Kunnioitan suuresti Kirkan muistoa. Hän on ollut minulle aina iskelmätaivaan yksi kestotähdistä. Hänen musiikkinsa on synnyttänyt mahtavia fiiliksiä, herättänyt suuria tunteita ja ajatuksia.
En omaa täydellistä nuottikorvaa, kuten varmaan ei moni muukaan meistä. Siitä olen ollut iloinen koko elämäni ajan, koska se on vapauttanut minut KOKEMAAN musiikin, ei miettimään sen hyvyyttä analysoimalla sitä. Koen, että nautinto musiikista jäisi platkuksi, jos se perustuu lähinnä sen analysointiin sen sijaan, että KOKEE ja elää sen sisäisessä tunnemaailmassaan.
Jotkut täydellisen nuottikorvan omaavat ovat ystäväni, erityisesti sisareni, on kiusoitellut minua monesti, että kuinka voin digata tuollaista "epävireistä raakkumista", jollaista kuulema Kirkan esitys heidän mukaansa erityisesti livenä oli. Minä en ole tuollaisia edes miettinyt, kun musiikki, laulu ja sen sanat ja esitys synnyttävät hyviä fiiliksiä, kuten paikalla olleeseen muuhunkin yleisöön, upoten siihen kuin kuuma veitsi voihin.
Jos kaksikymppinen Kirka olisi nyt noiden kilpailijoiden joukossa, moittisivatko nuottikorvan omaavat analyytikot nyt häntä siskoni tavoin "epävireiseksi raakkujaksi", vaikka kyseessä olisi tulevien vuosikymmenien kestotähti? Näin tämän keskustelun perusteella olisi laita.
Olen entistä onnellisempi, ettei minulle ole suotu hyvää nuottikorvaa, voin nauttia musiikista sen sijaan, että vaistomaisesti ryhtyisin analysoimaan sitä ja häiriintymään sen säröistä :)
En omaa täydellistä nuottikorvaa, kuten varmaan ei moni muukaan meistä. Siitä olen ollut iloinen koko elämäni ajan, koska se on vapauttanut minut KOKEMAAN musiikin, ei miettimään sen hyvyyttä analysoimalla sitä. Koen, että nautinto musiikista jäisi platkuksi, jos se perustuu lähinnä sen analysointiin sen sijaan, että KOKEE ja elää sen sisäisessä tunnemaailmassaan.
Jotkut täydellisen nuottikorvan omaavat ovat ystäväni, erityisesti sisareni, on kiusoitellut minua monesti, että kuinka voin digata tuollaista "epävireistä raakkumista", jollaista kuulema Kirkan esitys heidän mukaansa erityisesti livenä oli. Minä en ole tuollaisia edes miettinyt, kun musiikki, laulu ja sen sanat ja esitys synnyttävät hyviä fiiliksiä, kuten paikalla olleeseen muuhunkin yleisöön, upoten siihen kuin kuuma veitsi voihin.
Jos kaksikymppinen Kirka olisi nyt noiden kilpailijoiden joukossa, moittisivatko nuottikorvan omaavat analyytikot nyt häntä siskoni tavoin "epävireiseksi raakkujaksi", vaikka kyseessä olisi tulevien vuosikymmenien kestotähti? Näin tämän keskustelun perusteella olisi laita.
Olen entistä onnellisempi, ettei minulle ole suotu hyvää nuottikorvaa, voin nauttia musiikista sen sijaan, että vaistomaisesti ryhtyisin analysoimaan sitä ja häiriintymään sen säröistä :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuomaristo arvostelee pienistä särähtelyistä näitä lupaavia, toivottavasti myös pitkäkestoisia, artisteja. Kun kuuntelee musiikkia, niin nämä pienet säröthän antavat sitä omaleimaisuutta ja eipä nuo kokeneet konkaritkaan iskelmätaivaalla aina niin puhtaasti laula. Unohtuu sanoja, ääni ei riitä ym. joten ei kannattaisi nyt tuomariston ruotia näitä nuoria niin kovasti. 100% suorituksia on turha odottaa.
he ovat jokainen omia yksilöitään ja näin ollen esitystapa aivan oma.
Niin ja avaajan näkemykseen yhdyn minkäkin, vielä sillä lisämausteella, että suuri osa ihmisistäkin, suuresta yleisöstä, on epätäydellisen nuottikorvan omaavia, jotka eivät kenties mene musiikkiesityksiin tai kuuntele musiikkia analysoidakseen sitä, toisaalta epäpuhtaudet eivät särähdäkään heidän korvaansa samalla tavoin, he vain nauttivat musiikista, sen kummemmin pohtimatta, mikä siinä sytyttää! Ja yleisöhän sen tässä vaiheessa ratkaisee, ei onneksi tuomaristo!
Kuunnelkoot täydellisen nuottikorvan omaavat omien, täydellisen nuottikorvan omaavien idoliensa esityksiä siellä, missä niitä on tarjolla. Ei tarvi tulla valittamaan kansansuosikkien epävireisyydestä ja haukkumaan kansan makua. Makuasioista ei sivistynyt ihminen kiistele.
Nimenomaan, mehän valitsemme itse omat suosikkimme ja musiikkimme. Minä nautin musiikista kuunnellen, en analysoimalla, mikä meni pieleen jne. Klaus Järvinen oli aikanaan levyraadissa ja yhtää kappaletta ei esitetty, eikö hänellä ollut kommentoitavaa virheistä. Tällaiset absoluuttisen musiikkikorvan omaavat tosiaakin ihan omiin kisoihin arvostelemaan.
ei tarvitse lähteä edes spekuloimaan. Elämme eri maailmassa nyt!
Haloo. Kirka kuoli juuri ja eli myös tässä maailmassa aivan hetki sitten, suosionsa huipulla. En tiedä, mitä avaaja tarkoitti, mutta hänen kommenttinsa osoittaa kuitenkin kuinka väärässä ovat ne, jotka analysoivat esiintyjiä täydellisen laulutaidon kriteerein. Maailma on muuttunut, mutta eivät ihmiset. Siinä, missä Kirka menestyi, "epäpuhtaana" laulajana vuosikymmeniä kuolemaansa asti, menestyvät monet esiintyjät jatkossakin. Spekulaatio on asiallinen. Noiden epäpuhtauksien arvostelijat eivät ymmärrä, että tähtitaivaalla ei pärjää heidän kriteereillään, täydellisellä laulutaidolla, mutta voi pärjätä myös sen puuttuessa.
Tuon paremmin ei olisi voinut sanoa. Epävireisyys ei ole menestymisen este, mutta täydellisyys ei myöskään sen tae.
Totta. Absoluuttisesta musiikkikorvasta on useimmille vain haittaa, se estää heitä nauttimasta hyvästä, tunteita herättävästä musiikista, kokemasta ja elämästä sitä täysillä, mutta ei kuitenkaan tuo heille mitään hyvääkään, kuten ammattia tms.
En ole tähän keskusteluun osallistunut, mutta haluaisin todeta, että absoluuttisen musiikkikorvan omaavien ja ei-musikaalisten välillä on aika monta leveliä. Täysin vailla nuottikorvaa oleville voi syytää ihan mitä tahansa paskaa, kun taas absoluuttiset ovat hyvinkin perfektionisteja. Idolsien kohdalla arvioinnin pitää kohtuudella kulkea jossain välimaastossa. Mutta oikeasti, niin heikkoja esityksiä, kuin nyt finaalissakin on nähty, ei pidä hyväksyä.