Kysyn Jumalan suurimmasta käskystä tämän esimerkkini avulla:
Kerran, aika kauan sitten, omistin tiilitalon ja minulla oli kolme lasta. Olin aktiivisesti seurakunnan touhuissa mukana ja kerran eräs, jolle sain kunnian olla"tukihenkilö"eksyi ovelleni, humalassa ja nälissään. Olin esitellyt hänelle talon ulkoa.
Annoin tälle miehelle ruokaa mitä oli ja odottelin hetkeä jolloin olisin saanut rukoilla hänen puolestaan.
yllättäen tämän, Raamattukoulun käyneen, miehen jutut olivat vähän liiankin paljon sitä syntielämän kuvausta siinä määrin, että tehdäkseni mielipiteeni selväksi soitin poliisit.
No sitten ymmärsi lähteä.
Lapset ei heränneet.
vuosi tästä ja aviomieheni jätti mut mun uskon vuoksi.
Aloin seurustella tän kuvaamani miehen kanssa.
en tiedä miksi. Varmasti olin niin katkera seurakunnalleni joka piti kiinni kannastaan että minun on "pyhitettävä"loppuelämäni tälle aviomiehelleni.
Kuukausi ennen häitäni annoin periksi tälle opille, mutta paluu oli mahdoton. Hänellä oli jo uusi.
Samoihin aikoihin allekirjoitin sekä lainhuutotodistuksen mitä tulee omakotitaloni myynnin laillistamiseen sekä yhteishuoltotodistuksen jossa sitoudun siihen että lapseni asuvat virallisesti isälleen.
Kaikki koska en nähnyt mitään kun mies sanoi että Jumalankin mukaan häntä on toteltava.
Häiden aamuna äitini hakkasi minut ja tuli väkisin juhlille, jossa tanssi mieheni kanssa.
Kaksi vuotta tästä he asuivat yhdessä ja heillä oli seksisuhde.
Tällä hetkellä tapaan lapsiani vain ja ainoastaan äitini talossa. Entinen aviomieheni ei suostu muuhun.
He ova kaikki vain lyöneet ja syyttäneet.
Vaikka kuinka olen yrittänyt tehdä heidän kaikkien mieliksi ja rakastaa, enää en pysty.
Epäilen että lapsiani lyödään.
Oikeus eikä lastenvalvoja ei puutu vaikka heidän isällaan on rikosrekisteri vauvan pahoinpitelystä.
Oikeus ei puutu koska lastenvalvoja kuuntelee äitiäni.
Hänestä on tehty terveyviranomaisille ilmianto.
Silti lastenvalvoja(vaikka hänen koti on kuin kaatopaikka)ei tee mitään.
He syyllistivät minut vauvan pahoinpitelystäkin(olin rukouskokouksessa tuohon aikaan.) Minun olisi muka pitänyt arvata.
He kaikki uskovat Jumalaan.
Miksi Jumala ei auta minua? Aina kun olen päässyt jaloilleni...vähän eteenpäin...jotain tapahtuu.
Kerran entinen(se äidin oma)poltti kotini. Oltiin asumuserossa, asuin eri paikkakunnalla(savumerkkejä?). Mutta maksoin molempien vuokrat.
Nyt on seesteistä.
Lapset haluan takaisin itselleni!(yhdestä olen vastannut koko ajan)
Rukoilkaa mulle sitä.
rakastamaan muita en koskaan tule pystymään.
voinko silti pelastua?
Kerran, aika kauan sitten, omistin tiilitalon ja minulla oli kolme lasta. Olin aktiivisesti seurakunnan touhuissa mukana ja kerran eräs, jolle sain kunnian olla"tukihenkilö"eksyi ovelleni, humalassa ja nälissään. Olin esitellyt hänelle talon ulkoa.
Annoin tälle miehelle ruokaa mitä oli ja odottelin hetkeä jolloin olisin saanut rukoilla hänen puolestaan.
yllättäen tämän, Raamattukoulun käyneen, miehen jutut olivat vähän liiankin paljon sitä syntielämän kuvausta siinä määrin, että tehdäkseni mielipiteeni selväksi soitin poliisit.
No sitten ymmärsi lähteä.
Lapset ei heränneet.
vuosi tästä ja aviomieheni jätti mut mun uskon vuoksi.
Aloin seurustella tän kuvaamani miehen kanssa.
en tiedä miksi. Varmasti olin niin katkera seurakunnalleni joka piti kiinni kannastaan että minun on "pyhitettävä"loppuelämäni tälle aviomiehelleni.
Kuukausi ennen häitäni annoin periksi tälle opille, mutta paluu oli mahdoton. Hänellä oli jo uusi.
Samoihin aikoihin allekirjoitin sekä lainhuutotodistuksen mitä tulee omakotitaloni myynnin laillistamiseen sekä yhteishuoltotodistuksen jossa sitoudun siihen että lapseni asuvat virallisesti isälleen.
Kaikki koska en nähnyt mitään kun mies sanoi että Jumalankin mukaan häntä on toteltava.
Häiden aamuna äitini hakkasi minut ja tuli väkisin juhlille, jossa tanssi mieheni kanssa.
Kaksi vuotta tästä he asuivat yhdessä ja heillä oli seksisuhde.
Tällä hetkellä tapaan lapsiani vain ja ainoastaan äitini talossa. Entinen aviomieheni ei suostu muuhun.
He ova kaikki vain lyöneet ja syyttäneet.
Vaikka kuinka olen yrittänyt tehdä heidän kaikkien mieliksi ja rakastaa, enää en pysty.
Epäilen että lapsiani lyödään.
Oikeus eikä lastenvalvoja ei puutu vaikka heidän isällaan on rikosrekisteri vauvan pahoinpitelystä.
Oikeus ei puutu koska lastenvalvoja kuuntelee äitiäni.
Hänestä on tehty terveyviranomaisille ilmianto.
Silti lastenvalvoja(vaikka hänen koti on kuin kaatopaikka)ei tee mitään.
He syyllistivät minut vauvan pahoinpitelystäkin(olin rukouskokouksessa tuohon aikaan.) Minun olisi muka pitänyt arvata.
He kaikki uskovat Jumalaan.
Miksi Jumala ei auta minua? Aina kun olen päässyt jaloilleni...vähän eteenpäin...jotain tapahtuu.
Kerran entinen(se äidin oma)poltti kotini. Oltiin asumuserossa, asuin eri paikkakunnalla(savumerkkejä?). Mutta maksoin molempien vuokrat.
Nyt on seesteistä.
Lapset haluan takaisin itselleni!(yhdestä olen vastannut koko ajan)
Rukoilkaa mulle sitä.
rakastamaan muita en koskaan tule pystymään.
voinko silti pelastua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuon kaaoksen elämääsi, niin kuin kenen tahansa elämään. Sen synnin ei ole pakko olla sinun tekemääsi, vaan se voi olla sen yhteisön synti, missä sinä elät.
Älä jää katsomaan noiden syntisten syntiin, äläkä jää heitä, äläkä itseäsi syyllistämään, sillä pahan tahto on, että syyllistämällä jotakin, eksyt kauas Jeesuksesta.
Saatana on syyttäjä, pysy erillään hänestä.
Anna itselle mennyt anteeksi ja anna se anteeksi pahantekijöille, mutta jos tunnet kehotuksen, niin pysy kaukana heistä, sillä jos he eivät parannukseen käy, voi heidän tekonsa jatkua syntiä palvelevana.
Pääasia on, että sinä uskot Jeesukseen ja totisesti Jeesus kykenee sinut uudeksi tekemään ja antamaan sinulle syvän ja oikeudenmukaisen rakkauden, josta saat ammentaa itseesi ja läheistesi elämään toivoa ja vapautta.
Raamatusta sinä löydät kaiken tarvitsemasi Pyhän Hengen avamana. Siksi rukoile, että Jeesus pitää huolen siitä, että olet Pyhän Hengen täyteinen.
Rukoilen puolestasi.
Tässä sinulle apua:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
uskoon ja minä haluaisin tulla uudestaan uskoon.