Seuraavassa jotakin koottuja ajatuksia siitä, mille arvoille olen havainnut feminismin pohjautuvan, palstalta lukemieni juttujen perusteella.
0. tasa-arvo, joskin sen määrittely on ollut vaikeaa, mutta ainakin
- samasta työstä sama palkka
- naisten päästävä samoihin töihin kuin miehetkin, jota harrastettava institutionaalisin ja poliittisin erityistoimin (tosin sitten esim. miesten hakeutumista naisvaltaisille aloille ei niinkään toivota, paitsi joissakin kommenteissa?)
- naisia rohkaistava
- yleinen ajatus on, että tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu, vaan naiset ovat se "sorrettu" osapuoli - vastakkaisten mielipiteiden esittäminen tulkitaan sovinistiseksi.
0. tasa-arvo, joskin sen määrittely on ollut vaikeaa, mutta ainakin
- samasta työstä sama palkka
- naisten päästävä samoihin töihin kuin miehetkin, jota harrastettava institutionaalisin ja poliittisin erityistoimin (tosin sitten esim. miesten hakeutumista naisvaltaisille aloille ei niinkään toivota, paitsi joissakin kommenteissa?)
- naisia rohkaistava
- yleinen ajatus on, että tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu, vaan naiset ovat se "sorrettu" osapuoli - vastakkaisten mielipiteiden esittäminen tulkitaan sovinistiseksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kirjoittajan oma "tieteellinen filosofia"
Olen sanonut itseäni feministiksi, joten arvopohjaani pohtimaan...
0) Sama palkka samasta työstä. Helpotettava sekä naisten että miesten pääsyä ns. heille epätavallisille aloille. Itse katsoisin esim. miesten työllistymistä lastenhoitoaloille, kouluihin ja päiväkoteihin suopealla silmällä, sillä pojat tarvitsevat miehen mallia, etenkin yh-äitien määrän lisääntyessä.
Koska naiset ovat nähty, ehkäpä he myös itse näkevät olevansa passiivisia, naisia on rohkaistava! Toistaiseksi naistutkimus on ottanut huolekseen myös miesten asiat, joskin melko heppoisesti, miestutkimusta perustamaan siis kaikki te aktiiviset... Kunnioituksesta sen verran, että eräs mies sanoi jollakin lehden palstalla, että "naista kohdellaan juuri siten, kun hän antaa itseään kohdeltavan". Tehköön jokainen omat johtopäätkset.
1) Koen ehkäpä harmiksesi, että kirkko, Raamattu ja uskonto alistaa naista. Tästä hyvä esimerkki on juuri uutisoitu naispappien syrjimisen jatkuminen. Kuulun edellen kirkkoon (ehkäpä pyhäkoulu ja rippileiri ovat tehneet minusta tapauskovaisen...), mutta olen harkinnut eroavani juuri naisia syrjivien käytäntöjen vuoksi. Toistaiseksi kysymys kuitenkin on muutamista henkilöistä, nimim. kriittisesti kirkon toimia seuraava. ps. en kannatan kirkkohäitä ;)
2) Jokainen tehköön omat valinnat. Perään kuuluttaisin miehen vastuuta kodinhoidossa, oli naisen (tai mielellään pariskunnan yhteinen) päätös mikä tahansa. Haluisin myös korjata erään väitteen, jonka mukaan kaikki naiset hoidattavat lapsensa yhteiskunnan voimin. Näin tapahtuu noin 38% alle kouluikäisten lasten olessa kyseessä. Ja ei tule unohtaa, että myös miehillä on mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan pieniä lapsia!
3) Tuskin kovinkaan moni pitää aborttia ehkäisykeinona. Itse puollan abortin mahdollisuutta, vaikka siihen ei tule suhtautua kevein perustein. Itse ymmärrän täysin miesten "marinan" siitä, etteivät he voi vaikuttaa ko. asiaan. Jos nainen haluaa "vahingon" sattuessa pitää lapsen, niin miehestä tulee maksumies, vaikka hän ei olisi niin suunnitellutkaan.
Asiat eivät ole yksinkertaisia, joten niistä ei kannata sellaisia edes pyrkiä tekemään, oikeita valintoja on monia, samoin arvoja. Feministejä ei tule niputtaa yhteen!
...asiallisesta vastauksesta, kerrankin joku vastaa mua ihmetyttäviin asioihin - eikä sano, että mä kieroilen kysymyksilläni vain (eikä ehdota parempiakaan).
USein feministit viittaavat että eri mieltä ollaan, mutta silti on monenlaisia feministejä.
Olen tässä yrittänyt etsiä yhteisiä arvoja ja nimittäjiä jotka ovat jakamattomia - KAIKILLE feministeille. Pluralismin piiriin mahtuu sitten vaikkapa mun patriarkaalinen fundamentalisminikin... eikä sitä sitten kannat enää muiden kritisoida (näin kärjistettynä)
(Ellei sellaista yhteistä arvopohjaa tosiaan ole, niin sitten muakin voi sanoa feministiksi...) - se, ettei ole yhteistä arvopohjaa ei vielä riitä feminismin määritelmäksi - tai tasa-arvon käsitekin tulisi kyllä määritellä koskemaan jotain konkreettista (jota olen esim. kysymilläni alueilla hakenut).
Minua ei harmita, vaikka pidät kirkkoa naista alistavana - tai uskontoa. Jos jossain uskossa ei ole sisällä, niin siitä ajattelee ihan mitä tahansa - jos on niin on. Ihmisen uskoa ei käsittääkseni kovin hevillä toinen ihminen mielipiteillään muuta - enkä aiko minäkään yrittää suhteesi sellaista. Sitä ihmettelen, että moni ihminen on kevein perustein kirkon jäsen, uskomatta pätkääkään ko. laitoksen sanomaan (itse olen baptistisrk:n jäsen, ja rahoitamme itse "hauskanpitomme", niinsanotusti).
Mutta siis kiitos asiallisista kommenteista, jään odottamaan toisia, että voisin sitten taas "yleistää" - yritän pysytellä siinä, mitä ihmiset ovat sanoneet ilman että tuputan omia mielipiteitäni.
Mutta se yhteinen feminismin arvopohja siis ihan oikeasti, ilman ketunhäntiä, mua kiinnostaa.
Kuinkakohan moni suomalainen liittyisi tähän ihanaiseen valtionkirkkoomme, jos jäseneksiottamisen edellytyksenä olisi esim. 18 vuoden ikä? En minä ainakaan, mutta kun on kasteessa risti annettu kannettavaksi ei tule erottua, vaikka se joka vuosi tuleekin mieleen.
Ihan asiallista tekstiä muuten,mutta tuo kirkko homma särähti korvaan.Miksi kuulut kirkkoon,jos kerta et usko raamatun ohjeisiin?Eihän kirkolla ole muuta tehtävää,kuin auttaa taivaaseen.Itse en kyllä kuuluisi sekunttiakaan-palaa vain rahaa.
Siis eihän siihen hyviä syitä olekaan, mutta ehkäpä laiskuus (maistraattiin "pitkä" matka), kirkon hyväntekeväisyys (tosin mukana menevä lähetystyö on arveluttavaa) jne. Ja osaan raamatun "ohjeisiin" uskonkin, mutta niinhän se on, että kukin lukee kyseistä opusta kuten tahtoo. Rahaa opiskelevalta ihmiseltä tuskin paljon palaa, jos asiaa haluaa katsoa vain rahallisesta vinkkelistä :)
Mielestäni ainoastaan kohta 3 on mielenkiintoinen, koska 3:ssa ensimmäisessä kohdassa syyllistyt kärjistyksiin, minkä toki keskustelunherättämis- ja jäsentämismielessä sallin.
Mutta siis, vallan ja vastuun suhde abortissa on mielenkiintoinen, vaikkakin varmasti n kertaa käsitelty asia. Jos lähdetään liikkeelle siitä, että naisella on oikeus päättää kehostaan ja halutessaa tappaa syntymätön lapsensa, hänellä on myös valta olla sitä tekemättä. Tällöin vastuun tulisi myös olla hänen. Näin ei kuitenkaan perinteisessä mielessä ajatella. Miehellä ei ole valtaa, vaan vain vastuuta. Vastuu ehkäisystä, vastuu abortista, vastuu lapsen ylöspidosta.
Ongelma ratkeaa sillä, että naiselle asetetaan vastuu ehkäisystä. Jos miehellä ei ole valtaa päättää lapsen kohtalosta, hänellä ei tarvitse olla siitä vastuutakaan. Siis minun puolestani lakiin voi kirjata, että naisella on kaikissa olosuhteissa valta lapseensa, mutta miehellä ei ole vastuuta lapsesta, _ellei hän sitä tunnusta_.
Eikös tämä olisi hyväksyttävä ajatus? En kyllä missään muodossa voisi irrottaa valtaa ja vastuuta toisistaan.
(Kantani aborttiin siis on selkeästikin se, että hedelmöitys ei tee ihmistä.)
Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Jos esim. hedelmöityshetkellä pari on yhtä mieltä lapsen saamisesta ja raskauden edetessä mies päättääkin, ettei halua lasta? Voiko nainen esim. lakiteitse vaatia oikeuksiaan, jos hän pystyy todistamaan miehen halunneen lasta? Eli luotammeko miehen rehellisyyteen hänen päättässään tunnustamisesta?
No mutta. Valta lapsen kohtalostahan on edelleen naisella. Jos mies ei voi vaatia aborttia, ei kai hänellä voi olla lapsesta vastuutakaan? Eli jos lapsi on yhteisellä päätöksellä alkuun saatettu, nainen voi muuttaa mieltään ja tehdä abortin, mutta mies ei, hänen vastuunsa pysyy. Tsik tsik.
Mitä oikeuksia naisen pitäisi lakiteitse hakea? Hänhän tässä tilanteessa tekisi päätökset. Ja voidaanhan isyys tunnustaa jo ennen raskautta, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Tosin jos tämä vastuuongelma on parisuhteessa kovin tukevasti pinnalla, en kyllä suosittele sitä lasten hankkimista...
Siis: Koska miehellä ei ole mitään valtaa lapseensa, ei hänellä ole mitään vastuutakaan, ellei hän sitä erikseen tunnusta. Tällainen käytäntö on helppo implementoida, kyllähän avoparien isukit nykyäänkin käyvät tunnustamassa isyytensä, tosin vasta syntymän jälkeen.
Missä kohtaa kohdissa 0-2 uskot jonkun feministin ajattelevan eri tavoin, kuin olen "kärjistänyt"?
(Jos löytyy kaksi eri tavoin ajattelevaa feministiä, niin sitten sitä kohtaa ei voi laskea yhteiseksi arvopohjaksi, ja se on vain yksinkertaisesti hylättävä).
Abortista ja muustakin seksuaalisesta emansipaatiosta tosin uskon, että se on vähiten juuri feministeille ominainen asia - onpahan yleisesti nykysukupolvien hedonismia, jonka suhteen tulevilta sukupolvilta ei kysytä... (tämä ajatus oli jo CS Lewisin, tekniikan filosofian kurssilla kuultua, 40-luvulta).
Kun osaat kertoa, mikä ei tee ihmistä, osannet kertoa myös, mikä mielestäsi tekee ihmisen (jota siis ei enää saa tappaa), ja kuka ihminen saa mielestäsi asiasta päättää? (Tosin tämä nyt hämärtyy nykyisenä sotaisena maailmanaikana muutoinkin - esim. irakilaisia todennäköisesti saa länsimedioiden mukaan tappaa vähän enemmän kuin amerikkalaisia, ja silti sota on humaania. Toisaalta sivistyskansa amerikkalaiset ovat olleet abortinkin suhteen paljon vapaamielisempiä kuin esimerkiksi barbaariset irlantilaiset [jotka tosin ei ole hyökänneet viime aikoina minnekään]... semmosta).
Ihmisenä oleminen on vekkulia, varsinkin kun teknologia, media, ja sosiaalisesti konstruoidut määritelmät hämärtävät ja institutionalisoivat elämän merkitystä - eikä kukaan jaa mitään yhteistä arvopohjaa (paitsi sen, että "patriarkaalista fundamentalismia" on tuomittava mennen tullen, jos uskaltaa esim. kritisoida aborttia ;-)
Missä kärjistit? No, en tietysti tiedä kärjistitkö ollenkaan suhteessa todellisuuteen, mutta suhteessa minun käsityksiini feminismistä kylläkin. Tällä palstalla joillakin on taipumus käsitellä asioita jonkinlaisen worst-case-scenarion avulla. Mielestäni feministejä ei kuitenkaan pidä määritellä mahdollisten ääriryhmien mukaan, kuten ei esimerkiksi vasemmistolaisiakaan stalinistien arvomaailman pohjalta. Kärjistit siis siinä mielessä, että itse en ole esittämiäsi kannanottoja nähnyt tällä palstalla saatikka muuallakaan. En tosin tiedä, miten hyvin kuvani feminismistä vastaa todellisuutta.
Kohdassa 0: "tosin sitten esim. miesten hakeutumista naisvaltaisille aloille ei niinkään toivota..."
Mitä mahdat tarkoittaa tuolla "ei toivota"-kommentilla? Sitä, että miesten hakeutumista naisvaltaisille aloille ei pidetä tarpeellisena vai sitä, että se on ei-toivottavaa? Minä ymmärsin tekstisi tarkoittavan jälkimmäistä.
Kohdassa 1: "perinteiset uskonnot ovat sortaneet ja sortavat naisia, ja niistä on kanssasisaret valistuksen keinoin "emansipoitava""
En ole huomannut, että tämä valistus erityisesti liittyisi feminismiin. Uskontojen valtarakenteiden kritiikki liittyy mielestäni laajemmin monien eri tahojen näkemyksiin, joita yhdistää jonkilainen sivistys ja jossain määrin epäitsekäs käytös. Käsittääkseni hengelliset kokemukset ovat jopa feministeille sen verran pyhiä, että toisten ihmisten vakaumukseen puuttumista pidetään aika tahdittomana toimintana. Kirkon kritisointi on sitten eri asia.
Kohdassa 3: "Sinikka Mönkäre takavuosina, joka totesi, että se on epänormaalia"
Miten Mönkäre liittyy asiaan? Ketä kiinnostaa, mitä hän sanoo? Palstaa lukevat feministit tuskin tunnustavat Mönkärettä erityiseksi auktoriteetiksi feministisen arvopohjan rakentamisessa.
Mikä tekee ihmisen? Kuten sanoin, ei ainakaan hedelmöitys. Sikiö on ihminen siitä hetkestä alkaen, kun hän pystyy selviämään hengissä kohdun ulkopuolella. Lääketiede siirtää tätä rajaa toki, mutta väliäkös sillä. Piirrän rajan tähän, koska siihen saakka sikiö on olennaisesti osa kantajaansa (eli äitiä), ja siksi äidillä on oikeus päättää sen kohtalosta.
miesten toivottavuudesta: tendenssini sanoa ei NIIN toivota tuli siitä, että useammin korostetaan naisen johtopaikoille pääsyn ratkaisevuutta tasa-arvossa kuin miesten siirtymistä perushoitajiksi. Sitä tarkoitin.
Hassua kirkko-kritiikissä on mielestäni juuri se, että ei-uskovat feministit ovat valittelemassa sitä, että naiset ei pääse papeiksi... eli usein otetaan kantaa siihen, miten hengellisen organisaation organisoinnin tulisi tapahtua, vaikka ei usko itse asiaan. Kristittyjen naisten mielipiteet tässä ovat mielestäni painoarvoltaan jämerämpiä. Hyvä, jos feministitkin kannattavat uskon ja uskonnonvapautta - tosin esim. Ruotsissa naisministeri vaati, että helluntaiseurakuntien tulisi vihkiä homopareja... tuoden yhteiskunnan arvoja tietyn uskonnollisen yhteisön piiriin sieltä ulkopuolelta - en tosin tiedä onko tuo naisministeri feministi.
Kommenttisi minun ja Mönkäreen kommenttien suhteesta on asiallinen.Yritän lopettaa viittaamisen Mönkäreeseen tästedes - hän ehkä silloin sos. & terveysministerinä ollessaan edusti minulle jotenkin "virallista naisnäkökulmaa valtionhallinnossa", joka olisi ollut vähän yleisempikin mielipide. Kiitos asiallisesta huomautuksesta.
Ihmisen määritelmästä olemme sitten eri mieltä. Minulle ihminen on kuolematon sielu, joka "kudotaan kokoon" jo kohdussa (Raamatun sanojen mukaan) - ja kyseessä on tuon sielun ruumillisen olomuodon tappaminen. Jos sinä et usko samoin, niin silloin sikiön tappaminen ei ole sen kummempi kuin kissanpennun tappaminen asiana (joskin mielestäni myös kissanpentujen tappamista pitää välttää, jos mahdollista). Eli uskon ymmärtäväni ajatteluasi - koska itse ajattelin tuolla tavalla esim. kaksikymppisenä.
Tosin vieläkään et sanonut sitä, mistä "ihminen alkaa" - olet vain sanonut mitä ihminen ei ole. SE auttaa yhtä paljon kuin esim. sanoa, että minä en ole kasvissyöjä (pelkästään). Sehän se minuakin siinä mietityttää, koska ihmiset abortoivat sikiöitä ilman että tietävät ovatko ne "ihmisiä" tai "ihmisen arvoisia" vai eivät.
Se, mikä laki on vallalla aiheeseen, syntyy varmaan sitten siitä, mikä arvopohja on enemmistöllä ihmisiä tehdä päätöksiä asioista. (Jos nyt valtaosa ihmisistä osaa ennalta noita asioita ajatella - "kansan syvissä riveissä", tiedä häntä - demokratiassahan uskomme, että kansa tietää).
... kohdun ulkopuolella pärjätä ilman lääkintäteknologian apua?
Kuten sanoin, lääketiede vähän liikuttelee sitä rajaa. Siis minun mielestäni ei tarvitse pärjätä ilman lääkäriapua. Ihminen on ihminen siinä vaiheessa, kun hän selviää ilman napanuoraa. Määritelmää voisi tarkentaa esimerkiksi niin, että raja vedetään siihen kehitysvaiheeseen, josta voi kehittyä kohdun ulkopuolella "normaaliksi", eli vakavia kehitysvammoja ei keskenmenon takia tule. Nykyään keskoset kyllä toipuvat melko hyvin, jos vain pysyvät hengissä, joten ehkä tuo ei tällä hetkellä ole tarpeellista, mutta tulevaisuudessa kyllä, jos hengissäpitäminen entisestään kehittyy.
Totta puhuen en ole miettinyt tätä määritelmää sen pidemmälle, vetäisin vain hatusta jotain, kun kysyttiin. Biologisesti tämä määritelmä on hieman ongelmallinen, jos ajatellaan esimerkiksi symbiooseja, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole tässä oleellista.
" Hassua kirkko-kritiikissä on mielestäni juuri se, että ei-uskovat feministit ovat valittelemassa sitä, että naiset ei pääse papeiksi"
Niin kauan kuin kirkkoa tuetaan yhteisöverosta, jokaisella kansalaisella pitäisi olla oikeus vaikuttaa kirkon toimintaan. Näinhän tapahtuu nykyään sikäli, että kirkkoa pidetään (lähes) normaalina työnantajana. Eli mielestäni ei ole mitään hassua siinä, että ei-uskovat ottavat kantaa valtiokirkon tasa-arvokysymyksiin, sillä onhan heillä oikeus valvoa sitä, miten yhteisiä verovaroja käytetään. Toki sitten, kun kirkko erotetaan valtiosta, pätevät edelleen samat tasa-arvosäännökset kuin muihinkin yksityisen sektorin työnantajiin. Myönnän, että on erikoista, jos jonkun uskonnollisen liikkeen ulkopuolinen ryhmä haluaa muuttaa ryhmän vakaumusta. Toisaalta taas; ei meidän tarvitse sietää mitä tahansa uskonnon nimissä. En ota kantaa siihen, onko sukupuolinen syrjintä sellainen asia, joka pitää vakaumuksen perusteella hyväksyä. Ymmärrät varmasti pointin.
Ihminen ei mielestäni "ala" oikein mistään, vaan olen aika tavalla samaa mieltä kuin sinä. Ihminen kehittyy ihmiseksi pikkuhiljaa, eikä voida tietää hetkeä, jolla solupallo tulee ihmiseksi. (Tosin en usko sieluun, kuten sinä.) Tämä rajanveto on vain määritelmä, ja vieläpä mielivaltainen sellainen. Omassa määritelmässäni katsoin, että lapsi on osa äitiään siihen saakka, kun hän tulee toimeen ilman napanuoraa. Toisaalta ajatus tuonikäisen sikiön abortoinnista saa ainakin minut voimaan pahoin, mutta ihmiskäsitykseni nyt kuitenkin on tällainen.
Mielestäni ihmisen tappaminen ei muuten pohjimmiltaan poikkea mitenkään kissan tappamisesta. Kysymys on vain siitä, että on yhdessä sovittu edellisen olevan pahempi asia. Tämä ei toki muuta sitä, että omatuntoni sanoo toisin.
"uskonnottomuus" - haloo, väitätkö ateismia naisten keksinnäksi? Luulisin päinvastoin, se oli ajattelevien miesten aate, naisten tunteellisempina ja avuttomampina tiukemmin riippuessa kirkon helmoissa (tarjosihan se jotain vaihtelua ja sisältöä elämän tylsyyteen). Koulutus- ja sivistystason yleisen kehityksen myötä myös naiset ovat saaneet tilaisuuden käyttää aivojaan ja valita eri uskontokuntien tai ateismin välillä.
"naisyksilön valinnan vapaus "toteuttaa itseään""
- mitäs pahaa siinä on? Ei käsittääkseni ole kielletty miesyksilöltäkään.
"kun nainen päättää kantaa vastuunsa" = luetaan; nainen päättää kantaa sikiönsä, sitähän tämä maailmankuvassasi tarkoittaa. Vastuuhan on aivan toinen asia, ei niillä kahdella ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Olen vastuuntuntoinen, siis olen raskaana :) Vaiko päinvastoin... Tämän hetken tieteellisen tilanteen valossa voinen päätellä, ettet ole vastuuntuntoinen koska tuskin olet raskaana....
...ei ollut tarkoitus tuomita jotain asiaa sinänsä pahaksi tai hyväksi (vaikka mulla aina omat arvot luuraa jossain).
Ajatuksena oli ennemminkin tiedustella, mikä asia feminismissä on EHDOTON arvopohja, jolta ko. aate ponnistaa. Jos sellaista ei ole, vaan yleensä sanotaan että pluralismi, kaikkea voi suvaita, niin sitten minäkin olen feministi (näin kärjistetysti).
Tuossa yllä tuli ainakin yksi ihan vastauskin (sen sijaan, että näihin mun kysymyksenasetteluihin puututaan toteamalla mut kalkkis-patriarkaalis-fundamentalistiksi, ilman sitten ehdottamatta parempia kysymyksiä tilalle). Mielellään ottaisin myös kommentteja siihen, onko jotain muita noiden alueiden ulkopuolella, joka ehdottomasti kuuluu feminismin arvopohjaan.
Mutta kyllä mua moni muukin nainen sinänsä ihmettelee ihmisenä kuin sinä - siinä nyt ei mitään uutta... ;-) Tuo vastuuntuntoisuus ja raskaana oleminen on mun mielestä niin, että vastuuntuntoinen ihminen ei hankkiudu "vahingossa" raskaaksi - vaan jos sellaista toimintaa, joka raskauteen johtaa harrastaa (näin leikkisästi sanottuna "köyrimistä" siis), niin sitten pitäisi olla valmiina kantamaan vastuunsa, ellei ole huolehtinut 100% ehkäisystä. Sekä miehen, että naisen. Viattoman sikiön tappaminen sitten oman vastuuntunnottoman hurvittelunsa seurauksena on mielestäni barbaarista. (Mutta kyselyssäni nyt ei ollut kyse tästä, vaan siitä, ovatko esim. kaikki feministit tuosta aborttiasiasta vakaasti ja jakamattomasti samaa mieltä, että hyvä asiahan se on ...)
vastata, ei aavistustakaan feminismin arvopohjasta :) Enkä suoraan sanoen ole kokenut tämän puutteen mitenkään häiritsevän elämäni rauhaisaa kulkua. Käyn tällä palstalla päivittäin huvittelemassa, enkä juuri jaksa paneutua eräisiin kilometri-tankkauksiin tahi todella tosissaan esitettyihin pohdiskeluihin. (Hah, nyt joku ottaa taas esiin "kaikki naiset ovat analfabeetikkoja"-väitteen.) Napsin vain hassunkurisimmat tai kiintoisimmat väitteet tahi lausahdukset. Tämmöinen piristää mukavasti työpäivää.
No, pikkuisen vakavaakin asiaa; 100% ehkäisyä ei ole olemassa. Jopa sterilisaation pettämisen mahdollisuus on promillen luokkaa. Ainoa 100% tapa on se vanhanaikainen, polvet yhdessä. Joskin uskonvakaumukseesi viitaten sekään ei aina ole toiminut :)
Niin, mullahan ei ole seksi (tai edes ehkäisykielteistä) asennetta.
Se, mikä minua "ahistaa" nykyaikana on:
1. kun "polvia ei pidetä yhdessä", niin se ei ole paha, vaan se, ettei olla tutustuttu toiseen ihmiseen niin, että oltaisi valmiita vastaamaan myös "lipsahduksista" (ilman, että - minun määritelmälläni - ihmisen alkiota tarvitsisi tappaa sitten jälkeenpäin)
Eli, en kannata tilapäisten seksisuhteiden harrastamisen priorisointia, mikäli ne aiheuttavat ihmisalkioiden tappamisia.
Kysymys on siis siitä, mitä priorisoidaan ja pidetään ideaalina. Nykyisin ideaalina on ihmisen hedonismi ennen ihmisalkion elämänalun lopettamista.
2. Tuommoiseen priorisointiin uskovat tosin muutkin kuin kaltaiseni "fundamentalistit" - vaikka se ei olekaan muodikasta. Joskin se joskus hämärtää asioita, kun ihmiset puhuvat abortista jotenkin "välttämättömänä" asiana, kun kyse useimmissa tapauksissa on ihmisen nautinnonhimon ja vastuuntunnottomuuden yhdistelmästä.
Tiedän, että abortteja on tapahtunut jo raamatun aikoihin (esim. Baalin palvontaan liittyi lapsien ja myös keskosten "uhraamista"). Eikä ne poistu - mutta se, mitä ideaaleja yhteiskunta jäsenilleen viestii, esim "vapaan abortin tuomitsematta jättäminen", vaikuttaa kyllä yhteiskunnan jäsenten käytökseen.
"vapaata" seksiä harvoin on olemassa, joka ei jättäisi ihmiseen mitään jälkiä - jos ihmissuhde esim. menee karille tai hässii siellä tai täällä. Mun ei tarvitse ihmisiä tuomita siitä (ennen uskoon tuloani kerkisin rikkoa itseäni ns. "vapaissa" suhteissa itsekin, ikävä kyllä) - mutta tuo ihmissikiöiden tappamisen hyväksyminen silmää räpäyttämättä ei mene mun maailmankuvassa lävitse.
Tuo ilmaisuni 100% tarkoitti sitä, että ihmisten tulisi olla seksisuhteisiin ryhtyessään (siis ideaalina) valmiita kantamaan seuraukset ja miettimään asioita - mikä nyt ei käytännössä toimi, koska ihmisillä ei ole esim. arvoja asiaan. Jos abortti on vapaa, niin sitä voi siten sitten aina käyttää viimeisenä "ehkäisykeinona" de facto, kun "lipsahtaa".
Se, miksi jaksan näitä jankata, on se, että olen saanut kokea tuollaisen maailmankuvan onttouden omalla kohdallani (olin tuota mieltä vielä kaksikymppisenä siis), ja tiedotan täten, että toisinkin VOI ajatella - jos sattuu vaikka joskus olemaan mielessä epäilys abortin järkevyydestä... eikä tarvitse aina ajatella samoin kuin valtavirta tekee (edes "uudenaikaisista" asioista).
Loppu on sitten politiikkaa - demokratioissa enemmistö päättää, mikä on lain edessä hyväksyttyä. Ihmisillä on ja tulee ollakin edelleen mielipiteenvapaus myös yksilötasolla. ITse en siis mene häiriköimään aborttiklinikoille, kuten en mene ihmiskilveksi irakin sotaankaan - uskon, että ihminen saa ansionsa mukaan keskimäärin - uskon, että ns. "lopullinen ratkaisu" tulee ihan muualta kuin minun taholtani. Eikä minun asiani ole pistää Jumalan tuomioita täytäntöön, vaan elää ihmisiksi täällä.
Mun oma uskonvakaumukseni on sitten vähän monimutkaisempi asia - se tuntuu iän myötä kehittyvän - yhä vähemmän asioita löytyy, joissa olen absoluuttisesti oikeassa. Mielipiteitäni en häpeä, ja kun saan todeta olleeni väärässä, korjaan mielipidettäni. Tällä hetkellä olen tätä mieltä, ja aika fakiiri pitää olla, joka päälinjoista mun mielipiteet muuttaa.
tarkoitin siis kristinuskon alkupamausta - tarinan mukaan Maria piti "polvet yhdessä", mutta ei auttanut sekään sillä kertaa. Ei ollut mitenkään tarkoitus vinoilla.
Olen muuten havainnut hyvän maitosuklaan kevyesti peittoavan seksin. Masua kohottava vaikutuskin on samantapainen :)) Joskus ennen minäkin luulin seksin kuuluvan asiaan. En enää, mutta ei suinkaan mistään moraali- tms. jutuista johtuen, minusta vain on rasittavaa tälläytyä, raahautua jonnekin tupakansavuun jahtaamaan. Valikoima useimmiten ei ole hääppöistä, ja jos nyt käteen jotain tarttuukin, niin mitäs sitten. Kotiini en vie, keskivertoroomeon kotiin ei voi mennä kun romanttista ilmapiiriä latistaa muija ja kolme lasta...
Tilapäiset seksisuhteet eivät kai aiheuta ihmisalkioiden tappamista sen kummemmin kuin pitkäaikaisetkaan. Minulle on ainakin selvä, etten enää hanki lasta, päätöstäni ei muuttaisi vakituinen suhdekaan. Siis, suklaata. Oletko muuten kokeillut fazerin sinistä punaviinin kanssa - suosittelen lauantai-illan orgioiksi :)
punkku menee sekä rouvalla että mulla (josta tosin seurakuntani tuomitsee minut turhan liberaaliksi... kai?)
Suklaasta rouva saa migreeniä - ei nauti. Minä en nauti ainakaan punkun kanssa.
Orgioista en puhu tämän enempää.
Tuo polvet yhdessä viittaus meni aiemmin yksinkertaisen miehen aivokapasiteetin yli - nyt osasin vasta yhdistää - kiitos selvennyksestä.