parhaiten nuorta poikaani, jolta kuoli hyvä ystävä yllättäen. Hän ei tiedä sureeko kaveriaan vaan on vain hiljaa.Hän ei muutenkaan puhu paljon asioistaan. Lupasi kyllä tulla juttelemaan kanssani jos siltä tuntuu.En tiedä ottaakko asia esille uudelleen vai annako aikaa pojalleni ja seurailen sivusta.Osaan olla kyllä hienotunteinen, enkä haluaisi liikaa tunkea.Itseänikin surettaa tämän poikani ystävän poismeno.Sanoin pojalleni ettei patoa sisälleen tunteitaan vaan puhuu niistä vaikka ystäviensä kanssa. Varmasti ovat jo tehneetkin niin.
miten auttaisin..
äippä
5694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisitko varovasti kysyä häneltä, etät miltä hänestä tuntuu? Luulen, että sinun kannattaa tehdä aloite tässä tilanteessa. Poikasi ei varmasti osaa tulla juttelemaan, vaikka siltä tuntuisikin. Ole hänelle läsnä. Jos hän ei puhu mitään, sinähän voisit muistella tätä poikaa hänen kanssaan, mutta niin että sinä kerrot omia muistojasi etkä pakota häntä mihinkään.
Jos tilanne on paha ja poikasi on ihan lukossa, koeta saada hänelle apua. Kriisikeskuksista tulee ihan kotiinkin, vaikka keskellä yötä, ihmisiä auttamaan ja kuuntelemaan. He osaavat tarvittaessa ohjata eteenpäin, jos tarvetta psykiatriseen apuun on.
Minkä ikäinen poikasi on? Saako hän nukutuksi? Syökö normaalisti jne.?
jutellut hänen kanssaan ja hän väittää kyllä pärjäävänsä.Kyllä hän nukkuu ja syö normaalisti.Poikani on jo parikymppinen, mutta tarvitsee varmasti vielä neuvoa ja tukea.Seurailen kuitenkin tilannetta. Koiralle tuo tuntuu jutustelevan tvallista enemmän. Ehkä hyvä niin.Meillä on kyllä hyvät välit kaikkien lastemme kanssa onneksi.Kiitos neuvosta.
olen kahden aikauisen pojan keski-ikäinen äiti. Poikiemme hyvä ystävä/kaveri kuoli kevättalvella-2006. Ei mikään itseaiheutettu, vaan pojalta maksa petti jostain syystä. Kaikki kaverit oli saattamassa Makaa siunaustilaisuudessa täällä Lieksassa ja sen jälkeen lähimmät omaiset saattoivat Makan Polvijärven kirkkomaalle lepäämääm ja odottamaan ylösnousemusta
irkkomaalle.
.....hakea jostain muualta jos siltä tuntuu. Meillä on surua perheessämme. Poikamme kuoli n. vuosi sitten. Hän olisi täyttänyt 20v. Meillä on 18v. tyttö. Hänellä meni elämä ihan pirstaleiksi vuosi sitten. Kaikki motivaatio meni koulun käyntiin, harrastuksiin yms. Pelkäsin välillä että hän tekee itselleen jotain. Saimme puolen vuoden päästä psykiatrista apua hänelle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meidän kunnassa vaan piti itsellä olla todella "kovana" että sai apua. Nyt tyttömme käy kaksi kertaa viikossa puhumassa psykiatrin kanssa. Tyttömme on saanut elämän innon takaisin. Tätä hoitoa hänelle pyritään jatkamaan ainakin kaksi vuotta. Alansa asiantuntijat osaavat auttaa. Ja minusta tuntuu että vieraan ihmisen kanssa jutteleminen auttaa todella. Ei asioita voi jutella läheisen kanssa koska hänelläkin on paha olla. Hakekaa apua. Puhuminen auttaa ja asioiden läpi käyminen.
Poikasi voisi käydä tervehtimässä edesmenneen ystävänsä vanhempia tai sitä perhettä mikä häntä jäi suremaan. Itse ainakin poikani menettäneenä äitinä haluan pysyä väleissä hänen ystäviensä kanssa. Toki ensin voi puhelimitse kysäistä mitä kuuluu ja saako tulla käymään. Tämä auttaa varmasti sekä nuorta että aikuisia. Nuoret miettivät mielessään miten sen kuolleen ystävän kotiväki jaksaa ja luonnollisesti tällä kotiväellä on huoli siitä että ne ihanat ystävät saisivat jostain lohtua.