Luin varsin mielenkiintoisen tutkimuksen (Kirkon tutkimuskeskus, Itsemurha ja uskonnollisuus. Hannu Sorri) uskonnollisuuden ja itsemurhien suhteesta toisiinsa.
Tutkimus on valitettavan vanha mutta ilmeisen kiihkottomasti tehty.
Onkohan asiasta muuten tuoreempaa aineistoa, tässä viitataan 1987 tehtyyn tutkimukseen.
Tulos on varsin yllättävä: uskonnollisuus lisää riskiä itsemurhaan, uskonnollisten mielenterveyden kuormitus on muita suurempi ja psykiatrisen diagnoosin saaneiden joukossa uskonnollisten diagnoosit ovat verrokki ryhmään verrattuna vakavammat (yleisiä mm. depressio ja psykoosi) verrattuna verrokkiryhmään. Uskonnollisella ihmisellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa ihmistä, joka osallistuu aktiivisesti jonkin uskonnollisen yhteisön toimintaan tai muutoin on voitu todentaa hänen uskonnollisuutensa.
Tutkimuksen mukaan itsemurhan tehneistä 18% oli uskonnollisia mikä ylittää väestön keskiarvon tilastollisesti merkittävällä tavalla. 'Tutkimus aineiston' seulonnassa noudatettiin samaa periaatetta, kuin itse tutkimuksessa. Uskovien keskimäärin pienempää kynnystä hakeutua hoitoon ei pidetä selittävänä tekijänä, koska uskonnollisuutta tutkimuksen mukaan voi leimata myös selkeä 'hoidon vastaisuus'.
Lahkojen kohdalla vaikutus on kaksijakoinen, lahko voi joko vähentää tai lisätä itsemurha riskiä. Lahkojen usein tiukka linja itsemurhaan sekä tiivis sosiaalinen ympäristö ovat vähentäviä tekijöitä. Toisaalta tiukasti dogmaattinen ja tuomitseva lahkoympäristö voi vaikuttaa tutkimuksen mukaan täysin päinvastoin.
Tutkimus myös kertoo, että naisten osuus itsemurhaan päätyneistä on muuta väestöä huomattavasti suurempi. Osin tätä selittää,että naisten osuus uskonnollisissa on miehiä suurempi mutta ei täysin.
Tärkeä tulokseen vaikuttava seikka on myös varmasti se, että mielenterveydeltään järkkyneet helposti hakevat apua myös uskonnon parista.
Suhteessa eniten uskovia itsemurhan tehneitä oli entisessä vaasan- ja Pohjois-Karjalaläänissä, Pohjois-Karjalan läänissä ero oli erittäin huomattava, Vaasan läänissä uskovien itsemurhat olivat puolet yleisempiä verrattuna ei-uskonnollisiin. Ikäjakauma vastaa yleisiä tilastointeja.
Itsemurhaan päätyneet uskovat, jotka olivat 'jäähyväiskirjeessään' käsitelleet kohtaloaan kuoleman jälkeen uskoivat yleensä pääsevänsä paratiisiin.
Itsemurha tavat poikkesivat myös toisistaan, uskovien itsemurha oli yleensä vähemmän 'väkivaltainen' lukuun ottamatta poikkeusta: Uskovat miehet päättivät paivänsä keskimääräistä useammin ampumalla.
Tutkimus on valitettavan vanha mutta ilmeisen kiihkottomasti tehty.
Onkohan asiasta muuten tuoreempaa aineistoa, tässä viitataan 1987 tehtyyn tutkimukseen.
Tulos on varsin yllättävä: uskonnollisuus lisää riskiä itsemurhaan, uskonnollisten mielenterveyden kuormitus on muita suurempi ja psykiatrisen diagnoosin saaneiden joukossa uskonnollisten diagnoosit ovat verrokki ryhmään verrattuna vakavammat (yleisiä mm. depressio ja psykoosi) verrattuna verrokkiryhmään. Uskonnollisella ihmisellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa ihmistä, joka osallistuu aktiivisesti jonkin uskonnollisen yhteisön toimintaan tai muutoin on voitu todentaa hänen uskonnollisuutensa.
Tutkimuksen mukaan itsemurhan tehneistä 18% oli uskonnollisia mikä ylittää väestön keskiarvon tilastollisesti merkittävällä tavalla. 'Tutkimus aineiston' seulonnassa noudatettiin samaa periaatetta, kuin itse tutkimuksessa. Uskovien keskimäärin pienempää kynnystä hakeutua hoitoon ei pidetä selittävänä tekijänä, koska uskonnollisuutta tutkimuksen mukaan voi leimata myös selkeä 'hoidon vastaisuus'.
Lahkojen kohdalla vaikutus on kaksijakoinen, lahko voi joko vähentää tai lisätä itsemurha riskiä. Lahkojen usein tiukka linja itsemurhaan sekä tiivis sosiaalinen ympäristö ovat vähentäviä tekijöitä. Toisaalta tiukasti dogmaattinen ja tuomitseva lahkoympäristö voi vaikuttaa tutkimuksen mukaan täysin päinvastoin.
Tutkimus myös kertoo, että naisten osuus itsemurhaan päätyneistä on muuta väestöä huomattavasti suurempi. Osin tätä selittää,että naisten osuus uskonnollisissa on miehiä suurempi mutta ei täysin.
Tärkeä tulokseen vaikuttava seikka on myös varmasti se, että mielenterveydeltään järkkyneet helposti hakevat apua myös uskonnon parista.
Suhteessa eniten uskovia itsemurhan tehneitä oli entisessä vaasan- ja Pohjois-Karjalaläänissä, Pohjois-Karjalan läänissä ero oli erittäin huomattava, Vaasan läänissä uskovien itsemurhat olivat puolet yleisempiä verrattuna ei-uskonnollisiin. Ikäjakauma vastaa yleisiä tilastointeja.
Itsemurhaan päätyneet uskovat, jotka olivat 'jäähyväiskirjeessään' käsitelleet kohtaloaan kuoleman jälkeen uskoivat yleensä pääsevänsä paratiisiin.
Itsemurha tavat poikkesivat myös toisistaan, uskovien itsemurha oli yleensä vähemmän 'väkivaltainen' lukuun ottamatta poikkeusta: Uskovat miehet päättivät paivänsä keskimääräistä useammin ampumalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on minullakin tietoa ja lukenut myös tilastoja. Täytyy ne kaivaa esiin kun ne on uudempia kun sinun.
Mielisairaaloissa on erittäin paljon eri vapaista suunnista olevia sairaita,eniten vielä helluntalaisista. Uskoakseni se johtuu juuri tästä fundamenttilaisuudesta. Toinen huomion arvoinen seikka ja joka on myös todistettu että nuorista tulee erittäin paljon alkoholisoituneita. Eräs uskovainen sen kyllä myöntikin mulle mutta se on saatanan syy. Ei niin kuin minä ajattelen että ahdasmielisestä kodista.
Monasti ei tiedosteta ja siten eritellä ihmisen psyykkisen sairauden etenemistä ja miksi se aktivoituu voimakkaammaksi "loppumetreillä".
Ihminenhän oirehtii psyykkisesti pitkäkestoisesti genetiikan ja menneisyydessä olleiden kokemusten takia.Tämä oirehtiminen monasti on eritasoista. Parisuhde/ihmissuhde ongelma. Humalatila hakuisuus.Masentuneisuus jne.. erilaisilla oireilla.
Niin, usein viime metreillä ihminen ohjautuu uskonasioihin läheisesti, joka toisaalta vapauttaa hänen reagointi tasojaan.Monastihan luullaan uskon "sekoittaneen" ihmisen pään, vaikka ongelmoituminen on jo alkanut lapsuudessa genetiikan yhteisvaikutuksesta.
Siis usko ja sen arkieläminen ei aktivoi ihmisen mielialoja kielteisesti, vaan myönteisesti.Toisaalta yhteisön painostamiset herkkää ihmistä kohtaan pahentaa hänen tilannettaan, koska ei saa kasvaa sisäisesti/armossa.
Usko armossa eheyttää ihmistä, mutta painostaminen /vaatiminen murentaa herkän ihmisen entisestään.
...tutkimus oli huomioinut mainitsemasi asian, ihmiset, joiden uskonnollisuus oli "herännyt" vasta isemurhaa edeltavina aikoina oli tilastoitu erikseen. Näitä oli noin kolmannes. Useilla tässäkin ryhmässä olleista oli kuitenkin aikaisempina vuosina ollut uskonnollista aktiviteettia mutta se oli hiipunut. Itsemurhan tehneistä 12%:lla (otos, 1397 henkilöä kokonaisuudessaan, kaikki 1987 vuonna itsemurhan tehneet) oli pidemi aikainen uskonnollinen tausta. Luku on merkittävä verrattuna väestöön keskimäärin. Yleisimpiä itsemurhat olivat vapaissa suunnissa, jehovan todistajien ja kirkon herätysliikkeiden piirissä, esim. lestadiolaisuudessa.
Vaikka tutkimus oli kirkon tekemä tuli se johtopäätökseen, että uskonnollisuudella ja itsemurhilla on yhteys, ero on liian suuri tilastovirheeksi.