Kirjoitelmiani

Häämuistot

”miksi olen täällä”, kuiskasin hiljaa. Hääpäiväni oli ollut kammottava. Vielä aamulla olin onnellinen, kunnes… Sain tietää. Istun täällä katolla vain itsesäälin ja vihan takia. Varmaan hänellä on hyvä selitys. ”Vielä aamulla”

Sinä aamuna heräsin tuoreen kahvin tuoksuun ja olin onnellinen. Äiti toi minulle aamiaista, ja maistui taivaalliselta. Kahvi oli ensiluokkaista, kuten myös sämpylät. Pian sen jälkeen äiti lähti, ja puin rauhassa.

Lähdimme kampaamoon, jossa minulle tehtiin jumalainen kampaus. Oloni oli kuin prinsessalla. Mutta tämä oli päiväni…katselin itseäni pelistä ja olin täydellinen, vaikkei edes pukua ollut päälläni…

Ystäväni auttoivat minua pukemaan hääpukuni, joka oli mitä hienointa silkkiä. Ja vaikka kangasta oli kuinka paljon, puku oli höyhenen kevyt. Katselin itseäni pelistä. Minulla oli täydellinen meikki, puku, juhla, sekä sulhanen.

Kuulin kuinka alakertaan tuli vieraita ja kuinka ihmiset pitivät kiirettä käytävillä. Laitoin vielä lempihajuvettäni, joka tuoksui egyptin jasmiinille, ruusuille ja hunajalle.

Viimein kaikki hiljeni, ja tajusin että oli liian hiljaista. Menin käytävään ja huomasin sulhaseni huoneen oven olevan auki. Minun oli pakko nähdä hänet…

Avasin oven ja näin kuinka sulhaseni ja kaasoni suutelevan toisiaan. Tunsin kuinka kyyneleet valuivat poskiani pitkin, ja lähdin juoksemaan. Saavuin alakertaan ja huusin salissa että häät olisivat peruttu.

Täällä oli niin ihanan rauhallista. Ei ketään muita kuin minä… Olin usein näillä raunioilla leikkimässä… alhaalla oli pieni lampi. Katselin sitä. Pudotus olisi ainakin kaksikymmentä metriä.

Otin sormuksen sormestani ja katselin sitä aurinkoa vasten. Se loisti kauniina, ja kimmelsi. Päästin siitä irti ja katselin kuinka se upposi veteen. Otin vielä valkoisen huntuni ja heitin sen pois. Se leijaili rauhallisesti veteen ja jäi sinne lillumaan.

Minun olisi pakko jatkaa elämääni… ja joku päivä se onnistuisi, ja unohtaisin tämänkin…


_________________________________________________
Tämä on siis täysin fiktiota. Piti kerran äikän tunnilla kirjoittaa kuvasta. Valitsin morsiaminen joka istui ikkunalaudalla ja katseli kaukaisuuteen....