---"Lunastustyö ei ole mikään kertakaikkinen historiallinen tapahtuma, vaan, kuten viime kerralla koetimme esittää, se alkoi jo aikojen aamulla heti syntiinlankeemuksen jälkeen, ja se yhä jatkuu. Eikä se tällä meidän tähdellämme ole loppunut, ennenkuin viimeinen ihmissielu on pelastunut. Puhuimme viime kerralla lunastustyön valmistuksesta, josta gnostikot olivat tietoisia ja jota tietysti kristilliset kirkotkin ovat aavistaneet, vaikka niiden tieto yksityisseikoista ei ole yhtä
selvä, koska ne eivät ole käsittäneet itse lunastusta.
Kun nyt tahdomme jatkaa viimekertaista esitystämme, niin voimme nähdä, kuinka aiheemme jakautuu itsestään kahteen osaan, nim. ensiksi siihen lunastustyöhön, jonka Jeesus Natsarealainen suoritti täällä maan päällä vaeltaessaan ja kuollessaan, ja sitten toiseksi siihen lunastustyöhön, joka yhä on jokaisen ihmissielun edessä. Viime kerralla jo näimme, että lunastustyön valmistus on annettu ihmisten käsiin, koska Jeesuskin oli yksi ihmisistä. Kuitenkin on hänen työnsä, niinkuin aina olemme sanoneet ja niinkuin me aina olemme olleet asiasta tietoisia, ainutlaatuinen. Lunastustyöllä - olkoon ohimennen sanottu - tarkoitamme tietysti sitä seikkaa, että ihmiset taas tulisivat täysin tietoiseksi omasta jumaluudestaan. Tämä tieto meidän syntyperäisestä jumaluudestamme hävisi meiltä syntiinlankeemuksen seurauksena. Ja mikä syntiinlankeemus oli, siitähän olemme myöskin yksityiskohtaisesti puhuneet.
Tämä tietoisuus sisäisestä jumaluudesta on siis saavutettava takaisin, ja se tietoisuus on silloin toteutuva koko meidän olemuksessamme. Kun me henkisesti jotakin tiedämme, se ei ole samaa kuin aivojen muistitieto; me voimme oppia kirjoista ja toisilta, mutta se ei ole henkistä tietoa, se on aivotietoa. Henkinen tieto on tietoa, joka on samalla olemista. Mitä me henkisesti tiedämme, sitä me ihmisinä olemme. Sentähden se henkinen tieto omasta jumaluudestamme, joka on meidän saavutettava ja jonka saavutus samalla on meidän lunastuksemme, on samalla sitä, että me tulemme itse jumaliksi. Me olemme silloin taas jumalallisia, niinkuin me olimme; me toteutamme sitä, mitä me todellisuudessa olemme. Ja sanotaanhan Jeesus Kristuksestakin, että hän oli ensimmäinen, esikoinen veljistä. Hän ei ole toisenlainen olento eikä erikoinen, vaan esikoinen. Ja sanoihan hän itse myös opetuslapsilleen: "Niitä tekoja, mitä minä teen, tulette tekin tekemään; ehkä vielä suurempia tekoja." Meidän ei pidä kieltää tuollaisia selviä sanoja. Meidän pitää ymmärtää, että niihin sisältyy totuus. Tässä on kysymyksessä, että me ihmiset seuraisimme Jeesusta Kristusta ja saavuttaisimme saman elämän, mikä oli Jeesus Kristuksella, ja saman sisäisen tiedon, jumalallisen olemisen, joka ei ollut hänellä ainoastaan sisäistä, vaan joka täytti koko hänen persoonallisuutensa, yksin hänen ruumiinsakin."
Kirjasta Pekka Ervast: Gnostikot
selvä, koska ne eivät ole käsittäneet itse lunastusta.
Kun nyt tahdomme jatkaa viimekertaista esitystämme, niin voimme nähdä, kuinka aiheemme jakautuu itsestään kahteen osaan, nim. ensiksi siihen lunastustyöhön, jonka Jeesus Natsarealainen suoritti täällä maan päällä vaeltaessaan ja kuollessaan, ja sitten toiseksi siihen lunastustyöhön, joka yhä on jokaisen ihmissielun edessä. Viime kerralla jo näimme, että lunastustyön valmistus on annettu ihmisten käsiin, koska Jeesuskin oli yksi ihmisistä. Kuitenkin on hänen työnsä, niinkuin aina olemme sanoneet ja niinkuin me aina olemme olleet asiasta tietoisia, ainutlaatuinen. Lunastustyöllä - olkoon ohimennen sanottu - tarkoitamme tietysti sitä seikkaa, että ihmiset taas tulisivat täysin tietoiseksi omasta jumaluudestaan. Tämä tieto meidän syntyperäisestä jumaluudestamme hävisi meiltä syntiinlankeemuksen seurauksena. Ja mikä syntiinlankeemus oli, siitähän olemme myöskin yksityiskohtaisesti puhuneet.
Tämä tietoisuus sisäisestä jumaluudesta on siis saavutettava takaisin, ja se tietoisuus on silloin toteutuva koko meidän olemuksessamme. Kun me henkisesti jotakin tiedämme, se ei ole samaa kuin aivojen muistitieto; me voimme oppia kirjoista ja toisilta, mutta se ei ole henkistä tietoa, se on aivotietoa. Henkinen tieto on tietoa, joka on samalla olemista. Mitä me henkisesti tiedämme, sitä me ihmisinä olemme. Sentähden se henkinen tieto omasta jumaluudestamme, joka on meidän saavutettava ja jonka saavutus samalla on meidän lunastuksemme, on samalla sitä, että me tulemme itse jumaliksi. Me olemme silloin taas jumalallisia, niinkuin me olimme; me toteutamme sitä, mitä me todellisuudessa olemme. Ja sanotaanhan Jeesus Kristuksestakin, että hän oli ensimmäinen, esikoinen veljistä. Hän ei ole toisenlainen olento eikä erikoinen, vaan esikoinen. Ja sanoihan hän itse myös opetuslapsilleen: "Niitä tekoja, mitä minä teen, tulette tekin tekemään; ehkä vielä suurempia tekoja." Meidän ei pidä kieltää tuollaisia selviä sanoja. Meidän pitää ymmärtää, että niihin sisältyy totuus. Tässä on kysymyksessä, että me ihmiset seuraisimme Jeesusta Kristusta ja saavuttaisimme saman elämän, mikä oli Jeesus Kristuksella, ja saman sisäisen tiedon, jumalallisen olemisen, joka ei ollut hänellä ainoastaan sisäistä, vaan joka täytti koko hänen persoonallisuutensa, yksin hänen ruumiinsakin."
Kirjasta Pekka Ervast: Gnostikot
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.