Ennen sotia Suomi pyrki linnoittamaan itärajaansa. Vahvimmat ja kestävimmät laitteet Kannaksella muodostivat ns Mannerheim-linjan. Linjan murtuminen merkitsi käytännössä Suomen valmiutta rauhaan talvisodan loppuvaiheessa.
Jatkosodan aikana ei entisen puolustuslinjan kunnostamiseen uhrattu lanttiakaan. Kesällä 44 se ei kelvannut edes viivytysasemaksi.
Käsitykseni mukaan linnoitteet yleensä rakennetaan vahvistamaan luonnollisia esteitä . Tämän mukaan Manneheim-linjalla oli luonnollisena estelinjana arvonsa myös kesällä -44. Talvisodan aikaiset tuhotut linnakkeet eivät ole voineet hävittää luonnollisen puolustuslinjan merkitystä, pikemmin ne tuhottuinakin lisäsivät linjan arvoa.
Ihmettelenkin suuresti, oliko Mannerheim-linja alun alkaen rakennettu huonoon paikkaan vai miksi sitä ei pyritty hyödyntämään kesällä -44 ?
Jatkosodan aikana ei entisen puolustuslinjan kunnostamiseen uhrattu lanttiakaan. Kesällä 44 se ei kelvannut edes viivytysasemaksi.
Käsitykseni mukaan linnoitteet yleensä rakennetaan vahvistamaan luonnollisia esteitä . Tämän mukaan Manneheim-linjalla oli luonnollisena estelinjana arvonsa myös kesällä -44. Talvisodan aikaiset tuhotut linnakkeet eivät ole voineet hävittää luonnollisen puolustuslinjan merkitystä, pikemmin ne tuhottuinakin lisäsivät linjan arvoa.
Ihmettelenkin suuresti, oliko Mannerheim-linja alun alkaen rakennettu huonoon paikkaan vai miksi sitä ei pyritty hyödyntämään kesällä -44 ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
http://www.mannerheim-line.com/
http://www.mannerheim-line.com/list of sectors.htm
kään selvitä kun et osaa mitään asiaan sanoa.
Arvottomia ja uskomattoman typeriä tuollaiset vinoilevat linkkivastaukset. Jos ei parempaan vastaukseen kykene niin olisiko silloin parempi, että .....????? !!!!! #######
Kannaksen vesistöt kulkevat pääasiassa kaakko-luode suunnassa Vuoksen Laatokanpuoleista osaa lukuunottamatta. Mannerheimlinja rakennettiin Suomenlahden puoleiselta osaltaan alueen järvien välisille kannaksille ja Laatokan puolella se noudatti Vuoksen rantoja. Äyräpäässä asemat olivat joen väärällä puolella, koska Äyräpään harjanteelta on helppo hallita tulella vastarantaa. Taipaleessa asemat taas oli vedetty taaemmaas joen rannasta ja alava ranta-alue oli jätetty viholliselle, johon se sitten tulella pysäytettiin.
Mannerheim linja oli sijoitettu tavallaan kannaksen kapeimpaan kohtaan rajajoen jälkeen. Puolustuksellisesti se ei välttämättä ollut kaikkein edullisin kohta mutta sitä taaemmat linjat merkitsivät jo taistelemista Viipurissa. Tässä mielessä linjan paikka oli kompromissi. Puolustuksellisesti vahvin linja oli jatkosodan VKT asema, koska siellä maasto ja Vuoksi rajoittivat voimakkaasti panssarien liikehdintää.
Jatkosodassa Mannerheimlinjan Laatokan puoleinen osa oli edelleen käytössä ja Puna-Armeija pysäytettiin enemmän tai vähemmän samalle tasalle kuin talvisodassa sillä erotuksella, että vastustaja ei sillä kertaa tapattanut tuhansia miehiä Taipaleessa.
"oliko Mannerheim-linja alun alkaen rakennettu huonoon paikkaan vai miksi sitä ei pyritty hyödyntämään kesällä -44 ?"
Mannerheim-linja oli varmastikin rakennettu parhaaseen mahdolliseen paikkaan Talvisodan kannalta. Mutta jatkosodassa sitä ei TIETYSTI edes ollut olemassa - se oli tuhottu - ja sen korvasivat VT-linja (Vammelsuu-Taipale) ja VKT-linja Viipuri-Kuparsaari-Taipale). Itse asiassa VKT-linja kuten Mannerheim-linjakin Itä-Kannaksella kulki Vuoksea pitkin, mutta se kääntyi pohjoisempana Kuparsaaressa lounaaseen ja Suomenlahdelle.
Kumpikin linja rakentui pääosin pääosin Vuoksesta vesiesteenä; Karjalankannas: http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Karelian_Isthmus.png#file
Mannerheim-linja Vuoksen ja Suomenlahden välillä; Mannerheim-linja kääntyi Äyräpäässä Vuokselta lounaaseen Suomenlahdelle:
http://fortress.vif2.ru/biblio/hrenov/images/map.gif
http://www.around.spb.ru/fort/linja/vyborg_destrict.gif
Itse asiassa jatkosodan aikainen VTK-linja oli luonnollisena puolustuslinjana varmastikin parempi kuin Talvisodan aikainen Mannerheim-linja, mutta VKT-linjaa ei saatu koskaan valmiiksi. Ja VTK:n huono puoli oli vielä se, että Viipuri jäi tuon LUONNOLLISEN puolustuslinjan "väärälle" puolelle, so. Viipurinlahden taakse!
Mannerheimlinjan bunkkerit rakennettiin siten, että ampuma-aukko oli vihollisen tulosuuntaan.
Tällöin vihollisen oli helppo suorasuuntaustykeillä ampua sisään ampuma-aukosta ja bunkkeri oli sillä selvä.
Kun käy katselemassa Talvisodan jälkeen rakennettua Salpa-asemaa, niin yhdenkään bunkkerin ampuma-aukko ei ole vihollisen tulosuuntaan, vaan bunkkeri ampuu sivustatulta.
Myös muut bunkkerit ovat sijoitettu siten, että ne tukevat sivustalulella toisiaan, jolloin niitä on lähes mahdoton ainakaan kauempaa tuhota.
Pitää varmaan käydä oikein paikalla mittaamassa,koska lähdemme mittaamaan.
>>vihollisen oli helppo suorasuuntaustykeillä ampua sisään ampuma-aukosta
Tällekin palstalle on taas pesiytynyt jokin helevetin avohoitopotilas.Rahan voimalla oikeen yrittää "tuunata" historiaa,kuin autoharrastajat konsanaan omia kaarojaan.Hyvä huomio tuo sinun Salpa-asemaa koskeva näkemyksesi.
Näkemättä luokittelet ihmiset avohoitoon. Uudenmallinen Niinistö-Katainen priorisointiko sinulle meneillään?
Vakuutuslääkärithän tekee isojakin päätöksiä paprujen perusteella.Kokemukseni (palstalta)perusteella hän kyllä pärjää avohoitopuolella,jos hänen vanha äiteensä vaan jaksaa.Ja kun on niin sivistynytkin vielä.
Rentola on kutsunut joitakin "kirjoittelijoita" selvittelemään mitä mahtavat tarkoittaa lainauksillaan,kun Historiaa sivuavia aiheita käsittelevät vähän niinkuin löysähkösti.Haluavat oppia visiinkin itsekkin,ettei tämä maailman menoa niin heleviti vakavasti pidä ottaa.Se Helsingin vakoojan tarina,joka taisi olla Helsingin pelastus suurpommitusten aikaan.Se vissiin kivestää Rentolaa.Kommentoippa.
Sain toki historiallisen väpätyksen lastenkamariin. En mene, kun sinne tunkee kuitenkin itseoppineet parin romaania lukeneet vaivaistalon asukit.
Epäisänmaallinen armeijan alasajo jatkuu.Varuskuntia lakkautetaan,ampumaratoja vähennetään ja reserviläisten ampumataidon ylläpitoa vaikeutetaan.Viime sodassa oli pulaa aseista nyt vanhemmista aseista luovutaan varastointi omgelmien takia ja sulatetaan,Jalkaväkimiinat tuhotaan varastojen hyllyiltä. Stategisesti hyvät varuskunnat muutetaan maahanmuuttajille asuntoalueiksi.SDP ja HEINÄLUOMA saa katsoa peilistä itseään ja miettiä huonoa vaalimenestystä.
Minkähän takia sitä hirvittävää mannerheiminlinjaa ei annettu juolukuun alussa sitten hangessa makaavien solttujen käyttää Taipaleessa? Olisiko se kulunut rikki? Oliko mannerheimi kieltänyt päästämästä pohjalaisia sisälle, ettei tule hiekkaa kengissä kasemattiin? Pelkäsikö Mikkelin ruåttalaiskentsukaarti, että Laurilalla olisi liian helppoa?
Viivytystaisteluiden aikana Marski tiedusteli Heinrichsiltä ja kumppaneilta, voisiko hänen mukaansa nimettyä linjaa käyttää vielä taisteluasemana. Vastaus oli, että se ei ollut käyttökelpoinen (tai valmisteltu) tuohon tarkoitukseen. Muistaakseni tämä lukee Erik Heinrichsin muistelmissa.
1. Miksi ihmeessä muisteluksissa ei aikalaiset, jotka makasivat pelkässä hangessa torrakka kädessään niitä valtavia bunkkereita muista? Sitä muisteluskirjallisuutta on paljon. Kaikkiko ne valehtelevat ja te tiedätte totuuden?
2. Kuinka ne saatiin piilotettua divisioonan kahden miehiltä niin, että eivät niitä huomanneet yli kolmeen kuukauteen?
3. Kielsikö Mannerheim tosiaan miehiä niitä käyttämästä? Epäilikö hän Suomen kurjan työläissoltun pääsevän liian helpolla, jos olisi metrien betonin suojassa? Olihan vastassa sentään Mannerheimin entinen työnantaja ja rakastamansa kansan punasotilaat?
Oletkoo sää se rahaa mies???Vastaa tähän ensin.
Jokuu vaan on näköjään kerskunut rahoollaan,ja sitten tulikii paskat housuuhi.
Yksi geijeri sinne tai tänne ei muuta mitään siitä, että Kansa Taisteli-lehdet, n 1 muistelmakirjaa ovat vain sitä hangessa makaamista. Itsekin olen kuullut pohjalaismiesten juttuja ainoastaan juoksuhaudassa lämmittelystä ja kerran taakse vietyinä saunomaan kolmessa kuukaudessa. Missä ne lämmitetyt kasematit heille olivatkaan? Aku Ankka voi kuvata ja kirjoittaa 10 vuotta myöhemmin Taipaleesta lämpimässä työhuoneessaan kuukausipalkalla täyttä mäkeläpaskaa! Vastaa!
Äläkä vittuile. Vittuilussa sinä joudut nitronsyöntiin ja itkemään palstan vanginvartijaa avuksesi. Silloin si ole vain paskat housuissasi, vaan siellä on myös valuneet aivosi. Samalla toivot, että äitisi synnytyksessä olisi kussut päähäsi enemmän. Nyt kipität sensuurille heti itkuun!
lujitettu ja korjattu johtui yksinomaan meidän kelvottomasta sodan ylijohdostamme. Mikkelin klubilla vain naukkailtiin vuosikertaviinejä ja syötiin riekonrintaa ja velttoiltiin.
Uskoivat, raukat, myös täysin tahdottomina Saksan vakuutteluja siitä miten N-liitto on jo lyöty eikä se siitään enää nouse. Kuviteltiin ettei mitään vahvoja puolustuslinjoja enää tarvita, peli on jo selvä.
En oikein ymmärrä puhutko talvisodasta vai jatkosodasta. Tietänetkö tuota itsekään? Mutta Mannerheim-linjaa EI TIETYSTI jatkosodassa ollut olemassakaan koska se oli TUHOTTU – pariinkin kertaan!
Kuussaren et al. kirjassa "Suomen sodat” on kartta, jossa on myös VKT-linja (Viipuri – Kuparsaari – Taipale) ..
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/44KannasTapahtumat9-20.6.html
.. jota todellakaan ei oltu saatu juurikaan rakennetuksi minkä Mannerheimkin Tuompon kirjoittamassa päiväkäskyssään 19.6 selvästi ilmaisee vain päivää ennen vihollisen saapumista länsikannaksella VKT-linjalle ja Viipuriin:
.. "Armeijamme.. VKT-linjalle (Viipuri – Kuparsaari – Taipale).. Olen tietoinen siitä, että tämän aseman rakennustyöt ovat olemattomia tai aivan alkuasteella, mutta luotan siihen, että suomalainen sotilas tarpeen vaatiessa osaa käyttää hyväkseen maastoaan ja sisuaan.. "
Mutta VKT-linja oli parempi ja luonnollisempi puolustuslinja kuin Mannerheim linja oli ollut, koska se jätti Vuoksen, Suomen vuolaimman virran, ja Suomenvedenpohjan väliin vain noin 30-40 kilometrin levyisen kannaksen. Ja tuollakin alueella ainoa reitti, jonka kautta vihollinen saattoi jatkaa panssarien avustamaa hyökkäystä Viipurin menetyksen jälkeen, oli Leitimonkannas Talista Juustilan ja Ihantalan suuntiin.
Ja näinhän sitten tapahtuikin kuten mm. everstien Nihtilän, Paasosen ja Haahdin on täytynyt ymmärtää! Ymmärsivätkö Mannerheim, Heinrichs, Oesch, Svensson? Tuskin. Ukoilla taisi olla muita hommia!
Mannerheim-linja Talvisodassa .. ja Jatkosodan VT-linja (Vammelsuu – Taipale);
http://www.levin.around.spb.ru/manerg10.html
VKT-linja kääntyi pohjoisempana Kuparsaaressa lounaaseen Viipurin eteläpuolitse Suomenlahdelle. Wikipedian kannaksen kartta antaa hyvän kuvan kannaksesta, mutta VKT-linja ovat piirretty hieman väärin ..?
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Continuation-War-defensive-lines.png#file
Paskaa kirjoittelet, kommari.
Suomalaisethan linnoittivat niska limassa Vienan karjalassa, valitettavasti vain väärässä paikassa.
http://heninen.net/kollaa/kuvia/k-museo_f.htm
Pari pykälää ylemmäksi.Mitenkä se olikaan??
VKT-linjalle !
Olet yksi harvoista, joka vaikuttaa ottavan asian asiana. Et kuitenkaan ole lukenut kysymystäni.
Siis, koska Mannerheim-linja rakennettiin ennen sotia kyseiselle paikalle, täytyi paikalla olla luonnostaan puolustukseen sopiva maasto. Puolustuslinjahan on aina vain luonnon linjan vahvistamista kriittisistä kohdista.
Vuosina 1941 - 44 rakennettiin Kannakselle,(tai ainakin suunniteltiin), VT-linja ja VKT-linja. Nämä olivat armeijan viralliset puolustuslinjat.Perääntymisvaiheessa kesällä 1944 pyrittiin lisäksi hyödyntämään kaikki sopivat linjat ja purouomat viivytykseen. Vanhaa tuhottua Mannerheim-linjaa (länsiosaa) ei esiinny taistelupaoikkaluetteloissa.
Kysymys kuuluu: Miksi ei ? Oliko alkuperäinen Mannerheimlinja rakennettu sellaiseen kohtaan, ettei sillä ollut puolustuksellista merkitystä ollenkaan? Tuhotut linnakkeet eivät ole voineet hävittää luonnollista puolustuksellista ominaisuutta vaan tuhottuinakin ne tuovat lisäarvoa puolustukseen.Toisin sanoen oliko Mannerheim-linjan paikka alun alkaen huono ?
Kun Suurhyökkäys alkoi 9.10, ja kun XXX Kaartin armeijakunta seuraavana päivänä teki läpimurron Valkeasaaressa oli kenraaliluutnantti Airo lomilla, päämajan kenraaleista kukaan muu ei sodasta varmaan mitään ymmärtänytkään, ja jopa Erfurt päiväkirjamerkintöjensä perusteella oli täysin tietämätön suurhyökkäyksestä Pääasemassa.
Suurhyökkäys kohdistui pääosin kenraalimajuri Jussi Sihvon uusmaalaisen 10. divisioonan (JR 1, JR 58 ja ErP 28) lohkolle Valkeasaaressa. Valkeasaaren toinen päivä 10.6 merkitsee Suomen sotahistorian raskainta ja verisintä päivää:
Vihollisen tykistökeskityksissä maalta, Suomenlahdelta, Laatokalta, maataistelukoneiden pommituksissa, kaartin armeijakunnan ja panssareiden läpimurrossa kaatui kahden päivän aikana yli 1000 miestä. Joukot pakenivat hiekkamyrskyssä täydellisessä sekasorrossa - jotkut edes tietämättä mihin suuntaa ampua tai mihin suuntaa juosta. Monien kohdalta voimme vain tänään lukea: ”siunattu, ruumis jäänyt kentälle tai tuhoutunut”; ”kadonnut, julistettu virallisesti kuolleeksi”.
Suunnilleen samanlaisina tapahtumat toistuivat VT-linjalla ja Kuuterselässä 14-15.6, sitten Viipurissa 20.6 ja lopulta Talissa 25-29.6, ja aina joukot pakenivat täydellisessä sekasorrossa - Talista nopeimmat ja fiksuimmat jopa Saimaan saaristoon saakka!
Päämajalla ei ollut oikeastaan missään vaiheessa minkäänlaista otetta tapahtumiin kuten Tuompon kirjoittama ylipäällikön päiväkäsky 19.6 ja tiedusteluraportitkin osoittavat. Päämaja jättikin maan ns. ”Herran haltuun” ja lähti ryyppäämään Imatran valtionhotelliin heti Viipurin menetyksen jälkeen.
http://www.semiotics.fi/fi/content/kuvat/valtionhotelli_nettikuva.jpg
Jos Mannerheim-linja noudattikin luonnollisia puolustuslinjoja länsi-kannaksella niin tuskin joukoilla oli aikaa tai mahdollisuuksia käyttää niitä hyväksi. Tarrauduttiin vain niille linjoille jotka kohdalle sattuivat ja pyrittiin häiritsemään ja tuhoamaan vihollisen voimia mahdollisuuksien mukaan – ja sitten taas juostiin, kymmenessä päivässä 130 kilometriä, saappaat jalassa, täysissä varustuksissa, aseita ja kantamuksia mukana raahaten sekä haavoittuneita kantaen.
Valitettavasti vain jos olikin Päämajalla hommat hukassa kesäkuussa 1944, niin vähintäänkin yhtälailla pallo on hukassa sotahistorian tutkijoillamme. Me tunnemme huonosti kannaksen ratkaisutaistelut 1944!
Talvisodan Summa, Äyräpää, Vuosalmi, Taipale, Viipuri ja Tali-Ihantala 1944 yms.
http://www.cc.jyu.fi/~anmama/kannas2002/2002.htm
Taisteluita Laatokan Karjalassa Talvi- ja Jatkosodassa
http://www.cc.jyu.fi/~anmama/kannas2002/LKtst.htm
Uusia kirjoja tästäkin asiasta:
http://www.luetutkirjat.com/sissotahistoria.htm
Mannerheim-linja on edelleen vaikea paikka venäläisille
http://www.luetutkirjat.com/Valmiit/mannerheimlinja.htm
Legendaarinen Mannerheim-linja oli oikeasti melkoisen harva ja vaatimaton linnoitusketju. Todellisuudessa Mannerheim-linja oli järkkymättömien miesten puolustusketju, joka tukeutui edes jollakin tavoin linnoitettuun maastoon. Myyttiseen arvoonsa linjan on nostanut venäläinen historiankirjoitus, jonka oli löydettävä jokin selitys käsittämättömän surkeaan sotamenestykseen.
Vaikka talvisota on ollut melkoisen tuntematon sota neuvostoajan sotahistoriassa, on siitä viime vuosina alettu puhua yhä enemmän. Aiheesta on julkaistu venäjälläkin runsaasti kirjallisuutta, joista osa noudattelee jo yleistä länsimaista historiankirjoitus- ja tutkintatapaa. Venäjällä Mannerheim-linja - Linija Mannergeima - on noussut itseään suurempaan asemaan.
Tämä kirja Mannerheim-linjasta on ehdottomasti yksi parhaita sotahistorian kirjoja. Se on pakattu niin täyteen tietoa talvisodasta, että sulattamiseen menee varmasti aikaa. Asemien suunnittelu ja rakentaminen kuvataan perusteellisesti 1920-luvulta alkaen. Mielenkiintoista materiaalia ovat myöskin venäläisten tiedustelutulokset linjan laitteista.
Tarkan linnoituslaitteiden kuvaamisen lisäksi kirjassa seurataan puna-armeijan ponnisteluja linjan läpäisemiseksi. Komeasti alkanut paraatimarssi tyssäsi Mannerheim-linjaan. Kovasta yrityksestä huolimatta vasta helmikuussa saatiin lopulta murto aikaiseksi. Kirja kuvaa hyvin tähän käytettyjä voimia ja keinoja.
Mannerheim-linjan murtamisesta tuli puna-armeijalle suuri voitto, jota todisteltiin kaikin mahdollisin keinoin. Surkeasta menestyksestä leivottiin menestystarina, joka elää ja voi hyvin myös nykykirjallisuudessa Venäjällä. Tätäkin puolta kirjassa valotetaan.
Kaiken kaikkiaan Uitto-Geust akselilla on syntynyt merkittävä tietoteos. Ydinasiaksi on otettu kirjan nimen mukaisesti Mannerheim-linja, mutta laaja muu materiaali liittyy oleellisesti kuvaukseen taistelusta linjan herruudesta. Harvinaisen monipuolinen, ryhdikäs ja asiapitoinen tietokirja. Oleellinen lisä jokaisen talvisodan historiasta kiinnostuneen hyllyyn.
Kirjassa on myös runsas ja kiinnostava valokuvamateriaali. Kaikki linnakkeet on myös tarkasti sijoitettu karttapohjille
Mannerheim-linja Talvisodan legenda Antero Uitto – Carl-Fredrik Geust Ajatus, kuv. 223 s. 2006 www.ajatuskirjat.fi
http://www.luetutkirjat.com/sissotahistoria.htm
Talvisodan puolustuslinja Kimmo Sorko Minerva, kuv.108 s. nid. 2006 www.minervakustannus.fi
Puolustusvalmisteluja Taipaleen lohkolla
Kimmo Sorko on Taipaleen puolustusjärjestelyjen ja –asemin ehdoton asiantuntija. Hänen kirjansa esittelee perinpohjaisesti puolustuslohkon kanta- ja kenttälinnoitustöiden edistymisen ylimääräisten harjoitusten aikana 1939. Kirja perustuu arkistolähteisiin ja aikalaisten kertomuksiin. Hienon lisän antavat valokuvat, jotka kertovat laitteiden kunnosta nykyään.
Kirja valottaa rakennustöitä monipuolisesti aina suunnittelun ongelmista rakennusvaiheen käytännön pulmiin. Jos on kiinnostunut talvisodan tapahtumista Taipaleessa, niin tähän kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua. Kirjan antama taustatieto on mielenkiintoista asettaa sota-aikaisia tapahtumia vasten. Moni puolustuksen ongelma talvella venäläisten hyökkäyksissä selittyy rauhanajan valmisteluista johtuvaksi.
Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho
Summan murhenäytelmät
http://www.luetutkirjat.com/Valmiit/summansurma.htm
Mannerheim-linjan tunnetuimpia kantalinnoitteita oli Miljoonalinnake. Se sijaitsi lähellä Summajärveä ns. Sormen alueella. Nimensä linnake oli saanut rakentamisesta aiheutuneista kustannuksista. Linnake sijaitsi Summan taisteluiden polttopisteessä. Se veti luonnollisesti tulta puoleensa ja joutui kovan tuhoamisammunnan kohteeksi. 13.2. rintama Summassa murtui ja pahoin vaurioitunut Miljoonalinnakekin jäi venäläisille. Vuosikausia on kierrellyt erilaisia tarinoita siitä, miten linnake tuhoutui ja kuinka monta miestä sinne jäi.
Muutama kilometri etulinjasta sijaitsi korsu, Lisa -nimeltään, joka kuului 2/Rask.P.sto 2:lle. Etulinjan revetessä venäläiset pääsivät ajamaan vaunuilla korsun maastoon ja vetäytyminen korsusta kävi mahdottomaksi. Tarinat jäivät elämään. Ketä korsuun oli todellisuudessa jäänyt? Monet kadonneet olivat kotoisin samalta paikkakunnalta. Epätietoisuus jatkui aina jatkosodan ensimmäiseen syksyyn, jolloin tämä ns. surmakorsu avattiin ja lopullisesti selvisi 32 kadonneen kohtalo.
Kirjan tekstit ovat mukana olleiden kertomuksia. Helmikuun dramaattiset päivät Summassa saavat uutta valaistusta.
Poikkeuksellisen kiinnostava kirja Summasta. Kannattaa ehdottomasti tutustua.
Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho Vakka-Suomen Suojeluskuntien Perinneyhdistys ry, kuv. 220 s. Kirjaa saa puh.numerosta 0400-990 288
Talvisotaa Sakkolan lohkolla
http://www.luetutkirjat.com/Valmiit/suvannonsalpa.htm
Kimmo Sorko on tehnyt harvinaisen perusteellisen selvityksen Sakkolan lohkon taisteluista talvisodassa. Kirja esittelee Sakkolan, sen historiaa ja nykypäivää. Lohkolla taistelleiden Wartiovaaran rykmentin (JR29/20) ja Merenheimon patteriston (III/KTR 10/7) toiminta kuvataan pikkutarkasti mm. sotapäiväkirjojen tekstein. Tarkan kuvauksen saavat myös yksiköissä toiminut henkilöstö. Sorko on nähnyt myös poikkeuksellisen paljon vaivaa kiinnostavan kuvamateriaalin hankinnassa. Kirjan ansioita lisää myös Sorkon erittäin hyvä linnoituslaitteiden ja maaston tuntemus.
Kiinnostavan sotahistorian kirjan pitää olla tällainen!
Suvannon salpa Kimmo Sorko Minerva, kuv. 352 s. http://www.minervakustannus.fi/
Sotiemme taistelupaikoilla Ari Rautala Gummerus, kuv. 168 s. 2001 www.gummerus.fi
Taistelupaikat ja tapahtumat tutuiksi
Ari Rautala on tarttunut todella kiinnostavaan aiheeseen. Hänen tarkoituksenaan on perehdyttää lukija viime sotien merkityksellisimpiin taisteluihin ja paikkoihin, joissa taistelut käytiin. Rautala käyttää hienosti karttoja ja sodanaikaisia kuvia. Tämän kirjan jälkeen on varmasti helpompi lukea muita sotakirjoja, koska tapahtumat aukeavat paremmin paikan tuntemuksen myötä. Kiinnostavaa olisi ollut nähdä myös kuvia paikoista tämän päivän asussa. Se olisi helpottanut monen taistelupaikoilla käyvän orientoitumista maastoon. Kirjan parasta antia on selkeän yleiskuvan antaminen taistelujen tapahtumista sotkeutumatta liian moniin yksityiskohtiin.
Rautalan kirja kuuluu jokaisen sotakirjallisuutta ja -historiaa harrastavan kirjahyllyyn.