Kelpaako lapsikaste Jumalalle?

Jeesus käski kastaa kaikki kansat opetuslapsikseen ja sitten opettaa heitä pitämään käskyt.Mt.28:16-20. Ei ole lapsetonta kansaa.

Jeesuksen seurassa kulkeneet apostolit kastoivat todistettavasti ensimmäisten kirkkoisien vanhempia ja isovanhempia heidän ollessa lapsia (Origenes).

Kastaminen käynnistyi nopeasti perhekunnittain, koska kasteen lupaukset syntien anteeksisaamisesta ja Pyhän Hengen lahjasta kasteessa olivat teille ja teidän lapsille. Perhekasteista kerrotaan jo Apt.16-luku. "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun", sanoo Raamattu (Ps.51:7). Lapsi pitää pyhittää ja vanhurskauttaa kasteessa kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Uudestisyntymisen peso.

Lasten kastaminen perhekuntaan kuuuluvina oli täysin selviö Jeesuksen ajan juutalaisuudessa jo proselyyttikasteen ajalta, mikä kaste oli myös perhekaste, kuten kristillinen kaste.

Raamatussa ei sen sijaan ole pienintäkään viittausta siihen Amerikkalaisperäisten uskonlahkojen käytäntöön siunata pieni lapsi seurakuntaan. Alkseurakunnassa ei missään lasta oteta erilleen kastettavasta perhekunnasta erillistä lahkosiunausta varten.
Lasten kastamista vihaavia ja
uudestikastavia uskonlahkoja syntyi vasta, kun hurmahenkisiä joukkoja jouduttiin erottamaan kristillisen seurakunnan yhteydestä 1200-luvulla. Anabaptismi on epäraamatullinen tapa ja sanan vastainen synti ja laittomuus, sanan vastainen teko on synti ja iljetys. Raamattu tuntee vain lukumääräisesti yhden kasteen. Mutta onko anabaptistinen uudestikaste myös se pelätty Pyhän Hengen pilkka?

Minä en lähde mimooseenkaan väittelyyn tästä asiasta jokainen taaplatkoon tyylillään otan vain osaa omine ajatuksineni tähän keskusteluun. (syy ei ole naiseuteni vaan väittelyn haluttomuuteni :-)

Kuulun luterilaiseen kirkkoon ja ajattelen, että lapsikaste on pätevä Jumalan edessä. Kaste ja ehtoollinen ovat meillä päin sakramentteja, joka sana ei sinäänsä sano minulle muutakuin että mysteerio se on.

Lähden perkaamaan tätä ajattelumalliani hieman kauempaa, käsityksestä auktoriteetti. Jeesus on antanut meille lähetyskäskyn, kastekäskyn, synnintunnustuksen ja anteeksi saannin kautta pelastumisen armon, sekä muistoateriansa ehtoollisen vieton.
Jeesus, Jumalanpoika antoi ihmiselle, se on hengellinen auktoriteetti, joku on ylemmässä asemassa toisen suhteen ja kertoo miten toimitaan.
Jeesuksen auktoriteetin alla uskova voi kastaa vielä uskosta osattoman. Hän voi myös synnintunnustuksen jälkeen siunata ja sanoa synnit anteeksi annetuksi. Hän voi julistaa Jumalan Sanaa missä liikkuukin.
Vaikka tämä ei varsinaiseen auktoriteetti osioon kuulukaan, hän voi osallistua ehtoolliseen ja olla jakamassa sitä yhdessä muiden kristityiden kanssa.

Hengellinen auktoriteetti on myös perheessä. Mies on perheen pää, sitten tulee vaimo ja sen jälkeen lapset. Niin mies kuin vaimokin ovat auktoriteettiasemansa suhteen ylempänä kuin lapsensa ja heillä on niin velvollisuuksia kuin oikeuksiakin säädellä alaikäsen jälkikasvunsa toiminnasta ja kasvatuksesta.
Jos vanhemmat haluavat, he voivat asemansa mukaan myös kastattaa luterilaisen opin mukaan alaikäsen lapsensa ja tämän mukaan henkilö, joka on lapsena kastettu voi rauhassa ottaa uskossa lapsikasteensa vastaan kun uudestisyntymisen aika aikuisena tulee.
Mikään pakote tai velvoite se ei kuitenkaan ole, jos uudestisyntymisen ohessa PyhänHengen toive olisi, että kaste olisi vielä käytävä läpi, on henkilö aivan vapaa mielestäni myös näin tekemään.

Näin tällä kertaa, siunausta kaikille

Jos tarkoitat lapsikasteella sitä ainoaa Jumallallista lapsikastetta joka on äidin lapsivesikaste niin se kelpaa!

Jos tarkoitat saatananpalvelijoiden kirkollisia lapsikasteita niin nekin kelpaavat heille jotka palvelevat saatanaa jumalanaan kuten kristinuskossa tapahtuu ja sellainen kaste kelpaa saatanalle mutta EI Jumalalle!

Jeesuksen kieltäjät toimivat Jeesuksen opetuksia ja esimerkillisiä osoituksia vastaan. Jeesus opetti kuinka lapsia tulee kohdella siunaamalla lapsia.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000024529784

On se kumma, että vauvakaste yritetään ujuttaa Vanhan Liiton tapoihin. Onhan selitetty, että (vauva/pakko)kasteen esikuva olisi ympärileikkaus, mutta kumma kyllä Raamatussa ei näy yhtään tapausta, jossa vauvoja olisi kastettu tai olisi kastettu ennen kuin ovat lähteneet seuraamaan Jeesusta.

Paavali itsessään vastusti juutalaista ympärileikkausta, mutta ei koskaan ilmoittanut, että (vauva)kaste olisi Uudessa Liitossa ympärileikkauksen tilalla.

Mikä on Uuden Liiton ympärileikkaus?

Se on sama Roomalaiskirje ja 2. luvun loppu

"Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."

Tässä myös selvennystä siihen, mikä on tärkein eli ei ympärileikkaus/vauvakaste ole pelastuksen merkki.

Edelleen Roomalaiskirje ja 4. luku

9. Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi."
10. Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna.
11. Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskon vanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
12. ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.
13. Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.

--------
Tässä nähdään, että usko on se pelastava tekijä ja sitä ei synny ympärileikkauksella/vauvakasteella, vaikka vauvakasteoppi sitä kovasti väittää.

Lisäksi on kovin vakavaa pohdittävaa se, että vauvat on tuomittu perkeleen lapsiksi, jollei heitä vauvana kasteta ja perisyntioppi onkin vauvakasteopin perusta. Perin vakavaksi asian tekee se, että Jeesuksen sovitustyö ei riitäkään ja ei toteudu vasta kuin vauvakasteen kautta. Jeesuksen mukaan (kastamattomat) lapset kelpasivat hänelle sellaisenaan ja antoi sillä esimerkin lapsien puhtaudesta.