ei ole yhtään mitään, ei niin kerrassaan
mitään. Tämän tosiasian tajuaminen vaatii
kypsyttelyä ja henkilökohtaista rohkeutta,
heikot, pelkurit ja jotkut ei niin kovin älykkäät
ihmiset ovat toki kehitelleet kaikenlaisia satuja
ja tarinoita itsensä pettämiseksi, se heille
ressuille suotakoon.
Ei kadotusta, ei harpunrämpytystä siivet selässä.
Ikuinen ei mitään.
Vaikka eipä se enää sitten enää taida harmittaa.
mitään. Tämän tosiasian tajuaminen vaatii
kypsyttelyä ja henkilökohtaista rohkeutta,
heikot, pelkurit ja jotkut ei niin kovin älykkäät
ihmiset ovat toki kehitelleet kaikenlaisia satuja
ja tarinoita itsensä pettämiseksi, se heille
ressuille suotakoon.
Ei kadotusta, ei harpunrämpytystä siivet selässä.
Ikuinen ei mitään.
Vaikka eipä se enää sitten enää taida harmittaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nyt alkoi pelottamaan aivan kauheasti, tässä kuolleelle kirjoittelen!
Sillä sinunhan on pakko olla jo poistunut paremmille metsästysmaille eli kuollut olet, et muuten tietäisi noi varmasti ettei ole mitään kuoleman jälkeen. Tämä on aika ristiriitaista kun kuollut kuitenkin kirjoittelee,, siispä jotakin kuitenkin on nähtävästi kuoleman jälkeen.
Menen nyt mietiskelemään tätä tosiasioiden tajuamisen hetkeäni, saatanpa jopa meditoidakin hiukan. Heips´
Onko se millaista se "ei mitään"?
Millaista on "ei mikään" -viini, "ei mikään" -laulu, "ei mikään" -nainen?
Kun siellä ei ole "ei mitäätäkään", niin siellähän on siis kaikkea. Ihana paikka.
Tämä "ei mitään" ylittää inhimillisen käsityskyvyn. Ihminen on tottunut, että aina on jotakin suhteessa johonkin. Ihminen on sopiva keksintö banaanien poimimiseen, mutta "ei mitään" on ihmiselle outo paikka.
Voin kertoa että se kuoleman jälkeinen "ei mitään" -tila on taso, jolla voit luoda itsellesi aivan mitä haluat ajatuksesi voimalla.
Siksi siitä on kaikilla erilainen käsitys. Eli joka uskoo, että siellä on helvetti, niin hänhän luo sen omalla ajatuksellaan ja näin hänen teoriansa pitää paikkansa.
Tämän vuoksi ns. uskovaiset pääsevät taivaaseen, sillä he luovat sen.
Yksinkertaista.
Olet oikeassa, kuoleman jälkeen todennäköisimmin ei tapahdu yhtään mitään. Ainakin se on huomattavasti uskottavampaa kuin esim. taivas. Se on ihmisistä varmasti pelottavaa, sen vuoksi uskontojen oppeihin on niin helppo uskoa.
Tulipa mieleeni vielä yksi asia:
Luulen, että ihmiset eivät pysty ymmärtämään sellaista tilannetta, että heidän ns. "sieluaan" tai ajatuksia ei olisi enää olemassa. Mutta heitänpä tässä nyt seuraavan kysymyksen: kuinka moni teistä muistaa ajatuksensa esimerkiksi 1800-luvulta. Tai lähempänä syntymäänsä. En usko että kukaan. Tämä johtuu siitä, että niitä ei ollut olemassa. Miksi ne sitten olisivat kuoleman jälkeen, kun aivoja, "sielun" sijaintipaikkaa ei enää ole?
se kuoleman jälkeinen olo. Täsmälleen samanlaiselta
kuin ne miljardit vuodet ennen syntymääni, eli
ei paljon miltään. Eli ei kannata mokomasta huolta
kantaa!
Ehkä sadan tai parinsadan vuoden päästä lääketiede ja tekniikka on sillä tasolla, että aivojen koko sisältö, synapsit, hermoradat ja muistijäljet voidaan skannata talteen ja siirtää johonkin virtuaalitilaan jossa "elämä" sitten jatkuu kunnes töpseli vedetään irti.
Vaikka kyllä tämä nykyinen 70-80 vuotta on ihan
sopiva annos elämää, eihän sitä enempää viitsisi
katsella, voisi alkaa 500-vuotiaana jo homma
kyllästyttämään. Kaikki hyvät kirjat luettu,
kaikki leffat nähty, kaikki vitsit naurettu ja
kaikki lomakohteet käyty.
Paitsi ulkoavaruuden valloitus olisi toki
mukava kokea, kvasaarit, neutronitähdet ja
mustat aukot kinnostaisi tsekata lähempää -
siihen ei valitettavasti taida aika riittää,
harmi.
Niin ja taitaa se jehovalaisten maailmanloppukin
ehtiä väliin!
Sielu on syntynyt aivoissa. Siihen se miljardien vuosien evoluution on tarvittu.
Sielu sijaitsee aivoissa vain sen ajan kun ne ovat toimintakykyisiä. Kun sielu on rakentunut, ei aivoja periaatteessa enää tarvita. Sielu kiinnittyy Jumalaan jos haluaa. Sitä on Rakkaus. Kun aivot sano poks, sielu sitten onkin vapaasti kiinnittyneenä Jumalan sieluun, tai hortoilee vapaana ikuisesti laajenevan universumin harvenevassa kylmyydessä.
Onko tuo sitten Jumalan julmuutta vai ihmisen ylpeyttä? Minulle kelpaisi se sammuminenkin. Samapa tuo, ei kukaan meistä voi noihin asioihin vaikuttaa.
Aivoihin tarttuva muistijälki on toki mätänevä fyysisessä kuolemassa. Tahto on kuitenkin se komponentti mikä määrää tulevaisuutta.
Tahto, teko eli kamma ei ole ainoastaan fyysisen kehon sisässä vaikuttava entiteetti. Tahto syntyy mielentilasta, ajatuksiin ja aisteihin takertuessa. Ihminen siis kokee hetkittäisen olemisen, minä-illuusion kuudessa aistiportissa tapahtuvassa tunnetilassa. Jo koettuja aistimuksia tämä mieli tahtoo lisää nauttiakseen hyvästä olosta tai välttääkseen kärsimystä.
Tämä on miten luonto toimii, ihminen ei ole erossa luonnosta. Ainoastaan "minä" niin kuvittelee olevan. Tämä "itse", "minä", "sielu" tai miksi sitä haluaakin kutsua jatkuu muodossa tai toisessa kuoleman jälkeen - karman lain mukaisesti.
With Metta,
(m)
..kun et ole. Uskon että taivas ja helvetti ovat olemassa Raamatun ilmoituksen mukaan. Taivas on Jumalan läheisyyttä ja helvetti ikuinen ero hänestä ja samalla kaikesta hyvästä, mikä tuo tähän maailmaan valoa, koska kaikki hyvä on Jumalan lahjaa. Pelottavaa. Olis helpompaa jos ei olisi mitään kuoleman jälkeen tavallaan. Moni haluaisi vain kuolla eikä kaipaa uutta elämää!!
mitä uskot, ei se todista kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
...niin eipä kai sitten enää harmita mikään, mutta miten voit noin vain kiistää muiden ihmisten mielipiteet asiasta?? Enhän minäkään tietenkään voi kiistää sinun näkökantaasi, mutta onko tällä elämällä yhtään mitään merkitystä, jos ei kuoleman jälkeen ole jotain?? Niin ja tarvitseeko edes ollakaan???!! Mutta, uskon silti, että sinäkin sitä toivot, ainakin jos se jokin olisi jotain muuta kuin tätä helvetillistä kärsimystä, mitä elämä maapallolla(menetetyssä paratiisissa on). Pelasta sielusi, sitä ei voi kukaan muu tehdä!!
Minä olen ainakin matkalla taivaan kotiin...