Miksi helluntaiseurakunnissa on niin paljon yksinäisiä ihmisiä.
Miksi Rea ja muut katkerina lähtevät pois sieltä?
Miksi ei kokouksissa käy työikäistä porukkaa vaan tosi vanhoja tai nuoria?
Helluntailaisten tulisi pysähtyä miettimään missä on menty vikaan.
Tiedän ihmisiä helluntaiseurakunnissa jotka ovat käyneet siellä vuosia ja eivät tunne sieltä oikeastaan kun nimeltä saarnaajat.
Helluntaiseurakuntien oikeassa oleminen kaikessa ja muiden kyräily on joskus pahempaa kuin lestadiolaisten seassa.
Ollaan nin tiukkoja ja oikeaoppisia, että ei kukaan oikeen pääse panssarien läpi tutustumaan millainen oikein henkilö on.
Ollaan kuin Kilpikonnat, kuten Kai Antturi tokaisi kerran. Kilpi päällä ja konna sisällä.
Ihaninta ihmisessä on laupeutensa on Raamatussa, missä se laupeus on?
Tiedän uskovia homoja jotka tekevät työtä kadulla kaikista kurjimpien parissa, ei ne kurjat kysy millainen oppi sinulla on tai näkemys kasteesta, ne näkevät lähimmäisen joka auttaa.
Olen nähnyt kaikenlaista kovuutta seurakunnissa ja ikävintä on, että meidät joiden tulisi olla armahtavaisia ja armollisia olemme niin kovia ja oikeaoppisia, että olemme viimeisiä joille kukaan tulee kertomaan murheistaan.
Jos on tulut vahingossa raskaaksi saanut aidsin tai mitä sitten onkin tapahtunut.
Olen nähnyt niin paljon kovuutta langenneita kohtaan, että se ihan hirvittää.
Tietenkään synnille ei saisi antaa sijaa ja tulee nuhdella synninharjoittajaa ja varoittaa synninseuraamuksista, mutta jos on langennut tai yksinäinen, niin kuka meistä voi ekana heittää kiven?
Joku loppu tohon oikeaoppisuuden kovuudelle ja oppikiistoille tulisi saada, kohtahan sieltä joutuu ambulanssit viemään ihmisiä mielisairaaloihin kun on niin kovaa.
Synti on synti, mutta ihminen on ihminen ja rakas Jeesukselle.
Aina. on hän tehnyt mitä tahansa.
Miksi Rea ja muut katkerina lähtevät pois sieltä?
Miksi ei kokouksissa käy työikäistä porukkaa vaan tosi vanhoja tai nuoria?
Helluntailaisten tulisi pysähtyä miettimään missä on menty vikaan.
Tiedän ihmisiä helluntaiseurakunnissa jotka ovat käyneet siellä vuosia ja eivät tunne sieltä oikeastaan kun nimeltä saarnaajat.
Helluntaiseurakuntien oikeassa oleminen kaikessa ja muiden kyräily on joskus pahempaa kuin lestadiolaisten seassa.
Ollaan nin tiukkoja ja oikeaoppisia, että ei kukaan oikeen pääse panssarien läpi tutustumaan millainen oikein henkilö on.
Ollaan kuin Kilpikonnat, kuten Kai Antturi tokaisi kerran. Kilpi päällä ja konna sisällä.
Ihaninta ihmisessä on laupeutensa on Raamatussa, missä se laupeus on?
Tiedän uskovia homoja jotka tekevät työtä kadulla kaikista kurjimpien parissa, ei ne kurjat kysy millainen oppi sinulla on tai näkemys kasteesta, ne näkevät lähimmäisen joka auttaa.
Olen nähnyt kaikenlaista kovuutta seurakunnissa ja ikävintä on, että meidät joiden tulisi olla armahtavaisia ja armollisia olemme niin kovia ja oikeaoppisia, että olemme viimeisiä joille kukaan tulee kertomaan murheistaan.
Jos on tulut vahingossa raskaaksi saanut aidsin tai mitä sitten onkin tapahtunut.
Olen nähnyt niin paljon kovuutta langenneita kohtaan, että se ihan hirvittää.
Tietenkään synnille ei saisi antaa sijaa ja tulee nuhdella synninharjoittajaa ja varoittaa synninseuraamuksista, mutta jos on langennut tai yksinäinen, niin kuka meistä voi ekana heittää kiven?
Joku loppu tohon oikeaoppisuuden kovuudelle ja oppikiistoille tulisi saada, kohtahan sieltä joutuu ambulanssit viemään ihmisiä mielisairaaloihin kun on niin kovaa.
Synti on synti, mutta ihminen on ihminen ja rakas Jeesukselle.
Aina. on hän tehnyt mitä tahansa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kirjoitus. Kiitos.
Kerran oli eräs saksalainen käymässä Saalemissa suurimmassa helluntaiseurakunnassa Suomessa.
Hän oli aika järkyttynyt kovuudestamme.
Hän itse tekee näkäänkuolevien parissa töitä Afrikassa.
Hän on nähnyt elämää ja hänellä oli säälin täyttämä sydän.
Kovat lakihenkiset saarnat eivät ole tervettä ruokaa aikamme ihmisille.
Laupeus ja hyvyys sellaista vastaan ei ole laki sanotaan Raamatussa.
Jos itsekkyys poistuisi ja rakkaus täyttäisi ja itsekkyys poistuisi ja saisimme ns liha sydämen kivisydämen tilalle evankeliumi menisi eteenpäin ja seurakunnat täyttyisivät.
mutta lakihenkiset kovat vaatimukset eivät ketään vedä puoleensa, kuka tykkää mennä haukuttavaksi ja usein ilman syytä seurakuntaan?
Toivottavasti keskustelu ei etene pitkälle.
Olet kovapäinen.
Aikuiset miettivät miten teille olisi parempi olla seurakunnissa ja miten saisitte toteuttaa itseänne parhaiten.
Voisi ilkeilynnekin poistua kun pääsisitte seurakuntaan joka hyväksyisi teidät ilman suurempia vaatimuksia olla enempi kuin olette.
Ei ollut minun tekemäni aloitus, joten tuskin täsät kovin pitkää ketjua tulee. Huvittavaa sinänsä, kun ottaa kontekstin huomioon.
Ei pelkkä ihmillinen rakkaus mitään hyödytä, vaan pitää olla myös rakkaus Jumalaan, joka tarkoittaa sitä, että tahdotaan pitää käskyt ja totella Jumalaa ja silloin on myös evankeliumin puhdas oppi tärkeä.
Olen samaa mieltä, Jeesus ei julistanut inhimillistä rakkautta, vaan Jumalan evankeliumia, mutta tämän maailman totuuden vääristelijät julistavat rakkautta ja suvaitsevaisuutta ja kääntävät selkänsä Jumalalle ja hylkäävät hänen sanansa.
Ei kukaan kirjoittanut, että syntiä tulisi hyväksyä vaikka syntiset ihmiset tulisi.
Oikeaoppiset helluntailaiset rikkovat uskovienyhteyden ja ykseyden, koska eivät tunne hengenyhteyttä heille oppi ja laki on tärkeämpää kuin ihminen.
Johannes jola oli vanha ja paljon kokenut uskova julisti vanhoilla päivillään, Rakstaa lapset toisianne, joka ei rakasta veljeään ei ole Jumalasta vaan antikristuksesta. Sillä rakkaus on Jumalasta.
Kukaan ei ole kumoamassa lakia vaan peräänkuuluttamassa uskovien ihmisten yhteyttä yli seurakunta rajojen.
Ei helluntailaiset voi sanoa olevansa ainoita uskovia ja vain oikein tulkitsevansa Raamattunsa.
Katolisissa ja ortodokseissa ja jopa adventisteissa ja luterilaisissa on palavia uskovia joiden kanssa voi kokea ykseyttä ja hengenyhteyttä ja rukoilla ja julistaa evankeliumia.
Kuitenkaan mitään ekumeeniaa en julista olkoon helluntailaiset helluntailaisia, mutta yhteystyötä ja yhteyttä ei tulisi rikkoa jos toinen ei näe kaikkia asioita samalla tavalla. Onko uskoontulo tärkeintä ja sen eteenpäin vieminen, vai kaste ja sellaiset?
Rakkaus on tärkee, käytä järkee, funtsi vähän.
Mitä tää maailma olis ilman rakkautta.. pelkkää sotaa ja tappamista...!
On olemassa myös järkeä ja totuutta vailla olevaa rakkautta.. esim. yhdessä helluntaiseurakunnassa oli opettamassa adventistit, joilla kuten useimmat tietää, on määräaikainen kadotus ja enkeli Mikael Jeesuksen sijalla.
Sellainen veljesrakkaus, on inhimillistä, mutta ei hengellistä.
Seitsemännen päivän Adventistit ovat harhaoppinen lahko, siinä missä Jehovan todistajatkin.
Leo Mellerin kasetin kuuntelin kerran ja hän hyvin perusteli tuon asian.
Nutta kun jotkut käyttää vaan järkee ja sydäntä ei ole.
Jokainen kun on nähnyt ihmisen kuolevan nälkään lähetysmailla tai sairauden runtelemana tai muuten vaan kärsimystä, tajuaa että Jumala on ennen kaikkea rakkaus.
Ihminen voi olla vaikka kuinka tietävä, mutta jos ei ole rakkautta niin hän ei tiedä tärkeimmästä.
Jumala rakastaa ihmistä, sinua minua antoi oman poikansa meidän edestä.
Evankeliumissa on vastaus maailman hätään.
Jumalan rakkaus ja ihmisen rakkaus, en ymmärrä miksi koetaan, että Jumalan rakkaus olisi ilman lakia, siihen tietysti kuuluu laki, mutta kuuluu siihen myös armo ja ihmisten kunnioitus ja hyväksyntä ja siunaaminen.
Ei moralisointi ja laki vaatimukset, ilman rakkautta.
Pelastusarmejan, soppaa sielunhoitoa ja evankeliumia ja siinä järjestyksessä on kyllä oikea järjestys.
On siellä kuule ihan uskovia ja vilpittömiä uskovia vilpittömässä uskossaan.
Hengen yhteyttä voi hyvinkin kokea heidän kanssaan, koska on samanhengen kastettuja.