Psalmi 25:1-8.

""1. Daavidin virsi. Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni,

2. Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.
3. Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään;HÄPEÄÄN JOUTUVAT NE,JOTKA OVAT SYYTTÄ USKOKOTTOMAT.
4. Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.
5. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.
6. Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.
7. Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.
8. Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle.

Jumalakin siis ymmärtää meidän motiiveja, jos sattuu lankeemuksia tulemaan, ja on uskottomuutta Herraa kohtaan.
Joskus vaan on tilanteita, että luisuu pois "ehdotomalta" uskollisuuden tieltä Herraa kohtaan.

Tämä Psalmi kuitenkin osoittaa, että on eroa uskottomuudella ja uskottomuudella joka on vain saanut akunsa rakastumisesta maailmaan, ja on sitten uskottomuutta joka voi tulla elämän eri tilanteista, ei olla tarpeeksi valveutuneita, että uskollisuus pääsee lipsumaan, ja ollaan omantahdon tiellä.

Tämä on tavallaan "puollustusta" kun menee Herran eteen tiliä tekemään tekemisistään, on silloin onni ja autuus, kun saa vedota Jumalan omaan sanaan, armoa ja anteeksiantoa anoessamme.

Kannattaa miettiä tuota Sanan kohtaa, jos sattuu uskottomuutta elämässä ilmenemän Herraa kohtaan.
Ja onhan sitten Hänen oma lupauksensa tukemassa Daavidin Psalmin sanomaa, "vaikka me olemme uskottomat, on Hän kuitenkin uskollinen, sillä itseään kieltää Hän ei saata"!

Kannattaa lukea Sanaa, sieltä putkahtaa esiin tälläisiä helmiä, kun taistelemme näillä uskon poluillamme.