Katsoin juuri Tv2.n dokumentin tappaja susista jotka tappoivat suomessa 21 lasta v. 1880-1881 !
Kyllä ihmetyttää kun täälläkin on monet kerrat väitetty ettei susi ole koskaan TODISTETTAVASTI tappanut ketään ! Ohjelmassa kuitenkin näytettiin valokuvat metsästäjistä ja lopulta kaadetuksi saaduista susista sekä virallisista asiakirjoista jotka kertoivat tapahtumista.
Ohjelma on omistettu surmattujen lasten muistolle, heidän nimet, kuolin ajat ja paikat näytettiin ohjelman lopussa.
Onneksi en asu itäsuomessa, en kyllä enää uskaltaisi päästää lapsia yksin ulos tai koulutielle.
Kyllä ihmetyttää kun täälläkin on monet kerrat väitetty ettei susi ole koskaan TODISTETTAVASTI tappanut ketään ! Ohjelmassa kuitenkin näytettiin valokuvat metsästäjistä ja lopulta kaadetuksi saaduista susista sekä virallisista asiakirjoista jotka kertoivat tapahtumista.
Ohjelma on omistettu surmattujen lasten muistolle, heidän nimet, kuolin ajat ja paikat näytettiin ohjelman lopussa.
Onneksi en asu itäsuomessa, en kyllä enää uskaltaisi päästää lapsia yksin ulos tai koulutielle.
Vastaukset 23
Vanhimmat
noin, noista tapahtumista on aikaa tuollaset vajaa 130 vuotta ja siinä ajassa on ehtinyt tapahtua monenmoista. Esimerkiksi Suomessa kaadettiin tilastojen mukaan vuosina 1858-1862 susia 3428 kappaletta, mutta koko maan susisaalis oli vuonna 1880 vielä 321 yksilöä, vuonna 1882 enää 128 ja vuonna 1883 91 yksilöä. 1890-luvulla saalis vaihteli vuosittain 4 ja 26 yksilön välillä. Eli tuohon aikaan susien määrä oli huomattavasti suurempi, vrt nykypäivän kaatolukuihin : vuonna 2006 16 sutta tapettiin. Sen lisäksi on mainittu että 1880-luvun ns.tappajasusi olisi ollut huonokuntoinen vanha naaras joka ei muuta saalista saanut.
En muista että niin olisi väitetty, vaan ettei susi ole yli sataan vuoteen tappanut ainuttakaan ihmistä.
Turhaa susivihan lietsomista jälleen kerran.
Syy, miksi sudet eivät 1900-luvulla Suomessa tappaneet ihmisiä, on se, että sudet Suomesta tuolloin hävitettiin. Toisaalta itärajan yli tulleita yksilöitä metsästettiin jatkuvasti, niin, että susissa säilyi ihmispelko. Nyt se on onnistettu paljolti poistamaan, minkä seurauksena sudet liikkuvat ihmisten pihoilla.
Susien tavoista sen verran, että vaikkapa lukemalla venäläisen Volkovin kirjan susien käyttäytymisestä., tulee hyvin pian tulokseen, että kaikkialla siellä missä susia on, ne myös syövät ihmisiä. Niin Venäjällä, Amerikassa kuin vaikkapa Intiassa.
Veikkaan ettei kestä kauan, ennenkuin joku susi sieppaa lapsen pihalta tai koulumatkalta Suomessakin.
Lääkkeeksi pahimpiin susi-ennakkoluuloihin ja virhekäsityksiin kannattaa lukea kirja "Älä hukkaa hauku", kirjoittaja Farley Mowat (Never Cry Wolf 1963), Karisto 1979. Löytyy kirjastosta.
Kirjassa tavallisen uunon biologin (kirjoittaja) käsitykset sudesta muuttuivat täysin hänen tarkkaillessaan susiyhteisön elämää erämaassa vuoden ajan.
Hauskasti kirjoitettu kirja, kannattaa lukea.
Joskus on arveltu, että tämä lasten kimppuun käynyt susi (sudet) olisi ollut puoliksi koira, eli se olisi ollut puolikesy eläin, joka ei karttanut ihmisiä.
Raaka, mutta täysin mahdollinen vaihtoehto on myös, että tuohon aikaan suden hyökkäystä käytettiin köyhissä perheissä lapsenmurhan lavasteena "susi vei lapsen".
Suomalaisissa vanhoissa kehtolauluissakin usein väsynyt äiti laulaa lastaan kuoleman uneen. Yksi tunnetuimmista on Aleksis Kiven:
Sydämeni laulu
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell´ on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.
Siell´ on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsea Tuonelan karjaa.
Siell´ on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa Tuonelan immen.
Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss´ kellahdella,
kuulella kehräjälintuu.
Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita
kaukana kavala maailma.
Susi on petoeläin, joka syö, mitä kiinni saa, jos omaa henkeä ei uhata. Ja nälässä uskalletaan enemmänkin.
Mitä tulee siihen, että äidit olisivat ennen tappaneet lapsia jotenkin enemmän kuin nyt on törkeä väite suden tekojen puolusteluksi.
Ennen äidit rakastivat lapsiaan enemmän kuin nykyäidit jotka eivät toisten tätien kasvattamia lapsiaan edes tunne.
Sitäpaitsi lapset olivat ennen tärkeämpiä, kullan arvoisia. Muuta eläkettähän ei ollut kuin lasten huolenpito.
Lapsensurma tarkoittaa syntyneen lapsen surmaamista. Vastasyntyneiden surmaaminen on nykyisin harvinaista.
Suomessa se on ollut tavallisinta 1870-luvulla, 5,5 tapausta/100 000 asukasta. Vuonna 1900 esiintyvyys oli 3,2/100 000 asukasta ja vuonna 1969 se oli 0,1/100 000 asukasta (10). Sen jälkeen esiintyvyys on yhä vähentynyt niin, että 2000-luvulla vuosittain poliisin tietoon on tullut 0–2 tapausta (2). *Suomen Lääkärilehti 14/2006
Kyseinen suhdeluku kertoo paljon "ylimääräisten" lasten toivottavuudesta, varsinkin kun perheet kasvoivat köyhilläkin perheillä helposti suuriksi.
En nähnyt kyseistä dokumenttia, mutta pidän peiteltyä lapsenmurhaa mahdollisena, ainakin joissakin tapauksissa. Rikokset ovat kuitenkin jo vanhentuneet. :/
Ennen vanhaan lapsi oli enemmänkin työvoimaa, vanhempiensa eläketurva ja vakuutus. Ajatus lapsesta itsenäisenä yksilönä kehittyi vasta 1700-luvulta lähtien, silloinkin Euroopan paremmissa piireissä. Lapsikuolleisuus oli suuri.
Kun ehkäisyä ei ollut ja sitä ei hyväksytty, raskaaksi tulleet tytöt myös tappoivat ja abortoivat itse lapsiaan.
..odottaisi kuitenkin fanaattisimmaltakin susien puolustelijalta.
"En nähnyt kyseistä dokumenttia, mutta pidän peiteltyä lapsenmurhaa mahdollisena, ainakin joissakin tapauksissa."
1. Minäpä näin, ja jos en ihan väärin muista, niin uhreiksi joutuneissa ei ollut yhtään vastasyntynyttä, vaan uhreiksi joutuneet lapset olivat iältään n. 3-10 vuoden ikäisiä. Eli miten lapsensurma liittyy tähän asiaan?
2. Lapsensurmia tekivät pääasiassa palkolliset nuoret naiset, ja jonkin verran sitä tapahtui köyhimmissä torpissa ja pientiloilla jossain syrjäisimmissä ja köyhimmissä Kainuun ja pohjois-Karjalan osissa, mutta ei taatusti vauraan lounais-Suomen torpissa ja pientiloilla, joista pääosa suden saaliiksi joutuneista lapsista oli.
Jos silloin olisi ollut edes epäilys tuon ikäisten kuolemaan liittyvistä epäselvyyksistä, niin jos ei maallinen tuomioistuin, niin viimeistään kirkko olisi aivan varmasti puuttunut asiaan.
3. Kun sanot että pidät "lapsensurmaa mahdollisena ainakin joissain tapauksissa", niin pitääkö tuo tulkita, että olet valmis myöntämään että ainakin suurimmassa osassa susi olisi kuitenkin vastuussa lasten surmista?
En tarkoita, että tämä susiin kohdistuva ns. petoviha olisi hyvä asia, vaan siitä tulisi päästä eroon siten, että normaalisti käyttäytyvä susi, josta ei ole vaaraa tai haittaa ihmisille tai kotieläimille, jätettäisiin rauhaan.
Mutta en toisaalta hyväksy sitäkään, että jos jokin susi on ilmiselvästi jonkin haitan tekijänä, että sitä puolustellaan unohtamalla tosiasia, että susi on petoeläin, ja petoeläimet voivat joskus käyttäytyä myös tavalla joka ei ole toivottavaa, vaan petoeläimen saaliiksi voi joutua myös kotieläin tai jopa lapsi, jos ei esim. ei ole vapaata reviiriä muualla saalistamiseen tai sudella on jokin vaiva tai sairaus, miksei se pysty normaaliin saalistamiseen. Lisäksi tulee muistaa, että esim. Suomeen tulleen venäläisen kannan susilla koirien metsästämisessä on kyse emolta opitusta käyttäytymismallista, mikä tarkoittaa, että susi voi oppia saalistamaan myös ihmisiä tietyissä olosuhteissa.
Oikeastaan on huvittavaa, että kun katsoin wikin susi-osiota, niin kerrankin lähdekritiikin puutteesta moitittu wikipedia oli kunnolla lähdekriittinen, kun toteaa että:"Lähdekriittisesti todistettuja suden surmia ei ole yhtään. Kuolinsyyt merkitsi ylös paikallisen seurakunnan pappi – vanhempien antaman selityksen mukaan."
Taitaa vaan loppua pian koko historiantutkimus kokonaan, jos niin korkeaa lähdekritiikin tasoa aletaan vaatimaan ettei edes kirkonkirjoihin voida luottaa, joista kuitenkin vastasi koulutettu kirkkoherra, joten wikin väite tuntuu aika uskomattomalta. Tai ainakaan kriittiselle näkemykselle ei ole esitetty lähdekriitikin täyttäviä perusteita.
Seura-lehden artikkelin (vuosia sitten) jossa myös otettiin esiin tämä että kyseinen tappajasusi oli todennäköisesti puoliksi koira. Sen tuntomerkit olivat sudelle outoja, esim. turkin keltaisuus ja jotain muutakin.
ja kovasti siinä kyltissä niiden susia väitettiin olevan, eikä koiran sekoituksia. Ei niitä lapsia tarvinnut tappaa 100 vuotta sitten. Kyllä niitä kuoli tauteihin, ei ollut vielä penisiliiniä, eikä lääkäriä, eikä autoja joilla olisi sairaalaan viety. Jos oli niinkin varakas, että hevonen oli niin kestihän se kuan mennä lähimpään sairaalaan. Ei ollut ruokaa kuten nykyään, nälkäänkin kuoltiin. En välitä yksittäisistä susista vaan jos lauma tulee vastaan ei oikein innosta isoakaan ihmistä saati pientä lasta.
Wikipediasta lainattua:
"Erityisesti sairaat tai vammaiset lapset vietiin metsään, mistä "susi" heidät vei. Kun kuolinsyitä alettiin tutkia, suden tekemiä surmia ei havaittu yhtäkään, mikä antaa aiheen epäillä, onko niitä koskaan ollutkaan."
Tekstiä olisi kai korjattu, jos jollakin olisi asiasta parempaa tietoa?
Ongelmana on sen aikaisten ihmisten silmitön petoviha, jotka olivat lähtöisin kansan suussa paisuneista tarinoista. Jos alueella oli nähty susi ja lapsi hävisi, niin juuri kukaan ei kyseenalaistanut, etteikö susi olisi lasta vienyt.
Tuohon aikaan ei paljon puhuttu edes "namusedistä", jotka olisivat voineet lapsen viedä.
Wikipediasta löytyi mielenkiintoinen teoria:
"1800-luvulla susista maksettiin ns. tapporahaa. Parhaan hinnan sai aikuisten yksilöiden nahoista. Tällöin oli yleistä, että metsästäjä tappoi susiparin, mutta otti pennut eläteiksi tarhaan. Pentujen kasvettua aikuisiksi ne tapettiin, jolloin saatiin parempi hinta. Joskus näitä ihmisiin tottuneita tarhasusia karkasi."
Tämä voisi selittää suden oudon käytöksen. Huonosti kohdeltu, ihmiseen tottunut susi voi epäilemättä olla kuolemanvaarallinen peto. Ovathan kotikoiratkin tappaneet ihmisiä.
..tuollekaan väitteelle ei löydy Wikin artikkelista lähdettä. Kai sellainen on, vai onko kyse vain susipropagandasta, jolla yritetään häivyttää myös susiin liittyvä todellinen vaarallisuus ihmisille.
Mielenkiintoista, että samassa artikkelissa ei ensin hyväksytä kirkonkirjoja lähteiksi, mutta seuraavaksi itse kerrotaan omia mielipiteitä faktoina, onko se niin, että lähdekritiikkiä voidaan vaatia vain niiltä tiedoilta joissa on susien kannalta negatiivisia asioita, muttei näiltä susia myötäkarvaan silittäviltä?
"Tekstiä olisi kai korjattu, jos jollakin olisi asiasta parempaa tietoa?"
Jos asiasta ei ole parempaa tietoa, niin eikö silloin ole parempi jättää kirjoittamatta koko asiasta wikiin.
"Ongelmana on sen aikaisten ihmisten silmitön petoviha, jotka olivat lähtöisin kansan suussa paisuneista tarinoista."
Petovihan taustalla oli ihan reaaliset syyt, eli sudet tulivat ihmisten reviirille, ja veivät karjaa sekä erityisesti lampaita. Jos toimeentulo oli siihen aikaan muutenkin niukkaa, niin miksi piti sietää ihmisten kotieläimiä ryösteleviä petoja.
On tietenkin hyvä asia että petovihasta päästään eroon, mutta se ei ole, että subjektiivinen näkemys sudesta pahan symbolina korvataan toisella, jossa susia jahtaava metsästäjä onkin se pahan ruumiillistuma joka ilkeyttään jahtaa viatonta sutta. Siis susia ei pidä vihata, muttei niitä rakastaakaan tarvitse, vaan annetaan normaalisti elävien susien elellä omassa rauhassa metsissään, ja poistetaan kaikki ihmiselle ja kotieläimille vaaralliset yksilöt.
"Jos alueella oli nähty susi ja lapsi hävisi, niin juuri kukaan ei kyseenalaistanut, etteikö susi olisi lasta vienyt."
Mihin mielipiteesi mahtaa perustua?
"Tuohon aikaan ei paljon puhuttu edes "namusedistä", jotka olisivat voineet lapsen viedä."
Mielestäni namusedistä hysterisoidaan nykyään liikaakin, niiden aiheuttamaan todelliseen uhkaan nähden. Mutta siihen aikaa tuo sosiaalinen kontrolli oli paljon tiukempaa kuin nykyisin, eli poikkeavasti käyttäytyvä saattoi lentää varsin vähästä hullujenhuoneeseen tai köyhäintaloon valvonnan alle. Ja tietenkin myös vankilaan tai kuritushuoneeseen saattoi "namusetä" joutua tuohon aikaan varsin herkästi pitkäksi aikaa, eikä myöskään ollut epäilystäkään, mikäli pitäjässä oli yksikin käyttäytymiseltään edes "namusetää" muistuttava, etteikö siitä olisi tiedetty lähipitäjiä myöten, joten en ihan osta sinun väitettäsi.
Lainaan tekstiäsi:
"Mielestäni namusedistä hysterisoidaan nykyään liikaakin, niiden aiheuttamaan todelliseen uhkaan nähden. Mutta siihen aikaa tuo sosiaalinen kontrolli oli paljon tiukempaa kuin nykyisin, eli poikkeavasti käyttäytyvä saattoi lentää varsin vähästä hullujenhuoneeseen tai köyhäintaloon valvonnan alle. Ja tietenkin myös vankilaan tai kuritushuoneeseen saattoi "namusetä" joutua tuohon aikaan varsin herkästi pitkäksi aikaa, eikä myöskään ollut epäilystäkään, mikäli pitäjässä oli yksikin käyttäytymiseltään edes "namusetää" muistuttava, etteikö siitä olisi tiedetty lähipitäjiä myöten."
Kirjoituksistasi paistaa asenteellisuus. Lietsot susihysteriaa, mutta pedofiileista ei ole lapsille huolen häivää. Tosiasiassa pedofiilien aiheuttama uhka lapsille on monisataakertainen susiin verrattuna. Samoin rattijuoppojen ym. uhka liikenteessä jne.
1800- luvun ihmiset eivät mielestäsi hysterisointuneet sudesta aiheettomasti, mutta vähänkin poikkeavasti käyttäytyvä ihminen oli heti hullujenhuoneella?
"Kirjoituksistasi paistaa asenteellisuus."
Mahdollista, mutta minä en ainakaan peittele mielipiteitäni näennäisfaktoilla, vaan näkemykseni asiaan tullee varmasti selväksi.
"Lietsot susihysteriaa, mutta pedofiileista ei ole lapsille huolen häivää."
Missä minä olen A, lietsonut susihysteriaa ja B, väittänyt ettei pedofiileista ole lapsille huolen häivää?
Pedofilian kohdalla kritisoin lähinnä ajoittain noitavainoja lähentelevää pedofiilihysteriaa, joka on täysin ylimitoitettua suhteessa pedofiilien aiheuttamaan uhkaan.
Ovatko kaikki mielipiteet, joissa sutta ei nähdäkään sympaattisena petona, vaan vain yhtenä petona muiden joukossa hyvine ja huonoine puolineen susihysterian lietsontaa?
"Tosiasiassa pedofiilien aiheuttama uhka lapsille on monisataakertainen susiin verrattuna."
Ehkä nykyisin on noin, mutta silti keskivertolapsen riski joutua pedofiilin uhriksi on niin pieni, että sitäkin voi pitää lähinnä tilastollisena riskinä.
"Samoin rattijuoppojen ym. uhka liikenteessä jne."
Tästä olemme varmaan samaa mieltä.
"1800- luvun ihmiset eivät mielestäsi hysterisointuneet sudesta aiheettomasti, mutta vähänkin poikkeavasti käyttäytyvä ihminen oli heti hullujenhuoneella?"
En väitä etteikö jossain ollut hysteriaakin, etenkin noiden lapsisurmien jälkeen, mutta silloisten keskiverto ihmisten suhtautuminen susiin oli keskimäärin rationaalinen ja perusteltu. Eli susi oli haittaeläin ihmisen toiminnan näkökulmasta katsottuna.
Mitä tulee tuon ajan ihmisten toleranssiin poikkeavuuksia kohtaan, niin se tietenkin riippui poikkeavuudesta. Osaa ns. kylähulluista siedettiin hyvinkin pitkälle, sen sijaan juuri nämä seksuaalisuuteen liittyvät poikkeavuudet olivat tarkassa valvonnassa, kuten oikeastaan kaikkien muidenkin seksuaalinen käyttäytyminen.
"Ovatko kaikki mielipiteet, joissa sutta ei nähdäkään sympaattisena petona, vaan vain yhtenä petona muiden joukossa hyvine ja huonoine puolineen susihysterian lietsontaa?"
Tuo on siis hyökkäyksesi syy? Näen itsekin suden vain yhtenä petona muiden joukossa.
Suden pitämiselle sympaattisena petona on kuitenkin hyvä syy. Susi on ihmisen parhaan kaverin, koiran esi-isä. Ne ovat vieläkin melkein sama laji, jonka osoittaa sekin, että susi ja koira pystyvät tuottamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Se, miksi ihmisen on onnistunut joskus kesyttää susi kaverikseen, johtuu juuri niistä suden "sympaattisista" ominaisuuksista. Suden laumakäyttäytyminen muistuttaa ihmisen vastaavaa hyvinkin paljon.
Toisaalta näen IHMISEN pahimman laatuisena haittaeläimenä, joka järkyttää luonnon tasapainoa vain siitä syystä, että jostakin asiasta on ihmiselle haittaa. Ihminen ei elä (enää) tasapainossa luonnon kanssa, vaan pyrkii sen hallitsijaksi.
Seuraukset näkyvät jopa ilmastonmuutoksina, mm. lisääntyvinä säiden ääri-ilmiöinä, jotka ovat jokaisen havaittavissa.
Vaan mitä ilmeisimmin täysin tuulesta temmattu. Monenlaista tarinaa pyritään keksimään kun vakuutellaan suden vaarattomuutta.
Tässä teille TAAS esimerkki oikeista ympäristölle vaarallisista haisevista haittaeläimistä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200703215891136_uu.shtml
Luonnosta vieraantuneille vähän ajattelemisen aihetta. Tällaista nimittäin saa lukea lehdistä JATKUVASTI. Yhtä suden suoraan ihmiseen kohdistamaa vaaratilannetta kohti näitä on varmaan miljoona tapausta.
Ne kiväärinluodit pitäisi ensisijaisesti kohdistaa oikeisiin kohteisiin ja jättää metsän petoeläimet rauhaan.
Tekopyhästi lapset päästetään yhä vilkkaiden moottoriteiden äärelle leikkimään.
siinä näytettiin kuvia kaadetuista susista niin ei niillä kaadetuilla tarvinnut silti olla mitään tekemistä lapsensurmien kanssa. Huom. kukaan ei ole väittänyt että susi ei olisi todistettavasti koskaan surmannut ketään vaan on nimenomaan sanottu että ei yli 100 vuoteen. Nuo surmathan tapahtuivat Varsinais-Suomessa - eivät Itä-Suomessa.
mutta koirat senkun muuttuu. Jolleivät suvet nykyisin käy immeisten kimppuun niin miksipä silloin.
Koiria tai koira oli sillonkin sanon mää.
kirjoituksia täällä. Olen tullut siihen tulokseen, jotta koirat ja kissat ne taitaakin olla niitä isompia petoja maailmassa. Voi meitä ihmispoloja, kuinka pärjäämmekään maailmassa enää. Mitäs sitä susista ja karhuista senkun tapauttamaan niitä päälaelle ja viedään lapsemmekin sinne.
Yhdessä luonto-ohjelmassa eräopas kertoi jonkin eläinpuiston kävijöistä. Sinne ne turistit menevät villieläimiä paijaamaan, vaikka autoissa on kehoitettu pysymään vaaratilanteita välttääkseen. Opas kertoi, että tässä luonnonvalinta toimii: tyhmät karsiutuvat, kun villieläin tappaa.
Jos lapsi kävelee yksin metsässä, niin on todellakin huomattavan paljon todennäköisempää, että hänen kimppuunsa käy joku tummahko vierasta kieltä puhuva haittaeläin, kuin että kimpuun hyökkäisi susi.
Kotimaisessakin kannassa on näitä vaarallisia tapauksia aivan riittämiin.
Opettakaa siis lapsenne kunnioittamaan luontoa ja suhtautumaan varauksella outoihin lajitovereihin.