Kuolema
Kristittyinä ihmisinä me yleensä murehdimme lähimmäisemme kuolemaa. Murehtiminen on luonnollista. Surumme kuvastaa sitä, että välitimme lähimmäisestämme ja olisimme tahtoneet pitää hänet vielä luonamme.
Ajallinen kuolema on surullinen tosiasia, joka meidän kaikkien on kohdattava, olemmepa uskossa tai emme.
Ikävintä on, kun meille tulee suruviesti uskosta osattoman lähimmäisemme kuolemasta. Se on meille katkera murhe. Silloin olemme menettäneet hänet ikuisiksi ajoiksi. Surumme on silloin aiheellinen. –
Jumala tahtoisi antaa kaikille ihmisille kuoleman jälkeisen hyvän osan Paratiisissa. Hän tahtoo antaa ikuisen tulevaisuuden ja toivon. ”…ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole”(1 Tes.4:13).
Jos poisnukkunut lähimmäisemme on tullut uskoon, ei meidän tarvitse murehtia, ”niin kuin muut”.
Uskossa Jeesukseen oleva ihminen ei kuollut ilman Jumalaa ja ilman toivoa Taivaaseen pääsystä.
Jonain päivänä meille tulee viesti uskossa olevan lähimmäisemme kuolemasta. Hänelle kävi hyvin. Jeesus oli vastassa ja vei hänet Paratiisiin. ”Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun se elää, vaikka olisi kuollut” (Joh.11:25; ”5:24-29”). Näin ollen voimme jopa iloita lähimmäisemme perille pääsystä. Hautajaislauluina voimme laulaa iloisia, hengellisiä voittolauluja. Jäämme odottamaan riemullista jälleennäkemistä (mikäli itsekin olemme uskossa).
Me uskoon tulleet otimme vastaan Jeesuksen elämämme Herraksi. Tulimme tietämään todellisuuden Taivaasta ja kadotuksesta, Jumalan rakkaudesta ja vihasta. Valitsimme Hänen rakkautensa. Annoimme elämämme Jeesukselle. Saimme syntimme anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä. Tiedämme pääsevämme Taivaaseen. Meillä on ikuinen elämä Jumalan Valtakunnassa.
On hyvä lukea pyhällä arkuudella seuraavat Raamatun opetukset:
”Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio” (Hebr.9:27).
”Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan tuomion ilmestymisen päiväksi” (Room. 2:5).
”Synnin palkka on kuolema (eli ikuinen ero Jumalasta) mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa (Room.6:23).
”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23).
Kaikki tarvitsevat siis sovituksen Jeesuksen sijaisuhrin ja sovintoveren kautta.
Olemme ihmiskuntana matkalla kohti viimeistä tuomiota. Jeesus on siellä omiensa Puolustaja. ”…että meillä olisi turva tuomiopäivänä” (1 Joh.4:17). ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat” (Room.8:1).
Mutta ”Synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23). Jeesus otti päällensä meille kuuluvan tuomion, synnin seurauksen. Hän kuoli Golgatan ristillä sijaisuhrina. Pyhä, kallis sovintoveri annettiin meidän tähtemme. Syntitilamme on poistettu!
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Markus 15:34). Näin Jeesus huusi kuollessaan ristillä. Mutta miksi? Siksi, ettei meidän tarvitse kauhuissamme sitä huutaa viimeisellä tuomiolla.
Jeesus sanoi ristillä kuollessaan sanat: ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Varma pelastustie on avattu. Saamme turvata Jeesuksen veriuhrin ansioon. Siinä uhrissa Jumalan rakkaus toimii hyväksemme. Golgatan ristillä kuoleman tilamme otettiin pois. Mutta tämä kallis lahja jää hyödyttömäksi, ellei sitä oteta vastaan. - Jeesuksen vastaan ottaminen ratkaisee ikuisen kohtalomme. ”.. tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi” (Markus 2:10).
Kristinuskon pääsisältö on ilosanoma Jeesuksesta. Hän kuoli Golgatan ristillä sijaiskuoleman syntitilamme tähden, että pääsisimme Taivaaseen. Kuolemansa jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista!
Jumala rakastaa ihmistä eikä tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset (1) pelastuisivat ja (2) tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Timot.2:4).
Sielunvihollinen tahtoo, ettei kukaan pelastu, vaan että kaikki ihmiset uskovat valheen ja joutuvat kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta.
Kadotus on tuskan ja kauhun paikka.
Jumala rakastaa Sinua! Sielunvihollinen vihaa Sinua. –
Meidän on siis viisainta murehtia lähimmäisistämme nyt, kun vielä on armon aika. Meidän on huolehdittava, että lähimmäisemme ottavat vastaan pelastuksen ennen kuolemaansa. NYT on oikea aika. Kuoleman jälkeistä pelastumisen mahdollisuutta ei enää ole. - - -
Emme kukaan voi tietää kuolemamme ajankohtaa. Pelastumisen suurta asiaa ei sen tähden pidä siirtää huomiseen.
HAUTAJAISVALHEET
Ikävä asia hautajaisissa on valehtelu. Röyhkeästi vakuutetaan uskosta osattoman, syntitilassaan kuolleen vainajan menneen Taivaan iloon, koska hänet haudattiin muka siunattuun multaan. Tämän maailman multa ei kuitenkaan ole yhtään siunatumpaa hautausmaalla kuin muuallakaan (1 Moos. 3:17).
Hautajaisilmoituksissa toistuu sanonta: ”Kutsuttiin Taivaan kotiin.” ”Herra otti matkamiehen luokseen.” jne…
Miksi jäljelle jääneitä pitää lohduttaa valkoisilla valheilla? – Jos jumalaton pääsee Taivaaseen, ei se enää olekaan Taivas. Taivas on ihana juuri sen vuoksi, ettei sinne pääse mitään epäpyhää, ei yhtään valehtelijaa (esim. hautajaisvalehtelijat), kiroilijaa, varasta, juomaria tai haureuden harjoittajaa. Helvetin tulijärvi on synnin harjoittajien paikka (Ilm. 21:8).
Totta hautajaispuheissa on se, että Jumala on asettava jokaisen ihmisen eteensä viimeisenä tuomion päivänä. Silloin kysytään vain sitä, onko ihminen elämänsä aikana ottanut vastaan pelastuksen Jeesuksen ristintyön ansiossa ja näin uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Siellä kysytään onko hän tunnustanut Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja syntiensä sovittajaksi sekä ottanut kasteen Herransa Nimeen. Mutta siellä tarkistetaan myös onko ihminen elänyt elämänsä julkisessa uskossa Jeesukseen.
”Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun Hän tulee…” (Luuk. 9:26). ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan” (Apt. 2:38).
”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan…Ei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu häpeään” (Room.10:9-11).
Ellei ihmisellä löydy edellä mainittuja asioita elämästään, niin hänet viimeisellä tuomiolla tuomitaan kadotukseen. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:16).
Juhlavat hautajaiset ja kauniit puheet tai papin siunaamiset eivät auta ihmistä Taivaaseen. Kuoleman jälkeen ei mikään enää voi vaikuttaa ihmisen tilaan. Ilman Jeesusta kuoleva ihminen on ikuisesti kadotettu. ”Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita” (Joh. 3:18). ”Joka uskoo ja kastetaan ( = upotuskaste vedessä uskoon tulon ja parannuksen teon jälkeen), se pelastuu (pääsee Taivaaseen), mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:16). Nämä ovat vakavia tosiasioita. Eivätkä tosiasiat muutu, vaikka niihin ei kukaan uskoisikaan.
”Joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen” (Ilm.20:15).
Kuoleman hetkellä tuo inhottava pimeyden olio on vastassa omiaan, uskosta osattomia, huolimatta siitä onko saattohoito ja lähdön hetki järjestetty hyvinkin kauniisti.
Samoin on Jeesus kuolinhetkellämme vastassa meitä, jotka olemme antaneet elämämme Hänelle. Silloin siirrymme iloiten ikuiseen olotilaamme. ”Me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon…” (Hebr.4:3).
Kysyn Sinulta: Oletko jo valmistautunut Taivasta varten? Onko Jeesus Sinun Herrasi? Ethän vain odota kuolemaasi valmistautumattomana, ilman Jeesusta?
Mitä sanookaan Sinulle rakas lapsesi, puolisosi, äitisi tai isäsi viimeisellä tuomiolla? ”Miksi et kertonut minulle, että on olemassa helvetti? Miksi et sanonut, että voin päästä Taivaaseen ottamalla vastaan Jeesuksen? Miksi, äiti? Miksi rakas lapseni? Nyt olen kadotettu, ikuisesti kadotettu. Jouduin helvettiin sinun välinpitämättömyytesi tähden.”
Rakas ystävä! Tee ratkaisusi tänä päivänä, juuri nyt. Soita, niin sovitaan aika tapaamiselle. Voimme kahden kesken rukoilla ja pyytää Jeesusta tulemaan elämäsi Herraksi. Näin tulet uskoon, eikä Sinun sitten enää tarvitse kauhulla ajatella loppuasi. Sinulla on oleva turva tuomiopäivänä. Uskoon tulleena voit auttaa lähimmäisesikin taivastielle.
Usko Ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut.
Jumala rakastaa Sinua!
__________________________________________
Weijo Lindroos
Puh. 040 556 32 97
E-mail: http://[email protected]
http://koti.mbnet.fi/harvest/weijo.jpg
http://www.Jeesus-on-Herra.com
__________________________________________________
Hengellisiin kokouksiin voit tulla seuraavasti:
- sunnuntaisin hengellinen kokous klo 14.oo,
- keskiviikkoisin keskusteluiltapäivä klo 14.oo – 19.oo.
Sofiankatu 3, A,
20100 Turku (Portsa)
Tervetuloa!
Kristittyinä ihmisinä me yleensä murehdimme lähimmäisemme kuolemaa. Murehtiminen on luonnollista. Surumme kuvastaa sitä, että välitimme lähimmäisestämme ja olisimme tahtoneet pitää hänet vielä luonamme.
Ajallinen kuolema on surullinen tosiasia, joka meidän kaikkien on kohdattava, olemmepa uskossa tai emme.
Ikävintä on, kun meille tulee suruviesti uskosta osattoman lähimmäisemme kuolemasta. Se on meille katkera murhe. Silloin olemme menettäneet hänet ikuisiksi ajoiksi. Surumme on silloin aiheellinen. –
Jumala tahtoisi antaa kaikille ihmisille kuoleman jälkeisen hyvän osan Paratiisissa. Hän tahtoo antaa ikuisen tulevaisuuden ja toivon. ”…ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole”(1 Tes.4:13).
Jos poisnukkunut lähimmäisemme on tullut uskoon, ei meidän tarvitse murehtia, ”niin kuin muut”.
Uskossa Jeesukseen oleva ihminen ei kuollut ilman Jumalaa ja ilman toivoa Taivaaseen pääsystä.
Jonain päivänä meille tulee viesti uskossa olevan lähimmäisemme kuolemasta. Hänelle kävi hyvin. Jeesus oli vastassa ja vei hänet Paratiisiin. ”Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun se elää, vaikka olisi kuollut” (Joh.11:25; ”5:24-29”). Näin ollen voimme jopa iloita lähimmäisemme perille pääsystä. Hautajaislauluina voimme laulaa iloisia, hengellisiä voittolauluja. Jäämme odottamaan riemullista jälleennäkemistä (mikäli itsekin olemme uskossa).
Me uskoon tulleet otimme vastaan Jeesuksen elämämme Herraksi. Tulimme tietämään todellisuuden Taivaasta ja kadotuksesta, Jumalan rakkaudesta ja vihasta. Valitsimme Hänen rakkautensa. Annoimme elämämme Jeesukselle. Saimme syntimme anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä. Tiedämme pääsevämme Taivaaseen. Meillä on ikuinen elämä Jumalan Valtakunnassa.
On hyvä lukea pyhällä arkuudella seuraavat Raamatun opetukset:
”Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio” (Hebr.9:27).
”Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan tuomion ilmestymisen päiväksi” (Room. 2:5).
”Synnin palkka on kuolema (eli ikuinen ero Jumalasta) mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa (Room.6:23).
”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23).
Kaikki tarvitsevat siis sovituksen Jeesuksen sijaisuhrin ja sovintoveren kautta.
Olemme ihmiskuntana matkalla kohti viimeistä tuomiota. Jeesus on siellä omiensa Puolustaja. ”…että meillä olisi turva tuomiopäivänä” (1 Joh.4:17). ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat” (Room.8:1).
Mutta ”Synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23). Jeesus otti päällensä meille kuuluvan tuomion, synnin seurauksen. Hän kuoli Golgatan ristillä sijaisuhrina. Pyhä, kallis sovintoveri annettiin meidän tähtemme. Syntitilamme on poistettu!
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Markus 15:34). Näin Jeesus huusi kuollessaan ristillä. Mutta miksi? Siksi, ettei meidän tarvitse kauhuissamme sitä huutaa viimeisellä tuomiolla.
Jeesus sanoi ristillä kuollessaan sanat: ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Varma pelastustie on avattu. Saamme turvata Jeesuksen veriuhrin ansioon. Siinä uhrissa Jumalan rakkaus toimii hyväksemme. Golgatan ristillä kuoleman tilamme otettiin pois. Mutta tämä kallis lahja jää hyödyttömäksi, ellei sitä oteta vastaan. - Jeesuksen vastaan ottaminen ratkaisee ikuisen kohtalomme. ”.. tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi” (Markus 2:10).
Kristinuskon pääsisältö on ilosanoma Jeesuksesta. Hän kuoli Golgatan ristillä sijaiskuoleman syntitilamme tähden, että pääsisimme Taivaaseen. Kuolemansa jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista!
Jumala rakastaa ihmistä eikä tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset (1) pelastuisivat ja (2) tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Timot.2:4).
Sielunvihollinen tahtoo, ettei kukaan pelastu, vaan että kaikki ihmiset uskovat valheen ja joutuvat kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta.
Kadotus on tuskan ja kauhun paikka.
Jumala rakastaa Sinua! Sielunvihollinen vihaa Sinua. –
Meidän on siis viisainta murehtia lähimmäisistämme nyt, kun vielä on armon aika. Meidän on huolehdittava, että lähimmäisemme ottavat vastaan pelastuksen ennen kuolemaansa. NYT on oikea aika. Kuoleman jälkeistä pelastumisen mahdollisuutta ei enää ole. - - -
Emme kukaan voi tietää kuolemamme ajankohtaa. Pelastumisen suurta asiaa ei sen tähden pidä siirtää huomiseen.
HAUTAJAISVALHEET
Ikävä asia hautajaisissa on valehtelu. Röyhkeästi vakuutetaan uskosta osattoman, syntitilassaan kuolleen vainajan menneen Taivaan iloon, koska hänet haudattiin muka siunattuun multaan. Tämän maailman multa ei kuitenkaan ole yhtään siunatumpaa hautausmaalla kuin muuallakaan (1 Moos. 3:17).
Hautajaisilmoituksissa toistuu sanonta: ”Kutsuttiin Taivaan kotiin.” ”Herra otti matkamiehen luokseen.” jne…
Miksi jäljelle jääneitä pitää lohduttaa valkoisilla valheilla? – Jos jumalaton pääsee Taivaaseen, ei se enää olekaan Taivas. Taivas on ihana juuri sen vuoksi, ettei sinne pääse mitään epäpyhää, ei yhtään valehtelijaa (esim. hautajaisvalehtelijat), kiroilijaa, varasta, juomaria tai haureuden harjoittajaa. Helvetin tulijärvi on synnin harjoittajien paikka (Ilm. 21:8).
Totta hautajaispuheissa on se, että Jumala on asettava jokaisen ihmisen eteensä viimeisenä tuomion päivänä. Silloin kysytään vain sitä, onko ihminen elämänsä aikana ottanut vastaan pelastuksen Jeesuksen ristintyön ansiossa ja näin uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Siellä kysytään onko hän tunnustanut Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja syntiensä sovittajaksi sekä ottanut kasteen Herransa Nimeen. Mutta siellä tarkistetaan myös onko ihminen elänyt elämänsä julkisessa uskossa Jeesukseen.
”Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun Hän tulee…” (Luuk. 9:26). ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan” (Apt. 2:38).
”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan…Ei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu häpeään” (Room.10:9-11).
Ellei ihmisellä löydy edellä mainittuja asioita elämästään, niin hänet viimeisellä tuomiolla tuomitaan kadotukseen. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:16).
Juhlavat hautajaiset ja kauniit puheet tai papin siunaamiset eivät auta ihmistä Taivaaseen. Kuoleman jälkeen ei mikään enää voi vaikuttaa ihmisen tilaan. Ilman Jeesusta kuoleva ihminen on ikuisesti kadotettu. ”Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita” (Joh. 3:18). ”Joka uskoo ja kastetaan ( = upotuskaste vedessä uskoon tulon ja parannuksen teon jälkeen), se pelastuu (pääsee Taivaaseen), mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:16). Nämä ovat vakavia tosiasioita. Eivätkä tosiasiat muutu, vaikka niihin ei kukaan uskoisikaan.
”Joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen” (Ilm.20:15).
Kuoleman hetkellä tuo inhottava pimeyden olio on vastassa omiaan, uskosta osattomia, huolimatta siitä onko saattohoito ja lähdön hetki järjestetty hyvinkin kauniisti.
Samoin on Jeesus kuolinhetkellämme vastassa meitä, jotka olemme antaneet elämämme Hänelle. Silloin siirrymme iloiten ikuiseen olotilaamme. ”Me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon…” (Hebr.4:3).
Kysyn Sinulta: Oletko jo valmistautunut Taivasta varten? Onko Jeesus Sinun Herrasi? Ethän vain odota kuolemaasi valmistautumattomana, ilman Jeesusta?
Mitä sanookaan Sinulle rakas lapsesi, puolisosi, äitisi tai isäsi viimeisellä tuomiolla? ”Miksi et kertonut minulle, että on olemassa helvetti? Miksi et sanonut, että voin päästä Taivaaseen ottamalla vastaan Jeesuksen? Miksi, äiti? Miksi rakas lapseni? Nyt olen kadotettu, ikuisesti kadotettu. Jouduin helvettiin sinun välinpitämättömyytesi tähden.”
Rakas ystävä! Tee ratkaisusi tänä päivänä, juuri nyt. Soita, niin sovitaan aika tapaamiselle. Voimme kahden kesken rukoilla ja pyytää Jeesusta tulemaan elämäsi Herraksi. Näin tulet uskoon, eikä Sinun sitten enää tarvitse kauhulla ajatella loppuasi. Sinulla on oleva turva tuomiopäivänä. Uskoon tulleena voit auttaa lähimmäisesikin taivastielle.
Usko Ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut.
Jumala rakastaa Sinua!
__________________________________________
Weijo Lindroos
Puh. 040 556 32 97
E-mail: http://[email protected]
http://koti.mbnet.fi/harvest/weijo.jpg
http://www.Jeesus-on-Herra.com
__________________________________________________
Hengellisiin kokouksiin voit tulla seuraavasti:
- sunnuntaisin hengellinen kokous klo 14.oo,
- keskiviikkoisin keskusteluiltapäivä klo 14.oo – 19.oo.
Sofiankatu 3, A,
20100 Turku (Portsa)
Tervetuloa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>Kristittyinä ihmisinä me yleensä murehdimme lähimmäisemme kuolemaa.
Niinpä tietenkin. Eiväthän muslimit, juutalaiset, ateistit, hindulaiset ja muut kuolleita läheisiään sure, vaan ainoastaan aina niin puti-puhtaat kristityt *suuri haukotus piilo-vinoilevalle kirjoituksellesi*
>>Uskossa Jeesukseen oleva ihminen ei kuollut ilman Jumalaa ja ilman toivoa Taivaaseen pääsystä.
Kyllä se nyt vaan kuules Weijoseni on niin, että lähestulkoon KAIKKI uskonnot lupaavat juuri jumalaa ja taivaaseen tai paratiisiin pääsyä - valtauskonnot ainakin. Te lupailette sitä, mitä muutkin - vain ei-uskovat tuntuvat ymmärtävän pienuutensa ja merkityksettömyytensä maapallolla ja hyväksyvän sen, että elämä on tässä ja nyt - ei jossain tuntemattoman tuolla puolen.
>>Usko Ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut.
Miksi uskoisimme. Eiväthän juutalaisetkaan usko, ja he sentään profetian messiaasta saivat (jos tuollaisiin henkimaailman asioihin nyt sitten uskoo). Kuka juutalaisten profetian paremmin osaa tulkita - sen aikaiset juutalaiset, vai pieni ryhmä uuspakanoita, jotka seurasivat miestä, joka väitti olevansa jumalan poika, ei vastannut profetian messiasta ja jätti palaamatta, vaikka lupasi palata 'pian' ainakin kahteen eri otteeseen.
Ihan turhaa huolehdi minne muut joutuvat kuolemansa jälkeen. Huolehtisit vaikka konkreettisesti kassaihmisistä tässä ja nyt, niinkuin minä. Tuumasta toimeen. Kiitos.
Oletko jollain sairaseläkkeellä tai jotain kun kirjoitat pieniä novelleja kokoajan tänne?
Weijo huutelee mitä sylki suuhun tuo ja pakenee samantien, ettei joutuisi kohtaamaan paskapuheidensa saamaa kritiikkiä.
Ei ole muuta Nimeä ihmisille annettu pelastukseksi. On vain Jeesus.
Hän kuoli ristillä sijaisuhrina Sinun syntiesi edestä.
Syntisi on siis jo sovitettu! Otatko vastaan armahduksen? Siitä on nyt
kysymys!
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Kysy juutalaisilta, jotka messiaan tulon profetoivat. Raamatun mukainen Jeesus ei henkilönä, eikä teoiltaan vastaa profetiaa, eivätkä juutalaiset pidä häntä tämän takia messiaana. Tuot tuossa itsekin yhden ongelman ilmi - profetian messias ei ollut mikään jumalanpoika, vaan tavallinen mies jumalan ohjauksessa, kuten Mooses.
Kirjoituksesi on yksi evankeliumeista, jotka eivät sisällä sanaakaan profetiasta. Totta kai jeesus - jos hän piti itseään messiaana - yritti selittää/sovittaa profetian omiin tekemisiinsä, mutta tämä ei muuta sitä, että se ei sovi alkuperäiseen profetiaan messiaasta.
Toisekseen evankeliumit on kirjoitettu vasta jeesuksen kuoleman jälkeen, eikä niiden totuusarvo ole paljon nollaa korkeampi. En muista yksityiskohtia enää vuosien jälkeen, mutta evankeliumeissa esimerkiksi eräs historiallinen tapahtuma sijoitetaan Jeesuksen elämän aikoihin tapahtuneeksi, vaikka muinaisten historioitsijoiden kirjoituksissa kyseinen tapahtuma tuli vasta vuosikymmeniä jeesuksen kuoleman jälkeen.
Jeesuksen aikaan eli toinenkin 'jumalanpoika' joka teki ihmeitä, jolla oli seuraajia jotka häntä palvoivat, joka osasi kävellä seinien läpi ja parantaa sairaita. Kuoltuaan hän nousi taivaaseen ja palasi sieltä tapaamaan seuraajiaan.
Jeesusta ja tätä edellämainittu tyyppiä (jonka nimeä en muista) ennen oli Mithra, joka syntyi 25.joulukuuta, kirkas tähti syttyi taivaalle merkiksi tästä, kolme oppinutta tuli hänen synnyinluolaansa tapaamaan tätä jumalanpoikaa ja muistaakseni mithra kuoli ristiin tai puuhun naulittuna, josta nousi kuolleista ja päätyi isänsä jumalan viereen tuomitsemaan kuolleita.
Nämä tarinat ovat kyseisellä alueella olleet hyvin tavallisia. Oli Jeesus-nimistä historiallista henkilöä sitten olemassa tai ei, niin hän ei Raamatun kuvauksen perusteella tehnyt mitään sellaista, mitä eivät kaikki muutkin palvotut jumalanpojat tehneet samaan aikaan ja häntä ennen.
Lyhyesti:
1) Jeesus ei vastannut henkilönä tai teoiltaan juutalaisten profetoimaa messiasta
2) Jeesuksesta kerrotut asiat muistuttavat huomattavan paljon hänen aikanaan ja häntä ennen palvottuja jumalanpoikia
3) Jeesus sanoi taivasten valtakunnan olevan käsillä ja tulevan pian, sekä palaavansa ennen kuin kaikki opetuslapset ehtivät kuolla. Jälkimmäisen voi selittää hatarasti juutalaisilla 'sukukunnilla', mutta ensimmäistä ei. Lupaus ei ole toteutunut vielä 2000 vuoden jälkeenkään.
Alatko pikku hiljaa ymmärtää, mikä kuviossa mättää?
Taitaa olla Weijolta selitykset hakusessa...
Sinua varten on kirjoitettu:
http://www.jeesus-on-herra.com/ahdasportti.htm