jos niin haluaa. Se on jokaisen omassa silmässä, mitä näkee ja kokee.
Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että teoreettinen mielipide todistaa oikeaksi yhä enemmän meitä haittaavia taakkoja yhtenäisyydessä.
Mutta jos näin on, voidaan kai kysyä, kuinka kapitalistinkaan kannattaa lainkaan ryhtyä liiketoimintaan?
Sanoisin vielä, että ei missään nimessä sovi unohtaa, että emotionaalinen perikato kuvailee usein täälläkin yleispätevien uskonnollisten toimintaohjeiden tavanomaisia ja arkipäiväisiä käyttökohteita.
Siksi kai usein kuulee sanottavan: Eikö mikään enää ole ihmisille pyhää?
Mutta kristittyinä meidän tulee ajatella siitä huolimatta, että vaikka usein kuuleekin aivan järjettömiä ja absurdeja mielipiteitä, on kuitenkin tosiasia, että uskonnon uusi toimintaympäristö ja kokonaisviitekehys ratkaisee ongelmia tarkemmin tutkittaessa yleisesti sovittuja ja toimiviksi todettuja emotionaalisen ja rationaalisen käyttäytymis- ja johtamismallin primäärejä muodollisuuksia.
Mitä rasistisia kannanottoja täällä on muka esitetty? Rasistisia kannanottoja esitetään jatkuvasti mm suomi24:n islam- ja juutalaisuus-palstoilla valtaväestön toimesta. Mutta pieniin vähemmistöuskontoihin kuuluvien ei passaa olla rasistisia. Enemmistökirkkoon ja muutenkin valtaväestöön kuuluvat ovat usein rasisteja. Et taida huomata omaa rasismiasi, jota kohdistat meihin ortodokseihin?
Pohdittuani asiaa vielä lisää keljassani päädyin myös siihen loppupäätelmään, jonka mukaan yksilötasolla luulisi olevan selvää, että ortodoksia asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa nykysukupolvia henkisesti rasittavaa elämäntyyliä.
Kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä asia tuntuu kuitenkin aivan absurdilta.
Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta minun mielestäni tässä tapauksessa ortodoksia rauhoittaa peräänkuulutettua lakonisuutta.
Hmm...
Empä todellakaan tiedä mitä tapahtuu, jos tuollainen resistanssi-identiteettien tukeminen aidosti monikulttuurisessa ympäristössä on kiteytetty ortodoksiseen aatteeseen, jossa varsin epäortodoksisesti pohditaan hiusten halkomiseksi osoittautunutta geneerisyyttä.
Todellisuudessa monimuotoisuuden hahmottaminen monietnisenä voimavarana yllättää meidät kaikki toimivuudellaan, ja selvittää samalla reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen.
Mitä syrjimistä siinä sitten on, jos pyritään siihen, että kaikista tulisi ortodokseja? Syrjimistä olisi sen sijaan se, jos ei-ortodokseja kiellettäisiin tulemasta ortodokseiksi.
Otan osan tekstistäsi tarkasteluun: "keskustelua valtion (toisen) kirkon syrjivästä luonteesta suhteessa sitä ympäröivään." [mihin?]
Tuota keskustelua olisi tullut käydä jo muutama kymmenen vai onko jo sata vuotta sitten ja jatkaa koko ajan luterilaisen valtakirkon suhteesta vähemmistöryhmään ortodokseihin. Nyt luterilainen kirkko halaa minkä kerkiää ortodokseja tukehduksiin ekumenialla, mutta ketun häntä koko ajan kainalossa.
Minkähän verran sinäkin kaiken tietomääräsi keskellä tiedät ortodoksien kokemasta maansisäisestä terrorista luterilaisten taholta. Kannataisi tutkiskella asiaa. Aiheesta löytyy jopa hyviä tutkimuksia ja kirjoja, niin ei tarvitse tätä uskoa.
Ja sitten kun ortodoksit haluavat pitää kiinni identiteetistään, sinä huudat moralisteja apuun. Häpeä.
Muistikuvani mukaan tästä leikistä on olemassa alkuperäinen versio "kristitty ja pakana" jota joku on sitten huumoripäissään vääntänyt muotoon "ortodoksi ja pakana". Siinähän pelastuu menemällä ristin muotoon, eli toinen ei silloin voi ottaa sinua kiinni. Onpa kauheaa. Suurin osa ortodoksilapsista ei varmasti ole koskaan leikkinyt tätä leikkiä, joten alkuperäinen ihmettelijä on kyllä halunnut tehdä kärpäsestä härkäsen.
Jos haluttaisiin oikeasti ruveta miettimään uskonnollista syrjintää, niin kyllä huomio täytyisi kohdistaa esim. 1600-luvun uskontopolitiikkaan jolloin mm. meidän suvun piti paeta Venäjälle luterilaisten painostuksen takia tai sotien aikaan, jolloin mm. isomummolleni ison talon emäntä kieltäytyi antamasta ruokaa rahaa vastaan kun he ovat niin epäilyttäviä ortodokseja. Tai kun se edes olisi rajoittunut sinne menneelle vuosisadalle. Minua on ryssitelty koska olen ortodoksi ihan 2000-luvulla. Siinä on suomalaisten sivistys ja suvaitsevaisuus kukassaan. Ja nämä jutut ihan vaan esimerkkinä sen suuremmin niistä paasaamatta.