Vanhanen kävi syvällä SDP:n vetämänä. Tämä tuli hyvin näkyville vaaleissa.
Ensin kamppanjan aikana Vanhanen ja Heinäluoma puolustelivat toisiansa tiiviimmin kuin mitä aeimpi hallitusyhteistyö olisi edellyttänyt. Sitten tuli SDP:lle - ei Keskustalle - veret seisauttava massatappio.
Miten reagoi Vanhanen?
Vanhanen oli etenkin aluksi erittäin pettynyt. Niin pettynyt, ettei Vanhasesta heijastunut pettymyksen taso ollut missään suhteessa siihen tosiasiaan, että Keskusta oli onnistunut hallitusvastuuasemasta saavuttamaan suurimman puolueen aseman.
Toki vaalit olivat Keskustallekin tappio, mutta ne olivat myös voitto. Ilmeistä olikin, ettei Vanhasen pettymys johtunut niinkään paljon oman puolueen huonosta menestyksestä kuin SDP:n - vasemmistopuolueen - rökäletappiosta.
Ennakkoäänituloksen paljastuttua Vanhanen joutui kasvotusten tosiasioiden kanssa: Kansa oli kertakaikkisesti hylännyt SDP:n ja sen ajasta jälkeen jääneen politiikan. Vanhanen puolestaan oli laittanut koko arvovaltansa peliin SDP:n puolesta.
Yhtäkäkkiä paljastui, kuinka ylimielinen Vanhasesta oli SDP:n vedättämänä tullut. Vanhanenhan oli kamppanjointinsa aikana selkeästi valmistautunut jatkamaan pääministerinä punamultahallituksessa, tämä kävi hyvin ilmi lukuisista hänen kommenteistaan.
SDP:n epädemokraattisen ja vallan turmeleman vasemmistorintaman juovuttamana Vanhanen oli kokonaan unohtanut elävänsä demokraattisessa yhteiskunnassa.
Tässä asiassa ei voi olla näkemättä yhtäläisyyttä Tarja Halosen presidentinvaalikampanjaan, jossa ehdokas Halonen vasta aivan vaalien loppuhetkillä oivalsti, ettei häntä välttämättä valittaisikaan presidentiksi vaan että hänellä oli oikeasti vastaehdokas, joka oli pyrkimässä hänen tilallensa virkaan. Ei voi myöskään sivuuttaa Vanhasen "juopumista" yksityiselämänsä lemmenkuvioissa. Nämä seikat selkeästi osoittavat, kuinka "ihmistä viedään" ja kuinka heikkoja me lopultakin olemme. Tapaus Matti Vanhanen osoittaa, ettei pääministeritason ihminenkään ole välttämättä millään tavalla tällaisten inhimillisten heikkouksien yläpuolella.
Mielenkiintoista nähdä, pystyykö Vanhanen kokoamaan itsensä ja kääntämään katseensa omasta vallastaan ulos maailmaan, juostuaan ensin demareiden matkassa vasemmalle melkein itärajalle asti. Joka tapauksessa Vanhasella on syvän itsetutkiskelun paikka. Jos nöyryyttä löytyy, Vanhasella voi olla vielä hyvä tulevaisuus yhteistyössä kokoomuksen kanssa.
Ensin kamppanjan aikana Vanhanen ja Heinäluoma puolustelivat toisiansa tiiviimmin kuin mitä aeimpi hallitusyhteistyö olisi edellyttänyt. Sitten tuli SDP:lle - ei Keskustalle - veret seisauttava massatappio.
Miten reagoi Vanhanen?
Vanhanen oli etenkin aluksi erittäin pettynyt. Niin pettynyt, ettei Vanhasesta heijastunut pettymyksen taso ollut missään suhteessa siihen tosiasiaan, että Keskusta oli onnistunut hallitusvastuuasemasta saavuttamaan suurimman puolueen aseman.
Toki vaalit olivat Keskustallekin tappio, mutta ne olivat myös voitto. Ilmeistä olikin, ettei Vanhasen pettymys johtunut niinkään paljon oman puolueen huonosta menestyksestä kuin SDP:n - vasemmistopuolueen - rökäletappiosta.
Ennakkoäänituloksen paljastuttua Vanhanen joutui kasvotusten tosiasioiden kanssa: Kansa oli kertakaikkisesti hylännyt SDP:n ja sen ajasta jälkeen jääneen politiikan. Vanhanen puolestaan oli laittanut koko arvovaltansa peliin SDP:n puolesta.
Yhtäkäkkiä paljastui, kuinka ylimielinen Vanhasesta oli SDP:n vedättämänä tullut. Vanhanenhan oli kamppanjointinsa aikana selkeästi valmistautunut jatkamaan pääministerinä punamultahallituksessa, tämä kävi hyvin ilmi lukuisista hänen kommenteistaan.
SDP:n epädemokraattisen ja vallan turmeleman vasemmistorintaman juovuttamana Vanhanen oli kokonaan unohtanut elävänsä demokraattisessa yhteiskunnassa.
Tässä asiassa ei voi olla näkemättä yhtäläisyyttä Tarja Halosen presidentinvaalikampanjaan, jossa ehdokas Halonen vasta aivan vaalien loppuhetkillä oivalsti, ettei häntä välttämättä valittaisikaan presidentiksi vaan että hänellä oli oikeasti vastaehdokas, joka oli pyrkimässä hänen tilallensa virkaan. Ei voi myöskään sivuuttaa Vanhasen "juopumista" yksityiselämänsä lemmenkuvioissa. Nämä seikat selkeästi osoittavat, kuinka "ihmistä viedään" ja kuinka heikkoja me lopultakin olemme. Tapaus Matti Vanhanen osoittaa, ettei pääministeritason ihminenkään ole välttämättä millään tavalla tällaisten inhimillisten heikkouksien yläpuolella.
Mielenkiintoista nähdä, pystyykö Vanhanen kokoamaan itsensä ja kääntämään katseensa omasta vallastaan ulos maailmaan, juostuaan ensin demareiden matkassa vasemmalle melkein itärajalle asti. Joka tapauksessa Vanhasella on syvän itsetutkiskelun paikka. Jos nöyryyttä löytyy, Vanhasella voi olla vielä hyvä tulevaisuus yhteistyössä kokoomuksen kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Matin tarvitse voittajana kokoomuksen edessä nöyrtyä, kyllä asia on toisinpäin. Vain keskusta on satavarma hallituspuolue, kokoomus pääsee Matin alaisuuteen nöyrtymällä kepun linjauksiin!
alle jos tulee finni on se tietenkin kiusallista. Siitä voisi puristaa näytteen minigrip pussiin ja laittaa Helsinkiin. Tuloksia odotellessa pitää hepin antaa vaan roikkua ulkona ja olla kuin ei olisikaan. Hepin varressa pieni rusetti myös usein keventää tunnelmaa.