Käskeekö mormonien jumala valehtelemaan, vaikka valehteleminen on väärin?
Lainaus Kallisarvoisesta helmestä: "Ja tapahtui, kun minä lähestyin Egyptiä, että Herra sanoi minulle: Katso, vaimosi Saarai on sangen kaunis nähdä;
sen tähden on tapahtuva, kun egyptiläiset hänet näkevät, että he sanovat: Hän on hänen vaimonsa; ja he tappavat sinut, mutta antavat hänen elää; siis katso, että teet näin:
sanokoon hän egyptiläisille olevansa sinun sisaresi, ja sinun sielusi on elävä.
Ja tapahtui, että minä, Aabraham, kerroin vaimolleni Saaraille kaiken, minkä Herra oli sanonut minulle: Siis sano heille, minä pyydän sinua, olevasi minun sisareni, että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja sieluni saisi elää sinun ansiostasi."
Aabrahamin kirja 2:22-25 (joka ei siis ole Raamatussa vaan mormonien Kallisarvoisessa Helmessä)
Lainaus Kallisarvoisesta helmestä: "Ja tapahtui, kun minä lähestyin Egyptiä, että Herra sanoi minulle: Katso, vaimosi Saarai on sangen kaunis nähdä;
sen tähden on tapahtuva, kun egyptiläiset hänet näkevät, että he sanovat: Hän on hänen vaimonsa; ja he tappavat sinut, mutta antavat hänen elää; siis katso, että teet näin:
sanokoon hän egyptiläisille olevansa sinun sisaresi, ja sinun sielusi on elävä.
Ja tapahtui, että minä, Aabraham, kerroin vaimolleni Saaraille kaiken, minkä Herra oli sanonut minulle: Siis sano heille, minä pyydän sinua, olevasi minun sisareni, että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja sieluni saisi elää sinun ansiostasi."
Aabrahamin kirja 2:22-25 (joka ei siis ole Raamatussa vaan mormonien Kallisarvoisessa Helmessä)
Vastaukset 46
Vanhimmat
Jos olemme Jumalalle aikaisemmassa olemassaolossa syntyneitä lapsia niin tottakai Saara ja Abraham olivat Jumalan näkökulmasta sisar ja veli. Näinhän me olemme kirkossa nykyisinkin, sisaria ja veljiä hengessä. Sitä ei tietenkään tarvinnut selittää faraolle vielä siinä vaiheessa :)
Niin ja on tähän toinenkin näkökulma egyptiläisiä ajatellen. Saara oli ihan oikesti Abrahamin läheinen sukulainen ja siinä mielessä kuin egyptiläiset asian ymmärsivät, saman perheen jäseneksi katsottava.
Siinä tapauksessa mormonijumala on huiputtaja, jonka mielestä on oikein antaa tietoisesti muille totuuden vastainen käsitys. Siitä on vain lyhyt matka suoranaiseen valehtelemiseen. Mitäköhän kaikkea tärkeää tietoa mormonijumala pitää meiltäkin salassa? Ei kai vaan mitään pelastukseen liittyvää?
pihlajanmarjoista :)
Rehellisyys on paljon enemmän kuin pelkkä valehtelematta jättäminen. Se on koko totuuden kertomista, ei tahallista harhaanjohtamista jättämällä jotain oleellista tarkoituksella kertomatta.
rehellinen. Emme sinusta tiedä mitään. Siis, et kerro itsestäsi koko totuuden vaan piiloittelet nimettömän nimimerkin takana.
Tule sitten toisia (jopa Jumalaa) syyttämään kun itse opit olemaan rehellinen.
V.Mayfield
Miksi sinun mielestäsi on olennaista tietää, kuka olen? Vaikuttaako henkilöllisyyteni jotenkin siihen, onko väitteeni totta vai ei, vai eikö asioista voi mielestäsi keskustella pelkkinä asioina?
koko totuus, niin oman viestisi mukaan sinä et ole rehellinen.
Ainakin Aabrahami ei valehdellut, eikä Herra käskenyt häntä valehtelemaan. Saarai oli Herran silmissä Aabrahamin sisar. Muttä kenen sisar tai veli sinä olet? Kuka sinä olet? Ilmeisesti sinulla on joku syy miksi et ole netissä itsesi. Se suojaa sinua jostain asiasta. Jos se että et kerro meille kuka sinä olet on rehellistä, niin se että Aabrahami ei kertonut Saaraista koko totuutta on myös rehellisyyttä.
Jumala suojaa meitä kun olemme kuuliaisia hänelle. Tässä näemme että Jumala oli oikeassa, ja Aabrahamin henki säästyi koska hän oli kuuliainen.
Vielä vakavempi juttu Raamatussa on se kun Herra käski Aabrahamia uhraamaan oman poikansa Iisakin. Ilmeisesti murhaaminen on vakavempaa kuin epärehellisyys, mutta Aabrahami oli kuulianen. Ja sen lisäksi Iisak oli myös kuulianen, ja he olisivat tehneet sen mitä Jumala käski heidän tehdä. Mutta heidän uskonsa koettelun jälkeen Herran enkeli tuli pysäyttämään sitä tekoa, eikä Aabrahami tappanut poikaansa.
V.Mayfield
Tuo viestisi oli tosi typerä.
Sinun vastaus oli tosi viisas...
V.Mayfield
Et ole sinäkään kertonut kaikkea itsestäsi. Se ei tee ketään epärehelliseksi, jos jättää esim. verkkopankin tunnuslukunsa ja salasanansa kertomatta - vaikka niitä kysyttäisiin, puhumattakaan siitä ettei kukaan kysy niitä.
Et ilmeisesti osaa suomea täydellisesti, joten pyytäisin lukemaan rehellisyydelle antamani määritelmän uudestaan ajatuksen kanssa: "Se on koko totuuden kertomista, ei tahallista harhaanjohtamista jättämällä jotain oleellista tarkoituksella kertomatta." Kiinnitä huomiota sanoihin harhaanjohtaminen ja oleellinen. Sillä, kuka olen, ei ole mitään vaikutusta siihen onko tässä ketjussa esittämäni väitteet totta vai ei. Sen sijaan sillä, oliko Saara Abrahamin vaimo vai ei, oli paljonkin vaikutusta siihen, miten heihin kahteen suhtauduttiin ja miten heitä kohdeltiin. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse oli selvästi tahallisesta harhaanjohtamisesta.
En aio kertoa henkilöllisyyttäni tai vastaavaa, ellei joku ensin anna hyviä perusteluja sille, miksi sellaiset tiedot on käsiteltävän asian kannalta tarpeen. Pyysin jo viime viestissäni sinulta perusteluja kuitenkaan saamatta niitä, joten toistaiseksi oletan että nimeni kertominen olisi yhtä tarpeetonta kuin verkkopankkitunnusteni julkituominen.
Iisakin tappaminen eroaa todella olennaisesti asiasta sen suhteen, että Jumala lopulta esti Abrahamia tekemästä niin. Jumala ei kuitenkaan estänyt Abrahamia olemasta epärehellinen, kun hän käski vaimoaan esiintymään pelkkänä sisarenaan.
Jumala esti faaraota ottamasta Saaraa vaimokseen.
En tiedä mistä puhut, koska Raamatun mukaan farao otti Saaran vaimokseen:
"Silloin farao kutsui Abramin luoksensa ja sanoi: "Mitä olet minulle tehnyt? Miksi et ilmoittanut minulle, että hän on sinun vaimosi? Miksi sanoit: 'Hän on minun sisareni', niin että minä otin hänet vaimokseni? Katso, tässä on vaimosi, ota hänet ja mene."" (1. Moos. 12:18-19)
... olin siinä ajatuksessa, että vitsaukset tulivat ennen kuin näin pääsi tapahtumaan! No, voihan : (
Lue 1 Mooses luku 20, siinä asia selvitetään tarkasti; Herra esti kuningasta koskemasta Saaraan.
1. Moos. 20 kertoo eri tapahtumasta. Gerar ei ole Egypti eikä kuningas Abimelek ole faarao.
Perustuen siihen mitä Gerarissa myöhemmin tapahtui (luku 20) ei ole ollenkaan sanottua että Farao ehti kajota Saaraan, pikemminkin päinvastoin, reaktiosta päätellen.
Iman tuota välikohtausta farao ei ehkä olisi pitänyt Abrahamia (tai tämän Jumalaa) kummoisena. Nyt taisi jäädä mieleen. Ihan niinkuin mormonismi sinulle. Hyvä niin.
Pitää muistaa että faraoilla oli näitä vaimoja useita kymmneniä ja eri laatuisia.
Mihin viittaat eli mitä sellaista mielestäsi oletan, jota en saisi olettaa?
Mikä sinun mielestäsi puhuu sen puolesta, etteä faarao ehtinyt kajota Saaraan? Itse tein sen havainnon, että Jumala antoi kovien vitsausten kohdata faaraota ja hänen hoviansa Saaran takia (1. Moos. 12:17), kun taas Abimelekia Jumala pelkästään uhkasi rangaistuksella (1. Moos. 20:3). Abimelek, joka ei ollut kajonnut uuteen vaimoonsa Saaraan, selvisi pelkällä varoituksella. Kun nyt Jumala kuitenkin rankaisi faaraota, mielestäni se viittaa siihen että Egyptissä olisi tapahtunut jotain enemmän.
Joka tapauksessa pelkkä avioliiton solmiminen oli väärin, vaikkei siihen olisi liittynyt mitään sen kummempaa. Sitähän Abimelekkin valitti Abrahamille: "Mitä oletkaan meille tehnyt! Mitä minä olen rikkonut sinua vastaan, koska olet saattanut minut ja minun valtakuntani syypääksi näin suureen rikokseen? Sinä olet tehnyt minulle, mitä ei sovi tehdä." (1. Moos. 20:9)
vaimot ja orjattaret oli kaikki tehty hedelmättömiksi Saaran takia sanotaan luvun 20 lopussa (jakeet 17-18), joten tapaus oli hyvinkin vastaava Egyptin tapahtuminen kanssa.
Jumala paransi naiset vasta kun asia oli selvinnyt ja Abraham rukoili Jumalaa poistamaan kirouksen.
luvussa 20, jae 13 sanotaan, että Abraham pyysi Saaraa kertomaan kaikkialla mihin he menivät, että tämä oli hänen sisarensa, joten kaava saattoi tapahtua useamminkin ja aina Abraham tiesi, että Jumala varjelisi Saaran koskemattomana.
Oletus toki vaan, saman arvoinen kuin se, että sinä oletat Faaraon ehtineen kajota Saaraan, mutta näin olettaen koettelemus on minulle merkityksellinen.
minun puolesta. Olen sitä mieltä ettei se ole epärehellisyyttä että et kerro meille "koko totuutta" itsestäsi täällä.
Minun mielestä tämä KH versio tästä tarinasta on ihan VT kanssa sopusoinnussa. Jumala VT:ssä on käskenyt aika hurjia juttuja mitä me emme aina ymmärrä. VT:stä löytyy paljon vakavempiakin käskyjä kuin se että Aabrahami pitää tietoa egyptiläisiltä hänen vaimostaan. En oikein ymmärrä miksi tämä KH kertomus olisi niin erikoista.
V.Mayfield
Kertoisitko esimerkkejä VT:stä löytyvistä Jumalan käskyistä, jotka on vakavempia? Ihan vaan mielenkiinnosta tahtoisin tietää, kun en ole niin lukenut Raamattua.
Aabrahamin ja Iisakin välinen tarina oli yksi. Joku vois väitellä että Jumala valehteli Aabrahamille kun hän käski häntä uhraamaan poikansa vaikka Herran tarkoitus oli pysäyttää hänet ennen kuin se tapahtui.
Toinen esimerkki on Joosua ja Jeriko. Joosualle annettiin hyvin tarkat ohjeet että kaikki paitsi portto Rahab ja hänen perheensä pitäisi tappaa koko kaupugissa, "...miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit..." Ja näin Joosua ja israelilaiset tekivät. Ja he olivat vanhurskaita siinä koska Jumala oli heitä käskenyt niin tekemään. (Joos. 6)
Ja vielä toinen esimerkki on kuinka Jumala hukutti koko maan asukkaat tulvassa, paitsi kuin Nooah ja ne ketkä seurasivat häntä arkkiin. (1 Moos. 5-7)
Jaakob sai tempun kautta siunauksen jonka piti mennä veljelleen Esaulle, ja Jumala hyväksyi sen siunauksen. Siinäkin oli epärehellisyyden vihjeitä, tai joku voisi niin väitellä. Minä en tietysti. (1 Moos. 27)
Ja on vielä monta esimerkkiä. Kyllä niitä riittää.
V.Mayfield
Synnin palkka on kuolema (Room. 6:23), joten Jumala tekee täysin oikein tappaessaan syntisiä ihmisiä - käyttipä sitten ihmisiä apunaan tai ei. Vain armosta me saamme elää, ei siksi että meillä olisi oletusarvoisesti oikeus elämään.
Ensinäkin haluan sanoa että minä en pidä Herran käskyjä ollenkaan kyseenalaisina. Uskon että hän tekee oikein jokaisessa tapauksessa, ymmärrämmekö häntä vai ei.
Room. 6:23:
"Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Tässä Paavali puhuu nimenomaan synnistä ja hengellisestä kuolemasta eikä fyysisetä kuolemasta (Room. 2:15-23). Synti tekee meistä epäpuhtaita, ja tämä epäpuhtaus erottaa meidät Jumalasta koska ei mikään saastainen voi tulla Jumalan eteen. Tätä kutsutaan hengelliseksi kuolemaksi.
Vain Kristuksen kautta voimme voittaa hengellisen kuoleman. Paavali kysyi:
"Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina?" (Room. 6:15)
Ja sitten hän heti vastasi: "Emme toki!"
"...käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät." (Room. 6:19)
Tässä on puhdasta MAP-kirkon oppia. Meidän täytyy tehdä parannus ja itse päättää seurata Kristusta että saamme osaa hänen armolahjaa. Näin Kristus voitti hengellisen kuoleman heille ketkä tekevät parannuksen ja pitävät hänen käskyt. Tätä Paavali opetti.
Fyysisen kuoleman Kristus voitti jokaiselle riippumatta tekeekö he syntiä vai ei. Aadam lankesi ja hänen lankeamuksen kautta fyysinen kuolema tuli maailmaan. Me emme ole koskaan vastuullisia toisen ihmisen synnin takia, vaan omien syntien takia. Siksi ylösnousemus on ilmainen lahja jokaiselle; me emme ole aiheuttaneet fyysisen kuoleman.
Mutta synnin olemme itse teheneet, ja sen aiheuttaman hengellisen kuoleman takia meidän täytyy tehdä parannus että Kristuksen armo voi puhdistaa meidät.
Uskonkappaleet (2-3)
"Me uskomme, että ihmiset saavat rangaistuksen omista synneistään, eivätkä Aadamin rikkomuksesta.
Me uskomme, että koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia."
Tiedän että emme puhuneet tästä, mutta halusin kuitenkin selittää miten me tulkitsemme nuo Paavalin sanat. Se oli hyvä mahdollisuus ymmärtää MAP-kirkon oppia jos semmoinen asia kiinnostaa.
V.Mayfield
Sensijaan Iisakin tappaminen oli tosi hilkulla.
Isak oli jo veitsi kurkulla, jolloin Abraham kuuli Jumalan äänen: "Älä ny poikkatas tapa, kat taanes siäl o päs puskas."
Elävänä on jäänyt mieleen tuo kansakouluajoillani tapahtunut oppilaan kertomus tapauksesta uskontotunnilla.
Turust
I Mooseksen kirja 12... Tai I Mooses 25....
Miksi pyysit lukemaan ne? Eihän niissä sanota mitään siihen viittaavaakaan, että Jumala käskisi poikkeamaan totuudesta tai edes hyväksyisi Abrahamin valehtelun.
"Abram siirtyi Egyptiin ja asui siellä muukalaisena.
Egyptiä lähestyttäessä hän sanoi vaimolleen Saraille: 'Minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen.
Kun egyptiläiset näkevät sinut ja käsittävät, että olet vaimoni, he tappavat minut mutta jättävät sinut henkiin.
Sano sis, että olet minun sisareni, jotta minua kohdeltaisiin sinun takiasi hyvin ja saisin sinun ansiostasi pitää henkeni." (Vanha testamentti, 1. Moos. 10-13.)
Ihmettelin minäkin tätä kertomusta lapsena.
Vuosien ja kokemusten karttuessa sitäkin alkaa ymmärtää.
Nyt sen sijaan ihmettelen sitä, että sinä olet löytänyt tämän kertomuksen vain Kallisarvoisesta helmestä etkä lainkaan Raamatusta. Suosittelen lukemaan molempia teoksia rinnakkain, ne tukevat toisiaan.
Luin kyllä Raamatusta "saman" tarinan, mutta kerrohan nyt missä siellä Jumala käskee Abrahamia olemaan epärehellinen tai edes ilmoittaa hyväksyvänsä Abrahamin teon? Saan Raamatusta sellaisen käsityksen, että Abraham ITSE sai päähänsä käskeä Saaraa valehtelemaan, koska ei luottanut siihen ettei kaikkivaltias Jumala muka pystyisi pitämään häntä hengissä ilman totuuden pimittämistä.
Raamatusta puuttuu väite Jumalan antamasta käskystä epärehellisyyteen, mikä löytyy mormonien Kallisarvoisesta helmestä: "Herra sanoi minulle: -- siis katso, että teet näin:
sanokoon hän egyptiläisille olevansa sinun sisaresi, ja sinun sielusi on elävä."
Osaatko sanoa, miten tulisi menetellä. Ovellesi tulee mies ja tiedät, että hän etsii ystävääsi aikoen murhata hänet. Tuleeko sinun ketoa, missä ystäväsi on? - Filosofi Immanuel Kantin mukaan tulisi kertoa. Ehkä tuomari "Turust" voisi kertoa, olisiko ystävän olinpaikan ilmoittaminen avunantoa murhaan ja siksi ankarasti rangaistava teko.
Herra auttoi Abrahamia filosofisessa pulmassa.
keskustelua käyvät????
Murehtiiko mies Abrahamin tilanteessa enemmän omaa henkeään kuin sitä, että Jumala käskee häntä lähettämään vaimonsa "vapaana naisena" Faaraon hoviin?
Tilanne oli yksi niistä kokeista, joilla Herra koetteli Aabrahamin uskollisuutta, kuten Mayfieldkin sanoi - ja koe tässä tapauksessa oli se, että hän luopui Saarasta pysyäkseen hengissä voidakseen täyttää tehtävänsä Jumalan palvelijana.
En usko ollenkaan, että Abraham pelkäsi oman henkensä puolesta - olisi jopa mielummin kuollut kuin antanut vaimonsa toiselle miehelle ellei vastakkain asettelussa ollut Saara ja Herra sekä Abrahamin halu ensisijaisesti palvella Herraansa, minkä hän osoitti selvästi tämänkin kokeen kautta.
vain lipsahti tuohon - ei mitenkään erikoisesti juuri Tapanille suunnattu viesti : )
Jos olisin vaiti, en valehtelisi enkä myöskään rikkoisi maallista lakia vastaan.
Näin sivunmennen sanoen uskon, että Jumala pystyisi halutessaan suojelemaan ystävääni, vaikka kertoisin totuuden. Ei kaikkivaltias Jumala ole niin heikko ja voimaton, etteikö hän pystyisi toimimaan ilman ihmisten valheita. Hän voisi estää murhaajaa tappamasta, löytämästä kertomaani paikkaa vaikka se olisi aivan vieressä tai jopa näkemästä ystävääni, vaikka hän olisi kuinka näkyvällä paikalla tahansa. Jumala voi tehdä mitä tahansa, ei hän tarvitse valheitani.
Olisi perin väärin kertoa, missä vaarassa oleva henkilö on. Se olisi oman vastuun siirtämistä aiheettomasti Jumalalle. - Jumala salli juutalaisten ja muiden joukkomurhan sekä Stalinin hirmuteot. Moni juutalainen menetti silloin uskonsa Jumalaan.
Vaiti oleminen olisi myös valehtelemista, jos tietää. Tilannetta voi ajatella myös sellaiseksi, että murhaaja tietää sinun tietävän ja ellet kerro, hän murhaa sinut. Miten toimisit? - Minä valehtelisin, että hän on jossain muualla ja järjestäisin mikäli mahdollista niin, että hänet pidätetään.
Oletko siis sitä mieltä, että Jumalan antamia käskyjä saa rikkoa silloin kun itse kuvittelee sen olevan hyväksi?
Tietysti Jumala voi sallia ja usein salliikin julmuuksia. Hän voi pelastaa ihmisen murhayritykseltä, hän voi antaa murhan tapahtua. Hänellä on kuitenkin kyky kääntää paha hyväksi, joten kuka voi lopulta sanoa että käskyjen noudattaminen on väärin?
Lähetin äskeisen viestini vahingossa liian aikaisin, joten kommentoin nyt viestisi jälkimmäistä kappaletta:
Mielenkiintoista, että pidät vaiti olemista kuvaamassasi tilanteessa valehtelemisena. Ilmeisesti olet myös sitä mieltä, että myös Abraham käski Saaraa valehtelemaan - ja vieläpä itsensä Jumalan käskystä?
En ole samaa mieltä kanssasi siitä, että vaiti oleminen on suoranaista valehtelemista siinä tapauksessa, jos murhaaja kysyy mistä uhrin löytää. En näe sellaisessa mitään väärää, mutta voin nyt kuitenkin olettaa ajatusleikkinä, että se olisi väärin. Tällöin minulla olisi siis 3 vaihtoehtoa: voisin siis vaieta, kertoa totuuden tai valehdella, eli tekisinpä mitä tahansa, tekisin väärin. Mielestäni sellaisessa tilanteessa tulee valita pienin mahdollinen synti, joka tässä tapauksessa olisi vaiti oleminen.
Tositilanteessa luultavasti valehtelisin, koska olen heikko ihminen. Luulisin valehtelevani riippumatta siitä, uhkaisiko murhaaja omaa henkeäni. Tai jos tilanne olisi todella paha ja epäilisin joutuvani valheesta kiinni ikävin seurauksin, saattaisin jopa kertoa totuuden henkeni säästämiseksi. Olen heikko ihminen, sitä en kiellä.
Tällaiset ongelmien asettelut kuuluvat siihen. On tilanteita, joissa ei ole ainoaan oikeaa ratkaisua, vaan aina joutuu tekemään väärin. Näihin tilanteisiin koetetaan löytää joku periaate, jonka mukaan toimitaan. Pienimmän vahingon tai suurimman hyödyn periaatteet ovat tällaisia. Yksi periaate on se, että on aina puhuttava totta seurauksista välittämättä, mutta siinä joudutaan mahdottomuuksiin.
Huomaan miten oppi aikaisemmasta olemassaolosta ja uudet pyhät kirjoitukset tekevät tästäkin näennäisestä valehtelusta raamatussa täysin hyväksyttää ja jopa opettavaista.
- Abraham ei siis valehdellut, kuten raamatussa annetaan ymmärtää. Hän teki mitä Jumala käski tehdä. Tiesi hän itsekin tuon todeksi selitykseksi, mutta ei varmasti olisi ilman Jumalan käskyä antanut vaimoaan toiselle. Se taisi pikemminkin olla koettelemus vanhurskaalle miehelle, ja vaimolle, kuten salamormoni hyvin esitti.
- Jumala ei valehdellut, koska molemmat osapuolet olivat hänen lapsiaan, siis sisar ja veli.
- Kaikki lähiseutujen kuninkaat oppivat että Abrahamin Jumala oli voimallisempi kuin heidän kotijumalansa ja mikä tärkeintä, miehen ja vaimon avioliitto oli tuolle Jumalalle tärkeää. Myös Saara ja Abaraham panivat tämän eittämättä merkille.
Hieno juttu, kerrassaan.
> Abraham ei siis valehdellut, kuten raamatussa annetaan ymmärtää. Hän teki mitä Jumala käski tehdä.
Niin, mormonien mukaan Jumala käski valehdella. Siitähän tässä ketjussa juuri oli kysymys.
mitään Mormonijumalaa. Meillä on Taivaallinen Isä, Hänen poikansa Jeesus Kristus ja Pyhä Henki. Nämä kolme muodostavat Jumaluuden. Sama Jumaluus on kaikille Taivaallisen Isän lapsille, kuuluivatpa he mihin uskontoon tahansa. Kukaan ei voi omia Jumalaa vain pienelle ryhmälle hänen lapsiaan. Se onkin sitten eri asia uskovatko kaikki Isämme lapset häneen.
Minä en lähtisi noilla tiedoilla, enkä muutenkaan neuvomaan Jumalaa. Hän tuntee ja tietää kaikki asiat meitä paljon paremmin. Siksi jos meillä on tarve tietää oikea vastaus meitä vaivaavaan asiaan voimme kääntyä hänen puoleensa ja saamme aina oikeudenmukaisen ja oikean vastauksen.
Unski
muistuttaa että Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen Kirkon Jumala on sama kuin Raamatun Jumala.
Jumala antaa meidän mielestämme hieman merkillisiä käskyjä, kuten se kosto Dinan puolesta jollon tapettiin koko suvun miehet... mitenkähän tuo olisi nykyään toiminut...
Tai vastaavasti kun Nefin käskettiin tappaa Laban...
tai kun Sodoma ja Gomora hävitettiin viimeiseen mieheen. Eikä saanut katsoa taakseen...miksei, sen tietää vain Lootin vaimo.
Tai kun Iisak piti uhrata....
Kuka taitaa ymmärtää jumalan aivoitukset??
Jumala kuvastaa kulloistenkin aikakausien ihmisten käsityksiä ja arvomaailmaa.
EI Jumala, vaan Jumalaan uskovat ja heidän mielipiteensä.
Oikea kirkko EI voi olla riippuvainen sen hetkisistä ihmisten mielipiteistä tai mieltymyksistä, vaan sen ainoanan pyrkimyksenä on iankaikkiset arvot!
Et voi väittää että mormonit kumartaisivat nykymaailman menoa....
Kummasti vain mormonit vetoavat kyseiseen ajankohtaan mm. opetuksessa mustaihoisista 1800-luvulla...
Moniavioisuus lakkautettiin kumartamisena kyseiselle ajalle. Mustien pappeus annettiin lopulta kumartamisena kyseiselle ajalle.