Professori Kimmo Rentolalla ja Turun yliopistolla tuntuisi olevan vireillä tutkimushanke historian tutkijoillemme hämärästä 1930-luvusta. Tutkimushankkeessa tarkastellaan kansallissosialismin ja Hitlerin nousua valtaan Saksassa ja Stalinismia Neuvostoliitossa. Stalinin suomalaisiinkin kansoihin kohdistunut järkyttävä terrori vuosina 1937-38 näyttäisi sekin saavan lisävalaistusta.
Kotimaan politiikassa hankkeessa tarkastellaan ensin Mäntsälän kapinan luhistumista 1932, Lapuanliikkeen ja Suomalaisuuden liiton hiipumista sekä IKL:n eristäytymistä 1930-luvun alkupuolella.
Mutta miksi Rudolf Walden kuitenkin 1931 esitti Svinhufvudille kansan vihaaman ja jääkärien halveksiman Carl Gustav Emil Mannerheimin nimittämistä puolustusneuvoston puheenjohtajaksi - vaikkakin tuolloin vielä varsin muodolliseen valtiolliseen tehtävään?
Ilmeisesti Svinhufvud ja jääkäritkään eivät enää olleet kovin Mannerheimin nimitystä vastaan, koska tsaarivallan paluun pelko oli jo kaikonnut, ja toisaalta, Mannerheimhan oli jo eläkeiässä – 64-vuotias.
Selvästikin sitten 1930-luvun loppupuolella läheisyys sekä poliittinen että sotilaallinen yhteistyö Hitlerin Saksan kanssa mm. Ruotsin yhteyksien ja Göringin kautta tiivistyy.
Länsimyönteinen ulkoministeri Rudolf Halsti joutui Göringin vaatimuksesta eroamaan ”haukuttuaan humalassa Hitleriä”. Ulkoministeriksi tuli kansallissosialismille myötämielinen ja juhlapuheissaan suorastaan ’hurmoshenkinen natsi’ Eljas Erkko.
Brittidiplomaatin arvio Suomesta ja suomalaisista 1930-luvun lopulla oli kuitenkin tyly: ”Suomalaiset ovat pohjoisen turkkilaisia, eivät säikähdä helposti, mutta samalla heissä on ripaus puolalaisuutta, so. realismin puutetta”
Neuvostoliiton neuvottelija ja lähettiläs Jartsev ylistää Stalinia Mannerheimin liittolaisena ja punaisten punikkien teloittajana sekä vuosien 1937-38 terroria Karjalassa ”osoituksena Neuvostoliiton hyvästä tahdosta Suomea kohtaan”. Kilpailunhan nykytietojen mukaan voitti kuitenkin Mannerheim suhteessa 30.000 : 20.000 ...
Linkki ..
www.soc.utu.fi/laitokset/poliittinenhistoria/opiskelu/3luentorentolasl06.pdf
Jään mielenkiinnolla odottamaan lisätietoa maamme hämärästä poliittisesta historiasta ja sotilaallisesta liittoutumisesta kansallissosialistien kanssa 1930-luvulla ja siihen liittyen niistä tekijöistä ja syistä mitkä johtivat (tai ajoivat) myös oman maamme toiseen maailmansotaan yhdessä natsi-Saksan kanssa.
Kotimaan politiikassa hankkeessa tarkastellaan ensin Mäntsälän kapinan luhistumista 1932, Lapuanliikkeen ja Suomalaisuuden liiton hiipumista sekä IKL:n eristäytymistä 1930-luvun alkupuolella.
Mutta miksi Rudolf Walden kuitenkin 1931 esitti Svinhufvudille kansan vihaaman ja jääkärien halveksiman Carl Gustav Emil Mannerheimin nimittämistä puolustusneuvoston puheenjohtajaksi - vaikkakin tuolloin vielä varsin muodolliseen valtiolliseen tehtävään?
Ilmeisesti Svinhufvud ja jääkäritkään eivät enää olleet kovin Mannerheimin nimitystä vastaan, koska tsaarivallan paluun pelko oli jo kaikonnut, ja toisaalta, Mannerheimhan oli jo eläkeiässä – 64-vuotias.
Selvästikin sitten 1930-luvun loppupuolella läheisyys sekä poliittinen että sotilaallinen yhteistyö Hitlerin Saksan kanssa mm. Ruotsin yhteyksien ja Göringin kautta tiivistyy.
Länsimyönteinen ulkoministeri Rudolf Halsti joutui Göringin vaatimuksesta eroamaan ”haukuttuaan humalassa Hitleriä”. Ulkoministeriksi tuli kansallissosialismille myötämielinen ja juhlapuheissaan suorastaan ’hurmoshenkinen natsi’ Eljas Erkko.
Brittidiplomaatin arvio Suomesta ja suomalaisista 1930-luvun lopulla oli kuitenkin tyly: ”Suomalaiset ovat pohjoisen turkkilaisia, eivät säikähdä helposti, mutta samalla heissä on ripaus puolalaisuutta, so. realismin puutetta”
Neuvostoliiton neuvottelija ja lähettiläs Jartsev ylistää Stalinia Mannerheimin liittolaisena ja punaisten punikkien teloittajana sekä vuosien 1937-38 terroria Karjalassa ”osoituksena Neuvostoliiton hyvästä tahdosta Suomea kohtaan”. Kilpailunhan nykytietojen mukaan voitti kuitenkin Mannerheim suhteessa 30.000 : 20.000 ...
Linkki ..
www.soc.utu.fi/laitokset/poliittinenhistoria/opiskelu/3luentorentolasl06.pdf
Jään mielenkiinnolla odottamaan lisätietoa maamme hämärästä poliittisesta historiasta ja sotilaallisesta liittoutumisesta kansallissosialistien kanssa 1930-luvulla ja siihen liittyen niistä tekijöistä ja syistä mitkä johtivat (tai ajoivat) myös oman maamme toiseen maailmansotaan yhdessä natsi-Saksan kanssa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
1. Suomalaisuuden liitto ei ollut mukana poliittisessa kuohunnassa 30-luvulla. Siihen kuului mm. sellaisia henkilöitä kuin kekkonen.
Yrität levittää täällä räähkävasemmistolaista mielikuva-propagandaa, ja valehtelet ilman häpeää.
2. Erkko oli suntautunut Englanttin, kuten Rytikin, -ei Saksaan.
Suomen ulkopolitiikan vaiheet maailmansotien välillä tunnetaan riittävän hyvin. Suomi haki turvallisuutta mm. Kansainliitosta ja "reunavaltioyhteistyöstä", jotka pettivät. Sen jälkeen toivottiin ettei Venäjä hyökkää.
Saksan pääesikunnan OKW:n (Oberkommando der Wehrmacht) esikuntapäällikkö
(Chefs des Generalstabes) Generaloberst , Hitlerin sotapolitiikan arkkitehti Franz
Halder ..
http://www.dhm.de/lemo/objekte/pict/f66_3215/index.jpg
.. oli 1930-luvun loppupuolen sotilaallisen että poliittisen johtomme, myös Rytin
ja ulkoministeri Eljas ERKON korkealle arvostama henkilö.
Kenraali Halder vieraili Helsingissä ja Suomen hallituksen vieraana kesäkuun
30. päivä 1939. Hänelle luovutettiin kunniamerkkejä ja ulkoministeri ERKKO
piti ylistyspuheen Hitlerin pääesikunnan päällikölle kenraali Halderille.
Juhlallisuuksien jälkeen Halder seurasi armeijamme sotaharjoituksia Karjalan-
kannaksella ja kävi tutustumassa myös Lappiin.
Historian tutkimus tutkikoon valmisteltiinko tuolloin ehkäpä alustavasti "operaatio
Barbarossaa" Suomenkin pohjoisella rintamalla – Leningradin ja Murmanskin
suunnilla?
"Suomalaisuuden liitto ei ollut mukana poliittisessa kuohunnassa
30-luvulla.."
Lukuisat keskeiset Lapuankin liikkeen henkilöt kuten Ståhlbergin
kyyditsijä Kuussaari ja Gestapon yhteyksistään maineensa luonut
Vilho Helanen olivat, eivät ainoastaan AKS:n ja IKL:n, mutta myös
Suomalaisuuden liiton jäseniä.
Eikä tästä ole montakaan vuotta kun nykyisenkin Suomalaisuuden
liiton tunnuksena oli HAKARISTI!
professorihan on vasta ilmeisesti luonnostelemassa tutkimusta ja kasannut yhteen vain joitakin esiintulleita väitteitä tai hypoteeseja joita haluaa tutkia tarkemmin
joka tapauksessa lienee kiistatonta että 1930-luku historiassamme on hämäryyden peitossa täynnä kaikenlaisia mitä ihmeellisimpiä myyttejä eikä vähiten juuri mannergeimin ympärillä
mielenkiinnolla seuraan tuleeko arkistoista ja uudemman tutkimuksen kautta löytymään aivan uusia näkemyksiä tuosta ajasta
onhan tuo jartsevin mannerheimin mielistely ja esitys siitä miten stalinkin on tehnyt palveluksen teloittamalla kymmeniä tuhansia suomalaisia ja karjalaisia punikkeja HIRVITTÄÄ!
Miksi he poistivat sen käytöstä?
On todellakin aika katsoa 1930-luvun historiaa monipuolisesti ja ilman stereotypioita.
Itse olen kiinnostunut ajan nationalismista, sekä suomalaisesta että ruotsalaisesta.
Erityisesti juuri ruotsalainen nationalismi sai tavallaan synninpäästön toisen maailmansodan rauhanehtoja kyhättäessä. Rauhanehdothan olivat jo sinänsä omalaatuinen vallannäytös historian näyttämöllä.
On sitten oma lukunsa, kuinka tämä synninpäästö on muokannut sotien jälkeistä Suomea, kun eräs nationalismin muoto on tuomittu, mutta toinen jätetty tuomitsematta.
Mitä sitten tulee siihen hakaristiin. Saatan olla väärässä, mutta olen saanut sellaisen käsityksen, että kyseinen geometrinen kuvio on ihan ikivanha symboli monessakin kulttuurissa, niin myös ugrilaisessa.
Spasmisesti käsivartta nosteleva pikkumies jenginsä kanssa , kymmenisen vuotta historiassa, on kuin kärpäsen kakka ajan tapetilla.
Tälläinen eurooppalainen barbaarinen epookki ei mielestäni ole oikeutettu leimaamaan koko maailman kultteja ja symboleja. Eurooppaitsekkyydelläkin pitää olla rajansa.
Muistaakseni juuri hakaristi oli hyvin keskeinen motiivi mm Arabian posliiniastisarjassa, jota tilattiin USA:han ja jota myytiin siellä suurella menestyksellä.
Tämä tapahtui ENNEN hitlerin esiinmarssia.
Toivottavasti hakaristikin osataan nähdä hieman laajemmasta perspektiivistä. Niin myös Suomalaisuuden liiton symboli.
Halder oli OKH:n (maavoimien esikunnan) , ei OKW:n (pääesikunnan) esikuntapäällikkö. OKW:n esikuntapäällikkö oli jo tuolloin Keitel.
Ryti ei kuulunut poliittiseen johtoon, vaan oli Suomen Pankin pääjohtaja. Saksalaiset kenraalöit eivät olleet missään tekemisisssä hänen kanssaan. Ryti oli erittäin puhdas anglofiili.
Halder ei vierailullaan tavannut maan johtoa eikä Mannerheimia. Kunniamerkin luovutti sotaväen päällikkö Österman.
Halder ei seurannut armeijan harjoituksia. Ne pidettiin vasta elokuussa. Lapissa hän kyllä kävi - turistina.
Operaatio Barbarossasta Hitler päätti Halderin suureksi yllätykseksi heinäkuun lopussa -40. Siihen asti Saksalla oli idän suuntaan vain puolustussuunnitelmia.
Rentola voisi todella oikoa ainakin aatetoveriensa historian tietoja.
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä lähtestä tuollainen valehtelun tarve oikein kumpuaa? Kertoisitko?
Mies, joka hakee akakseen amerikanjuutalaisen ja kuuluu korkea-arvoisena jäsenenä vapaamuurareihin ei liene natsi. Sellaisessa ajatuksessa olevana, jota nykyään käytetään.
Sibeliuksen ja Talvelan vapaamuuraruus oli kauhistus Göbbelsille. Sibeliuksen musiikki ei ollut heti "kulttuurinatsien" mieleen 1931. Talvela lupautui välttämään freimaurerien loossijuhlintaa.
Sanasta sanaan siellä oli teksti;
" .. juhlapuheissaan suorastaan ’hurmoshenkinen natsi’ Eljas Erkko."
ja tuo sana 'natsi' kuitenkin lainausmerkeissä.
Toisaalta ovathan sitä Kekkonen ja Koivistokin ylistelleet puheissaan
ja jopa 'pussailleet' kaikenlaisia hulluja.
Mutta selvittäköön tutkimus tarkemmin noiden tapahtumien sisältöä
ja merkitystä tarkemmin.
Tyypillistä paskaa. Nyt on muotia, kuuluu kai vasemmiston vimeisiin kuolonkorahduksiin Suomessa, etsiä syy vaikka millä vängällä Suomesta toiseen maailmansotaan. Ei nämä vasurit voi aivopestyillä herneillään millään koskaan myöntää sitä tosiasiaa, että maailmansodan suurimmat syylliset oliva Saksa JA NEUVOSTOLIITTO, joka ei suinkaan ollut pyyteetön, jalomielinen, rauhaarakstava kasnsojen suojelia, vaan imperialistinen, laajentumishaluinen, kansojen teurastaja.
!..että maailmansodan suurimmat syylliset
olivat Saksa JA NEUVOSTOLIITTO" .. jne ..
Olen melkeinpä täysin samaa mieltä, mutta ...
ainahan asioita vapaassa maassa saa tutkia!
Ei toisessa maailmansodassa ollut traagisesta se että se tapahtui, vaan se että Eurooppa tuon sodan hävisi. Ja sitä on minunkin vaikea antaa Hitlerille ja saksalaisille anteeksi. Voitto oli lähellä, mutta strategiset virheet yhdessä vihollisen uskomattoman brutaalisuuden kanssa koituivat Euroopan ristiretken turmioksi.
Ettei pääse unohtumaan kuka ja mikä Heikki Tala todellisuudessa on.
Tässä lehtiartikkeleita Heikki Talasta ja suomalaisuuden liitosta.
Ilkka Luukkonen, Maaseudun Tulevaisuus:
Minne menet, Suomalaisuuden Liitto?
15.5.2006
Ilkka Luukkonen: "Suomalaisuuden liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen."
Suomalaisuuden Liitto täytti viime viikolla sata vuotta. Järjestö perustettiin aikana, jolloin suomalaisuus oli vastikään keksitty ja hegeliläinen kansallisvaltion ihanne levinnyt tännekin. Perustamispäiväksi valittiin suomalaisuusmies J.V. Snellmanin syntymäpäivä.
Liitto päätti edistää suomen kieltä, kulttuuria ja tiedettä ja saada kansan tuntemaan, että on arvokasta olla suomalainen. Liitossa ovat vaikuttaneet monet nimimiehet, joista vähäisimpiä eivät ole Urho Kekkonen, J.K. Paasikivi, Kustaa Vilkuna ja Juhani Aho.
Näin komeaa taustaa vasten voisi pitää yllättävänä, että liiton vuosipäivä huomioitiin monissa lehdissä korkeintaan pikku-uutisella. Tosin Hufvudstadsbladet haastatteli näyttävästi liiton puheenjohtajaa Heikki Talaa, mutta artikkeli ei ollut kovin ylistävä. Syy lienee se, että ruotsin vastustaminen on Talan johtaman järjestön missio.
Suomenmaa-lehti juhlisti liiton vuosipäivää julkaisemalla liiton entisen pääsihteerin Kai Huovinmaan kirjoituksen, jossa tämä haukkui vanhan järjestönsä lyttyyn.
Huovinmaan mielestä Suomalaisuuden Liiton toiminta on merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli ”sekoilu kielirasismeineen”.
Huovinmaa muistuttaa liiton hienosta historiasta. Liiton liepeiltä ovat saaneet alkunsa Suomen Kulttuurirahasto, tiedeakatemia ja Väestöliitto, minkä lisäksi suomalaista kirjallisuutta on tuettu merkittävästi.
Nykyään toimintaa ohjaavat vanhentuneet näkemykset, Huovinmaa toteaa. Hän luonnehtii liiton nykyistä johtoa värikkäin sanankääntein.
”Nyt ’Suomalaisuuden Liittoa’ voi kuvata resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään. Resiina on heinittyneellä sivu- eli pistoraiteella, ja sen päässä näkyy viimeinen ja resiinan lopullisesti pysäyttävä puinen stoppari.”
Huovinmaa ansaitsisi kielenkäytöstään Suomalaisuuspalkinnon. Sitä hänelle ei valitettavasti enää voida myöntää – Suomalaisuuden Liitto on lopettanut palkinnon jakamisen.
On helppo olla Huovinmaan kanssa samaa mieltä Suomalaisuuden Liiton toiminnasta. Kymmeniä vuosia jatkuneen sivistyksellisen taipaleen jälkeen liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka näkyvä toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen.
Liitolle tekee mieli esittää pari tarkentavaa kysymystä. Eikö suomen kielen asemalle ole monin verroin vaarallisempaa, että virkamies- ja kaupankäyntikieleksi on vakiintumassa englanti? Nyt tehdään siis vapaaehtoisesti sama, mitä Venäjä yritti sata vuotta sitten väkisin, vain eri kielellä.
Toiseksi, jos Suomi syrjii kielivähemmistöään, miten se voi EU:ssa vaatia itselleen mitään vähemmistöoikeuksia?
Suomalaisuuden Liitto saattaisi vastata tähän, että ongelma ratkeaa eroamalla EU:sta. Arvelu perustuu siihen, että liiton hallituksessa istuvat perussuomalainen Jussi Niinistö ja sitoutumaton perussuomalainen Jarmo Mero. Heidän puolueensa on tunnetusti voimakkaan EU-kriittinen.
Jos perussuomalaiset jatkavat maihinnousuaan tähän vanhaan sivistysjärjestöön, nähdään ehkä päivä, jolloin Suomalaisuuden Liiton nimeksi vaihdetaan Perussuomalaisuuden Liitto.
Ihmisillä on taipumus kiintyä kotiseutuunsa ja kieleensä ja pitää niitä arvokkaina. Joku voi löytää suomalaisuudesta myös yksityiskohtaisempia piirteitä, siis jotain absoluuttisen hyvää, joka näyttää saavan alkunsa Suomesta tai suomalaisesta traditiosta. Ne asiat voivat olla tällaisia: Väinö Linnan kuvaus kovennettua seisovista sotilaista, Jari Litmasen pallosilmä, kuivahkon kankaan männikkö toisen harvennuksen jälkeen, Tuomari Nurmion Punainen planeetta, Punkaharju, Remeskylän palvikinkku tai Martti Suosalon roolityöt.
Useimpien kansallistunne rakentuukin etupäässä myönteisten seikkojen varaan. Heidän lisäkseen on joitakin, onneksi vain muutamia, joiden mielestä suomalaisuuden ydin on kantaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Minulle suomalaisuus on ollut aina sitä, mitä ruotsiksi kuvataan sanalla finländare: Suomessa asuvien ihmisten suomalaisuutta riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset, nykyisin myös moninaisten muiden kielten puhujat, joilla on Suomen kansalaisuus - ja joiltakin se saattaa jopa puuttua, sillä byrokratia voi olla joskus vielä ihmismieltäkin hitaampi. Niin sydän kuin elämäntilanne saattavat hitsata ihmisen suomalaiseksi ennen kuin virallinen todistus siitä saadaan allekirjoitettua.
Mutta Suomalaisuuden liitolle suomalaisuus on rajattu pois ainakin ruotsinkielisiltä kansalaisilta.
Tai ainakin everstiluutnantti evp. Kauko Sipponen kirjoittaa: Kun toivottavasti pian saamme eduskuntaan sellaisen enemmistön, jolla on kykyä ymmärtää myös suomenkielisen enemmistön etu, voidaan yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä poistaa ruotsinkielisen vähemmistömme kaikki erikoisoikeudet ja palauttaa Ahvenanmaalle voimaan Suomen laki.
Sipposen kirjoitus on otsikoitu osuvasti: Pakkoruotsi - Suomen talouden salakavala syöpä
Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan. Siitä voisi olla hyvin lyhyt askel vihaan ruotsin kieltä puhuvia kohtaan, jos eläisimme epävakaammassa yhteiskunnassa ja epävarmemmassa maailmanajassa - niin kuin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneessä.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala vakuuttaa, että pakkoruotsi saadaan pois Suomen kouluista. Liiton lehti onkin kauhistuttavan innostunut siitä, että ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ollaan poistamassa. Samalla se oikoo mutkia suoriksi uutisoidessaan ja kommentoidessaan lukiolaisten mielenosoituksia ylioppilastutkintojärjestelmän muuttamiseksi.
Suomen mielen pääkirjoituksessa Tala kirjoittaa: Maaliskuun 16. vuonna 2004 jää historiaan nuorison tahdonvoimasta. Kymmenet tuhannet lukiolaiset järjestivät silloin valtakunnallisen mielenosoituksen. Nuoriso on jälleen kerran noussut vaatimaan perusteltuja oikeuksiaan.
Toivottavasti olen oikeassa uskoessani, että valtaosalle mieltään osoittaneista lukiolaisista ei tullut mieleenkään, että heidän mielenilmaustaan käytettäisiin sellaisen propagandan astinlautana, jonka avoimena tavoitteena on syrjäyttää ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten perustuslailliset oikeudet.
Oikeudet, joista suomenkielisille ei ole mitään haittaa ja Suomelle lopulta pelkkää hyötyä.
Vuoteen 2002 asti Suomalaisuuden liitto sai toimintaansa valtionapua. Talan sanojen mukaan valtionavun likvidoi ministeri Ville Itälä (kok.). Olisi skandaali, jos hän ei olisi niin tehnyt.
Suomalaisuuden liitto sai 100 000 veronmaksajien euroa nimivalistukseen ja toiset 100 000 euroa lippuvalistukseen. (Summat ovat markkoja toim.huom.)
Jäljellä on vielä 1 500 euron avustus valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden järjestämiseen itsenäisyyspäivänä. Tämäkin avustus on ehdottomasti poistettava.
Suomen lippu pitää nostaa salkoon niin, että se hulmuaa kaikille suomalaisille.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pekka Mikkola Kaleva-lehden kolumnissaan 16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
---------------------------
Älähän sekoita Halstia ja Holstia keskenään, vaikka herroille taisikin löytyä yhteinen nimittäjä: kumpikaan ei oikein tykännyt saksalaisista kengänkopistelijoista...
ERKON SOTA
http://personal.inet.fi/yhdistys/vantaark/aiheet/Erkon sota.htm
Valtioneuvos Paasikivi nimitti talvisotaa silloisen ulkoministerin Eljas Erkon sodaksi. Paasikiven antama nimitys sisältää sen, että sota olisi voitu välttää suostumalla NL:n esittämiin rajansiirtoihin.
että sota olisi vältetty? Välttivätkö Baltian maat? Suomi menetti sodissa 3 % väestöstä ja 10 % pinta-alastaan. Baltian maat olivat yli 50 vuotta kommunistisessa kansanvankilassa. Ne menettivät keskimäärin 15 -20 % väestöstään ja itsekunnioituksensa. Miltä ne mahtoivat välttyä?
Mannerheim oli kansan suursuosikki ja varsinkin maanpuolustusväen suoranaisen palvonnan kohde. Hän jätti varjoonsa mm. 70-vuotispäivillään ja Vapussodan 20-vuotismuistojuhlissa presidentin ja muut silmäätekevät. Hän oli valtakunnan ykkönen tehtävästä riippumatta, myönsi Paasikivikin.
Mannerheim halveksi Hitleriä ja natseja. Siitä on lukuisia osoituksia mm. Tshekkoslovakin kriisin ajalta. Göringin hän kyllä tunsi ja kävi tämän linnassa metsästämässä. Tuttavuus syntyi kuitenkin Göringin Ruotsin kontaktien kautta, ei kiinnostuksesta natsismiin.
Suomella ei ollut mitään sotilaallista ja poliittista yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Poikkeus oli sotilaiden v. 1918 aseveljeys. Mm. Saksan tarjoama
hyökkäämättömyyssopimus tiorjuttiin yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Aseet hankittiin lähinnä Englannista.
Suomi suuntautui Pohjoismaihin ja Kansainliittoon aina selvemmin 1935 alkaen. Mannerheim ajoi juuri tätä linjausta kuten Erkkokin. Suomessa ei ollut mitääm myötämieltä kansallissosialimiin, ellei jossain äärioikealla jokin pikku ryhmä.
Saksan syliin Suomen ajoi NL:n järjetön sotapolitiikka. Ehkä se selviää Rentolallekin. Nimimerkki "Jääkäri" liene toivoton tapaus. Vain äärivasemmistolainen historian väärentäjä voi ladella tuollaista tekstiä vailla mitään perää.
Rentolan ensimmäinen työmaa on (entisten?) uskonveljien opettaminen edes historian perusasioiden hallintaan. Ensin olisi kuitenkin päästävä irti valehtelun perinteestä. Siihen homma taitaa lopahtaa. En tällä tarkoita takkinsa kääntänyttä Rentolaa.