Ylen teksti-tv kertoo, että siivouspalveluyritys SOL alkaa tuoda työntekijöitä kaukoidästä. Tulokkaille on opetettu suomea jo kotimaassaan. SOL suunnittelee jatkossa työllistävänsä jopa sata ulkomaalaista vuodessa. Että silleen.
SOL:lle työntekijöitä kaukoidästä
Orvokki Itä
17707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ennaltaehkäisee työntekijäpulan syntymistä ja tasapainottaa hintakilpailua: jää vähän omistajallekin. Eikös tämä SOL:n ideanikkari ja ylin päättäjä ole nainen? Nainen ajaa naisen etuja, niinhän se on. Tällä samalla keinolla voitaisiin helpottaa myös muiden naisvaltaisten alojen työvoimapulaa.
Toimitusjohtaja on Anu Eronen ja hallituksen puheenjohtaja Liisa Joronen:
http://www.sol.fi/yhteystiedot/hallinto/
Työnantaja saa nauttia halpatyövoimasta ja suomalaiselle yhteiskunnalle jää itämaisen työvoiman kouluttaminen ja perehdyttäminen ja heidän omien kulttuuriensa, uskontojen ja yhteisöllisyyden opettaminen ja tukeminen, asumisen järjestäminen, lastenhoto-, koulutus- ym. asiat. Jos ja kun palkka ei riitä kalliissa kaupungeissa, niin lisäksi toimeentulo- ym. sosiaalituet. Ei halpaa.
Kun yritykset menevät konkurssiin, fusioituvat, tai pannaan lihoiksi, töitä rationalisoidaan, automatisoidaan, ulkoistetaan, "globalisoidaan" ym. jäävät nämä itämaalaiset meillä työttömiksi samoin kuin kantaväestö. Kantavatko työntekijöitä rahdanneet yritykset vastuuta tällaisesta? Eivät taatusti.
Suomessa on valtava työttömien reservi, sitä on alettava työllistää nyt ensiksi, ihmistuontitarpeita voi katsoa vasta sen jälkeen.
Kun käytetään ulkomaista halpatyövoimaa (kierretään työehtosopimukset parhaan mukaan), se on yhteiskunnan kannalta sama kuin käytettäisiin esim. varastettuja tai muuten lainvastaisia työvälineitä tai raka-aineita/materiaaleja.
eronen ja joronen?
ihme ettei kuronen :)
jo muualta, samaa taktiikkako?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000073&posting=22000000024124027
Liisa Joronen ja Kirsti Paakkanen vaan useamman firman johtoon. Saadaan solidaarinen palkkapolitiikka, johtaminen tunneälyllä, paremmat tuotteet ja edullisemmat hinnat asiakkaille. Näinhän feministit ovat vakuuttaneet.
Konsultiksi muutokseen vielä Lenita, niin maailma lähestyy täydellisyyttä.
Meillä töissä siivoaa, ei SOL, vaan toinen iso alan yritys. Ensimmäistäkään suomalaista ei niiden toimistossa kärryjä työntävien ja roskiksia tyhjentävien joukossa näe työnjohtoa lukuun ottamatta. Siivoojat ovat erittäin asiallista, hyväkäytöksistä ja kohteliasta porukkaa, jokunen suomen sanakin sujuu ja kovasti haluavat oppia lisää. Heidän työehtojaan tai palkkausasioita en tietenkään tiedä, mutta ihan tyytyväisiltä vaikuttavat.
Kännykkä on jokaisella ja siihen pajatetaan milloin mitäkin kieltä riippuen siitä, kukan on vuorossa. Hyvää työtä tekevät, enkä keksi mitään moittimista.
Eikö ajan kuva ole sama mikä Ruotsissa on nähty jo aiemmin, että siivous- ja puhtaanapitoalan työt etunenässä siirtyvät maahan muuttajille. Suomessa yksi syy lienee vahva työttömyys- ja sosiaaliturva, joiden avulla on helpompi maata kotisohvalla ja kiskoa keskaria, kuin mennä tekemään töitä. Siinäkin mielessä aiemmin tänään tällä palstalla muistaakseni Jörden esittämä malli saa vankan kannatukseni. Ei korvauksia ilman työsuoritetta. Hieno idea!
Esim. näin keväisin työttömät voisivat putsata tienreunoilta kaikki koiranpaskat, joita riittää kyllästymiseen saakka. Koiraihmisenä en voi olla ihmettelemättä (sorry, menee sivuun asiasta) sitä vastuuttomuutta mikä ihmisillä on koiriensa jätösten kanssa. Mitä isompi koira, sen isommat snögöt ja sinne ne jää. Siitä voisi aloittaa... Kirjaimellisesti perstuntumaa elävään elämään.
Töitä pitää tehdä, mutta työstä pitää saada kohtuullinen korvaus. Ei niin, että palkan jälkeen pitää marssia valtion pussille.
Toinen on tuo huvieläinten pito. Mielestäni se itsekästä, epäegoloogista ja epäeettistä jos mikä.
Kohtuullinen korvaus jostain "hanttihommasta" (jota työllistetty voisi tehdä päivässä vähemmänkin kuin kahdeksan tuntia) on samansuuruinen kuin työttömyyskorvaus.
Omistan itse nelikiloisen perhoskoiran, joka on perheenjäsen siinä missä me muutkin (Raipe ja aviomies). En tarkkaan tiedä mitä "huvieläinten epäekologisella ja -eettisellä" pitämisellä tarkoitit, mutta en kyllä pysty tunnistamaan mitään noihin kategorioihin kuuluvaa meidän tapauksessa. Sanoisin jopa, että meidän kotieläimellä on ns. "kissanpäivät". Ekologisiin kysymyksiin suora kommentti: vastuu on aina siinä päässä talutushihnaa, jossa ajattelukyky on korkeimmillaan. Joissain tapauksissa kyllä väitän, että se on kaulapannan puolella...
Edelleen ollaan aiheesta vähän sivussa, mutta kun puheeksi tuli, kuulisin mielelläni, mitä noilla määritteilläsi tarkoitit ja miten ne perustelet. Jos koira saa rakastavan kodin, siitä pidetään huolta, se antaa rakkautta omistajilleen jne. mikä tekee siitä yhtälöstä jotenkin väärän? Sorry, Pepe, mutta ei mene jakeluun.
Maiden ja yritysten välillä sekä myös alueellisesti. Kun kyse on ansiotyöstä, itse en tekisi mitään, en tikkua ristiin laittaisi, jos en saisi siitä kohtuullista korvausta. Ei oikein mene jakeluun, miksi yhteiskunnan pitäisi tukea yritysten palkkakustannuksia erilaisilla tukiaisilla, sehän liipaa aika läheltä neuvostomallista sosialismia jossa valtion rahoja jaettiin, tosin toisille vähän enemmän ja tämä porukka eli reppavasti valtion kustannuksella. Itse kannatan reilua kapitalismia, jossa jokaisella on aidosti mahdollisuus yrittää ja ansaita.
Otetaan esimerkki. Entä jos koiran sijasta "huvieläimenä" olisikin ihminen? Ihmisiä kasvatettaisiin ja jalostettaisiin toisten ihmisten omaisuudeksi, tahdottomiksi ja täysin toisen vallassa oleviksi leikkikaluiksi, joilla ei olisi mitään muuta tehtävää kuin viihdyttää omistajaansa. Entäpä ekologisuus. Ekologisuuden kannalta autokin on huvieläintä kestävämpi vaihtoehto, koska sillä on selkeä ja pääosin hyödyllinen tehtävä, kuten on hyötyeläimilläkin.
Oikeastaan olen lukenut tämän suuntaisia ajatuksia joskus jostain. Ei minulla ole mitään lemmikkejä vastaan, joskin esim. jalostukseen ja kilpailutoimintaan liittyy kyseenalaisia lieveilmiöitä. Jos itse hankkisin vaikkapa koiran, hankkisin sekarotuisen, ison ja kovaäänisen vahdin.
"on samansuuruinen kuin työttömyyskorvaus."
http://fundeeraaja.ihmisarvo.org/orjat.htm
Edelleen asiasta vähän sivussa, ymmärrän pointtisi kyllä koko lailla. Kannattanee kuitenkin muistaa, että on "koiraperheitä" ja sitten on niitä toisenlaisia. Koira ei ainakaan meillä todellakaan ole mikään tahdoton leikkikalu, päin vastoin. Pikkuäijällä on leijonan ego ja hän on käytännössä tasavertainen muun porukan kanssa. Hyvää yhteiseloa elellään toinen toistamme kunnioittaen. Kilpailuissa, vaikka kasvattaja sitä aikanaan vaatikin, kaveria ei ole kertaakaan käytetty. Eikä viedä!
Meillä on naapurissa kuvaamasi kaltainen isokokoinen koira, ihan hurmaava tapaus, joka on pikku perhosen paras kaveri. Mutta saat arvata, kummasta lähtee kovempi ääni tarvittaessa..
Keskipäivän ratoksi....
"Mutta saat arvata, kummasta lähtee kovempi ääni tarvittaessa.."
Isännästä eli emännästä ;))
Kummeksun ihmisiä, jotka pahoittavat mielensä muutamasta koiran jätöksestä ja samaan aikaan nakkaavat karkkipaperit, tupakka-askit, hesepaperit sun muut rojut mäkeen.
Paska ei haise, se maatuu.