Minua on oudoksuttanut se, että useimmat ihmiset eivät tunnu edes käsittävän, miten kauhea paikka helvetti voi olla. Osaatko esimerkiksi kuvitella itsesi seuraavissa tilanteissa:
* Vietät ikuisuuden kapeassa kuilussa, jossa liekit polttavat sinua jatkuvasti. Koitat kiivetä kuilua ylös, mutta kuilun päässä olevat kalterit estävät pois pääsyn. Kuumuus on ylhäällä hieman siedettävämpi, mutta kun voimasi loppuvat, tiput jälleen alas ja matkalla kivet raapivat ihosi rikki. Tiedät, että kukaan ei koskaan ole tulossa auttamaan sinua - et tule edes näkemään koskaan ketään.
* Jalkasi on väkisin väännetty niskasi taakse ja kätesi luut on rikottu ja sidottu osoittamaan suoraan taaksesi (tämä asentohan ei tavallisesti ole mahdollinen). Vietät ikuisuuden ahtaassa tilassa, jossa et pääse muuttamaan asentoasi. Samassa tilassa on myös esimerkiksi myrkkyhämähäkkejä tai -käärmeitä, etkä voi tehdä niille yhtään mitään. Koet ahtaan paikan kammoa, mutta tiedät, ettet koskaan pääse pois.
* Seisot ahtaassa tilassa, jonka jokaista seinää vierustavat erittäin terävät piikit, joissa on jotain kipua pahentavaa ainetta. Jos liikahdat vähänkin paikallasi, piikit lävistävät ihosi ja koet sietämätöntä tuskaa. Kaiken lisäksi tilassa on sietämättömän kuuma - hikoilet jatkuvasti, muttet voi edes pyyhkiä hikeäsi. Joudut seisomaan ikuisuuden tässä samassa asennossa piikkejä vältellen.
Luettelepa mielessäsi itsellesi niin monta tuskaista, inhottavaa ja kauheaa tilannetta kuin ikinä keksit. Sen jälkeen yhdistä niistä niin monta samaan tilanteeseen, ja yritä vielä keksiä kauhein tilanne, minkä mielikuvituksesi vain pystyy tuottamaan. Joko sait mieleesi tällaisen tilanteen? Mietipä, jos kuvittelemasi tilanne on vain pieni aavistus siitä, mitä helvetti ehkä on.
Helvetissä ei tunneta käsitteitä ilo, onnellisuus, lohtu, turvallisuus, hyvä omatunto tai hyvä olo. Jos kerran Jumala on kaikkivaltias, jos hän on luonut ihmisen ja tietää täsmälleen, miten ihminen toimii, niin miten suuresti luulet hänen pystyvän saamaan ihmisen tuntemaan tuskaa? Minun mielestäni enemmän, kuin pystymme edes aavistamaan.
Kuvittelepa sitten viettävästi helvetissä vaikkapa tuhat vuotta. Pystytkö kuvittelemaan sen? Se on kymmenen kertaa pidempi aika, kuin mitä useimmat meistä edes koskaan elävät. Jo sekin tuntuu varmaan ikuisuudelta, mutta edessäsi on vielä ääretön määrä saman mittaisia jaksoja. Miljoona vuottakin on todella pitkä aika, mutta se on vain alkusoittoa. Tuska ei lopu koskaan.
Jotkut tietenkin huomauttavat tässä vaiheessa, ettei Jumala kiduta ihmisiä aktiivisesti, vaan ihmiset saavat itse itsensä kärsimään helvetissä, tai vaihtoehtoisesti pelkkä Jumalan poissaolo saa heidät kärsimään. Luepa kuitenkin uudelleen tämän esseen ensimmäinen lainaus Raamatusta. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa (Ilm. 14:10-11 - UK, VK - Uusi ikkuna: UK, VK). Kidutti Jumala aktiivisesti tai ei, hän on silti viime kädessä vastuussa siitä, että ihminen ilmeisesti kärsii helvetissä suunnattomasti.
Kun ihminen viettänyt helvetissä miljoona miljoonaa miljoonaa (10 ^ 18, triljoona) vuotta, hän on viettänyt helvetissä vuoden lähes jokaista elämänsä nanosekuntia (sekunnin miljardisosaa) kohden. Nähdäkseni kukaan ei voi ehtiä tehdä elämänsä aikana triljoonaa syntiä, joten eikö tätä rangaistusta voi hyvällä syylläp pitää kohtuuttomana? Mielestäni rangaistus on täysin suhteeton: ääretön kidutus äärellisestä määrästä tekoja. Tämä ei mielestäni sovi lainkaan yhteen sen väitteen kanssa, että Jumala rakastaa ihmistä.
Miten rakastava Jumala voi rangaista ketään tällä tavalla? En tunne yhtään maallista isää, joka todella rakastaisi lapsiaan ja kiduttaisi heitä ikuisesti joidenkin sääntöjen rikkomisten takia.
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. ––
* Vietät ikuisuuden kapeassa kuilussa, jossa liekit polttavat sinua jatkuvasti. Koitat kiivetä kuilua ylös, mutta kuilun päässä olevat kalterit estävät pois pääsyn. Kuumuus on ylhäällä hieman siedettävämpi, mutta kun voimasi loppuvat, tiput jälleen alas ja matkalla kivet raapivat ihosi rikki. Tiedät, että kukaan ei koskaan ole tulossa auttamaan sinua - et tule edes näkemään koskaan ketään.
* Jalkasi on väkisin väännetty niskasi taakse ja kätesi luut on rikottu ja sidottu osoittamaan suoraan taaksesi (tämä asentohan ei tavallisesti ole mahdollinen). Vietät ikuisuuden ahtaassa tilassa, jossa et pääse muuttamaan asentoasi. Samassa tilassa on myös esimerkiksi myrkkyhämähäkkejä tai -käärmeitä, etkä voi tehdä niille yhtään mitään. Koet ahtaan paikan kammoa, mutta tiedät, ettet koskaan pääse pois.
* Seisot ahtaassa tilassa, jonka jokaista seinää vierustavat erittäin terävät piikit, joissa on jotain kipua pahentavaa ainetta. Jos liikahdat vähänkin paikallasi, piikit lävistävät ihosi ja koet sietämätöntä tuskaa. Kaiken lisäksi tilassa on sietämättömän kuuma - hikoilet jatkuvasti, muttet voi edes pyyhkiä hikeäsi. Joudut seisomaan ikuisuuden tässä samassa asennossa piikkejä vältellen.
Luettelepa mielessäsi itsellesi niin monta tuskaista, inhottavaa ja kauheaa tilannetta kuin ikinä keksit. Sen jälkeen yhdistä niistä niin monta samaan tilanteeseen, ja yritä vielä keksiä kauhein tilanne, minkä mielikuvituksesi vain pystyy tuottamaan. Joko sait mieleesi tällaisen tilanteen? Mietipä, jos kuvittelemasi tilanne on vain pieni aavistus siitä, mitä helvetti ehkä on.
Helvetissä ei tunneta käsitteitä ilo, onnellisuus, lohtu, turvallisuus, hyvä omatunto tai hyvä olo. Jos kerran Jumala on kaikkivaltias, jos hän on luonut ihmisen ja tietää täsmälleen, miten ihminen toimii, niin miten suuresti luulet hänen pystyvän saamaan ihmisen tuntemaan tuskaa? Minun mielestäni enemmän, kuin pystymme edes aavistamaan.
Kuvittelepa sitten viettävästi helvetissä vaikkapa tuhat vuotta. Pystytkö kuvittelemaan sen? Se on kymmenen kertaa pidempi aika, kuin mitä useimmat meistä edes koskaan elävät. Jo sekin tuntuu varmaan ikuisuudelta, mutta edessäsi on vielä ääretön määrä saman mittaisia jaksoja. Miljoona vuottakin on todella pitkä aika, mutta se on vain alkusoittoa. Tuska ei lopu koskaan.
Jotkut tietenkin huomauttavat tässä vaiheessa, ettei Jumala kiduta ihmisiä aktiivisesti, vaan ihmiset saavat itse itsensä kärsimään helvetissä, tai vaihtoehtoisesti pelkkä Jumalan poissaolo saa heidät kärsimään. Luepa kuitenkin uudelleen tämän esseen ensimmäinen lainaus Raamatusta. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa (Ilm. 14:10-11 - UK, VK - Uusi ikkuna: UK, VK). Kidutti Jumala aktiivisesti tai ei, hän on silti viime kädessä vastuussa siitä, että ihminen ilmeisesti kärsii helvetissä suunnattomasti.
Kun ihminen viettänyt helvetissä miljoona miljoonaa miljoonaa (10 ^ 18, triljoona) vuotta, hän on viettänyt helvetissä vuoden lähes jokaista elämänsä nanosekuntia (sekunnin miljardisosaa) kohden. Nähdäkseni kukaan ei voi ehtiä tehdä elämänsä aikana triljoonaa syntiä, joten eikö tätä rangaistusta voi hyvällä syylläp pitää kohtuuttomana? Mielestäni rangaistus on täysin suhteeton: ääretön kidutus äärellisestä määrästä tekoja. Tämä ei mielestäni sovi lainkaan yhteen sen väitteen kanssa, että Jumala rakastaa ihmistä.
Miten rakastava Jumala voi rangaista ketään tällä tavalla? En tunne yhtään maallista isää, joka todella rakastaisi lapsiaan ja kiduttaisi heitä ikuisesti joidenkin sääntöjen rikkomisten takia.
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. ––
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen jo kerran päässyt kurkistamaan kuolemanverhon tuolle puolen, ja tiedän, ettei se paikka ole minua varten.
Kuvaat oikein hyvin ns. tyypin III negatiivisen kuolemakokemuksen. Valitettavasti vastoin sinun oppiasi tiedän, että sieltä kyllä pääsee pois. Täytyy vain tietää että miten.
Tyypin III negatiivisia on kaikista kuolemakokemuksista noin 4% eli ne ovat hyvin harvinaisia. Kaikenkaikkiaan negatiisia kokemuksia on vain 16% kaikista, ja niistä suurin osa on tyyppiä I eli periaatteessa samanlaisia kuin positiiviset, mutta se kaikki koetaan pelottavana tai ahdistavana.
Tiedän myös oikein hyvin, mistä tyypin III negatiivisessa kuolemakokemuksessa on kyse. Tosin kristityt eivät pidä siitä selityksestä.
Kyllä voin kuvitella itseni mainitsemissa tilantessasi:
1. mitä merkitystä tällä mainitsemallasi kivulla on? Jos minulla ei konkreettisesti ole ruumista (kun nyt olen kuollut) tai se jotenkin regeneroituu näiltä kuvailemiltasi vammoilta niin keskittyisin vaikka meditoimiseen ja henkiseen kasvuun. Kai siihen kipuunkin muutamassa vuodessa tottuu :)
2. No ainakin tässä tilanteessa minulla on seuraa ja veikkaan että käärmeet ja hämähäkitkin kyllästyvät puremaan minua jossain vaiheessa. Luonnollisesti ne tuskin hyökkäävät järjettöminä ihmisen kimppuu jos hän on paikallaan. Ei eläimiä muutenkaan tulisi demonisoida, vaikka itse jostain elikkotyypistä ei pitäisikkään. Ahtaanpaikan kammokin poistunee jo muutamassa viikossa siedätyshoitona.
3. Entä jos syöksyn seinän piikkeihin niiden lävistäen minut. Jalat ainakin saavat lepoa ja olisiko tällä aineella vaikka jotain hallusatiivisia vaikutuksia?
Olisin helvetissä varmaan yksi sen marttyyreistä taistelemassa Jumalan pahuutta vastaan, kun hän olisi jonkun virheen takia tuominnut minut iäksi. Ei kuullosta hyvälle tai anteeksiantavalle Jumalalle. Inhimillisyys on varmaan vieras käsite hänelle jos hän vaikka jonkun tuomitsee tällaiseen paikkaan.
Niin helvettiinhän minä sitten varmaan joudun kun juuri tänään erosin kirkosta. Hehkutin sitä jo kirkosta eroamis linjalla :)
siniset pillerit, minkä värisiä sulla...